Lue keskustelun säännöt.
Saitko nousta seisomaan sängyn viereen synnytyksen loppuvaiheessa? Miksi et?
05.06.2011 |
Selällään synnyttäminen täysin epäluonnollinen asia.
En suostunut puoli-istuvassa asennossa ponnistamaan ja sitä kävi kaksikin lääkäriä ihmettelemässä ja jotain kärsimyksestä ja palkinnosta lässyttämässä.
Kätilö kielsi nousemasta seisomaan sängyn viereen, lääkärit lupasivat ja se auttoi, ei tarvinnut ponnistaa ollenkaan tai jos ponnistin ei se ainakaan sattunut yhtään.
Kommentit (24)
Puoli-istuva asento on luonnollinen ja itselleni (kuten miljardeille muillekin naisille) se helpoin tapa ponnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen saakka jouduin kitumaan kyljelläni sängyllä, kun oli niin kivuliaat supistukset tippakäynnistyksen vuoksi.
siihen asti kun lapsi on "huulilla" oli kyllä luontevaa olla pysty asennossa. Kapusin lopuksi sänkyyn ja pullautin lapsen ponnistamatta kätilön syliin.
Jos en olisi saanut nousta pystyasentoon, olisi lapsi vielä nytkin 2 vuoden päästä syntymättä. Ponnistamaan en suostu.
koska synnytys oli pitkä ja vauvalla oli anturit päässä niin niiden takia en saanut nousta sängystä. Toinen kerta olikin niin nopea etten ehtinyt mihinkään siinä sängyllä odotin epiduraalia (jota ei ehditty laittaa) ja vauva tulikin salamana niin asentoja ei ehtinyt edes miettiä.
alatiesynnytyksen avustamisen tekniikkaan, sikiön seurantaan, välilihan tukemiseen yms. Jotenkin surkuhupaisaa ja säälittävääkin, kun mamma vetää herneen nenään ja sitten tuohtuneena täällä vuodattaa pöyristystään, kun ei voi keskustella asiasta esim. sen paikalla olleen kätilön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponnistamaan en suostu.
Ei helvetti. Ikinä en lakkaa ihmettelemästä, miten te kantturat aina vain ajattelette itseänne. Lapsella ei ole mitään väliä, mutta lapsen aivovauriosta kyllä sitten itketään kun se on itselle niin raskasta.
2 edellistä ponnistin jakkaralla, mutta nyt se ei tuntunut hyvälle, vaan nousin seisomaan.
Ja siinä sängyn vieressä seisoin, nojailin sänkyyn ja mies tuki kainaloista.
Eikä kätilö sanonut mitään vastalauseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä etten tuota itselleni kipua ponnistamalla. Ja roikkui minussakin piuha, joka mittasi suppareita kohdunsuulta ja monta muutakin mittaria.
Ei siinä käynnistetyn synnytyksen suppareissa ilman kivunlievitystä ensimmäisenä käynyt mielessä että alanpa tuottamaan lisää kipua ja ponnistamaan.
Ja olin jo synnyttämään mennessä valmistutunut siihen että lapsi jää kiinni ja saa aivovaurion tai kuolee, niin se ettei sille käynyt niin, oli positivinen yllätys. ap
En noussut, mutta en kyllä kysynytkään koska eivät olisi päästäneet minua edes pissalle vessaan spinaalin/epiduraalin takia. Lopulta kun sanoin etten pissi astiaan ja mies kannattelee minua kävellessäni, pääsin vessaan. Välilihan tukemisen vuoksi en kyllä uskaltaisi ponnistaa seisaaltaan koska kätilöllä on silloin huonommat näkymät alapäähän. Olisihan se kyllä houkutteleva ajatus että vauva vain pullahtaisi maailmaan jos seisaaltaan ponnistaisi kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhtautuneet, jos olisin yrittänyt nousta seisomaan...
ulos pukata, vaan sitä että miksi loppusynnytyksessä pitää maata selällään jos haluaa nousta seisomaan ja antaa maan vetovoiman vetää lasta alaspäin.
Ja ekassa synnytyksessä lähes potkaisin kätilöä kun se venytteli mun välilihaa. Imukupilla pulska poika sitten syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävi mun alapään puuduttamassa ja samalla lässytti että "rouvan pitää nyt vähän kärsiä niin sitten vasta sen palkinnon saa".
Kattelin ympärilleni ja mietin että kellehän se lekuri puhuu, kun minä en ole rouva enkä aio kärsiä, oli palkinto mikä tahansa.
Sen jälkeen nousin kiltisti sängylle ja ponnistin puoli-istuvassa asennossa. Ponnistus oli helppo, koska ilmeisesti seistessäni lapsi oli valunut niin alas, ettei sitä juuri tarvinnut enää edes ponnistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lääkäri, ja kandina meidän piti seurata tietty määrä synnytyksiä. Eräs äiti halusi jakkarasynnytystä, mutta kätilö ei (kertomatta sitä äidille). Kätilöllä oli huono selkä, ja hänen oli sen vuoksi hankala avustaa jakkarasynnytyksessä. Kätilö toki laittoi jakkaran valmiiksi ja sen alle suojanpaperin. Mutta kun ponnistamisen aika tuli, kätilö sanoi äidille, että on liian myöhäistä siirtyä jakkaralle, ja niin se äitiparka synnytti lapsensa makuultaan.
No ainoa muistikuva on, kuinka rukoilin miestäni hakemaan aseen ja ampumaan minut. Ei suostunut ja se kalvaa suhdetta yhä.
Anturit vauvassa ja minussa. Ei lupaa nousta.
En olisi edes halunnut enää seistä siinä vaiheessa, koska valvomista ja kipuja oli takana ihan tarpeeksi. Olin puudutettu ja lisäksi nappailin ilokaasua ihan helvetisti, koska en kestänyt sitä kipua muuten. Lopputuloksena syntyi terve, ihana vauva. Eikä mitään vaurioita alakertaan.
Sydänäänet laski kaikissa muissa asennoissa kuin oikealla kyljellä maaten. Siinä sitten oltiin.
Minustakin selällään synnyttäminen on kamalaa ja epäluonnollista. Itse synnytin neljännen ja viidennen selällään, kun vaihdettiin paikkakuntaa ja TAYSissa ollaan jakkaravihamielisiä. Olisin ehkä vaatinut pontevammin oikeuksiani ellei siellä olisi ollut tuttua kätilöä... en kehdannut kun tämä vaahtosi miten jakkara on huono.
Seisomisessa on varmaan se ongelma että milläs kätilö koppaa lapsen kiinni, mutta jakkaralla tai synnytystuolissa sen pitäisi kyllä onnistua ellei ole asennevammaa!