Suunniteltu sektio.

Käyt vessassa, laitetaan katetri. Ajellaan karvat, laitetaan tippa. Otetaan tiedot tietty.

mennään ravinnotta aamulla lapsivuodeosastolle, jossa otetaan verikoe, vaihdetaan vaatteet, raakataan ja laitetaan kestokatetri. Jos on perätila, niin tarjonta tarkistetaan vielä.



Sieltä viedään sängyllä saliin, jossa tehdään loput leikkausvalmistelut. Isä saa olla mukana salissa. Lääkäri ojentaa vauvan kätilölle, joka näyttää tämän äidille. Isä menee loppuoperaation ajaksi hoitamaan vauvaa.



Heräämössä vauva pääsee äidin ihokontaktiin. Heräämössä tarkkaillaan vauvan ja äidin vointia pari tuntia, minkä jälkeen siirretään lapsivuodeosastolle.



Lapsivuodeosastolla viimeistään seuraavana aamuna pitäisi päästä liikkeelle ja kestokatetri poistetaan. Epiduraalinen kivunlievitys on suurinpiirtein pari päivää.

Eli esivalmistelut, sitten leikkuriin ja spinaali tms puudutus.



Minun leikkausaika oli 7:30 ja lapsi oli maailmassa 7:46. Eli erittäin nopeaa toimintaa oli. Silti ehti puudutuksesta tulla huono olo, jota jo lääkittiin leikkauksen aikana. Eli ole varuillasi ja kerro hoitajille, jos tuntuu pahalta.

Minä sain synnytyksessäkin katetroinnista virtsatietulehduksen, joten sitä kannattaa myös tarkkailla ja pyytää tarvittaessa lääkkeet. Sektion ostalta tätä ongelmaa ei tosin ollut.

Menet aamulla äippäpolille, ilmoittaudut, sut ohjataan vaatteiden vaihtoon, laitat sairaalakuteet.

Sitten hoitaja laittaa katetrin, pyydä puuduttavaa voidetta, mulle ei ainakaan saatu muuten laitettua. Sitten saat käteen tippaneulan, sen laitto kyllä tuntuu!

Tämän jälkeen saat vielä jonkun lääkelitkun. Sitten kärrätään leikkaussaliin. Siellä pitää itse kivuta makuulta siitä sängyltä sille leikkaussalin pöydälle, joka on muuten älyttömän kapea. Sitten joudut siinä kapealla pöydällä taitelemaan kyljellesi, ja saat selkään neulan, jota kautta menee se puudutusaine.

Jos se laitetaan oikein, eikä se osu hermoon, se ei tunnu yhtään miltään.

Sitten vaan odotellaan, että aine vaikuttaa. Sinua pyydetään nostelemaan jalkojasi ja liikuttelemaan niitä. Sitten saat vatsaan sellaisen peitteen, joka kiinitetään tarroilla, et tosin tunne tätä enää (leikkauksen jälkeen se kohta kutittaa, koska tarra liimataan tosi tiukasti kiinni ja sitten kun sen irrottaa, siitä jää punainen jälki joka kestää noin vuorokauden.

Eipä siinä valmisteluista muuta.

Leikkauspöydällä iskee julmetun huono olo siinä vaiheessa kun vatsankerroksia käydään ompelemaan kiinni. Tässä vaihessa on vaan hengiteltävä syvään ja yritettävä miettiä muita asioita. Se olo on pahempi kuin mikään krapula.

Johtuu siitä, että vatsan hermot lähettävät aivoon signaalia, että nyt täällä tapahtuu jotain ja aivot reagoivat siihen aiheuttamalla sen oksennusolon. Näin ainakin hoitaja kertoi.

Sit joudut vielä heräämöön. Jossain välissä se vauvakin sieltä putkahtaa ulos :D

Aamusta olet syömättä ja juomatta. Sitten sulle laitetaan käteen kanyyli ja ehkä poistetaan vähän karvoitusta alakerrasta, jos tarpeen. Sulle laitetaan virtsakatetri, katetrin laitto rakkoon ei satu, nipistää hieman.



Sitten sut viedään leikkaussaliin. Leikkaussalissa nukutuslääkäri puuduttaa, joko spinaali tai epiduraalipuudutus annetaan viemällä katetri selkäytimen epid. tai spinaalitilaan, josta annetaan puuudutetta, joko vie tunnon alavartalosta. Odotellaan, että se vaikuttaa ja käännetään sut kylkiasennosta selälleen. Varmistetaan nipistelemällä, ettet tunne enää alavatsan alueelta.



Sulle laitetaan leikkausliinat, ettet itse näe leikkausalueelle. Miehesi kutsutaan leikkaussaliin/tukihenkilö, jos haluat.

Sitten lääkäri tekee alavatsaan, nyk. yleensä nk.bikinirajaan poikittaisen viillon ja avaa kerrokset yksitellen, kunnes avataan kohtu, sitten valuu lapsivesi ulos ja lääkäri nostaa lapsen ulos. Kuluu hetki ja kuulet lapsesi itkevän. Itse et tunne mitään, mutta voit tuntea painelua/nostelua välillä vatsassa, kun leikataan auki ja nostetaan tavaraa vatsasta ulos :D ja kuulla instrumenttien kilinää.



Lääkäri luovuttaa lapsen kätilölle, napanuora leikataan ja kätilö puhdistaa lapsen ja antaa K-vitamiinipistoksen ja ottaa näytteet napaverestä. Lääkäri poistaa istukan. Sitten kätilö tuo lapsen nähtäville.

Tukenasi on jatkuvasti anestesiahoitaja, joka on vierelläesi leikkauksen ajan.



Sitten lääkäri laittaa kohdun takaisin vatsaan, kuivaa sitä ennen vatsaontelon(tuntuu hieman epämiellyttävältä) sulkee kerroksittain haavan. Saat kanyyliin kohtua supistavia lääkkeitä.

Lapsi punnitaan ja mitataan pituus myös. Lapsen syntymäaika on aika, jona lapsi otettu ulos kohdusta.



Leikkauksen jälkeen isä saa vauvan ja äiti viedään heräämöön. Saat kipulääkettä ja juotavaa. Sua seurataan, että haava on siisti, virtsaa tulee, voit hyvin ja kivut hallinnassa sekä tunto palautuu. Sitten sut viedään osastolle ja pääset harjoittelemaan imetystä ja saat lapsen rinnallesi. Yleensä parin tunnin päästä sektiosta.



Seuraavana päivänä viimeistään pääset jalkeille, saat syötävää ja pääset hoitamaan itse vauvaa sekä ylös vuoteesta. Saat kipulääkettä ja sitä kannattaa alkuun ottaa säännöllisesti, että kipu pysyy poissa. Kipulääkkeet eivät vaikuta imetykseen, kipu vaikuttaa. Sektio voi hidastaa maidonnousua, mutta ei vaikuta muuten imetykseen. Sektioäiti voi aivan yhtä hyvin imettää ja imetys onnistuu useimmilla aivan hyvin.



Mitä muuta haluat tietää?

Menet edellisenä päivänä (tai riippuu miten lähellä sairaala on) sairaalaan, missä ottavat osastolle.

Sillon on vielä aika tylsää, kun ei ole mitäään tekemistä, ja aamua odotellessa :).



Siinä on tietty tuntimäärä, mikä pitää olla syömättä, mutta enää en muista paljon se oli :).



Aamulla sut herätellään ajoissa (mut 6, kun sektio alkoi 9) ja käyt suihkussa ja peseydyt ihan kokonaan tukkaa myöten.

Sitten saanet peräruiskeen ja takaisin sänkyyn.



Sitten hoitsu tulee laittamaan tipan ja katetrin. Mulle laitettiin kaksi tippaa, eli molempiin käsiin, koska mulla on 1tyypin diabetes.



Kumpikaan ei pahemmin satu eikä tunnu, ehkä vaan vähän epämiellyttävältä....



Saattavat ottaa vielä verenpainetta ym helppoja juttuja ennen tipan laittoa.



Sitten tuas odotellaan, tai jos hyvin käy - kuten mulle kolmannessa sektiossa - sut tullan hakemaan nopeesti saliin.

Saat myös esilääkityksen, minkä virkaa mä en oikein vieläkään ymmärrä..... Kai jotain tekemistä pahoinvoinnin kanssa tms.



Salissa anestesialääkäri käskee sun nousemaan siihen leikkauspöydälle ja menemään sikiöasentoon. Muista laittaa pää kokonaan polviin ja pidä selkäranka niin kaarena kun vaan pystyt..



Selkäydinpuudute sattu mulla näistä kaikkein eniten.. Tokalla kerralla anestesialekuri joutui tökkäämään sen kolme kertaa, mutta sillon mulla olikin 30s välein suppareita, mikä ei helpottanut lainkaan.



Anestesialekuri kyselee sulta koko ajan, että tuntuuko puudute, ja kun alat tuntea lämpöä jaloissa, alkaa puudute vaikuttaa ja leikkaus voi alkaa.



No, ennen sitä sut tietysti käännetään selälleen ja asennetaan verenpainemittari, suoja pään eteen ettet näe leikkausta ja muitakin hökötyksiä saatat saada.. mm. happinaamarin.



Kannattaa varautua siihen, että kun vauva on ulkona, sua saattaa alkaa oksettaa tosi paljon. MÄ oksensin kaikissa kolmessa leikkauksessa, mikä on tosi huvittavaa silloin, kun olet puudutettu kaulasta alaspäin :). Mutta kaarimaljaan sekin onnistuu hyvin.



Ja päänsärkyä alkaa tulla mahdollisesti myös, tai semmosta paineen tunnetta päässä. Kaikesta kannattaa raportoida rohkeasti hoitohenkilökunnalle.



Kun vauva on ulkona, kuulet rääkäisyn ja vauvaa vilautetaan sinulle. Sen jälkeen vauva ja isä - joka muuten on istunut sun pääs vieressä koko operaation ajan - lähtevät pesulle.



Lääkäri alkaa kuroa haavaa umpeen, mikä kestää jonkin aikaa.



Tämän jälkeen sut kärrätään heräämöön, missä pitää olla siihen asti kunnes voit heiluttaa jalkojasi. Mulla tähän meni 1,5h.



Saatat olla uninen, viluinen ja pöhnässä, koska ainakin mulle laitettiin kipulääkitys selkäydinpuudutteen seassa. Tämä myös aiheutti karmeeta kutinaa rintakehään, mikä oli ihan ok, vaikka allerginen reaktio olikin.



No, kun varpaat heiluu, sut kärrätään takaisin osastolle, missä isä ja vauva luultavasti jo odottelevat. Saat vauvan rinnan päälle, kainaloon tai syliin, ihan miten haava kestää.



Kun puudute alkaa häipyä - mikä tapahtuu yllättävän nopeasti - voi tulla jälkisuppareita tai kipuja. Kannattaa rohkeasti pyytää kipulääkettä ainakin parin ekana päivänä tai tietysti niin kauan kun tarviit. Kotiinkin saat niitä vielä.



Mun kahdessa vikassa sektiossa kävi niin hullusti, että vauva joutui heti sokeritippaan johtuen 1tyypin diabeteksestani.. Joten pääsin katsomaan vauvoja iltasella pyörätuolissa.

Mutta ekassa sektiossa vauva oli koko ajan vierelläni ja hoidin häntä seuraavasta aamusta alkaen.



Niin, ja seuraavana aamuna pääset jo seisomaan ja vessaan ja katetri otetaan pois. Tipan pitänevät vielä iltaan tai seuraavaan päivään saakka varmuuden vuoksi.



Hoitajilta pyydä rohkeasti apua vauvanhoitoon, jos tarvitset. Ei kannata olla turhan itsenäinen heti ekana päivänä haavan kustannuksella... Tokassa sektiossa nostelin parivuotiasta esikoista, pari kertaa, kun haava parani niin hyvin parissa viikossa.. No tämä kostautui ja haava repesi auki :(... au.



Eli ota se kuukauden älä-nosta-mitään-vauvaa-painavampaa -sääntö vakavasti.



Kovasti tsemppiä sulle, hyvin se menee :)

sektiosta riippuen hakaset vai ompeleet ja miten lääkäri määrää. Useimmiten th voi poistaa ne kotikäynnillä tai sitten käy terveysasemalla otattamassa pois.



Normaalisti jälkitarkastus äitiysneuvolassa. Kotiin pääset sitten kun siltä tuntuu: imetys sujuu, olet itse kunnossa ja kivuton, pystyt pissamaan normaalisti katetrin poiston jälk.(poistetaan seuraavana päivänä) Kannattaa huolehtia siitä, että vatsa toimii leikkauksen jälkeen ja siitä, että kotonakin syö kipulääkkeitä vielä pari vkoa. Niitä on hyvä varata kotiin: perus buranaa ja panadolia varalle.

Haavan hyvästä hygieniasta huolehdittava myös. Jälkivuotoa tulee, mutta se on sektioäideillä yleensä vähän niukempaa, ehkä.

antoivat sairaalasta semmoset pitkät kireät sukat jotka piti laittaa edellisiltana jalkaan. ei myöskään saannut syödä tai juoda illan jälkeen paitsi jotain kirkkaita nesteitä.



kun menin osastolle niin olin ehkä n. pari tuntia odotushuoneessa (minua ennen oli leikattavana vissiinkin kaksoset niin meni vähän enemmän aikaa kun piti) katsoen telkkaria, sen jälkeen hoitaja antoi semmoista vatsansuojalääkettä mikä oli ihan hirveän makuista (ehkä pahin kohta koko hommassa :D) ja käveltiin leikkaussaliin.



Leikkaussalissa sitten hoitajat putsasivat vatsan alueen ja laittoivat tipan käteen ja sitten epiduraalin (sattui ihan mukavasti) sitten katetri.. hetken päästä tunto hävisi kokonaan ja tuntui mahassa vain semmonen outo tunne kun ''repivät'' auki :D ei siis sattunut yhtään mutta tuntui siis kun joku olisi venyttänyt nahkaa äärimmilleen :D hetken päästä lapsivedet ''räjähti'' ja sitten sainkin jo vauvan hetkeksi syliin. Tähän oli siis mennyt joku 20min siitä kun tulin saliin.



Sain pitää vauvaa sylissä n. 5-10 min ja sitten kursivat minut kokoon, aikaa meni n. 10 min ja siitä lähdin heräämöön jossa meni n.1,5 tuntia kunnes alkoi tunto palata ja pääsin osastolle :)



sori jos on vaikea lukuista tekstiä ja noi mun aikamääritteet on vähä niin ja näin kun ei niissä morfiineissa oikein ajantaju pelaa :D

Siis kotiinpääsy n.3-5vrk sektiosta, ei nyt ihan heti pääse, vaikka siltä tuntuisikin :D

että tarinat vaihtelevat, koska sairaaloissa on eroa. Tiedän esim. että monissa sairaaloissa ei näe vauvaa heräämössä, mutta meidän sairaalassa vauva pääsee heti äidin iholle.

mutta olin jo valmiiksi sairaalassa, että jos itse tulet sinne kotoa tyyliin "ylihuomenna klo 8", saattaa olla erillainen meininki.



Edellisenä iltana hoitaja tulee juttelemaan ja täyttää kaavakkeita, kyselee, en oikein enää muista mitä, no esim. milloin viimeksi poltit tupakkaa jne. Jossain vaiheessa paino mitataan että saa oikean määrän lääkkeitä. Sitten kerrotaan että siihen ja siihen aikaan on viimeinen hetki millon voi syödä/juoda.



Aamulla yövuoro herätti 6 aikaan (päivän ensimmäinen leikkausaika oli minulla), sitten suihkuun ja selästä auki oleva paita päälle, tulevat vähän ajan päästä laittamaan tukisukat jalkaan ja sitten odotellaan taas jonkun aikaa. Mies tuli osastolle ja puki vaatteet päälle salia varten kun oli mukana. Sitten laitetaan katetetri ja annetaan lääkkeitä. Ne on huippuja! Pää menee ihan sekaisin ja naurattaa (ja itkettää). Leikkaussalinhoitaja tulee hakemaan saliin. Mies joutui odottaamaan puudutuksen laiton ajan ulkona ja sitten pääsi saliin sisään. Pistos selkään ei ole paha, pahempaa on se käppyrässä oleminen, että neula menee oikeaan kohtaan.



Leikkauksessa tuli pari kertaa stanan paha olo, oksetti. Sitten ne siellä leikkailee, tunnet kun jotain tehdään, mutta mitään kipua ei tietenkään tunnu. Lapsi nostetaan ja kun parkaisee niin kuin pitääkin niin lapsi pestään ja puunataan, isä pääsi leikkaamaan napanuoran ja kantoi lapsen (joutui tarkkailuun, oli tiedossa, verensokerit, minulla diabetes). Paikat ommellaan kiinni ja sen jälkeen kärrätään heräämöön missä menee noin 2h. Siihen asti ollaan siellä kunnes jalat alkaa liikkumaan, kunnolla siis. Niitä ei kannata yrittää liikaa liikutella! Voi käydä haavaan vaikka sitä ei tunne itse. Niin ja jos pierettää, niin sitä et tunne että se on tulossa :D Yllättäen tulee, tuntuu vasta kun on jo siinä vaiheessa ettei voi perua. Mutta sektion jälkeen kannattaa kyllä piereskellä, oikeesti, se on kivuliaampaa kun se haava jos ilmat ei tuu ulos.



No niin, heräämöstä kun on valmis lähtemään, hoitaja tulee hakemaan ja vie osastolle, sitten kohtaat isän ja lapsen siellä, tai jos lapsi joutuu tarkkailuosastolle, sinulle tuodaan heräämöön lapsesta kuva, ja sitten käydään sen osaston kautta katsomassa lasta. Itse en tyttöäni nähnyt leikkaussalissa kun hetken peittoon käärittynä hoitajan sylissä. Heräämössä saat juomista sitten kun jalat alkavat jonkin verran liikkua ja olet koko ajan mittareissa kiinni (verenpaine).



Tässä oli omat muistikuvani suunnitellusta sektiosta vuodelta 09. Seur. päivä on helvetillinen kun pakottavat väkisin sängystä ylös :D Siitä seuraavana otettiin katetri pois. Liikkuminen on alussa tuskallista, mutta kun varovasti lähtee liikkeelle, kyllä se siitä, ja nopeemmin paranee kun ei jää sänkyyn mötköttämään. Onnea leikkaukseen :)

että tarinat vaihtelevat, koska sairaaloissa on eroa. Tiedän esim. että monissa sairaaloissa ei näe vauvaa heräämössä, mutta meidän sairaalassa vauva pääsee heti äidin iholle.

Suomessa kuitenkin?

Tiedänpä ainakin suurinpiirtein mitä odottaa :)



Ja san vähän henkisestikin valmistautua :)

Tiedän ainakin suurinpiirtein (jos onkin erikäytäntöjä tms) miten asiat etenee yms.

Ja tiedän varautua mahdolliseen huonoon oloon yms. :)



Helpotti todella paljon nämä kertomukset! Minulla kun on pienoinen leikkauspelko yms. Mutta en halua synnyttää perätila vauvaa alakauttakaan, joten saan syrjäyttää pelkoni :)



t.ap



Ei oikeastikaan tule mieleen enää uusia kysymyksiä, sen verran hyviä vastauksia sain :)

suunniteltu sektio, vaan olikin päivystys sektio, kun lapsivedet meni. Eli vedet meni 23.45, sairaalassa olin 24.00, Otettiin käyrät, kyseltiin mitä/koska oon syöny, makailin siinä jonkun aikaa, supistukset alko tulla säännöllisesti, joten mut katetroitiin, vaihdettiin sairaalavaatteisiin, laitettiin tippa käteen ja miehelle laitettiin myös sairaalakuteet, mentiin jonkun ajan päästä leikkaussaliin, sain spinaalin, mieskin pääsi sittenkin mukaan, testattiin vesisuihkulla että tuntuuko kylmältä, kun ei enää tuntunu, alettiin hommiin, 02.00 alko leikkaus, 02.16 oli vauva maailmassa. Kattoivat, ennenku alottivat, mun karvatilanteen, kun ei karvoja ollu, pääsivät alottaa leikkauksen suoraa. Tekivät pienen viillon, jolloin tuli vähä huono olo, kun en muistanu hengittää, sit tuli vauva ulos. Kätilö kääri pyyhkeeseen vauvan, näytti mulle, sit lähti vauvan ja isukin kans pesee vauvaa- Mut kursittiin kasaan, vietiin heräämöön, olin sielä reilun tunnin, sit pääsin huoneeseen vauvan ja mieheni kans. Mulle laitettiin oksitoksiini (vai mikä se nyt onkaan)tippa, se sattu enempi kun mikään, vuorokauteen en saanu/voinu liikkua, mut vauva oli mun kans. Paranin tosi nopee ja lähdin mahd. pian pois sairaalasta. Viikossa olin jo ihan kunnossa. Jos enää saan lapsen toivoisin että se menis myös näin, tykkäsin kovasti.

että tarinat vaihtelevat, koska sairaaloissa on eroa. Tiedän esim. että monissa sairaaloissa ei näe vauvaa heräämössä, mutta meidän sairaalassa vauva pääsee heti äidin iholle.

Suomessa kuitenkin?

saa vauvan heräämössä ihokontaktiin

Jokaisellahan se on erilaista, mutta helpottaako nopea liikkumaan lähteminen paranemista?



ap

siis vuorokaudessa pääsin liikkeelle, viikossa olin jo ihan kunnossa. Liikuin mahd paljon, tosin varovasti, etten tee hallaa itelleni. Kanniskelin miltei 5kg vauvaanikin ilman ongelmia. Ruokaakin tein samana pvänä kun pääsin pois. Eli teet sen mikä hyvältä tuntuu. Mulla lekuri ihmetteli jälkitarkastuksessa, et ootpa hyvin parantunu ja kaunis pieni leikkaushaava, varsinkin kun ottaa huomioon et miten iso vauva sieltä ulos tuli. Mulla oli 5 tikkiä ja ne otettiin pois 6pvän päästä leikkauksesta.

Klo 8 sairaalaan, sitä ennen ei juontia/syöntiä, otetaan verikokeita, vaihdetaan sairaalavaatteet, katetrin laitto joka puudutuksesta huolimatta sattui ihan saatanasti (ensin luvattiin että laittavat vasta salissa), karvojen ajelua, esilääkitys, siirto saliin, tippakanyylit kumpaankin käteen (en pelkää neuloja joten ei tuntunut missää) sitten kokeilivat puudutteen tehoa sivelemällä jalkoja ja vatsaa jollain kylmällä ja märällä, kohta jo maha avattiin ja tunsin vain miten minua heiluteltiin, oksetti välillä kovasti mutta yksi hoitaja sääteli hapentuloa naamariin ja se aina helpotti. Vauvaa vilautettiin, minut kursittiin kasaan ja vietiin heräämöön jossa köllötin euforisessa olossa lämpöpeiton alla muutamia tunteja (tuntui minusta vain pieneltä hetkeltä). Pääsin omaan huoneeseen jossa vauva ja mies odottivat. Yön nukuin hyvin, seuraavana aamuna könysin ylös ja suihkuun, haavaa ei särkenyt paljoa, kaikki ok. Lähdin päivää aikaisemmin kotiin kuin olivat sairaalassa suunnitelleet, koska vihasin siellä oloa. Haava parani loistavasti eikä arpea enää näy. Menisin heti uudestaan, kaikkein kamalin kokemus oli katetrin laitto.