Lue keskustelun säännöt.
Kamalan äänekäs synnyttäjä.
11.06.2011 |
Synnyttäessäni itken, huudan, rääyn, kiljun, karjun, valitan, ulisen... Päästelen kammottavia ääniä.
Ihme ettei kätilöt ole lyöneet minua. Ihme, että kukaan ei ole huomattanut minulle että OLE NYT VIIMEINKIN HILJAA!
Koko sairaala kaikuu kun synnytän.
Jos joku on juuri tutustumassa sairaalan niin saa varmaan paniikin eikä uskallakaan synnyttää siellä.
En vaan voi sille mitään. Olen kauhean äänekäs synnyttäjä.
Ne kivut ovat niin pahat että en voi muuta kuin karjua.
Onko muilla samaa vaivaa?
Kommentit (58)
kun en ainakaan ole yhtään hiljaista synnyttäjää koskaan tavannut..
no ei mun tullut mieleenkään rääkyä, viehän se jo voimiakin. Kyllä nyt voivottelin ja puhisin, mutta siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin mun kohdalla. Tuhisin ja ähisin kyllä, ja kiroilin ponnistuksien jälkeen, mut jos olisin huutamaan ruvennu niin olis kyllä ponnistelut menny plörinäks.
Itkin sitten ku sain vauvan rinnalle... :D
ei kai siinä ole mitään ihmettelemistä..
ei ollut voimia huutaa, kun teki niin kipeää. Veti ihan hiljaiseksi.
ei ollut voimia huutaa, kun teki niin kipeää. Veti ihan hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoastaan viimeisessä vaiheessa ponnistaessa valittelin. Se oli minun taktiikka kestää se särky. Luomuna menin.
Sisko taas ölisi minkä keuhkoista lähti, se oli hänen taktiikkansa sitten.
ja se tuli ihan itsestään. onneks ei oltu ku 15minuutti sairaalassa kun tyttö syntyi.Luomuna meni :)toivottavasti ei tullut kellekkään traumoja, oltiin kyllä kolmelta yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä tuntia ennenkö meidän ihana esikoistytär näki päivänvalon, naapurihuoneessa muuan rouva pukkas maalimaan kuopustaan. Mä kuuntelin tyynenä, mutta mieheni meni tolaltaan ;). Että tollaiko sääkin kohta huudat...henkeekö siellä viedään...
Heh, onneks olin sitten hiljasempaa sorttia, ni uskalsi äijäkin mukaan vielä toisen kerrankin :).
Mutta kieltämättä naapurin emäntä oli kyllä äänekäs. Osuttiin vielä samaan huoneeseen, eikä se sieläkään ollut hiljaa koko päivänä.
Toisen lapsen synnytyksen aikaan huusin kuin hyeena. Koska en kerennyt saada mitään kipulääkettä. Kätilö sanoikin jo hieman kärsimättömästi että "ole hiljaa, älä käytä kaikkia voimiasi huutamiseen" Ei auttanu. Kun tuntuu että pitää huutaa niin silloin pitää huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman voihkaisun pahimmissa paikoissa. Sitä ihmettelivät kätilötkin. Luomuna meni molemmat lapset.
Jokainen kai tyylillään :)
tottakai mä karjasen ´joka ponnistuksella, sillä se ulos tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponnistusvaiheessa sattui alapäähän niin paljon etten halunnut ponnistaa vauvaa maailmaan ja ponnistuspakko oli kova. Aloin huutamaan kivusta.
Kätilöt alkoi rauhoitella ja olivat mielestäni aika hermostuneen oloisia. Itselle ainakin tuli se käsitys ettei ole sopivaa huutaa ainakaan ponnistusvaiheessa.
Onneksi sain koottua itseni ja ponnistin lopulta vauvan maailmaan täysin hiljaisena.
Vieläkin hävettää, että aloin sillai huutamaan. Ei ole ollenkaan tapaistani.
suurin osa valittelee/voihkii/ähkii
kätilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisessa raskaudessa ponnistusvaiheessa ihan rätynä, ja voi että teki hyvää! Auttoi kestämään sen kivun ja ponnistamaan. Ekassa synnytyksessä yritin olla huutamatta ja se vei ihan turhaan voimia. Tosin ekassa minulla oli epiduraali, joten eihän siinä mitään huutamista ollutkaan.
minä olen synnyttänyt kolme kertaa, kaksi kertaa ilman puudutusta tai apuja ja yhden kerran epiduraalin kanssa.
epiduraalin kanssa ähisin vain sievästi mutta kahdessa muussa synnytyksessä huusin, karjuin, itkin ja rääyin niin, että se kuului varmasti naapuripitäjään. kätilöt eivät kyllä huomauttaneet minulle asiasta vaan olivat tosi kilttejä!
ponnistusvaiheessa karjuin täyttä kurkkua, mut seuraavassa synnytyksessä en päästäny inahdustakaan.
Ja aina kun supistus saavutti sen kipeimmän kohdan viskasin miestäni sillä ilokaasu maskilla, ku en osannut siihen enään hengittää ja uikutin sille jotain, että auta mua! Mies oli ihan kauhuissaan, hyvä ettei itkenyt itse ku ei tiennyt miten voisi auttaa. Vaikka parhaan avun antoikin olemalla sielä tukena 12 h, kerran uskalsi mennä vessaan ja tupakalle, ku nukahdin epiduraalin saatua.
Miten voi yhtä aikaa ponnistaa ja huutaa?
Mulla oli jotenkin tosi outo kätilö ja se sanoi että joo siinä ponnistaessa voi sitten huutaakin vähän.
Olin hetken että häh. Ei se ole mun fysiikalle mahdollista, varsinkin jos on se ponnistusvaihe selällään, leuka rintaa vasten niin ei siinä oo tilaakaan huutamiselle. Ja ite ainakin ponnistaessa pidätin hengitystä, niin se huutaminen olis oikeasti ollut mahdotonta.Tai yritääkää itse pidättää hengitystä ja huutaa siinä samaan aikaan! =DD(haluun kärpäseksi kattoon katsomaan kun yritätte)
Siinä olen myös samaa mieltä että ne urheilijat huutaa/ärjyy/puhkuu/kiroaa vasta kun se heitto/ponnistus on tehty.
voihan siinä avautumisvaiheessa kiljua minkä kerkeää, jos kerran siltä tuntuu. (mutta turha sitten ihmetellä, jos kätilö haluaa välillä pois huoneesta lepuuttamaan korviaan...)
ponnistusvaiheessa ei kyllä ole huutamisesta mitään apua, ellei sitten supistusten välillä. ponnistaessa pidätetään hengitystä, ja se tekee kyllä huutamisesta aika vaikeaa. ja mun mielestä ne supistusten välitkin kannattaa ihan tasata hengitystä ja kerätä voimia seuraavaan ponnistukseen, eikä huutaa.
paitsi, jos on niin tehokkaat supistukset, että vauva syntyy ponnistamattakin. siinä on usein sen verran raju vauhti synnytyksessä, ettei synnyttäjän auta kuin yrittää roikkua mukana. eikä ihme, jos silloin vähän pääsee ääntä!
huuto, etten ole ikinä tiennyt itsestäni voivan lähteä sellaista ääntä. :D hyi kamala.
kun en ainakaan ole yhtään hiljaista synnyttäjää koskaan tavannut..