G: millainen oli hankalin ihminen jonka kanssa olet joutunut olemaan tekemisissä?

ja hän jakeli auliisti neuvojaan muille pyytämättä ja yllättäen.

kaikki oli huonosti. kaikki. ihan kaikki. ihan vaan sen takia ettei oo miestä. kaikki asiat on negatiivisia, kaikesta pitää valittaa ja mikään piristyskeino ei auta tippaakaan kun nekin on ihan perseestä.

Näki kaikki ihmiset yhtä mätinä ja kauheina kuin itse on. Kaikessa oli kyse hänestä itsestään. Erittäin vahingoniloinen, kun muilla meni huonosti, henkilökohtaisesti loukkaantunut muiden menestyksestä.

Koulussani luokallani oli niin hankala tapaus, etten viitsi edes kertoa. Ällöttää vieläkin koko ihminen, oli siis TODELLA hankala, ei minkäänlaisia kommunikointi ja sosiaalisia taitoja ja ihan varmasti oli päässä tai jossain jotain vikaa, se vaan ei mitenkään VOINUT olla normaalia.. En edes ymmärrä kuinka pääsi koulusta läpi. Minä en sellaista olisi ikipäivänä päästänyt !!! Ette uskokkaan kuinka hän sai kaikkien raivon kiehumaan ja aina opettajat katsoi asiaa läpi sormien eikä koskaan sanonut hänelle mitään, huusivat ja valittivat vain muille jotka sentään tekivät jotain.

manipuloiva marttyyri, joka muuntelee totuutta niin taitavasti, että ulkopuolisen on vaikea hahmottaa totuutta.

Isä on sosiaalisesti rajoittunut erakko ja äiti kontrollifriikki.

Isä on sosiaalisesti rajoittunut erakko ja äiti kontrollifriikki.

1. Opiskelukaveri, joka on koko ajan äänessä ja hyvin itsekeskeinen. Kertoo pierujuttuja ja selostaa vaikka ulosteensa koostumuksen pyytämättä. Kaikki kieppuu kirjaimellisesti hänen napansa ympärillä eli hänen ruokavaliossaan ja kuntoilussaan. Keskeyttää toisten puheen, joka asiaan on aina jotain sanomista tai kysymistä, mutta ei sitten kuuntele mitä muut sanovat, vaan saattaa kysyä tai sanoa uudestaan jotain, mitä joku muu on juuri hetkeä aikaisemmin puhunut. Saattaa kesken luennon lähteä kahvilaan, vaikka kahvitaukoon olisi vain parikymmentä minuuttia aikaa. Ei vielä vuodenkaan jälkeen muista opiskelutoveriensa nimiä.



2. Asiakaspalveluammatissa työtoverina ollut keski-ikäinen nainen, joka nyt jotenkuten oli asiallinen asiakkaille, mutta räyhäsi työtovereille ja lapselleen puhelimessa. Piikittelyä, vittuilua, alatyylin huumoria. Purki stressiä ja väsymystä työporukkaan. Pahin oli päivä ennen hänen kahden viikon lomansa alkua, oli aivan raivostuttava ja hyvin loukkaava koko päivän.



3. Uskovainen (helluntailainen), joka uskoo vain yhteen totuuteen ja tuomitsee kaikki muut elämäntavat tai vaihtoehtoisesti isoin elkein säälii niitä, jotka eivät ole hänen uskostaan osallisia. Televisiosta katsottiin vain uutiset ja kaikki muut ohjelmat (niin asiaohjelmat kuin fiktiokin, puhumattakaan mistään lavatanssiohjelmasta tai Avarasta Luonnosta, jossa puhuttiin evoluutiosta) olivat synnillistä ajanhukkaa. Lapsille ei voinut ostaa keijukaistarroja, sillä keijukaiset eivät ole oikeita jumalanluomia olentoja. Enkelitarrat kelpasivat. Jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä ja juhannuksena ei voi tehdä MITÄÄN MUUTA kuin lukea raamattua ja hiljentyä kynttilöiden ääressä ja nauttia vähän perinneruokia. Musiikiksi käy vain virret ja kirkkokuoromusiikki, ei pop- tai metallivaikutteinen gospelkaan.

Eikä edes tajunnut sitä itse, koska vika ei milloinkaan ollut hänessä. Hän toimi aina oikein, muut olivat hulluja. Hän ei nähnyt mitään eroa omilla ja lapsen tunteilla tai ajatuksilla, vaan kuvitteli heidän olevan yksi ja sama henkilö. Lapsella olisi kuitenkin ollut hieman eri tarpeet kuin aikuisella naisella.

hyvin vaikea persoona. Itsekkäämpää ihmistä en tiedä. Teki lastensa elämästä helvettiä.



En edes jaksa selittää, mutta luultavasti äidilläni on jotain persoonallisuushäiriöitä...

Miestään 10 vuotta vanhempi, sanelee ja päättää kaiken mitä heidän perheessään tapahtuu. Mies tekee aivan kaiken vaimon mielen mukaan, kysyy jopa saako lähteä kaverin kanssa punttisalille.



Nainen suhtautuu kaikkiin naisiin niin kuin me yritettäis iskeä hänen mies, myös me serkut kuulemma yritetään. Arvostelee kaikkea ja kaikkia.



Aika kuvaavaa on se että että sukulaismiehen isä oli sanonut pojalleen pari viikkoa ennen häitä, että jos tämä tahtoo perua häät niin ei haittaa. Häissä oli ollut 95% vieraista naisen puolelta ja miehen puolelta vain lähin suku (siskot, veljet, vanhemmat ja isovanhemmat).

Koska tunnen niin monia hankalia ihmisiä, niin mussa täytyy olla jokin tosi hankala piirre, kun koen niin monet niin hankalina.

ei osannut mitään. Paitsi kiukutella. Jos kotona oli huono päivä niin sen huomas kaikki töissä.

Terkkuja Jaanalle!

toisessa on pari piirrettä, jotka tuli aikaisemminkin esille, mm. ainainen valittamienn, aina on joku huonosti (vaikka ei oliskaan) jos on mies, se on paska, jos ei ole mistä on paskaa, työ on hirveän rankaa, mutta kun ei ole työtä on niiiin rankkaa ja tylsää.

Sitten se oman navan ympärillä pyöriminen ja katkeruus/kateellisuus on niin silmiinpistävää ja kauhistuttavaa.



Eräs puhuu vain itsestään, puhuu päälle, ei kuuntele, eikä ole kiinnostunut kun omista asioistaan, jotka usein vaikuttavat aika tyhjänpäiväisiltä murheilta, mm. ulkonäköjutut jne,

ja vänkää vastaan, keinolla millä hyvänsä oman pään mukaan pitäisi saada tehdä, välittämättä organisaation menetelytavoista, laista ym. kysyy asiaansa monesti eri tavalla / eri ihmisiltä saadakseen haluamasa vastauksen, prkl että menee hermo.

ei osannut mitään. Paitsi kiukutella. Jos kotona oli huono päivä niin sen huomas kaikki töissä.

Terkkuja Jaanalle!

Miestäänkin haukkui joka päivä.

Etsi virheitä kaikesta ja kaikista. Hänen piti tehdä kaikki itse, kun kukaan ei osannut/halunnut. Jauhoi samoista vanhoista asioista vuodesta toiseen. Ei ikinä nähnyt missään mitään positiivista. Hänen tapansa olla ja elää oli ainoa oikea. Ei kuunnellut. Kaikesta piti ihan periaatteessa olla erimieltä. Edes vähän.

taustaa:

oli siis alunperin hyvähenkinen 6 ihmisen tiimi (3 naista + 3 miestä). Työ sellaista jossa joutuu kokoajan yhdessä tekemään kovan stressin ja paineen alaisena, joten hyvä yhteishenki oli kaikkien jaksamisen kannalta todella tärkeää.

Sitten tiimiin tuli uusi naispuolinen henkilö, joka aloitti systemaattisen paskan puhumisen kaikkien selän takana. Mielisteli miehiä ja puhui ristiin pahaa naisista.

Siis sellaista kahden kesken kerrottua paskan jauhamista, että " X sanunut sinusta sitä ja tätä" ja sitten taas X:lle, että "Y sanonut sinusta sitä ja tätä"

Jostain syystä, siis tämä nainen oli jotenkin niin uskottava ja kaksnaamainen, että hyvin nopeasti kaikki alkoivat kyräillä toisiaan, henki huononi ja lopulta tilanne oli aivan kauhea.

reilut kaksi kuukautta tämä noita-akka oli tiimissä, ennenkuin alkoi selvitä se paskanpuhumisen määrä ja esimiestä sekä henkilöstöosastoa pyydettiin selvittämään asia.

Akka sanoi itsensä irti, kun tajusi että jää kiinni puheistaan, mutta valitettavasti sai tuhottua kuukausiksi yhteishengen eikä se itseasiassa koskaan palautunut ihan yhtä hyväksi.



Nainen oli aluksi mukavan ja sosiaalisen tuntuinen, osasi olla kaikille hyvin ystävällinen mutta sitten takana päin ihan käsittämätön myrkyttäjä. En olisi koskaan ennen tuota kokemusta edes uskonut, että yksi ihminen voi saada niin paljon harmia työyhteisössä aikaiseksi.



Säälin niitä joiden työkaveriksi kyseinen akka sitten siirtyi.

Status oli hänelle ihan ylimaallisen tärkeää. Joka päivä Anne toitotti ylenemisestään (jota ei ole muuten vieläkään tapahtunut) ja yleensäkin "nokkimisjärjestyksen" tärkeydestä. Kaikki meidän muiden alaisten sanomiset hän juorusi pomolle, eikä ollut mitään takuita, missä muodossa ne sinne kerrottiin - yleensä niin virheellisessä muodossa, että kun pomo tuli sättimään meitä Annen juttujen perusteella, emme tienneet yhtään, mistä oli kyse. Samoin Anne haukkui pomoa meille muille ihan jatkuvalla syötöllä. Anne piti huolen siitä, että sai puheenvuoron aina, vaikka sitten puhumalla toisten päälle kovaa niin kauan, että toinen vaikeni. Annen lapset tarvitsivat ylimielisestä käytöksestään johtuvien kaveriongelmien takia koulupsykologin apua, mutta Annen mielestä kyse oli siitä, että muut lapset vain olivat niin tyhmiä. Ja tätä rataa :/

En ole itsekään syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta äitini asenne on kyllä uskomaton...



Ihan mitä tahansa sanon, hän joko vähättelee sitä/kieltäytyy uskomasta/keksii minuutissa viisi huonoa puolta/huokaa raskaasti. Kun meidät irtisanottiin asunnostamme sen myymisen vuoksi, asia oli meille ihan ok koska halusimme muutenkin vaihtaa aluetta. Äitini raivostui, alkoi vainoharhaisena selittämään suu vaahdossa kuinka meidän ei ole pakko muuttaa minnekään, laki suojelee kyllä lapsiperheitä blaablaablaa. Haukkui (vieraan) vuokranantajamme pystyyn, vaikka tiesi tämän olleen sangen reilu mm. vuokran määrässä...sitten hoki kohtausmaisesti parin viikon ajan kuinka vuokralla asuminen on aina riski, yhtäkkiä voi menettää kaiken jne. Yritti taivutella meidät jäämään siihen vaikkei kiinnostusta jatkoon ollut kummallakaan puolella, konsultoi ystäviään jotka sitten suolsivat neuvojaan ja tietoja vuokralaisen oikeuksista aina kun kävin äidin luona kylässä.



Kun sitten löysimme (meille melko täydellisen) asunnon, äiti sekosi uudestaan. Asunnossa oli kaikki pielessä; vuokra aivan liian kallis (ihan uusi, huippuvarusteltu asunto hyvämaineisessa taloyhtiössä ja hinta todella kohtuullinen!), pohjaratkaisu tyhmä, kukaan ei tarvitse noin isoja ikkunoita ja mereltäkin tuulee ylimmässä kerroksessa, lieneekö tuon taloyhtiön omistaja edes todellinen jne. Voivotteli ettei hän tälläiseen muuttaisi (no ei tietenkään, kaupungin omistamassa kaksiossa huonolla alueella onkin paaaaljon kivempaa..!), ihan tyhmä tuokin ratkaisu, miksi pesutupa sijaitsee toisessa rapussa...huooooooooooh.



Äiti ei aina ollut tuollainen. Hän oli pirtsakka, elämänmyönteinen ja tulinen "mamma", jolla oli itsetuntoa vaikka muille jakaa. Kannusti aina olemaan positiivinen jne. Siksi tämä nykyinen käytös sattuu kahta kauheammin :(.