Kotiäiti, mitkä ovat päivittäiset pakolliset työtehtäväsi?

Taaperon hoitaminen, eli pukemiset, pesut, syöttämiset, nukuttamiset, ja vahtiminen. Ulkoilun toki voi jättää väliin sekä taaperon kanssa leikkimisen(ei siis pakollista, mutta erittäin hmm suotavaa). Tuttipullojen pesu ehdottomasti, melko pakollista on myös tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, pikkulusikat saattaa muuten loppua. Ruuan teko kaikille muille lapsille, näin kesällä siis viidesti päivässä. Jos mies on vapaapäivällä hän yleensä hoitaa ruuat ja minä teen jotain siivouksia sitten. Mutta tässä ne pakolliset, toki teen muutakin, mutta nämä pakolliset teen myös esim kuumeessa (jos mies töissä)

-Aamutoimet ja kuskata 2 lasta kouluun 2 pienempää mukana (julkisilla), olla pienempien kanssa puistossa ym. päivä ja hakea toiset koulusta.



- Pestä pyykkiä ainakin 2 koneellista, toinen vaippoja, toinen muuta, jos ehtii niin enemmänkin



- Astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö 1-2 kertaa päivässä



- imurointi 1-2 kertaa päivässä



- ruuanlaitto



- jatkuva roinien siivous sieltä sun täältä



-jatkuva keittiön siivous



Välillä isä vie kouluun, silloin yleensä pesen pyykkiä enemmän ja siivoan harvemmin siivottavia paikkoja.



Ja meillä ei ole koskaan siistiä:/

Periaatteessa ihan ihan pakollisia on vain lapsen ruokinta ja koiran ruokinta/ulkoilutus. Muuten voin laiskotella vaikka ihan koko ajan.

Elämää kuitenkin huomattavasti helpottaa, jos pesen pyykkiä ainakin yhden koneellisen päivässä ja tiskit hoidan myös.

Selvennän tähän nyt sitten sen verran, ettei kukaan laiskaksi luule, että teen kyllä muutakin kuin vain nuo ihan ihan pakolliset.

1vuotiaan ruokin 3-5 kertaa päivässä (mies saattaa ruokkia kahdesti, silloin mulle jää 3 kertaa). Koululaisille laitan joskus välipalan valmiiksi. Koko perheelle laitan kerran päivässä lämpimän ruuan (toinen lämmin on tähteitä edellispäivältä, tai pakastimesta jotain).

Ulkoilen pienimmän kanssa 2-3 kertaa päivässä, koska se on mielestäni kivaa ja lapselle tarpeellista.

Pesen pyykkiä päivittäin 1-3 koneellista, tämänkin teen yleensä mielelläni.

Päivittäin ainakin lakaisen lattiat, yleensä kuitenkin päädyn imuroimaan.

Vessan siistin kerran päivässä, keittiön kahdesti päivässä.

Nämä siis päivittäin, lisäksi tulee harvemmin suoritettavia siivous/kunnostustehtäviä.

Jos makaisin sairaana sängynpohjalla, tekisin vain nuo ihan ihan pakollisimmat, eli lapsen ruokinnan ja koiran ulkoilutuksen/ruokinnan.

Niin, että toinen käy töissä ja kantaa rahaa taloon eikä toinen suostu edes olemaan perheen "äiti" ja laittamaan sitä ruokaa valmiiksi. Kyllä ovat saamattomia paskoja nämä av-läskipersehorot. Ihmekään, kun sitä menestystä ei ole elämässä tippunut, kun asenne on noin itsekäs ja kiittämätön niitä kohtaan, jotka oikeasti tekevät jotain perheensä eteen. Toisaalta on siinä miehessäkin vikaa, jos on niin typerän vaimon valinnut...

kuukaudessa. Miehelle jää paljon enemmän rahaa ja se voi ostella itselleen mitä mieleen juolahtaa. Kun lisäksi huomioidaan se, ettei miestä kiinnosta mikään kotityö eikä edes perheensä kanssa oleminen niin olen katsonut ettei mulla ole mitään velvollisuutta passata sitä. Eli jos mua ei huvita laittaa ruokaa niin en laita. Useinmiten sen ruuan laitan, koska lapsille sitä pitää tehdä. Mutta mikään piika mä en ole.

jos joku ei halua passata miestä ja hommaa on muutenkin blaablaablaa...



Itsekin olen näin ajatellut.



Ja tullut toiseen lopputulokseen. Tässä perustelut:



Miksi laitan miehelleni ruuan, kun hän tulee töistä?



1) Laitan päivällisen jokatapauksessa. On kiva syödä se yhdessä. Lapset oppivat, että perheessä huolehditaan myös muiden tarpeista (äiti laittaa KAIKILLE ruokaa, koululainen kattaa KAIKILLE ruokailuvälineet, lasit jne.)



2) Mieheni on hiton kiukkunen ollessaan nälkänen. Eikä hän automaattisesti syö, jos ei ole valmista ruokaa. Saattaa siis töistä tullessaan tokaista, että "ei oo nälkä" ja mennä lepäämään ja sitten tiuskii kaikille ja kaikesta ja meillä muillakin on päivä ihan pilalla. Helpommalla pääsee, kun tekee sen ruuan.



3) Siitä tulee hyvä mieli, marttyyriolo, muumimamma fiilis. On hauskaa "olla perhettä" ja touhuta keittiössä (vaikka surkea kokki olenkin ja ruoka saattaa olla luokkaa kanankoivet uunissa ja keitetty riisi/ nakkia ja valmisperunamuusia).





Miksi pesen ja viikkaan miehen vaatteet kaappiin?



1) Siksi koska en ikimaailmassa kehtaisi antaa miehen viedä niitä anopilleen



2) Koska mies kulkisi likaisissa vaatteissaan loputtomiin. Nytkin saa melkein päältä repiä lempifarkkuja, et saa ne pestyä joskus. Hävettää vietävästi mennä esim. yhdessä kauppaan, kun mies on ihan tahraisissa ja haisevissa vaatteissa. Kyllä me silti ollaan yhtä perhettä ja yksi sen jäsenistä edustaa kaikkia. Lapsiakin varmasti hävettää, jos isi vie treeneihin vanhan hien hajuisena.



3) Viikkaan vaatteet kaappiin, koska mies ei viikkaa niitä kaappiin. Ei ainakaan niin nopeasti, että voin suhtautua asiaan huoleti. Itse taas saan stressiä ja vitutusaaltoja, jos jossain on kasa viikkaamattomia puhtaita vaatteita, joka vain kasvaa kasvamistaan eikä mies tee asialle muuta kuin hakee kasasta puhtaat sukat ja kalsarit suihkun jälkeen.



4) Olisi raskasta lajitella vaatteita perheenjäsenten mukaan "näitä en pese, nää on miehen"



Mutta tottakai elämässä on erityistilanteita, kun kotihommista joutuu luistamaan. Nyt olen vauvan ja kolmen vanhimman lapsen kanssa kotona. En oikeasti ehdi muuta kuin kokata-imettää-vaihtaa vaippaa kahdelta vaipatettavalta-siivota keittiötä-pyykata-ulkoilla. Imurin varteen tartun vasta viikonloppuna, kun mies vie lapset mummolaan. Sänkyjä en petaa ikinä. Lakanat vaihdan viikoittain ja kesällä joskus useamminkin. Tavaroiden (=lelujen) järjestelyn olen ulkoistanut isoimmille lapsille.

Sen teen 4-5 krt paivassa, usein mies laittaa iltaruoan (joo). Sen lisaks kuskaan lapset kouluun ja takas seka harrastuksiin ja takas. Joka paiva petaan sangyt ja imuroin, siivoan keittion monta kertaa ja yleensa ulkoilen lasten kanssa. Tavaroiden kerailya on niin paljo ku kerkiaa, mutta kun se homma ei koskaan lopu niin siita saatan tinkia jos on kiire paiva. Pyykkays tietysti ja kauppareissut, mutta kauppaan ei joka paiva tarvitse menna.



Paljon muutakin teen, mutta noi on ne paivittaiset pakolliset.

Miten joku voi lapsesta huolehtimista kuvailla "pakolliseksi", sehän nyt on itsestäänselvyys(kö?)



Ei ole pakollisia hommia, enkä stressaa asioista joita on jäänyt tekemättä.



Olen vauvan kanssa kotona ja nautin elämästä, eipä tartte tänne tulla itkeen, ku on niin rankkaa tää vauva arki..sehän on just niin rankkaa kuin siitä tekee, esim päikkäreiden aikaan mäkin menen nukkumaan, enkä huolehdi siitä keittiön siivouksesta, pyykkien pesusta tmv.



Jos on hirmuisesti energiaa niin siivoan, kun tyttö nukkuu niitä 4h päikkäreitään tai sitten illalla kaikkien nukkuessa rauhassa touhuilen ja nautiskelen.

- pyykinpesu ja kuivien pois viikkaus (silitän vain tarvittavat vaatteet..)

- tiskikoneen täyttö ja tyhjennys

- imurointi

- ruuanlaitto

- tarvittaessa pölyjen pyyhintä tai moppaus

- petien kuntoon laitto päiväksi



Lapset 10v, 10 kk:tta.



Nämä nyt ainakin päivittäin

Varmaan täällä on näitä kuuluisia provoja, mutta ylipäätänsä ajatus siitä, että joku pitää ruoan laittamista miehelle "passaamisena" ja "olemisena tämän äiti" on melko erikoista. Että pitäisi vielä työpäivän jälkeen alkaa laittamaan ruokaa, vaikka kotona on työtekijä siihen valmiina. Nimenomaan, perheenäitiyden kuuluisi olla työtä siinä missä muunkin.



Mutta tämän palstan mammat ovat ilmeisesti sitä sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken valmiina. Kyllä kiittämättömyys on maailman palkka. Tunnen paljon kotona olevia, jotka nauttivat siitä. Surffailevat netissä, lukevat lehtiä, pari kolme lasta menee siinä sivussa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tekemisen puutteessa ihminen passivoituu.



Sen verran vanhanaikainen olen, että pidän ruoanlaittoa, pyykinpesua ja muuta taloudenhoitoa siihen kotiäidin työhön liittyvinä juttuina. Se on erikoista, että jotkut äidit käyvät töissä, ja saavat silti pidettyä talon ja pihan moitteettomassa kunnossa, laitettua kunnon oikeat ruoat töiden jälkeen ja vieläpä vietettyä illalla aikaa lasten kanssa. Taitaa olla kapasiteettikysymys.

Aloitusviestissä kysytään, mitkä on ne hommat jotka on pakko tehdä. Ei kysytä, mitkä on ne hommat joita itse kukakin kotiäiti todellisuudessa tekee. Vastaukset on sen mukaiset.

Eihän PAKKO ole tehdä yhtään mitään. Senkun vetää lonkkaa vaan. Eri asia sitten, mitä seuraa minkäkin tehtävän poisjättämisestä.

Kyse on siitä, että jos on tiukempi päivä mitkä ovat ne asiat jotka hoitaa sinä päivänä. Muina päivinä voi juosta vaikka maailman ympäri imuri kainalossa samalla kermakakkua vispaten ja taaperoa imettäen.

Minäkin vastasin tänne sotkuisesta kodistani. Pari kuukautta sitten olisin vastannut siististä kodistani. :D Tällä hetkellä on niin motna syytä sotkuun etten jaksa luetella, mutta eiköhän asiat tästä kohene jahka kuopus kasvaa vähän.

Minusta on ihan kiva kuulla mitä muut pitävät pakollisina. Itse tosiaan lähinnä pakon edessä ruokin lapset, vaikka yleensä teen vaikka ja mitä muuta (jatkuvaa tavaroiden paikalleen laittamista, lattioiden lakaisua ja pyyhintää, pyykkihuoltoa, keittiön siivousta, tiskejä, sittne tietenkin lasten ulkoilutukset ja kahden vaippaikäisen vaipat ja pesut ja sensemmoiset vievät aikaa päivästä).

Ja ruokaa täällä laitetaan kun laitetaan, miehellekin. Jos jonain päivänä ei sitten laitetakaan, keksitään jotain muuta tilalle. Ei mies odota passausta vaan osaa joinain päivinä tarttua itsekin soppakattilaan ja pyöräyttää jotakin (=makkarakeiton).

että kuinkahan monen mies on semmoinen perinteinen miestyöläinen, paidaton remonttireiska jolta rintakarvat pullottaa paidan alta ja työkaluvyö vain kilisee ohi kulkiessaan? Että ehkä ei tarvitse kaikkien äitienkään viipottaa kukkamekossa ja esiliinassa tomuuttamassa nurkkia ja pyyhkimässä lasten naamoja isän tuloa varten. ON ne sukupuoliroolit noin yleisesti ottaen aikalailla laajentuneet ja keventyneet.

Varmaan täällä on näitä kuuluisia provoja, mutta ylipäätänsä ajatus siitä, että joku pitää ruoan laittamista miehelle "passaamisena" ja "olemisena tämän äiti" on melko erikoista. Että pitäisi vielä työpäivän jälkeen alkaa laittamaan ruokaa, vaikka kotona on työtekijä siihen valmiina. Nimenomaan, perheenäitiyden kuuluisi olla työtä siinä missä muunkin.

Mutta tämän palstan mammat ovat ilmeisesti sitä sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken valmiina. Kyllä kiittämättömyys on maailman palkka. Tunnen paljon kotona olevia, jotka nauttivat siitä. Surffailevat netissä, lukevat lehtiä, pari kolme lasta menee siinä sivussa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tekemisen puutteessa ihminen passivoituu.

Sen verran vanhanaikainen olen, että pidän ruoanlaittoa, pyykinpesua ja muuta taloudenhoitoa siihen kotiäidin työhön liittyvinä juttuina. Se on erikoista, että jotkut äidit käyvät töissä, ja saavat silti pidettyä talon ja pihan moitteettomassa kunnossa, laitettua kunnon oikeat ruoat töiden jälkeen ja vieläpä vietettyä illalla aikaa lasten kanssa. Taitaa olla kapasiteettikysymys.

Kyllä monet passivoituu kotona pitkään ollessa. Ei näemmä riitä sitten energia edes siihen määrään kotihommia, mitä moni työäiti tekee työpäivän päälle. Huippuna noi, että miehen pitää alkaa tehdä kotitöitä ja ruokaa kun tulee töistä 8h:n työpäivän päätteeksi kotiin! Missä on oikeudenmukaisuus? Jotkut naiset luulevat tasa-arvon olevan sitä, että heidän ei tarvitse tehdä mitään.

Itse olen pidempään kesälomalla kuin mieheni ja todellakin teen silloin mahdollisimman paljon kotitöitä päivien aikana, ettei miehen tarvitse niitä tehdä töistä palattuaan. Kun taas palaan töihin, jaamme kotityöt.

että kuinkahan monen mies on semmoinen perinteinen miestyöläinen, paidaton remonttireiska jolta rintakarvat pullottaa paidan alta ja työkaluvyö vain kilisee ohi kulkiessaan? Että ehkä ei tarvitse kaikkien äitienkään viipottaa kukkamekossa ja esiliinassa tomuuttamassa nurkkia ja pyyhkimässä lasten naamoja isän tuloa varten. ON ne sukupuoliroolit noin yleisesti ottaen aikalailla laajentuneet ja keventyneet.

On tuo totta ja hyvä niin. Minusta vain kyse on oikeudenmukaisuudesta siinä kohtaa, että jos mies käy töissä, niin hänen ei tarvitsisi ensimmäisenä alkaa tehdä kotitöitä ja ruokaa kun kotiin tulee. Eikä tämä edellytä, että mies on jossain perinteisissä miesten hommissa ja nainen kotona kukkamekko päällä 50-luvun tyyliin. Tämä on minusta vain ihan selvää järkeä ja kyse on reilusta työnjaosta. En itsekään ole mikään perinteinen kukkamekkonainen, mutta kyllä mä sen verran avitan, että jos miehellä on lyhyempi kesäloma ja minulla pidempi, teen enemmän kotitöitä kuin hän niinä päivinä kun olen itse kotona. Jotkut kotiäidit ovat ymmärtäneet tasa-arvon niin, ettei heidän "arvolleen" sovi se, että vastaisi kodista kun mies kerta tekee pitkän työpäivän ja elättää perheen.

kuten ruoanlaitosta tai siivoamisesta.



Jos en laita ruokaa menemme ulos syömään tai mies tuo ruokaa töistä tullessaan. Yleensä teen ruoan kuutena päivänä viikossa ja kerran viikossa käymme etukäteissuunnittelusti koko perheen kanssa ravintolassa syömässä. Saan siis joka tapauksessa yhden ruoanlaittovapaan päivän viikossa.



Siivoamisesta voi myös laistaa ja näin hyvillä ilmoilla tuleekin toimittua. Periaatteessa järjestelemme tavarta paikoilleen joka päivä. Useamman kerran. Päivittäin imuroin ainakin keittiön ja eteisen. Tämä imurointi on se, josta laistan, jos huvittaa. Kahdesti viikossa imuroin, pyyhin pölyt ja moppaan joka tapauksessa. Inhoan likaa.



Kesällä päiväni ovat kepeämpiä, koska ei tarvitse nousta kellon kanssa. Kouluvuoden aikana päivittäisiin hommiini kuuluivat tänä vuonna:



- lasten herättäminen, aamupalan valmistelua

- esikoisen kouluun lähettäminen tai huonolla

ilmalla vieminen

- esikoululaisen vieminen ja hakeminen esikoulusta kello 8.30 ja 12.30

- koululaisen läksyjen tarkistaminen/kokeisiin kuulustelut

- päivällisen valmistaminen

- vessojen siivous

- aiemmin mainitsemani pikaimurointi

- tavaroiden paikoilleen järjesteleminen

- kattiloiden ym. ruoanvalmistusastioiden käsin tiskaus

- ulkoilu 1-2krt/päivä yht. 3-5 tuntia kuopuksen kanssa (mahdollisia kyläilyjä ym., että leikki-ikäinen saa tavata kavereita)

- lasten nukkumaan mentyä käyn lenkillä tai salilla



Viikoittain hoidan:



- nurmikon leikkaus ja kukkapenkkien kitkeminen, talvella kolaaminen

- isommat siivoukset kahdesti

- 6-7 koneellista pyykkiä. En silitä. Mies silittää omat kauluspaitansa.

- astianpesukoneen tyhjennys 3-4 kertaa/viikko. Jokainen laittaa likaiset astiansa koneeseen itse.

- puolet harrastuksiin viemisistä eli 5 kertaa



Ehkä jotain muutakin, mutten muista.



Meillä on siis kolme lasta. Mies tekee töitä arkisin kello 8-17/18. Mies hoitaa kotihommista grillauksen, autot, remontoimiset. Käymme ruokakaupassa yleensä koko porukalla. Mies viettää aikaa lasten kanssa sen minkä ehtii. Mies maksaa kaikki menot, koska minulla ei ole tuloja.



Mies siirtää tililleni joka kuukausi 800 euroa käyttörahaa. Lisäksi lapsilisät tulevat tililleni. Näistä rahoista maksan lasten harrastuksiin, kaverisynttäreihin ja vaatehankintoihin liittyvät menot. Lisäksi maksan niistä omat vaate- ja lehtihankintani ja salikorttini ja tankkaan käytössäni olevan auton.



Haluaisin palata töihini. Mutta miehen mielestä on tärkeää, että olen kotona ainakin siihen asti, kunnes kuopus on neljäsluokkalainen (eli vielä viisi vuotta). Miehen äiti on ollut kotona lasten yläasteikään asti. Jouduin irtisanomaan vajaa vuosi sitten vakinaisen virkani, koska en voinut saada enempää palkatonta virkavapaata. Toivottavasti saan vielä töitä, kun yritän palata apajille 16 kotona vietetyn vuoden jälkeen. Epäilen...

kun nainen on töissä.



Ero työäitiin on mielestäni se, että työäidillä keskimäärin isommat lapset. Minulla on näiden pyörittämisessä joskus kädet niin täynnä, että on oikeasti vaikea ehtiä hommia tekemään - siis ainakin jos ei halua kovin huudattaa vauvaa sitterissä tai lyödä laimin taaperon valvontaa. Tai ulkoilua.



Hommia on minullakin, lisäksi olen kutsuvalmiudessa 24/7. Heräilen vauvan kanssa väh. 3krt yössä, välillä myös taaperon. Vauva painaa yli 9kg ja se kainalossa puuhaan mitä puuhaan, sillä jos lasken alas antaa isosisko sille selkään. :D



Eli joo,molemmilla on hommansa. Mies käy töissä, minä hodan lapset ja se verran kotitöitä kuin ehdin. Illalla ajoittain mies joko katsoo lapsia jotta min' voin siivota ja valmistella ruokia - tai toisinpäin.



72, joka tekee mielestään tasapuolisesti hommia miehensä kanssa.