varakkaat kotiäidit

jaksaa jutella jostain shoppailusta. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten,, näin oli ennen tapana kutsua kaltaisiasi pintaliitäjiä.

Toisekseen, en ole enää ihan varma nautinko tilanteestani.. Pari vuotta meni siivillä, mutta nyt huomaan yhä useammin haaveilevani työstä ja omasta työyhteisöstä. Shoppailusta, kauneuden- ja kodinhoidosta jutteleminen "kollegojen" kanssa on alkanut jo aika pahasti tökkiä, eikä kouluikäiset lapsetkaan työllistä enää tarpeeksi vaikka niitä kolme onkin.



En kuitenkaan pääse töihin niin kauan kuin täällä asumme (en saa työlupaa), ja Suomessa mies ei taas tienaisi niin paljoa että tämä meininki (=elintaso) voisi jatkua. Ollaan täällä nyt sitten vielä pari vuotta lisää ja pistetään rahaa sukan varteen niin paljon, että Suomeen palatessa ei ole hätäpäivää vaikken heti töitä saisikaan cv:lläni, jossa on liian monta tyhjää riviä :/

oikeasti rikkaita ihmisiä. Me ei olla, mutta ihan mielelläni käyn kylässä mun rikkaiden ystävien miljoonalukaaleissa tai heidän hiihtochaleteissaan, joissa höyrysaunat ja uima-allasosastot.



Mutta me ei kylläkään jutella shoppailusta vaan ihan muista aiheista. Samoin myös nuo meidän ystävät käy ihan mielellään meillä kylässä, vaikka meillä onkin vaan ihan taviskerrostaloasunto ja suurin osa huonekaluista IKEAa.



Ei mitään ongelmaa ja yhteistä tosiaan löytyy ihan muista jutuista kuin siitä, että pankkitilillä ois about samat summat. Ja tietenkin ne rikkaat käy esim. syömässä sellaisissa ravintoloissa, johon meillä ei ole varaa tai matkustelevat paikkoihin, joihin meillä ei ole varaa. Mutta mikä ongelma se on? Silloin kun tehdään juttuja yhdessä tehdään sellaisia, jotka sopii kaikkien budjetille.



Tietenkin jos kiinnostaa VAAN shoppailu tai luksus-spahoidot jne., niin sitten voi olla hankalaa, jos kaveri on köyhempi.

Raksatan kauneudenhoitoa, sisustusta, liikuntaa ja shoppailua. Olen kotiäiti, vaikka lapset käyvät jo koulua. En tältä kotiäitiydeltani edes ehtisi käydä töissä. Kaksi kertaa viikossa on kosmetologi, joka toinen päivä Lady Line, lapsien harrastuksiin viemiset, kotitöitä, ystävien tapaamisia shoppailun merkeissä tai urheillen. Otan myös laulutunteja, koska haluan kehittyä laulajana. Ai niin ja la käyn pilateksessa. Nautin elämästäni ja suuri kiitos kuuluu rakkaalle miehelleni.

ei sen miehen tarvitse mitenkään kummoisia tienata, kun voi jo elää ihan mukavaa elämää kotirouvana, jos siis sellaisesta tykkää. Riippuu toki siitä, onko asunto maksettu vai onko paljon velkaa.



Minä kokeilin hetken kotirouvan elämää, mutten oikein nauttinut siitä. Jumppa, shoppailu ja kyläily ei riittänyt elämän sisällöksi - mutta joillekin se riittää, joten siitä vaan.

2 lasta, joista olin kotona kaikki lailliset vapaat. Kävin vuoden töissä, että sain jäädä vuodeksi virkavapaalle ja sain lisäksi 2 v palkatonta virkavapaata.



Olen vain pikkupalkkainen virkamies, mieheni siis tienaa. Mies on mua yrittänyt kokoaikaiseksi kotiäidiksi, mutta työpaikastani en luovu. Lapset alkaa olla kohta sen ikäisiä, etteivät mua enää niin paljoa tarvi. Sitten palaan taas ilolla töihin.



Itsestäni pidän huolta, tykkään rampata hoidoissa. Shoppailla en erityisemmin tykkää, lapsille taitaa tulla eniten ostettua. Enkä ala kenenkään seuraksi vain varakkuuden takia, sori! Mulla on tässä lähellä ihan tarpeeksi ystäviä ja kavereita, hyvä kun ehdin niitten kanssa.

En täydellinen kuitenkaan, mutta ymmärrän, ap, pointtisi. Vaikka olen kotirouva, en ole toimettomana, ja sitä on monen vaikea käsittää. Tunnen joitakin vastavia kuin minä, mutta mielelläni tututstuisin muihinkin. Arki on hieman yksinäistä, ja olen harkinnut töihin palaamista. Ehkä samalla asuinalueella on lähtökohdiltaan samanlaisia naisia kuin sinä?

Hei ap,



Toivottavasti vielä olet linjoilla seuraamassa tätä ketjua (minä kun löysin tämän vasta juuri äsken...), uskon nimittäin että meidän kannattaisi katsoa olisiko meistä "mammakavereiksi". Asumme muuten myös Länsi-Suomessa... Olen kotona yhden lapsen kanssa, siksi että minun ei tarvitse miehen tienestien ansiosta tehdä töitä (ja sen sijaan on kivempaa olla kotona lapsen kanssa).



Kotini, lapseni, ulkonäköni tai harrastukseni ovat kaukana täydellisestä (LOL), mutta luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa. Minulla on paljon ihania äitiystäviä joita arvostan tosi paljon, mutta välillä on turhauttavaa ja yksinäistäkin kun osaa omasta elämästä ei voi jakaa kenenkään kanssa mm. tuloerojen & miehen työn takia. Ei tunnu reilulta eikä kivalta itse hehkuttaa onnessaan sitä ja tätä hankintaa/matkaa tai avautua siitä miksi ei saanut ostaa lomamatkalla kallista käsilaukkua itselleen/lapselleen ihmisille, jotka laskevat ruokarahoja loppukuusta. Ja kyllä, minut voi tuomita ihan vapaasti nyt tämän tason ongelmista :D



Olen nähnyt aiemmin elämän karuimpia puolia ja ollut ihan oikeasti köyhä, joten ehkä juuri siksi nautin nykyisestä (ei rikkaasta mutta hyvin toimeentulevasta) taloustilanteestamme enkä myöskään taustani takia kuvittele että kaikilla olisi asiat samalla tavalla tai että se ei kirpaisisi joskus kun muilla on huomattavasti väljempää rahallisesti. Niinpä olisi hauskempaa/helpompaa, kun olisi joku jolla olisi asiat taloudellisesti suunnilleen samalla tasolla ja tämän ihmisen kanssa voisi sitten jauhaa välillä niitä pinnallisia shoppailu/matkailu/sisustus/muu kulutusjuttujakin.



Laita jonkinlaista yhteystietoa (vaikka uusi sähköposti, jota et enää myöhemmin käytä tms.), jos toivot yhteydenottoa ;)

on, minä. Jos mies olisi köyhä, minäkin olisin töissä. Nyt voin kuitenkin hoitaa lasta kotona, kiitollinen olen tästä joka päivä.



Täydellisestä kotirouvasta olen kuitenkin kaukana, en harrasta kauneushoidoissa käyntiä, en harrasta mitään kodin ulkopuolella, kuljen aika älyttömän römppäisenä. Lapsella on kyllä aina asianmukaiset vaatteet.



Mieskin, vaikka tienaa hyvin, kulkee suorastaan risoissa vaatteissa, tukka ylipitkänä. Meitä ei kiinnosta!



Ei ole tarvetta esittää mitään parempaa, me ollaan ihan tavallisia juntteja vaikka miehellä hyvä palkka. En pyydä mieheltä rahaa omiin menoihini, miksi tarvisi...



Jos mies olisi joku pröystäilijä/ökyilijä, ja kulkisi viimeisen päälle tällingissä, niin eipä olisi mun mies kauaa :)



Naurattaa, sinäkin voit joskus tipahtaa sieltä ökyelämästäsi, kannattais vaan ihan tavallisesti elää, et tipu niin korkeelta.. ;)

Nyt tuntuu, että minut on ymmärretty myös väärin, vaikka myönnän että todella pinnalliselta kuulostaa.



Ajattelen, että sellaiset, joilla ei ole varaa kauniiseen kotiin, merkkivaatteisiin ja yleensäkin kotona olemiseen, eli pelkään että tällaiset ihmiset ovat kateellisia eivätkä edes halua olla kanssani tekemisissä. Tai jos eivät ole kateellisia niin kokevat olevansa erilaisia kuin mitä minä olen ja millaista elämää elämme. Eikä me olla mitään oikeasti rikkaita vaan hyvin toimeentulevia. Ja myös me olisimme varmasti hoitaneet lapset kotona tavalla tai toisella, vaikka rahaa olisi ollut vähemmän. Enkä minä tietenkään pelkästään ystävieni kanssa shoppailusta tms puhu. Tarkoitin sillä vain sitä, että suorastaan hävettäisi esitellä uusia ostoksia sellaiselle, jolla ei ole ehkä varaa kuin kirpparivaatteisiin. Ystäviä voi toki olla monenlaisia ja niin minulla onkin, mutta siksi kysymyksen esitinkin, että minulta PUUTTUU äitiystäviä, jotka olisivat enemmän samanlaisia kuin minä itse. Eli kartoitin vain, kuinka paljon sellaisia voisi olla ja mistä löytyä.



Mutta alkuperäinen kysymykseni kuuluu, onko täällä "täydellisiä kotiäitejä". Siinäkin kysymyksessä oli kuitenkin hieman ironiaa. En pidä itseäni täydellisenä, mutta tarkoitus oli kartoittaa onko palstalaisista kukaan/moni samanlaisia kuin itse olen. Jos voisin ajatella jotain tv-sarjan hahmoa niin tulisi mieleeni sinkkuelämää Charlotte, joka pitää huolta itsestään, kodistaan, miehestään ja lapsistaan.



Älkää pliis ottako tätä liian tosissaan!!!

Mieheni kyllä tienaa erinomaisen hyvin, mutta itselläni on enemmän varallisuutta kuin miehelläni, esim. mun pääomatulot hakkasivat viime vuonna mennen tullen miehen vuosipalkan, joka sekin on kuusinumeroinen.



Mun ei siis tarvitse mennä töihin enkä mene, kun ei kerran ole pakko. Olen kyllä opiskellut maisteriksi asti ja ollut työelämässäkin mutta mua ei sinne saa takaisin edes aseella uhkaamalla. Tässä maailmassa on niin paljon muutakin kivaa tekemistä.



Olen ajatellut asian niin, että nytpä sen työpaikan saa mun sijastani joku joka sen oikeasti tarvitsee ja joka oikeasti viitsii hoitaa duuninsa.



*rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*

Mekään ei olla mitään pohattoja, mutta hyvin toimeentulevia. Kun aikanaan jäin hoitovapaalle lapsen kanssa kotiin, alkoi ystäviltä sadella piikikkäitä kommentteja. Kaikki muut ystävät ovat jo palanneet töihin ja minä olen edelleen kotona. Kun äitiporukassa keskustellaan siitä, mistä mahdollisimman halvalla saisi matkarattaat ja kun ei ole varaa kuin kirppikseltä ostettuihin haalareihin, niin miten siinä menet sanomaan että meidän matkikset maksoi melkein 400 euroa ja lapsella on kaksi 100 euron talvihaalaria. Paree istua vaan ihan hiljaa kun ei sitä kateuden mustaa pilveä haluaisi ystävyyttä myrkyttämään.

Asuimme omakotitalo alueella ja lähes kaikki lasteni kavereiden äidit olivat samanlaisessa elämäntilanteessa. Sosiaalinen elämä oli välillä melkein liiankin vilkasta minun suomalaiseen makuuni...

"Ymmärrän sua ap":lle



Hyvä että joku ymmärtää!!!!!!



Meilläkin ostellaan lapsille useampia haalareita tai vaatteita ylipäänsä ja kaikki uutena. Vaunuissakaan ei olla yhtään pihistelty. Mutta sitten vaikka itse tykkää kaikesta "kalliista" ja merkkituotteista niin siinä on varjopuolensa. Tuntuu että monet katsovat nenänvartta pitkin, kun pukeutuu itse huolitellusti ja lapsetkin on kivoissa vaatteissa. Tarkoitus ei ole kehuskella, että on varaa, mutta ei ole syytä piilotellakaan. Mutta ois kivaa löytää enemmän näitä samanhenkisiä äitejä.

"Ymmärrän sua ap":lle

Hyvä että joku ymmärtää!!!!!!

Meilläkin ostellaan lapsille useampia haalareita tai vaatteita ylipäänsä ja kaikki uutena. Vaunuissakaan ei olla yhtään pihistelty. Mutta sitten vaikka itse tykkää kaikesta "kalliista" ja merkkituotteista niin siinä on varjopuolensa. Tuntuu että monet katsovat nenänvartta pitkin, kun pukeutuu itse huolitellusti ja lapsetkin on kivoissa vaatteissa. Tarkoitus ei ole kehuskella, että on varaa, mutta ei ole syytä piilotellakaan. Mutta ois kivaa löytää enemmän näitä samanhenkisiä äitejä.

Eio niissä merkkijutuissa ole mitään varjopuolia josset ala niillä leuhkia ja haukkua halvempia paskoiksi.

Mä en ole enää kotiäiti, mutta olin pitkään ja mulla oli ja on kaikenlaisia ja kaikista tulotasoista mammakavereita. Joillain on vähemmän rahaa kuin toisilla, so what? Ei se samanhenkisyys synny siitä et on saman verran rahaa käytössä, ei todellakaan. Ellet sitten nimenomaan halua että ystväyyssuhteenne perustuu täysin materiaan jota haalitte.

Missä päin asut? Helsingissä?

"Ymmärrän sua ap":lle

Hyvä että joku ymmärtää!!!!!!

Meilläkin ostellaan lapsille useampia haalareita tai vaatteita ylipäänsä ja kaikki uutena. Vaunuissakaan ei olla yhtään pihistelty. Mutta sitten vaikka itse tykkää kaikesta "kalliista" ja merkkituotteista niin siinä on varjopuolensa. Tuntuu että monet katsovat nenänvartta pitkin, kun pukeutuu itse huolitellusti ja lapsetkin on kivoissa vaatteissa. Tarkoitus ei ole kehuskella, että on varaa, mutta ei ole syytä piilotellakaan. Mutta ois kivaa löytää enemmän näitä samanhenkisiä äitejä.

Eio niissä merkkijutuissa ole mitään varjopuolia josset ala niillä leuhkia ja haukkua halvempia paskoiksi.

Mä en ole enää kotiäiti, mutta olin pitkään ja mulla oli ja on kaikenlaisia ja kaikista tulotasoista mammakavereita. Joillain on vähemmän rahaa kuin toisilla, so what? Ei se samanhenkisyys synny siitä et on saman verran rahaa käytössä, ei todellakaan. Ellet sitten nimenomaan halua että ystväyyssuhteenne perustuu täysin materiaan jota haalitte.

Missä päin asut? Helsingissä?

onko ne sun tyylisiä jne

ihan sama logiikka.



Mun miehen siskot on rikkaita. Niillä on asioita joita meillä ei välttämättä ole, matkoja veneitä ja niitä hienoja tavaroita.



Ongelma ei ole se että olisin hirmu kateellinen (vain vähän) vaan että kun tuntuu että ei niiden kanssa voi jutella rahajuttujen ulkopuolisesta asiasta mitään. Ei ne esim lue mitään. ei kuulemma ole aikaa.

Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet.



Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään!



Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).

"Ymmärrän sua ap":lle

Hyvä että joku ymmärtää!!!!!!

Meilläkin ostellaan lapsille useampia haalareita tai vaatteita ylipäänsä ja kaikki uutena. Vaunuissakaan ei olla yhtään pihistelty. Mutta sitten vaikka itse tykkää kaikesta "kalliista" ja merkkituotteista niin siinä on varjopuolensa. Tuntuu että monet katsovat nenänvartta pitkin, kun pukeutuu itse huolitellusti ja lapsetkin on kivoissa vaatteissa. Tarkoitus ei ole kehuskella, että on varaa, mutta ei ole syytä piilotellakaan. Mutta ois kivaa löytää enemmän näitä samanhenkisiä äitejä.

Eio niissä merkkijutuissa ole mitään varjopuolia josset ala niillä leuhkia ja haukkua halvempia paskoiksi.

Mä en ole enää kotiäiti, mutta olin pitkään ja mulla oli ja on kaikenlaisia ja kaikista tulotasoista mammakavereita. Joillain on vähemmän rahaa kuin toisilla, so what? Ei se samanhenkisyys synny siitä et on saman verran rahaa käytössä, ei todellakaan. Ellet sitten nimenomaan halua että ystväyyssuhteenne perustuu täysin materiaan jota haalitte.

Missä päin asut? Helsingissä?

Se samanhenkisyys kariutuu juurikin siihen, että ne vähätuloisimmat alkaa tuijotella nenänvarttaan pitkin ja marisemaan, että mulla ei olisi ikinä varaa ostaa mun lapselle tota haalaria mikä sun lapsen päällä on. Ei siinä paremmintoimeentulevan avarakatseisuus auta.

jutella shoppailusta jne. kyllä mä mielummin juttelen vähän jostain syvällisemmästä, politiikasta vaikka tai muuten yhteiskunnallisista aiheista, vaikka elämästä kuoleman jälkeen tai vaikka matelijoista lemmikkeinä.

En usko kuule että meillä se varallisuusero olisi se suurin ongelma vaan se että taidat ap olla aika tylsä ja pinnallinen pissis mun makuuni.

t. itsestään huolta pitävä, vuokralla asuva, viiden lapsen etäopiskeleva yh ja kotiäiti joka ei ole sossun asiakas

No ei tietenkään ole sinänsä tärkeää se kuinka varakas ystävä on, mutta selkeästi on enemmän yhteistä jos molemmilla on suunnilleen sama tilanne. Eli en usko, että joku vuokralla asuva monen lapsen kotiäiti, jolla taloudellisesti tiukkaa edes haluaisi tulla kylään uuteen omakotitaloon ja jutella shoppailusta tms.