Hitto, ihmiset on juntteja kun eivät osaa small talkia

vähän turhan vakavasti. Mitä väliä sillä on sosiaalisessa keskustelutilanteessa onko jokainen lause loppuun asti harkittu ja voiko sen takana seistä kuolemaan saakka?



Tarkoitus nyt olisi lähinnä tarjota viihdettä muille ja saada itse sama palvelus takaisin päin.

Että useimmat näistä tuppisuista ovat vain ujoja ja epävarmoja rupattelemaan vieraassa seurassa. Joillakin suojakilpi toimii niin ja saa heidät näyttämään jopa ylimielisiltä. Toki joukkoon voi mahtua joku oikeastikin ylimielinen, mutta heistä ei kannata välittää!!

Työni myyjänä on opettanut ainakin kohtaamaan ihan ventovieraita ihmisiä, nyt 6v. jälkeen voi sanoa että rupattelu sujuu missävain helposti, jos vain on sillä tuulella että huvittaa.

Niin, ymmärrystä toivoisin myös hiljaisia ihmsiä kohtaan. varmaan hekin haluavat jutella, kun vain toinen jaksaa ottaa ja hyväksyä heidät omana itsenään, eikä puhelias ihminen jyrää täysin heidän ylitseen.

se on rikkaiden ja menestyvien huvia.



Olkaa ny vähän armollisempi kanssaihmisillenne. Ette tekään täydellisiä ole.

vaikka kuinka haluaisivat. Heille ei vaan tule sanoja suuhun mitä sanoa, aivot lyö tyhjää! Ei se tosiaankaan kivaa ole, siitä kärsii tosi paljon, mutta kun ei vaan keksi sanottavaa niin ei keksi! Ja sitten vielä on tuollaisia idiotteja kuin ap, jotka sitä kauhistelee... Huh.

ettei edes keskustelu suju. Esim. Englannissa tehdään paaaljon pitempää työpäivää ja silti ihmiset eivät istu tuppisuina. Eikä kiinalaisetkaan hiljaisia ole.

en pysty osallistumaan keskusteluun. Pystyn rupattelemaan hyvin yhden ihmisen kanssa, mutta keskustelun ja puheensorinan seuraaminen on ihan mahdotonta. Alkoholin kanssa tai ilman. Olen hiljaa.



Illanvietot olen lopettanut. Juhlat ovat nöyryyttäviä. Lievää autismia, sosiaalista tyhmyyttä tai jotain, en tiedä.



Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Eivät kaikki ole tuppisuita epähohteliaisuuttaan.

Samoin suomalaiset kasvattavat lapsensa suorapuheisiksi junteiksi: small talkia ei osata sanaakaan, mutta saman muksun suusta tulee huomautuksia ulkonäöstä kuin vettä vaan.



Esim. eilen puistossa n. 5-vuotias tyttö kyseli tyhmiä ulkonäöstäni ja vastasin hänelle asiallisesti mutta ihmetytti kun vieressä nököttävä vanhempansa ei sanonut yhtään mitään, ei ilmekään värähtänyt. Ymmärrän että tuon ikäistä kiinnostaa kaikki eikä hän osaa vielä ymmärtää miksei ihan kaikkea sanota ääneen, mutta eikös ole oman vanhemman asia kertoa tämä?

Eivät uskalla osallistua keskusteluun vaikka ehkä pienellä yrittämisellä pystyisivätkin. Ongelmana voi olla sekin, että suomalainen keskustelukulttuuri ja kulttuuri nyt yleensäkin on hyvin epäkohteliasta, ja osallistumalla keskusteluun altistat itsesi tosiaankin toisten mahdolliselle ilkeilylle. Kohteliaammissa kulttuureissa on selvää, että ketään keskustelijaa ei loukata, joten kaikki uskaltavat osallistua. Suomessa taas oikeasti on mahdollista, että puolituntemattomiakin voidaan piikitellä niin että sen kaikki huomaa (on todettu useammankin kerran).

yksi tuppisuu. Joidenkin seurassa olen hyvin puhelias, mutta sitten jos ei kemiat kohtaa, niin en keksi mitään sanottavaa. Yritän kyllä ja olen tietoinen, että mun pitäisi puhua, mutta en vaan keksi, varsinkaan jos se toinenkin on hiljaista sorttia. Jos toinen taas on puhelias, niin osaan sanoa edes jonkun sanan väliin. Isommassa porukassa annan kuitenkin itselleni usein luvan olla vaan hiljaa, ja muut saavat hoitaa jutustelun, jos se ei multa itsestään luonnistu.



En jaksa enää kauheasti stressaantua tästä. Olen mikä olen ja jos se ei muille kelpaa, niin heidän on ongelma. :)

Niin tuttu ongelma. Mutta tässä sekoitetaan nyt kaksi eri asiaa, jotka liittyvät sosiaalisiin ongelmiin: tuppisuisuus ja itsestään/omasta alasta tms. jauhaminen. Molemmat ovat yhtä kiusallisia ongelmia.



Mun mies on näitä tuppisuita, mun mielestä myös ylimielinen, sillä ei edes halua opetella smalltalkia joka ei liity häntä itseään kiinnostaviin asioihin. Ollaan mm. istuttu kerran häissä täysin hiljaa 3 tuntia kun ei tunnettu vastapäätä istuvia eivätkä he lähteneet keskusteluun mun muutamasta yrityksestä huolimatta ja sit vaan vittuunnuin lopullisesti ja olin hiljaa.



Ja tästä toisesta ääripäästä, olen muutamat lapsen kaverisynttärit istunut äitiporukassa, jossa muutama eukko juoruaa vanhoista lapsuudenkavereistaan kovaan ääneen emännän kanssa ja loput istuvat hiljaa. Hyvät yritykset vaihtaa puheenaihetta yleispätevään kaikkien aiheeseen vesitetään hetkessä kun tulee joku huippujuoru taas jollekin mieleen.



Vihaan kaikkia juhlatilanteita nykyään jollen tunne sieltä entuudestaan edes muutamia ihmisiä. En jaksa yrittää, etenkin miehen kanssa en jaksa mennä mihinkään kun se vaan on turpa kiinni.

Juuri olin leikkipuistossa oman 1,5-vuotiaani kanssa, jonka meno on vielä aika epävarmaa, joten häälyn siinä lapsen lähellä koko ajan. Yksi pikkutyttö, ehkä 5v. lyöttäytyi siihen mukaamme, eikä siinä mitään, ihan kiva tyttö. Lapsi kyseli ja kyseli ja kyseli kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, ja vastailin minkä ehdin oman pikku täystuhoni kaatuilevalta kaahotukselta keskittymään. Mietin että missähän tuon lapsen vanhempi tai muu hoitaja on, kun pitkään aikaan ei ketään näkynyt ja . Ai jaa, se olikin tuo nainen tuossa penkillä 5 metrin päässä koko ajan :O ihmettelen todella, että nainen ei missään vaiheessa ottanut mitään katsekontaktia edes minuun, vaikka minulla oli täysi työ omani kanssa ja hänen tyttönsä kanssa, joka myös kyseli minulta kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Nainen vaan karjaisi jossain vaiheessa "Emma tuus tänne nyt lähdetään" eikä siinäkään vaiheessa vaivautunut edes päin katsomaan. Olisiko esim. pieni hymy ollut liikaa, jos ei saa suustaan vaikkapa että no niin tää meidän kyselyikäinen lähtee nyt kotiin tms. MIKSI MIKSI MIKSI aikuiset ovat ihan mykkiä ja paniikissa lastenkin tapahtumissa. Tosi tympeää.

Samoin suomalaiset kasvattavat lapsensa suorapuheisiksi junteiksi: small talkia ei osata sanaakaan, mutta saman muksun suusta tulee huomautuksia ulkonäöstä kuin vettä vaan.

Esim. eilen puistossa n. 5-vuotias tyttö kyseli tyhmiä ulkonäöstäni ja vastasin hänelle asiallisesti mutta ihmetytti kun vieressä nököttävä vanhempansa ei sanonut yhtään mitään, ei ilmekään värähtänyt. Ymmärrän että tuon ikäistä kiinnostaa kaikki eikä hän osaa vielä ymmärtää miksei ihan kaikkea sanota ääneen, mutta eikös ole oman vanhemman asia kertoa tämä?

Miehelläni on asperger-piirteitä ja hän on hyvä kahdenkeskisissä tilanteissa, mutta kun on enemmän ihmisiä ja hälyä, niin homma hajoaa jotenkin. Ei saa kiinni punaisesta langasta, mitä tapahtuu ja mikä on se pääjuoni mitä seurata ja on vähän pihalla silloin. Mä sitten "tulkkaan" hänelle hiljaa että mitä tapahtuu seuraavaksi - viimeksi esim. isoilla meluisilla päivällisillä näin, jossa isäntä antoi omia kommenttejaan ohjelmasta ja emäntä vähän toisenlaisia ja kaikki vieraat puhuivat päälle äänekkäästi. Mies oli ihan pallo hukassa tapahtumien kulusta. Uskon, että liittyy noihin as-piirteisiin.

Noissakin tilanteissa mies pärjää kyllä, kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Tuo äskeinen esimerkki oli hänelle vaikea, kun monesta suunnasta tuli vähän ristiriitaisia ohjeita, miten juuri hänen pitäisi toimia. Mutta jos on kyse tavallisesta puheensorinasta, niin siinäkin voi pärjätä kun keskittyy lähellä oleviin, ja juttelee heille. Porukassakin voi jutella yhdelle tai kahdelle kerrallaan, ei kaikille.

en pysty osallistumaan keskusteluun. Pystyn rupattelemaan hyvin yhden ihmisen kanssa, mutta keskustelun ja puheensorinan seuraaminen on ihan mahdotonta. Alkoholin kanssa tai ilman. Olen hiljaa.

Illanvietot olen lopettanut. Juhlat ovat nöyryyttäviä. Lievää autismia, sosiaalista tyhmyyttä tai jotain, en tiedä.

Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Eivät kaikki ole tuppisuita epähohteliaisuuttaan.

Mä joudun työni vuoksi paljonkin small talk linajlel, mutta en inhoa mitään niin paljon kuin sitä.

Mua ällöttää small talk, ei kiinosta, ei kertakaikkisesti. Ei ole varmaan sp:lle tullut mieleen ettei kaikki halua jutella -Ei mitään juttuja- ?



Jestas kun joku on taas olevinaan muita fiksumpi ja kuvittelee kaikkien muiden olevan juntteja jos itse tykkää jostain.



Hoh hoijaa näitä kaikkitietäviä typeryksiä.

kuten polttareihin, synttäreille, häihin, vaapaamuotoisiin illanviettoihin jne.? Kammostuttaa kaltaisesi tapaukset. Istutko mykkänä ja mulkkaat murhaavasti ihmisiä, jotka kehtaavat avata sanaisen arkkunsa, vaikka SUA EI KIIIINNOSTA???!!

Mä joudun työni vuoksi paljonkin small talk linajlel, mutta en inhoa mitään niin paljon kuin sitä.

Mua ällöttää small talk, ei kiinosta, ei kertakaikkisesti. Ei ole varmaan sp:lle tullut mieleen ettei kaikki halua jutella -Ei mitään juttuja- ?

Jestas kun joku on taas olevinaan muita fiksumpi ja kuvittelee kaikkien muiden olevan juntteja jos itse tykkää jostain.

Hoh hoijaa näitä kaikkitietäviä typeryksiä.

Mä joudun työni vuoksi paljonkin small talk linajlel, mutta en inhoa mitään niin paljon kuin sitä.

Mua ällöttää small talk, ei kiinosta, ei kertakaikkisesti. Ei ole varmaan sp:lle tullut mieleen ettei kaikki halua jutella -Ei mitään juttuja- ?

Jestas kun joku on taas olevinaan muita fiksumpi ja kuvittelee kaikkien muiden olevan juntteja jos itse tykkää jostain.

Hoh hoijaa näitä kaikkitietäviä typeryksiä.

Minäkin kaipaan paljon yksinäisyyttä ja omaa rauhaa läheisten kanssa.

Mutta mitä hittoa saisin irti polttareista tai muusta vapaa-ajan tilanteesta, jos en aio puhua mitään? Möllötän kotona ja liikun luonnossa jos haluan hiljaisuutta. En suinkaan lähde kyläilemään tai juhliin.

Miehelläni on asperger-piirteitä ja hän on hyvä kahdenkeskisissä tilanteissa, mutta kun on enemmän ihmisiä ja hälyä, niin homma hajoaa jotenkin. Ei saa kiinni punaisesta langasta, mitä tapahtuu ja mikä on se pääjuoni mitä seurata ja on vähän pihalla silloin. Mä sitten "tulkkaan" hänelle hiljaa että mitä tapahtuu seuraavaksi - viimeksi esim. isoilla meluisilla päivällisillä näin, jossa isäntä antoi omia kommenttejaan ohjelmasta ja emäntä vähän toisenlaisia ja kaikki vieraat puhuivat päälle äänekkäästi. Mies oli ihan pallo hukassa tapahtumien kulusta. Uskon, että liittyy noihin as-piirteisiin.

Noissakin tilanteissa mies pärjää kyllä, kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Tuo äskeinen esimerkki oli hänelle vaikea, kun monesta suunnasta tuli vähän ristiriitaisia ohjeita, miten juuri hänen pitäisi toimia. Mutta jos on kyse tavallisesta puheensorinasta, niin siinäkin voi pärjätä kun keskittyy lähellä oleviin, ja juttelee heille. Porukassakin voi jutella yhdelle tai kahdelle kerrallaan, ei kaikille.

en pysty osallistumaan keskusteluun. Pystyn rupattelemaan hyvin yhden ihmisen kanssa, mutta keskustelun ja puheensorinan seuraaminen on ihan mahdotonta. Alkoholin kanssa tai ilman. Olen hiljaa.

Illanvietot olen lopettanut. Juhlat ovat nöyryyttäviä. Lievää autismia, sosiaalista tyhmyyttä tai jotain, en tiedä.

Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Eivät kaikki ole tuppisuita epähohteliaisuuttaan.

Mieltänyt itseni aina ujoksi, mutta jotenkaan kuitenkaan en ole ujo. Monet lapsena ja nuorena ujot ystäväni rohkaistuivat aikuistuessaan. Minulla sosiaalinen ongelma jäi. Tuppisuu mikä tuppisuu.

Mä joudun työni vuoksi paljonkin small talk linajlel, mutta en inhoa mitään niin paljon kuin sitä. Mua ällöttää small talk, ei kiinosta, ei kertakaikkisesti. Ei ole varmaan sp:lle tullut mieleen ettei kaikki halua jutella -Ei mitään juttuja- ? Jestas kun joku on taas olevinaan muita fiksumpi ja kuvittelee kaikkien muiden olevan juntteja jos itse tykkää jostain. Hoh hoijaa näitä kaikkitietäviä typeryksiä.

Kyllä se on epäkohteliasta olla tuppisuuna, usko pois. Antaa itsestään todella sulkeutuneen kuvan, sellaisen, että ei kiinnosta muut.

Mä joudun työni vuoksi paljonkin small talk linajlel, mutta en inhoa mitään niin paljon kuin sitä. Mua ällöttää small talk, ei kiinosta, ei kertakaikkisesti. Ei ole varmaan sp:lle tullut mieleen ettei kaikki halua jutella -Ei mitään juttuja- ? Jestas kun joku on taas olevinaan muita fiksumpi ja kuvittelee kaikkien muiden olevan juntteja jos itse tykkää jostain. Hoh hoijaa näitä kaikkitietäviä typeryksiä.

kyllä huonon tuppisuun kuvan muille. Tuollainen käytös ryhmässä on epäkohteliasta. On kohteliasta keskustella ja vastata jos joku jotain kysyy.

Mä joudun työni vuoksi paljonkin small talk linajlel, mutta en inhoa mitään niin paljon kuin sitä. Mua ällöttää small talk, ei kiinosta, ei kertakaikkisesti. Ei ole varmaan sp:lle tullut mieleen ettei kaikki halua jutella -Ei mitään juttuja- ? Jestas kun joku on taas olevinaan muita fiksumpi ja kuvittelee kaikkien muiden olevan juntteja jos itse tykkää jostain. Hoh hoijaa näitä kaikkitietäviä typeryksiä.

tai muihin ryhmätilaisuuksiin olemaan hiljaa ja mököttämään yksin. Sinun ei kannata osallistua mihinkään tapahtumiin, pysy vaan kotona yksin.