Mummu laittaa paremmuusjärjestykseen lapsenlapset

Äitini ei olisi halunnut, että teen enempää kuin yhden lapsen. Esikoiseni on aina ollut ylitse muiden. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on hieman tasoittunut.

Serkkuni suuntasi ammattikorkeaan. Minä kävin lukion jälkeen amiksen.. Oli ns kutsumusammatti minulle. Isovanhemmat eivät ole hyväksyneet valintaani eivätkä tukeneet opiskeluani toisin kuin serkkuni opiskelua.

Voitte varmaan päätellä kumpi on isovanhempien suosikki.

Tein vielä lapsenkin ennen kuin on oma ostettu koti. Emmekä ole mieheni kanssa edes NAIMISISSA!!

kymmenen lapsenlapsen joukossa. Ei varsinaista paremmusjärjestystä, mutta pari lasta saa erityiskohtelua.

Eli itse muka tykkää niin kovin lapsenlapsistaan, mutta yksi lapsista on Ukille niiiin tärkeä. Valitettavasti lapsetkin ovat kuulleet noita juttuja ja kiva selittää lapsille sitten ettei Ukki oikeasti noin ajattele ja että Mummu vain höpöttää.

että itse olen ollut molempien mummojeni puolelta siellä alempana nokkimisjärjestyksessä. Ei mikään kiva tunne, kun sen tajusi.



Vanhempani erosivat, ja isän puolelta (serkkuja n. 20) oltiin sitten vähän niitä huonompia lapsia. Aina tervetulleita, mutta kyllähän sen huomasi, että tietyt serkut oli tärkeämpiä.



Äidin puolelta tuota eroa ei pahemmin edes piiloteltu. Mun siskoni oli niin paljon parempi ihminen kuin minä; ahkera, taitava, hoikka, kun mä taas olin laiska, pullea, sosiaalisesti lahjaton... Nämä leimat kun mummun silmissä kerran sai, niin ei niistä ole eroon päässyt sen jälkeen, vaikka ollaan jo +30-vuotiaita. Sisko on edelleen parempi ihminen eikä mikään tuota asemaa horjuta, vaikka mitä tekisin. No, en tosin enää edes yritä, joskus se tuntui tärkeältä, mutta nyt paskat välitän. :p Kyllä mä mummun luona silti kyläilen ja kyllä se on anteeksi pyytänyt, mutta eihän hän asialle oikein mitään voi, eikä osaa (yritä?) piilotella. Yritän olla välittämättä, ja onneksi siskoni on niin ihana ja rakas, että mun on helppo hänelle suoda tuo erityisasema. ?

Mummulla ja lapsella vaan on jokin sielujen yhteys ja totta kai heillä on oikeus nauttia erityislaatuisesta suhteestaan. Toivoisin vain, ettei mummu aina muidenkin lasten kuulleen koko ajan korostaisi asiaa. Ei hän oikeasti ajattele tai tee sitä millään tavalla tahallaan, mutta onpahan silti kaikille selvää, kuka on mummun suosikki. Lapsenlapsia on siis 3 kahdesta eri perheestä.

Tai sanotaanko, että ei ehkä paremmuusjärjestykseen, mutta kyllä nämä meidän lapset on selkeästi heille läheisimpiä. Johtunee siitä, että ovat olleet eniten tekemisissä. Samoin kuin oma isoäitini mielestä olimme veljeni kanssa hänen lempilapsenlapsiaan, mutta tämäkin johtui käsittääkseni enemmänkin siitä, että olimme paljon tekemisissä koska asuimme lähekkäin. Olimme molemmat myös aika paljon pienenä mummulassa hoidossa.

Meillä on kaksi lasta ja ovat siis meidän perheiden ekat lapsen lapset. Esikoinen on selvästi lellikki kaikille. Tiedä sitten johtuuko siitä että on poika vai?? Ärsyttää kyllä kun anoppi pyytää aina esikoista hoitoon tai yökylään. Kuopusta ei koskaan. Toivon että kuopuksen kasvaessa hänkin pääsee osaksi mummojen ja vaarien palvontaa. Surettaa vaan toisen puolesta vaikka ei toinen sitä vielä tajuakkaan :/

Meillä anoppi ilmoitti, kun kävin vauvan luona kylässä, että yksi toinen lapsenlapsi on kaikkein ihanin. Ja sitten tulee minun ja sitten viimeinen hänen siis kolmesta lapsenlapsesta.



Ei huvita kuunnella tuollaista, on huolia ja aika uupunut olo. Ja enen kaikkea en tajua millainen ihminen miettii tuollaisia. Lapsia paremmuusjärjestykseen, haloo!



Anoppi on ollu tosi kannustava raskausajan, joten pääsi unohtumaan että hänellä on vään vaikeita kausia välillä. On hyvä tyyppi noin yleensä, mutta välillä puhuu ihan hulluja. Oman tyttärensä kanssa on tosi vaikeat joskin läheiset välit.



Mä yleensä annan ihmisille sata mahdollisuutta ennen kuin teen mitään radikaalia, mutta nyt ei yhtään huvita yrittää nousta tilanteen yläpuolelle. Ainakin otan etäisyyttä, pakkokin koska muuten tulee sanottua liian pirullisesti. Katuisin kuitenkin.



Mielestäni lapsella on oikeus hyvään isoäitisuhteeseen, ja siinä mielessä mun kai piäis feidata itseni. Mutta epäilyttää, miten hyvä suhe voi olla kun mummu boka tapauksessa on hyvin arvaamaton.

Meillä anoppi ilmoitti, kun kävin vauvan luona kylässä, että yksi toinen lapsenlapsi on kaikkein ihanin. Ja sitten tulee minun ja sitten viimeinen hänen siis kolmesta lapsenlapsesta.



Ei huvita kuunnella tuollaista, on huolia ja aika uupunut olo. Ja enen kaikkea en tajua millainen ihminen miettii tuollaisia. Lapsia paremmuusjärjestykseen, haloo!



Anoppi on ollu tosi kannustava raskausajan, joten pääsi unohtumaan että hänellä on vään vaikeita kausia välillä. On hyvä tyyppi noin yleensä, mutta välillä puhuu ihan hulluja. Oman tyttärensä kanssa on tosi vaikeat joskin läheiset välit.



Mä yleensä annan ihmisille sata mahdollisuutta ennen kuin teen mitään radikaalia, mutta nyt ei yhtään huvita yrittää nousta tilanteen yläpuolelle. Ainakin otan etäisyyttä, pakkokin koska muuten tulee sanottua liian pirullisesti. Katuisin kuitenkin.



Mielestäni lapsella on oikeus hyvään isoäitisuhteeseen, ja siinä mielessä mun kai piäis feidata itseni. Mutta epäilyttää, miten hyvä suhe voi olla kun mummu boka tapauksessa on hyvin arvaamaton.

mutta kunhan ei räikeästi näy niille lapsille, niin ihan vapaasti.

mutta se paremmuus vaihtelee aina mummun mielialojen mukaan, tai sen mukaan kuka omista lapsistaan on milläkin hetkellä "huudossa" ja kuka ei.



Nuorinta lastenlastaan ei ole nähnyt, ja mikäli minusta riippuu ei tule koskaan näkemäänkään. Miksi altistaisin lapsen sille, että mummu välillä pitää hyvänä ja välillä syrjii? Antaa mummun elää vaan oma elämänsä, mennään sitten hautajaisiin.

Kaikki lapsenlapset aikuisia. Tämä yksi on vaan niin röyhkeä, että kehtaa kyniä vanhaa mummoa.

anopille on tyttären lapset tärkeämpiä kuin pojan (siis mieheni). Tämä taitaa olla melko tavallista. Meillä on vasta yksi lapsi (8kk). Onneksi omat vanhempani ovat innoissaan kaikista lapsenlapsistaan.



Anoppi esimerkiksi ostaa kaikenlaista miehen siskon lapsille, meidän vauvalle ei ole vielä ostanut mitään. Hoitaa myös paljon heitä, vauvaa ei juuri ole edes syliin ottanut, paitsi valokuvauksen ajaksi. Vauva ei onneksi tajua vielä mitään, mutta en tiedä miten pitäisi sitten suhtautua, kun lapsi kasvaa, jos anopin käytös ei muutu.

anopille on tyttären lapset tärkeämpiä kuin pojan (siis mieheni). Tämä taitaa olla melko tavallista.

varmaan just noin sit kun olen mummu. Oman tyttären lapsia saa hoitaa ihan eri tavalla kuin miniän lapsia, selvähän se on. Anopithan on kamalia jos puuttuu tai eivät puutu, miniät käytöksellään myös vaikuttavat asiaan.

Meillä on poika ja kaksi tyttöä. Miehen siskoilla toisella yksi tyttö ja toisella kaksi tyttöä.



Meidän poika saisi vaikka kuun taivaalta, jos hoksaisi sitä pyytää.



Ikävään asemaan anoppi asettaa myös meidän pojan. Nyt kasvettuaan ei osaa nauttia erikoishuomiostaan, vaan yrittää tuoda itse saamiaan juttujaan myös siskoilleen. Esimerkiksi anoppi oli ostanut kaupasta ties mitä ja poika oli sitten karkkihyllyllä pyytänyt kasan karkkia - mutta ihana pieni olikin pyytänyt kaikkia siskojen lemppareita ja toi ne sitten siskoille kotiin.

Sain kuulla sen vasta äitiyslomalla. Sitä ennen en olisi osannut kuvitellakaan, että isoäidit puhuvat lapsenlapsistaan tuolla tavalla. Minun vauvani oli anopin kolmas lapsenlapsi, joten hän rehellisenä ihmisenä sanoa täräytti mulle päin naamaa, että se ensimmäinen lapsenlapsi on tietysti aina rakkain ja ihan erityinen.



Kiva. Suutuin kauheasti ja muistaakseni huusinkin hänelle puhelimessa. Taisi mulla olla siinä vähän synnytyksen jälkeistä masennustakin. Vauvani oli muutaman kuukauden vanha avuton pikku nyytti. Ajattelin, että jos olisin tiennyt, millainen tämä maailma on, en olisi häntä synnyttänyt.



Otin sitten etäisyyttä anoppiin jonkin aikaa ja tapauksesta on jo vuosia, mutta vieläkin muistan sen.



No, onneksi lapseni on omien vanhempieni ainoa lapsenlapsi, joten malta puoleltani rakkautta on riittänyt.



Anopit voisivat vähän harkita, miten rehellinen kannattaa olla ihmiselle, joka parhaillaan opettelee eloa oman ensimmäisen ihmistaimensa kanssa.

huomaa, että se eka lapsenlapsi menee ohi tämän toisen. On mm. käyttänyt tätä ekaa lastenlasta ulkomailla jo 3 kertaa. Toista ei kertaakaan. On paljon muitakin juttuja, josta sen huomaa.

mun äiti hekuttaa mulle jatkuvasti sitä miten ihana veljeni parivuotias tyttö on ja miten hauskaa hänen kanssaan on, kun aiemmin on hoitanut vain mun poikia. Mutta en mä koe tuota pahana vaan huokailen itsekin kun kuulen taas uusista kotilaikeistä ja tarinankeksinnästä ja muistelen omien viikareideni "rakennetaan torni ja hajotetaan se" -leikkejä. Meillä tosin on lapsenlapsilla ikäeroa 7 vuotta, ehkä sen ansiosta en koe lasten mitenkään kilpailevan keskenään. Olenpahan vaan ikionnellinen että mummu saa nauttia nyt tästä tyttösestä, kun meidän isot koulupojat ei enää niin hoitajaa tarvitse.

Joskus kun vielä olin väleissä anopin kanssa, sanoi tämä että kaikki lapsenlapset ovat samanarvoisia. En sanonut mitään, olisi pitänyt, mutta ajattelin että en ala haastamaan riitaa ja olemaan hankala. No, anoppi itse sitten myöhemmin erään asian tiimoilta haukkui minut ja laitoin välit poikki.



Anopilla on tietenkin läheisimmät välit tyttärensä lapsiin, koska tyttären kanssa on helppo olla tekemisissä. On ollut ukin kanssa lapsenlikkana ja nämä lapsenlapset käy kylässä usein ym.

Seuraavat lapsenlapset ovat minun miehen kautta, ja meidän yhteiset ei ole oikein yhtään mitään, heidän edelle menee miehen ensimmäisen liiton lapset. Ex-miniä ei ole mieluinen, kuten en minäkään, mutta nämä lapset saavat aikaa, vaatteita, tavaroita, kulttuuria ja matkoja isovanhempien kanssa. Meidän yhteisille ei mitään.