Mummu laittaa paremmuusjärjestykseen lapsenlapset

matkoja isovanhempien kanssa. Meidän yhteisille ei mitään.

Matkoja? No eikö tuohon voi tuumata, että ette kersat mene mihinkään matkoille jos ei tule tämä oma mukaan? Hankaloittaa tietysti, jos ensimmäinen miniä on mitä on.

mun anoppi on kans ihan "pikkasen" suosinut toisen poikansa lapsia. nämä lapset ovat niiiiiin fiksuja ja filmaattisia. heille lähettää lahjoiksi hopealusikoita, meidän muksuille kantaa paketoimattomia villasukkia, jotka useimmiten on ostettu jostain kirpparilta! kannan ne sinne kirpparille takaisin (meillä kun on villasukat riittäneet kun äitini niitä neuloo meille kaikille ja ovat tietysti paljon kauniimpia) lol!



toinen miniä on alusta asti ollut anopin suosiossa kun on jaksanut puhelimessa mielistellä tätä. mä en, enkä muutenkaan jaksa pitää yhteyttä mielisairaan ihmisen kanssa. mun anoppi myös suosii yhtä lastenlasta yli kaiken ja pahin on että yllyttää tätä lasta kapinoimaan omia sisaruksiaan ja vanhempiaan vastaan! joten ymmärrätte varmaan miks en aio edelleenkään olla tekemisissä anopin kanssa....

Miehen veljen lapset on ykkösinä, sitten oman tyttären ja vähiten kiinnostaa meidän lapset (mies on anopin lapsista nuorin). Aikani sitä märehdin, mutta sitten aattelin että sitä niittää mitä kylvää. Meidän lapset on jo teinejä ja lakkasivat aikaa sitten käymästä mummulassa, mitä nyt pakolliset jouluvierailut tehdään hyvin nopeasti. Mun äiti on onneksi ihan eri maata, jokainen lapsenlapsi on yhtä ihana.

Valitettavasti jo lapset ovat eri arvoisia, paras on esikoinen joka on onneksi vielä poika. Sitten idylli täydentyi tytöllä. Tämän enempää lapsia äitini ei halunnut, vaan vieläpä tuli kaksi. Eli jo me lapset olemme olleet eriarvoisia. Lapsenlapsia on 10 ja pojan lapset ovat olleet ihmeellisiä. En tiedä mitä pahaa olemme tehneet mutta minä eikä lapseni ole ikinä olleet tarpeeksi hyviä vanhemmilleni. Nyt ovat onneksi jo kuolleet, mutta aika ajoin harmittaa kun jo aikuiset lapseni naureskelevat mummolan muistoilleen. Eli mummola oli olemassa mutta käytännössä merkitsimme heille kuluja emmekä olleet tervetulleita, siitäkään huolimatta että vein tarjottavat mukanani ja koitin aina siivota ja tiskata kaikki aiheuttamamme jäljet. Ehkä mielistelin liikaa, kerjäsin hyväksyntää jota en siis koskaan vahinkokakarana saanut. Samn kohtelun sai tämä toinenkin vahinko. Vain halutut/toivotut lapset olivat hyviä. Ja sitä kautta heidän lapsensa.

vaikka onhan se selvää että anoppi osaa ottaa meidän lapsian asiat paremmin huomioon kun hoitaakin heitä parina päivänä viikossa. Muutenkin ovat tiiviisti olleet lastemme elämässä mukana. Ja tietenkin ensimmäinen lapsenlapsi on eriyinen, se on silloin uusi juttu ja silloin "tulee mummoksi ja papaksi".

Oma asenne vaikuttaa myös. Kun olen aina antanut mummon ja papan oikeasti hoitaa enkä ole kytännyt tekemisiään. Toki he ovat sellaisia että heihin voikin luottaa. En usko että he laittavat lapsia järjestykseen, mutta olen huomannut että lasten keskinäisissä kahinoissa usein pitävät meidän lasten puolta. Ehkä vähän automaattisesti. Onneksi uskaltavat sitten myös meidän lapsia komentaa, eli ei lapsille kaikkea anneta periksikään.

Anoppi ei kyllä myönnä, mutta kyllähän sen näkee, miten tyttären lapset ovat parempia. Ikävää toisille lapsille. Muistan itsekin, miltä tuntui kun huomasin, että kaikki serkut eivät olleetkaan samanarvoisia...

tyttären (miehen sisko) lapset läheisempiä. Hoitaa ja hankkii heille asioita enemmän, mutta näkee myös useammin. Tyttärensä kotiin kehtaa mennä huseeraamaan, mutta meille ei.



Omilla vanhemmillani on kummallakin suosikkilapsenlapsi. Harmillista sinänsä, että yksi lapsistamme jää vaille suosikin asemaa. Äitini yrittää komensoida sitä ostamalla kyseiselle lapsellemme enemmän materiaa.



Omalle mummolleni serkkuni oli kaikkein tärkein ja hän sai kaiken periksi. Mummo toi meille kaikille neljälle aina samanarvoiset tuliaiset ulkomailta, mutta tämä kyseinen serkku sai valita aina ensin ym. Sukujuhlissa kehui aina serkkuni koulumenestystä, vaikka loppujen lopuksi hän oli ainoa kuka meistä ei ikinä miksikään valmistunut. Edes amiksesta.



Lähellä kuolemaansa mummo kerran selitti asiaa. Hän huomio serkkuamme erityisesti siksi, koska hänelle oli jäänyt huono omatunto siitä, että serkkuni isä keskimmäisenä lapsena oli jäänyt aina sisarustensa varjoon. Mummon aika oli mennyt esikoisesta huolehtimiseen ja kuopuksen hoitamiseen ja keskimmäinen oli aina saanut pärjätä omillaan. Ymmärrän tavallaan mummoni huonoa omaatuntoa, koska taaperookäisen ja ekaluokkalaisen äitinä keskimmäinen lapsistamme jää usein ilman spesifia huomiota, kun ekaluokkalaisen kouluhommat ja taaperon hoito vievät kaiken vapaan aikanin.



Itse aion olla tasapuolinen lapsenlapsiani kohtaan, jos saan heitä joskus. Aion tasapuolisesti olla hoitamatta ym. suorittamatta muita hoitotoiveita heitä kohtaan. Joulu- ja synttärilahjaksi annan kaikille 200 euroa ja that´s it. Mä olen sitten lapseni hoitanut, hoitakoon omat lapseni omansa.

Jos on läheisin ja tutuin jonkun lapsenlapsen kanssa, tai ensimmäisen lapsenlapsen saaminen on mieletön kokemus niin sehän on vaan elämää. Mutta sitä en ymmärrä, että joku pahaa pahuuttaan rankkaa lapsia ihanuusjärjestykseen. Meidän tapauksessa tuomion sai 9-kuinen lapsi.



Säälittää lapsen puolesta, että mummu on arvaamaton. Onneksi toinen mummu on pelkästään rakastava.



ap

1) Ulkomailla asuvan pojan kaukoidästä adoptoidut lapset

2) Tyttärenpojat

3) Tyttärentytär

4) ei ketään

5) ei ketään

6) meidän tytöt