Lue keskustelun säännöt.
varakkaat kotiäidit
31.05.2011 |
Onko palstalla kotiäitejä , jotka olisivat sen takia kotona kun mies tienaa hyvin? Tai tunnetteko tällaisia kotiäitejä? Itselläni on korkeakoulututkinto, mutta aion silti olla kotona piiiitkään lasten kanssa. Lapsilukukaan ei ole vielä täysi. Eli vaikka kuinka pinnalliselta kuulostaa niin kaipaisin seuraa muista "varakkaista" kotiäideistä. Eli liian usein kotona olevat äidit eivät pidä itsestään huolta tms vaan ovat kotona koska saavat sossusta tukea tai eivät jaksa tehdä duunia. Eli mahtaako ns "täydellisiä kotirouvia" olla Suomessa olemassakaan?
Kommentit (67)
(paitsi itsekseni) ja kehu merkkivaatteita. Mutta tuo pirun naapurin yh-äiti, jolla samanikäiset lapset kuin meillä koittaa kokoajan hvyäksikäyttää minua. Melkein aina lapset meillä leikkimässä, koska meillä niin paljon leluja ja xbox ja siistiä (hän on työtön yh, ei jaksa siivota). Heidän pihallaan ei ole mitään muuta kuin ruohoa ja pari puuta. Siellä jokunen muoviauto ja polkupyörät. Kaipa tämä meidän talo ja piha on heille kuin huvipuisto, mutta tätä on kestänyt jo yli 5 vuotta!
Ja en osaa tätä lopettaa, koska lapsemme ovat toistemme parhaat kaverit... tätä p*skaa vielä 10 vuotta tiedossa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan sisustussilmää.
Itse en käytä kirpparivaatteita (no joitakin ehkä), lapset kyllä jonkunverran ja ei niissä kyllä mitään vikaa ole, ihan samoja löytää huutiksesta vaikka halvemmalla kuin kaupasta uutena. Ja moni varakkaampikin ihan ekologisuuden vuoksi suosii käytettyä. Itse myös tykkään lapsilla aidosta retrosta, kalleimmat "kirpparipotkarini" maksavat 30-40e. Ei oikeasti kaihertaisi merkkivaatteesi yhtään, yksi hailee jollain merkillä jos ei ole tyylitajua niin ei sitä rahalla saa. Luultavasti pitäisin sua hieman yksinkertaisena kun kouhkaisit jotain merkkivaateostoksiasi. Ostan itsekin jotain merkkivaatteita joskus (en ihan ökyintä osastoa). Ai niin, ja käytänhän mä merkkimeikkejä (Diorin).
Mutta tunnut ap kovin henkisesti köyhältä asenteesi ja ennakkoluulojesi kanssa.
Nyt tuntuu, että minut on ymmärretty myös väärin, vaikka myönnän että todella pinnalliselta kuulostaa.
Ajattelen, että sellaiset, joilla ei ole varaa kauniiseen kotiin, merkkivaatteisiin ja yleensäkin kotona olemiseen, eli pelkään että tällaiset ihmiset ovat kateellisia eivätkä edes halua olla kanssani tekemisissä. Tai jos eivät ole kateellisia niin kokevat olevansa erilaisia kuin mitä minä olen ja millaista elämää elämme. Eikä me olla mitään oikeasti rikkaita vaan hyvin toimeentulevia. Ja myös me olisimme varmasti hoitaneet lapset kotona tavalla tai toisella, vaikka rahaa olisi ollut vähemmän. Enkä minä tietenkään pelkästään ystävieni kanssa shoppailusta tms puhu. Tarkoitin sillä vain sitä, että suorastaan hävettäisi esitellä uusia ostoksia sellaiselle, jolla ei ole ehkä varaa kuin kirpparivaatteisiin. Ystäviä voi toki olla monenlaisia ja niin minulla onkin, mutta siksi kysymyksen esitinkin, että minulta PUUTTUU äitiystäviä, jotka olisivat enemmän samanlaisia kuin minä itse. Eli kartoitin vain, kuinka paljon sellaisia voisi olla ja mistä löytyä.
Mutta alkuperäinen kysymykseni kuuluu, onko täällä "täydellisiä kotiäitejä". Siinäkin kysymyksessä oli kuitenkin hieman ironiaa. En pidä itseäni täydellisenä, mutta tarkoitus oli kartoittaa onko palstalaisista kukaan/moni samanlaisia kuin itse olen. Jos voisin ajatella jotain tv-sarjan hahmoa niin tulisi mieleeni sinkkuelämää Charlotte, joka pitää huolta itsestään, kodistaan, miehestään ja lapsistaan.
Älkää pliis ottako tätä liian tosissaan!!!
Ok, olen henkisesti köyhä, kiitos tästä vihjeestä :)
En ole helsingistä vaan itseasiassa länsi-suomesta päin.
Enkä tässä nyt muuta kuin ihan huvikseen kartoitin tilannetta. En itsekään ole rikkaimmasta päästä todellakaan, mutta ihailen varakkaita äitejä. Niitä vaan ei ole joka perhekerhossa :(
varakkuudessa? Eihän se ole mikään ihmisen ominaisuus eikä vaadi mitään olla varakas. Itse ihailen esim. suurperheiden yh-äitejä, erityislasten äitejä ym. jotka elää paljon normielämää vaikeampaa elämää mutta klaaraa kaiken ja on positiivisia ihmisiä.
Ok, olen henkisesti köyhä, kiitos tästä vihjeestä :)
En ole helsingistä vaan itseasiassa länsi-suomesta päin.
Enkä tässä nyt muuta kuin ihan huvikseen kartoitin tilannetta. En itsekään ole rikkaimmasta päästä todellakaan, mutta ihailen varakkaita äitejä. Niitä vaan ei ole joka perhekerhossa :(
varakkuudessa? Eihän se ole mikään ihmisen ominaisuus eikä vaadi mitään olla varakas. Itse ihailen esim. suurperheiden yh-äitejä, erityislasten äitejä ym. jotka elää paljon normielämää vaikeampaa elämää mutta klaaraa kaiken ja on positiivisia ihmisiä.
Ok, olen henkisesti köyhä, kiitos tästä vihjeestä :) En ole helsingistä vaan itseasiassa länsi-suomesta päin. Enkä tässä nyt muuta kuin ihan huvikseen kartoitin tilannetta. En itsekään ole rikkaimmasta päästä todellakaan, mutta ihailen varakkaita äitejä. Niitä vaan ei ole joka perhekerhossa :(
tollasia ap:n kuuluttamia mammoja löytyy pääkaupunkiseudulta kolmetoista tusinasta. Kannattaa ap joskus miettiä sitä omaa "varallisuutta" ihan tosissaan ja miettiä, että tekeekö ne satasen haalarit tai kerta vuoteen Thaimaassa käynti sut oikeesti varakkaaksi? Vai vaan vähän paremmin toimeen tulevaksi, kuitenkin tavalliseksi suhteutettuna vaikka vähän suurempaan mittakaavaan kuin Länsi-Suomeen tai edes koko Suomeen? Perspektiiviä voi tosiaan löytää esim. ihan vaan reissaamalla jossain muuallakin kuin sielä Länsi-Suomessa, Kanarialla ja Thaimaassa ;)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varakkuudessa? Eihän se ole mikään ihmisen ominaisuus eikä vaadi mitään olla varakas. Itse ihailen esim. suurperheiden yh-äitejä, erityislasten äitejä ym. jotka elää paljon normielämää vaikeampaa elämää mutta klaaraa kaiken ja on positiivisia ihmisiä.
Ok, olen henkisesti köyhä, kiitos tästä vihjeestä :) En ole helsingistä vaan itseasiassa länsi-suomesta päin. Enkä tässä nyt muuta kuin ihan huvikseen kartoitin tilannetta. En itsekään ole rikkaimmasta päästä todellakaan, mutta ihailen varakkaita äitejä. Niitä vaan ei ole joka perhekerhossa :(
tollasia ap:n kuuluttamia mammoja löytyy pääkaupunkiseudulta kolmetoista tusinasta. Kannattaa ap joskus miettiä sitä omaa "varallisuutta" ihan tosissaan ja miettiä, että tekeekö ne satasen haalarit tai kerta vuoteen Thaimaassa käynti sut oikeesti varakkaaksi? Vai vaan vähän paremmin toimeen tulevaksi, kuitenkin tavalliseksi suhteutettuna vaikka vähän suurempaan mittakaavaan kuin Länsi-Suomeen tai edes koko Suomeen? Perspektiiviä voi tosiaan löytää esim. ihan vaan reissaamalla jossain muuallakin kuin sielä Länsi-Suomessa, Kanarialla ja Thaimaassa ;)!
Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet.
Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään!
Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).
"etsin ja varaan uusia matkoja"
On siinä elämällä sisältöä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töihin, koska haluan kasvattaa lapseni itse ja nautin kodinhoidosta ja lapsistani. Harkitsen työhönpaluuta sitten kun kaikki ovat koulussa. Mitään taloudellista pakkoa ei ole töihin mennä.
Mutta en taida kuitenkaan olla ap:n etsimä kaveri.
En nimittäin tee mitään numeroa varallisuudestamme. En pukeudu kalliisiin muotivaatteisiin enkä elä pintaliitoelämää, vaikka siihen olisi varaakin. Miksi?
Sellainen elämä on tyhjänpäiväistä. Siksi meillä onkin usein kylässä mitä erilaisempia ystäviä: maahanmuuttajia, yksinhuoltajia, huippujohtajia jne. Kaikkia kohdellaan yhtä arvokkaasti. Annamme omaisuudestamme myös paljon hyväntekeväisyyteen eikä tästä tiedä kukaan muu kuin me.
ap:lle haluaisin sanoa, että elämän pituus on rajallinen. Mieti, miten elät. Rajan yli et voi viedä mitään mukanasi.
riittänyt mainiosti.Huolehdin ulkonäöstäni, ja nautin kiireettömästä elämäntahdista.Rahaa mulla ei kylläkään ole, ja kustannan tämän elämäntyylini ihan kotihoidontuella :) Mieskään ei ole mikään rikas, vuokralla asutaan kerrostalossa jne.Silti väittäisin että aika samanlaisista asioista ap:n kanssa nautitaan, ja en ymmärrä miksi en voisi kanssasi löytää keskusteltavaa?Ok, mun vaatteet ei ole luksusmerkkiä, vaan suurin osa kirpparilta, ja liikkua tai hemmotella itseään voi edullisestikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän blogien (esim sisustus tai muoti yms) puolelta löydy sinulle pinnallista seuraa.Siellähän fiilistellään yhdessä ostoksia ja kehutaan toisia.
Uskomatonta että joku haluaa elämältään tuollaista. Miten kehtaat edes sanoa asiat noin suoraan? Noloa...
Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet. Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään! Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).
"etsin ja varaan uusia matkoja" On siinä elämällä sisältöä :D
mm. = muunmuassa. Eiköhän nyt kaikilla ole niitä tavallisempiakin arjen askareita, laskujen maksua, lasten harrastukset, ruuan osto, siivous jne. Ain niin: jne = ja niin edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet. Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään! Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).
"etsin ja varaan uusia matkoja" On siinä elämällä sisältöä :D
mm. = muunmuassa. Eiköhän nyt kaikilla ole niitä tavallisempiakin arjen askareita, laskujen maksua, lasten harrastukset, ruuan osto, siivous jne. Ain niin: jne = ja niin edelleen!
pidetään tyhjäpäänä, jonka mielestä on ihqua vain kuluttaa. Se koira älähtää...
Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet. Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään! Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).
"etsin ja varaan uusia matkoja" On siinä elämällä sisältöä :D
mm. = muunmuassa. Eiköhän nyt kaikilla ole niitä tavallisempiakin arjen askareita, laskujen maksua, lasten harrastukset, ruuan osto, siivous jne. Ain niin: jne = ja niin edelleen!
pidetään tyhjäpäänä, jonka mielestä on ihqua vain kuluttaa. Se koira älähtää...
Ei kai varallisuus tyhmistä? Itse en ainakaan saa mitään kicksejä "kuluttamisesta", on vaan kiva ostaa sitä mitä tarvii eikä tarvi stressata hinnasta. Sori, jos se on sulta pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet. Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään! Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).
"etsin ja varaan uusia matkoja" On siinä elämällä sisältöä :D
mm. = muunmuassa. Eiköhän nyt kaikilla ole niitä tavallisempiakin arjen askareita, laskujen maksua, lasten harrastukset, ruuan osto, siivous jne. Ain niin: jne = ja niin edelleen!
pidetään tyhjäpäänä, jonka mielestä on ihqua vain kuluttaa. Se koira älähtää...
Ei kai varallisuus tyhmistä? Itse en ainakaan saa mitään kicksejä "kuluttamisesta", on vaan kiva ostaa sitä mitä tarvii eikä tarvi stressata hinnasta. Sori, jos se on sulta pois!
Mua inhottaa kanssa olla perhekahvilassa, kun suurin osa puhuu vaan, että kuinka kallista kaikki on ja sai kirpparilla myytyä niin ja niin paljon. Menen ihan vaikeaksi, jos meidän lapsien rattaiden/vaatteiden hintaa kysytään, koska enhän minä niitä muista kuin ostopäivänä! Enkä kyllä välitäkään. Tai, joskus kai olen miettinyt, että mitähän kaikki luulee, kun lapsilla päällä vimoset merkkivaatteet. Kuullostaa joo näin pinnalliselta... Töihin kun palaan, niin siellä alkaa taas tuo sama eurovirsi. Kun ei kiinnosta yhtään! Joskus äitini kommentoi lasten kamoista tai matkusteluista, kuinka pitäisi säästävämmin elää. En ole viitsinyt sille tarkkaan sanoa, kuinka paljon meillä pankissakin rahaa. Kaikkee ei jaksa sijoittaa ja niitä seurata (laiska). Ihankuin KAIKILLA olision asuntolaina ja hirveen tiukkaa. Onneksi mies ei mäkätä, vaan on onnellinen, kun olen kotona järkkäämässä käytännön asioita, mm. etsin ja varaan uusia matkoja (mies lähtee mielellään reissuun, mutta ei itse saisi matkaa varattua).
"etsin ja varaan uusia matkoja" On siinä elämällä sisältöä :D
mm. = muunmuassa. Eiköhän nyt kaikilla ole niitä tavallisempiakin arjen askareita, laskujen maksua, lasten harrastukset, ruuan osto, siivous jne. Ain niin: jne = ja niin edelleen!
pidetään tyhjäpäänä, jonka mielestä on ihqua vain kuluttaa. Se koira älähtää...
Ei kai varallisuus tyhmistä? Itse en ainakaan saa mitään kicksejä "kuluttamisesta", on vaan kiva ostaa sitä mitä tarvii eikä tarvi stressata hinnasta. Sori, jos se on sulta pois!
mutta en tunne olevani mikään kotirouva eikä minulle ole koskaan ollut merkityksellistä ystävieni tai tuttavieni varallisuusasema. Tosin tilanteemme myös on sellainen, että aika harvassa olisivat "äitiystävät" jos lähtisin heitä samanlaisen varallisuusaseman perusteella valitsemaan. Eli vaikka ap aloitustasi ei ottaisi tosissaan, niin se hieman vetää suu pielet ylöspäin, koska shoppailut, omakotitalo tai kosmetologikäynnit eivät oikein riitä ystävyyden meriiteiksi. Itsellä ainakin edellä mainitut sattuvat vain olemaan arkirutiineja ja itsestäänselvyyksiä, joihin on tottunut enkä koe kauheasti tarvetta niitä alleviivata. Omien lastenikin toivoisin kasvavan avarakatseiksi, sen sijaan että lähtisin rajaamaan heidän ystäväpiiriään vain varakkaisiin.
Riippuu ihan sinusta itsestäsi - millainen tyyppi olet - haluaako joku vuokra-asunnossa asuva neljän lapsen äiti olla kaverisi, vai toteaako hän ehkä että olet turhan pintaliitäjä. ;)
Nyt tuntuu, että minut on ymmärretty myös väärin, vaikka myönnän että todella pinnalliselta kuulostaa.
Ajattelen, että sellaiset, joilla ei ole varaa kauniiseen kotiin, merkkivaatteisiin ja yleensäkin kotona olemiseen, eli pelkään että tällaiset ihmiset ovat kateellisia eivätkä edes halua olla kanssani tekemisissä. Tai jos eivät ole kateellisia niin kokevat olevansa erilaisia kuin mitä minä olen ja millaista elämää elämme. Eikä me olla mitään oikeasti rikkaita vaan hyvin toimeentulevia. Ja myös me olisimme varmasti hoitaneet lapset kotona tavalla tai toisella, vaikka rahaa olisi ollut vähemmän. Enkä minä tietenkään pelkästään ystävieni kanssa shoppailusta tms puhu. Tarkoitin sillä vain sitä, että suorastaan hävettäisi esitellä uusia ostoksia sellaiselle, jolla ei ole ehkä varaa kuin kirpparivaatteisiin. Ystäviä voi toki olla monenlaisia ja niin minulla onkin, mutta siksi kysymyksen esitinkin, että minulta PUUTTUU äitiystäviä, jotka olisivat enemmän samanlaisia kuin minä itse. Eli kartoitin vain, kuinka paljon sellaisia voisi olla ja mistä löytyä.
Mutta alkuperäinen kysymykseni kuuluu, onko täällä "täydellisiä kotiäitejä". Siinäkin kysymyksessä oli kuitenkin hieman ironiaa. En pidä itseäni täydellisenä, mutta tarkoitus oli kartoittaa onko palstalaisista kukaan/moni samanlaisia kuin itse olen. Jos voisin ajatella jotain tv-sarjan hahmoa niin tulisi mieleeni sinkkuelämää Charlotte, joka pitää huolta itsestään, kodistaan, miehestään ja lapsistaan.
Älkää pliis ottako tätä liian tosissaan!!!
Gantin pyyhkeet, Lexingtonin tyynyt, Vepsäläisellä sisustutettu velkainen okt ja kaksi autoa sekä pakollinen kaukomatka kerran vuodessa eivät tee teistä varakkaita, vaikka tietysti niin haluatte kuvitella.
Ap, jos haluat tutustua minuun niin golf- tai tennismaila käteen ja kerholle! Tosin tunnistan aikusena pelaamaan opetelleet wannabet jo kymmenen metrin päästä. Käykää te keskiluokkaiset perhekerhoissa ja muskareissa duunari- ja sossumammojen kanssa, minä käyn lounailla ja harrastuksissa vertaisteni kanssa au pairin paimentaessa jälkikasvua.
eli kotona lasten kanssa, kallis maku, varakkuutta enemmän kuin tarpeeksi, kodinhoito, itsestään huolehtiminen ja shoppailu yms. elämänsisältönä riittävät ja jos perhe on vieläpä hyvännäköinen ja kaikkien harrastukset trendikkäitä, niin riittääkö se arvon ap:lle?
Onko nyt ihan varma että et halua puhua mistään henkilökohtaisemmmista tai vaihtoehtoisesti yleismaailmallisemmista aiheista saati monimutkaisemmista (politiikka, filosofia jne.).
Onko nyt ihan varma ettei kanssasi joudu junttiuimarannalle lapsia uittamaan? Voiko seurassasi joutua kuuntelemaan miten olet shopannut kotimaassa? Se voi olla tylsää jos omat kamppeet on mm. Italiasta, Ranskasta jne.?
Syöttekö muuta kuin luomu ja lähiruokaa ja tarjotaanko teillä tavallista markettien bulkkitavaraa? Entäs jos itse en halua teilläkään tulla myrkytetyksi halvalla GMO-sonnalla, vaan haluaisin vain lähituotettua luomua?
Keskusteleeko ap mieluusti gourmet-ruuista ja viineistä, sillä itse haluaisin heskustella niistä? Eihän ap:n lapset ole rumia, tyhmiä tai harrasta mitään junttia tai juntissa tai halvassa seurassa? Kai kuitenkin trendilajit on koko perheellä hallussa?
Jos siis ap on varma kriteereistä ja hän on varma että täyttää myös itse perheineen nuo tietyt muutamat elämän kulmakiviin lukeutuvat seikat, niin ystävyyshän on sinetöity :D
Sivukommenttina mainittakoon että olen äärimmäisen inhottava, ilkeämielinen ja piikikäs, oikuttelen ja vaihdan mieltä ja mielipidettä jatkuvasti. eihän se kutienkaan haittaa viihtymistä seurassani kun vain varakkuutta ja kallista makua riittää, eikös?!
Gantin pyyhkeet, Lexingtonin tyynyt, Vepsäläisellä sisustutettu velkainen okt ja kaksi autoa sekä pakollinen kaukomatka kerran vuodessa eivät tee teistä varakkaita, vaikka tietysti niin haluatte kuvitella.
Ap, jos haluat tutustua minuun niin golf- tai tennismaila käteen ja kerholle! Tosin tunnistan aikusena pelaamaan opetelleet wannabet jo kymmenen metrin päästä. Käykää te keskiluokkaiset perhekerhoissa ja muskareissa duunari- ja sossumammojen kanssa, minä käyn lounailla ja harrastuksissa vertaisteni kanssa au pairin paimentaessa jälkikasvua.
jotenkin epätoivoista? Opinpa taas jälleen jotain uutta tällä palstalla.
Au Pair ei tietääkseni myöskään ole mikään rikkaiden etuoikeus, meilläkin silloisen opettajan ja assarin perheessä moinen oli jo reilu 10v sitten.
Itse olen pk-seudulla.
En ole rikas, tulen tällä hetkellä ihan hyvin toimeen. En ole kateellinen luonne! Minua ei kiinnosta onko ystävä rikas vai köyhä ja paljonko joku tavara on maksanut...paitsi korkeintaan kuriositeettina.
Lapsi on jo koululainen. Kotona olen, koska en jaksa käydä töissä sairauden vuoksi. Ehkä jotenkin pystyisin jonkin aikaa, mutta tässä elämäntilanteessa olen katsonut että kotona oleminen on perheelle paras vaihtoehto.
Rahallisesti häviän valtavasti kun en ole töissä, sillä minulla on ihan hyväpalkkainen työ odottamassa. Mutta tälle ajalle ja rauhalle ei ole hintaa. En myöskään halua ottaa riskiä, että sairauteni pahenee työstressin vuoksi.