Hitto, ihmiset on juntteja kun eivät osaa small talkia

tervehdin aina ja olen sen näköinen että muiden jutustelut kiinnostavat minua. En vain uskalla puhua "tyhjänpäiväisistä asioista". Jos ujous on huonoa käytöstä, niin kyllä se jatkuva pälpättäminenkin on. Rasittavaa kuunnella kun jotkut eivät yhtään ajattele mitä suustansa päästävät ja näin näyttävät tyhmyytensä muille, eivätkä anna muille suunvuoroa. Tämä on siis se toinen ääripää.

väkisin vääntäminen on raskasta ja sen kyllä huomaa. Jos ei luontevasti puhetta synny on parempi olla hiljaa. Ethän itsekään täällä kai vastaa joka ketjuun? En minäkään. Vastailen vain kiinnostaviin. Samoin toimin ihmisten kanssa, puhun vain kiinnostavien ihmisten kanssa. En vaivottele sellaisen jututtamisessa, joka ei fiksua puhetta saa aikaseksi.

ujo ettei kykene suuressa porukassa yhtään mitään puhumaan? Sittenhän tosiaan voisi alkaa kouluttaa itseään siitä pois paradoksaalisella intentiolla. Eli päättääkin kerrankin oikein kunnolla puhua mitä sylki suuhun tuo. Aloittaa vaikka siitä, että sanoo olevansa ujo ja pelkäävänsä puhua suuressa joukossa. Jatkaa siitä sitten.

päästä eroon. Lapsi on sen verran "kokematon", että voi ja kehtaa olla hiljaa vaikka maailman tappiin, mutta aikuisen ei niin pitä käyttäytyä. Kyllä aikuisen muutenkin pitää osata käyttäytymissääntöjä

Jos ihminen itse ei kärsi ujoudesta niin miksi pitäisi pyrkiä siitä eroon?

Paljon puhetta on muutenkin sellaista tyhjänpäiväistä. Ääneen oleminen ei minusta itsessään ole mikään arvo, pitäisi olla myös fiksua sanottavaa ja kenellä sitä on koko aikaa?

Tämä on juuri se asenne. Ei täällä av:llakaan ole läheskään kaikilla fiksua sanottavaa, mutta jutustelu ja mielipiteiden vaihto on viihdyttävää! Paljon mukavampaa kuin mennä ihmisten ilmoille jurottamaan mykkänä. Haloo, polttari-ilta, jonka aikana puhut ehkä kymmenen sanaa ja loppuajan tuijotat seinään omissa älykkäissä mietteissäsi?

tervehdin aina ja olen sen näköinen että muiden jutustelut kiinnostavat minua. En vain uskalla puhua "tyhjänpäiväisistä asioista". Jos ujous on huonoa käytöstä, niin kyllä se jatkuva pälpättäminenkin on. Rasittavaa kuunnella kun jotkut eivät yhtään ajattele mitä suustansa päästävät ja näin näyttävät tyhmyytensä muille, eivätkä anna muille suunvuoroa. Tämä on siis se toinen ääripää.

Olisivat mieluummin hiljaa ja puhuisivat asiaa sitten kun jotakin sanovat.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä ihmisten kanssa pitää pystyä edes muutama sana vaihtamaan, ainakin työelämässä se on jokseenkin pikku pakko, jos meinaa työnsä pystyä hoitamaan. haluan myös opettaa lapsilleni, että ujo saa olla, mutta ei mikään mettäperäläinen sentään. Kummasti tässä on vuosien mittaan saanut itsestään ulos juttuja, vaikka en mikään ruuneperi ole vieläkään, paitsi kavereiden kesken ;)

tuppisuuna istuvista se sitten kauhean mukava tilanne (jos nyt otetaan esimerkiksi tuo ap:n kuvaama polttari-ilta), kun pari ihmistä pitää keskustelua yllä ja muut istuu vaan ja möllöttää? Olisiko teistä kivempaa, että kukaan ei reilusti sanoisi mitään? Mitä saatte irti tuollaisista tilanteista?

tervehdin aina ja olen sen näköinen että muiden jutustelut kiinnostavat minua. En vain uskalla puhua "tyhjänpäiväisistä asioista". Jos ujous on huonoa käytöstä, niin kyllä se jatkuva pälpättäminenkin on. Rasittavaa kuunnella kun jotkut eivät yhtään ajattele mitä suustansa päästävät ja näin näyttävät tyhmyytensä muille, eivätkä anna muille suunvuoroa. Tämä on siis se toinen ääripää.

Olisivat mieluummin hiljaa ja puhuisivat asiaa sitten kun jotakin sanovat.

kyylää kulmien alta, kun muut puhuvat? Hiljaisuus on ihan ok, mutta pitää olla pelisilmää sen verran, että tietää milloin sekään ei ole "kultaa."

tuppisuuna istuvista se sitten kauhean mukava tilanne (jos nyt otetaan esimerkiksi tuo ap:n kuvaama polttari-ilta), kun pari ihmistä pitää keskustelua yllä ja muut istuu vaan ja möllöttää? Olisiko teistä kivempaa, että kukaan ei reilusti sanoisi mitään? Mitä saatte irti tuollaisista tilanteista?

polttareissa, niin koko 10 hengen seurue olisi ollut hiiren hiljaa koko illan =) Se vasta mielenkiintoista olisi ollut. ap

Tämä on juuri se asenne. Ei täällä av:llakaan ole läheskään kaikilla fiksua sanottavaa, mutta jutustelu ja mielipiteiden vaihto on viihdyttävää! Paljon mukavampaa kuin mennä ihmisten ilmoille jurottamaan mykkänä. Haloo, polttari-ilta, jonka aikana puhut ehkä kymmenen sanaa ja loppuajan tuijotat seinään omissa älykkäissä mietteissäsi?



Kieltämättä ihminen joka jurottaa kengänkärkiin katsoen koko illan on se kummajainen =)

Ei siinä ole ongelmaa, koska työasiat on pakko hoitaa. Samoin lapsen kanssa hiekkalaatikolla ollessani juttelen kyllä jotain muiden äitien kanssa.

Mutta esim tuo ap:n kuvailema polttari-ilta tuntemattomien seurassa, se olisi minulle kauhistus. Olisin aivan varmsti se ap:n vihaama tuppisuu.

Ei siinä ole ongelmaa, koska työasiat on pakko hoitaa. Samoin lapsen kanssa hiekkalaatikolla ollessani juttelen kyllä jotain muiden äitien kanssa.

Mutta esim tuo ap:n kuvailema polttari-ilta tuntemattomien seurassa, se olisi minulle kauhistus. Olisin aivan varmsti se ap:n vihaama tuppisuu.

tököttämään tuppisuuna jonnekin ihmisten keskelle? Onko sulla silloin hauskaa? Ihan outoa

Tämä on näitä, jotka pysyvät vaiti koko illan, ja odottavat muiden pitävän korkeaa keskustelun tasoa yllä. Kaiken suusta tulevan on oltava harkittua ja älykästä. Tätä keskustelua tuppisuu sitten pisteyttää mielessään.



En ole niin puhelias ihminen, että tykkäisin tehdä työt koko illan ja pitää jotain puhetta yllä ja keskutella. Joskus vielä ilmoitan, että minäkin liityn mykkien joukkoon. Otan vaikka kirjan laukusta ja luen sitä. Olen ilmeisesti liikaa virikkeitä kaipaava, kun en jaksaisi tuijottaa koko iltaa. Taito sekin.

Kuinka moni teistä tuppisuista edes tietää, mitä tuo termi tarkoittaa?



Itse olen sitä mieltä että jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Tämä siis työssä ja virallisissa kokouksissa. Joudun työssäni ja politiikassa istumaan niin monissa kokouksissa, että tympii kun ihmiset toistavat itseään ja toisiaan ja lärpättävät kaikkea epäolennaista. Siksi avaan suuni vain jos minulla on jotakin uutta rakentavaa sanottavaa.



MUTTA: Vapaa-ajalla on toiset säännöt. Pyrin olemaan kohtelias, muut huomioon ottava ja käyttäytymään tilanteen vaatimalla tavalla. Silloin tarvitaan sosiaalista älykkyyttä.



Pystyn puhumaan vaikka aidanseipäiden kanssa, joten jos vastapuolena on mölli, ei sekään haittaa. Yritän saada ihmiset tuntemaan olonsa mukavaksi ottamalla heidät huomioon. Mutta turhauttaahan se, kun menet juttelemaan henkilön kanssa ja osoitat kiinnostusta esim hänen lapsestaan, tämä henkilö vastaa kahdella sanalla ja jää istumaan tyhjä katse silmissään. Koen sen loukkaavana.

Ei siinä ole ongelmaa, koska työasiat on pakko hoitaa. Samoin lapsen kanssa hiekkalaatikolla ollessani juttelen kyllä jotain muiden äitien kanssa.

Mutta esim tuo ap:n kuvailema polttari-ilta tuntemattomien seurassa, se olisi minulle kauhistus. Olisin aivan varmsti se ap:n vihaama tuppisuu.

tököttämään tuppisuuna jonnekin ihmisten keskelle? Onko sulla silloin hauskaa? Ihan outoa

Ei siinä ole ongelmaa, koska työasiat on pakko hoitaa. Samoin lapsen kanssa hiekkalaatikolla ollessani juttelen kyllä jotain muiden äitien kanssa.

Mutta esim tuo ap:n kuvailema polttari-ilta tuntemattomien seurassa, se olisi minulle kauhistus. Olisin aivan varmsti se ap:n vihaama tuppisuu.

tököttämään tuppisuuna jonnekin ihmisten keskelle? Onko sulla silloin hauskaa? Ihan outoa

olla kutsumatta sinne polttareihin hiljaisia tai toisilleen vieraita ihmisiä.



Jos kerran meni liian tukalaksi se seurustelu. Pitäkää juhlanne tutun kaveriporukan kesken niin ei tarvitse kärsiä vieraista, ujoista, hiljaisista, erilaisista ihmisistä.

Tämä on näitä, jotka pysyvät vaiti koko illan, ja odottavat muiden pitävän korkeaa keskustelun tasoa yllä. Kaiken suusta tulevan on oltava harkittua ja älykästä. Tätä keskustelua tuppisuu sitten pisteyttää mielessään.

En ole niin puhelias ihminen, että tykkäisin tehdä työt koko illan ja pitää jotain puhetta yllä ja keskutella. Joskus vielä ilmoitan, että minäkin liityn mykkien joukkoon. Otan vaikka kirjan laukusta ja luen sitä. Olen ilmeisesti liikaa virikkeitä kaipaava, kun en jaksaisi tuijottaa koko iltaa. Taito sekin.

Mielestäni on parempi vaan jos toiset pitää ääntä yllä, koska itse en siihen pysty. Enkä todellakaan pisteytä yhtään mitään, vaan ihailen ihmisiä jotka pystyvät puhumaan vaikkapa sen aidanseipään kanssa. Olisinpa itsekin samanlainen.

Ymmärrän todella hyvin että läsnäoloni ärsyttää, mutta jos kutsun saan kekkereihin niin kohteliaisuuttani menen ja yleensä lähden ajoissa pois ärsyttämästä toisia.

kummassakin maassa ollaan asuttu. Huomaan vanhemmiten, että pidän nykyään jo suomalaisestakin tuppisuupönötyksestä enemmän kuin ennen. Kotonakin yritän saada muita perheenjäseniä olemaan välillä hiljaa ja kuuntelemaan mitä muilla on sanottavana. Toki rento jutustelu on mukavampaa kuin hiljaisuus, mutta joskus olisi hyvä myös osata olla hiljaa ja kuunnella. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu minusta juuri se, että välillä ollaan myös hiljaa, jolloin kommunikaatio voi itse asiassa olla tehokkaampaa kuin koko ajan jutustellessa.



Olemme asuneet Suomessa nyt muutaman vuoden, ja koin viimeksi isommat juhlat Englannissa vähän rasittaviksi kun piti olla äänessä koko ajan koko päivän (ja englanniksihan keskustelut etenevät ihan eri intensiteetillä kuin suomeksi).

Tämä on näitä, jotka pysyvät vaiti koko illan, ja odottavat muiden pitävän korkeaa keskustelun tasoa yllä. Kaiken suusta tulevan on oltava harkittua ja älykästä. Tätä keskustelua tuppisuu sitten pisteyttää mielessään.

En ole niin puhelias ihminen, että tykkäisin tehdä työt koko illan ja pitää jotain puhetta yllä ja keskutella. Joskus vielä ilmoitan, että minäkin liityn mykkien joukkoon. Otan vaikka kirjan laukusta ja luen sitä. Olen ilmeisesti liikaa virikkeitä kaipaava, kun en jaksaisi tuijottaa koko iltaa. Taito sekin.

Mielestäni on parempi vaan jos toiset pitää ääntä yllä, koska itse en siihen pysty. Enkä todellakaan pisteytä yhtään mitään, vaan ihailen ihmisiä jotka pystyvät puhumaan vaikkapa sen aidanseipään kanssa. Olisinpa itsekin samanlainen.

Ymmärrän todella hyvin että läsnäoloni ärsyttää, mutta jos kutsun saan kekkereihin niin kohteliaisuuttani menen ja yleensä lähden ajoissa pois ärsyttämästä toisia.

Tarkoitinkin sitä keskustelijaa, jonka mielestä pitää olla hiljaa, jos ei ole fiksua sanottavaa. :) Minä yleensä erotan ylimielisen ja ujon. Ujojenkin toivon tsemppaavan siinä mielessä, että saavat sitten niitä kutsuja jatkossakin. Vaikkei puhumattomuudelle ole mitään "omaa syytä", vieraslistalta puhumaton ikävä kyllä tippuu nopeasti.

Jos minä olen lukenyt yliopistossa vaikkapa sosiologiaa ja olen pöytäseurueessa, jossa on sekalaista sakkia, niin minusta olisi äärimmäisen epäkohteliasta esittää, että pohtisimme yhdessä oman alani keskeisiä hahmoja ja kysymyksiä yksityiskohtaisesti.



Se on silkkaa ymmärtämättömyyttä sitä kohtaan, että toisten aloilla on omat henkilönsä ja käsitteensä, jotka ovat yhtä tärkeitä heille.



Minusta tuollaisten aiheiden pohtiminen on silkkaa pätemisen tarvetta ja vaikka aiheen tuntisikin, niin sellaiseen keskusteluun en ottaisi osaa. On vähän kuin kalastelisi keskustelun aloittajalta jotain hyväksyntää antamalla ymmärtää, että "mä tunnen tuon asian.."



Seurustelua ei tarvitse ottaa niin vakavasti eikä aina tarvitse puhua kuolemanvakavista asioista tai Focaultista. Työ- ja opiskeluasioista voi puhua koulussa ja töissä paitsi jos ollaan opiskeluporukassa tai työporukalla liikkeellä. Muu on puuduttavaa itsensä esiintuomista ja brassailua.

oltiin polttareissa ja ei oltu mitenkään kavereita kaikki ennestään. Siis kymmenen hengen porukasta kolme puhuu, muut ovat täysin hiljaa eivät sano sanaakaan. Aivan älytön tilanne, kun seitsemän istuu ja hymyilee ja muutama yrittää edes jotenkin pitää ilmapiiriä yllä.