Mua on alkanut tavallaan harmittaa se että avioiduttiin niin nuorena.....

eli harrastusta tai jotain. Jossain vaiheessa symbioosista on kasvettava omaksi itsekseen.

Aika moni tuttu on eronnut kun on mennyt yhteen nuorena. Tyypillistä heille oli, että ekat seukkaussuhteet alkoi jo 12v ja koko ajan seukattiin, mutta poikakaveri vain vaihtui. Sitten mentiin naimisiin kamalan nuorena ja tehtiin lapsia ja oltiin aikuisia.



Älä tee sinä sitä virhettä, että lähdet litomaan vain siksi, että et ole kokenut nuoruutta. Etsi oma itsesi ja itsenäisty. Puhu miehellesi siitä. Monesti miehet ei kestä sitä kun nainen kasvaa aikuiseksi ja alkaa olemaan muutakin kuin se miehen vaimo. Toivottavasti löydätte yhteisen tien omina persooninanne.



Itse olen elänyt toisenlaisen elämän. Olin varma, että en ikinä mene naimisiin. Ei vain kiinnostanut ajatus. No jotenkin se sitten lipsahti kun tapasin mieheni 32 vuotiaana. Menimme pikaisesti naimisiin ja tekaisimme lapsia. Olemme olleet nyt naimisissa 17v.



Eli voin kokemuksesta sanoa, että ei siellä sinkkuelämässä nyt mitään niin kamalan ihanaa ollut, että ero kannattaisi ottaa. Siis jos miehesi kasvaa siihen, että voit tehdä myös omat päätökset oman elämäsi suhteen. Itse en olisi voinut ikinä ottaa sellaista miestä, keneltä pitää kysyä lupa mihinkään. Siksi kai elinkin yksin niin pitkään ennen kuin vastaan tuli niin hyvällä itsetunnolla varustettu mies, että saan olla oma itseni, enkä vain miehen jatke.



Parisuhdeterapia voi olla hyväksi tms. Toivottavasti pääset kriisistä ohi.

mutta se ei enää ole sitä samaa kuin vaikka pari vuotta sitten. Tuntuu että välitän hänestä kuin ystävästä,juuri miten kolmonen kommentoi. Mies on palavasti rakastunut minuun yhä ja haluaa minua myös seksuaalisesti lähes joka päivä,vaikka olen lihonnutkin 20kg tapaamisestamme :D Ajattelen usein että joku saa hyvän miehen ja isän lapsilleen..miksei se tunnu enää minulle sitten riittävän? Millaista se rakkaus loppupeleissä on vaikka ukkoa vaihtaisi? Ap

siis haluaisit nyt tehdä? Tapailla kauheasti miehiä? Ei niitä laatuyksilöitä riitä niin paljon kolmekymppiselle ylipainoiselle perheenäidille kuin mitä olisi riittänyt 10 vuotta sitten.

Aloin tässä miettimään että onko se sittenkin niin että tässä kaihertaa se että tehtiin lapset nuorina,hyvin nuorina..olin itse 20v kun esikoinen syntyi. EHkä minua kiehtoo ajatuksena se että jos eroaisimme, saisin joka toisen viikon täysin itselleni. Lapset ovat minulle kaikki KAIKESSA, en sitä tarkoita, mutta näin saisin palan siitä nuoruudesta ja siitä vapaudesta takaisin...itsekästä. Varsinaisesti lupia ei tarvitse kysyä, mutta on kysyttävä puolisolta juuri sitä että oletko lasten kanssa sen illan jos minä lähden tyttöjen kanssa tanssimaan ja humputtelemaan? tai että voisin aloittaa jonkun harratsuksen,oletko lasten kanssa silloin kotona? näin. Ap

siis haluaisit nyt tehdä? Tapailla kauheasti miehiä? Ei niitä laatuyksilöitä riitä niin paljon kolmekymppiselle ylipainoiselle perheenäidille kuin mitä olisi riittänyt 10 vuotta sitten.

siis yritä olla ilkeä vaan realisti. Varmaan voisit saada vaikka jonkun neljääkymppiä lähestyvän eronneen perheenisän, mutta sullahan on jo sellainen.

Aloin tässä miettimään että onko se sittenkin niin että tässä kaihertaa se että tehtiin lapset nuorina,hyvin nuorina..olin itse 20v kun esikoinen syntyi. EHkä minua kiehtoo ajatuksena se että jos eroaisimme, saisin joka toisen viikon täysin itselleni. Lapset ovat minulle kaikki KAIKESSA, en sitä tarkoita, mutta näin saisin palan siitä nuoruudesta ja siitä vapaudesta takaisin...itsekästä. Varsinaisesti lupia ei tarvitse kysyä, mutta on kysyttävä puolisolta juuri sitä että oletko lasten kanssa sen illan jos minä lähden tyttöjen kanssa tanssimaan ja humputtelemaan? tai että voisin aloittaa jonkun harratsuksen,oletko lasten kanssa silloin kotona? näin. Ap

jos mies ei suostu tuollaiseen järjestelyyn vaan tapaisi lapsia silloin tällöin viikonloppuisin? Näin hän luultavasti tekisi jos eroa ehdottaisit.

hyvä ihminen heitä tuollaista menemään! Tulet katumaan katkerasti. Etkö voisi ajatella niin, että pitkä avioliitto on jo itsessään kunnioitettava saavutus, olette olleet pitkään yhdessä ja tunnette toisenne hyvin. Kovin työlästä olisi aloittaa jonkun ihan ventovieraan kanssa alusta, jos sitä uutta "onnea" edes löytyisikään.

että mikä on se juttu, jonka tahtoisitte muuttuvan elämässänne?



Jos otat eron, voit joutua olemaan vuosikymmenen yksinäsi,koska kukaan ei vain kolahta, tai jos kolahtaa, on se täysi kaistapää.

Ei yksinolossa mitään vikaa ole, kyllä elämä voi olla mukavaa niinkin.



Tai jos haikailet koko ajan rakastumisen perään, niin yksi päivä huomaat rakastuneesi sekä olevasi vielä naimisissa. Siitä sodasta ja syyllisyydestä ja häpeästä ei tule muuta kuin ruumiita. Ja suhde, joka alkaa lennosta, ei välttämättä pääty hyvin.

Ei tuohon eroa tarvita. Perusteelliset keskustelut ja uusia järjestelyitä. Mutta älä heitä hyvää menemään.

Aloin tässä miettimään että onko se sittenkin niin että tässä kaihertaa se että tehtiin lapset nuorina,hyvin nuorina..olin itse 20v kun esikoinen syntyi. EHkä minua kiehtoo ajatuksena se että jos eroaisimme, saisin joka toisen viikon täysin itselleni. Lapset ovat minulle kaikki KAIKESSA, en sitä tarkoita, mutta näin saisin palan siitä nuoruudesta ja siitä vapaudesta takaisin...itsekästä. Varsinaisesti lupia ei tarvitse kysyä, mutta on kysyttävä puolisolta juuri sitä että oletko lasten kanssa sen illan jos minä lähden tyttöjen kanssa tanssimaan ja humputtelemaan? tai että voisin aloittaa jonkun harratsuksen,oletko lasten kanssa silloin kotona? näin. Ap

Aloin tässä miettimään että onko se sittenkin niin että tässä kaihertaa se että tehtiin lapset nuorina,hyvin nuorina..olin itse 20v kun esikoinen syntyi. EHkä minua kiehtoo ajatuksena se että jos eroaisimme, saisin joka toisen viikon täysin itselleni. Lapset ovat minulle kaikki KAIKESSA, en sitä tarkoita, mutta näin saisin palan siitä nuoruudesta ja siitä vapaudesta takaisin...itsekästä. Varsinaisesti lupia ei tarvitse kysyä, mutta on kysyttävä puolisolta juuri sitä että oletko lasten kanssa sen illan jos minä lähden tyttöjen kanssa tanssimaan ja humputtelemaan? tai että voisin aloittaa jonkun harratsuksen,oletko lasten kanssa silloin kotona? näin. Ap

Mutta teidän lapsethan on jo isoja! Mieti mitä se olisi, jos olisit bilettänyt sinkkuna/lapsettomana kolmekymppiseksi ja nyt sulla olisi ne huutavat vaippahousut siellä.

mitä jos kyllästyisit siihen vapauteesi puolessa vuodessa ja miehesi olisi jo löytänyt uuden naisen, eikö voisi käydä niin että kadut loppuikäsi mitä menit tekemään?

sitä miettii että onko ruoho todella vihrempää aidan toisella puolen..tuntisinko samoin vuosien päästä uuden miehen kanssa, tätäkö se rakkaus ja pitkä parisuhde on? En minä tiedä..Ap.

eli vaikka mies oliskin hyvä, niin noin se vaan tahtoo mennä, ei oikeasti pääse minnekään. Meillä tuo on ajautunut pahaksi, koska mulla ei ole enää mitään syytä olla miehen kotitalouskone, nyt on jäljellä vaan kiukku siitä että mä olen aina kotona nalkissa ja mies saa mennä miten haluaa.

Taistoja on käyty, mutta olen saanut vain pieniä välivoittoja. Käyn välillä omikseni bailaamassa, lenkillä käyn nykyään aina kun mies on kotona, en enää kysy voitko olla kotona lasten kanssa että pääsen lenkille. Mutta sitä vapautta ei vieläkään ole, että voisin samalla tavalla suunnitella päivääni (tyyliin hohhoijaa mitähän sitä tänään keksisi tarkoittaen jotain sellaista mitä ei voi lasten kanssa tehdä..) jne. En uskalla koskaan luvata kenellekään pääseväni jonnekin.

Ja sitten vielä sekin. Että tuskin mua kiinnostaa vajaa 50 vee lähteä jonnekin, mäkin haluan mennä nyt kun olen vielä nuori ja jaksan vetää korkokengät jalkaan ja munkin perään katsotaan. Ehkä olen pinnallinen, mutta mitä sitten. Tähtihetket kun ovat juuri tuollaisia. Parhainta on toki lapset, mutta kukaan ei voi elää pelkästään lasten kautta..

jos miehessäsi ei mitään erityistä vikaa ole, niin sen parempaa tuskin tulet löytämään. Erilaisia miehiä kyllä, mutta niihinkin kyllästyt, luultavasti parissa vuodessa, kuten ihmiset yleensä. Voi käydä niin, ettet löydä mitään pysyvää loppuikänäsi. Jos siis ainoa mitä oikeasti kaipaat, on se, ettei sinun tarvitse erikseen kysyä mieheltäsi, voiko hän vahtia lapsia, voittehan sopia jotkut tietyt päivät, jolloin asiasta ei tarvitse puhua.

kuin ryntäätte hakemaan avioeroa, niin kysykää nyt ensin niiltä miehiltä, että suostuuko ne edes viikko-viikko-järjestelyyn vai käykö niin, että olette lasten kanssa jumissa yötäpäivää paitsi pari kertaa kuussa, kun lapset menee miehen ja sen uuden naisen luo kylään muutamaksi tunniksi.

sitä miettii että onko ruoho todella vihrempää aidan toisella puolen..tuntisinko samoin vuosien päästä uuden miehen kanssa, tätäkö se rakkaus ja pitkä parisuhde on? En minä tiedä..Ap.

että kaikkiin miehiin kyllästyy jossain vaiheessa. Voihan sitä aina tietysti erota kun kyllästyy mutta en tiedä onko se sitten sitä, mitä haluat.

eikö ne lapset rajoita tuota kaipaamaasi toimintaa eikä niinkään mies?

Nimittäin me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 19-20 vuotiaasta saakka, nyt ollaan yli kolmekymppisiä. Mut ei mun tartte kysyä mieheltäni lupaa mennä tyttöjen kanssa viikoksi Kreikkaan kesällä tai mieheni ei kysy minulta lupaa, kun lähtee poikien kanssa Alpeille. Molemmilla on työpaikat ja rahaa, joilla saa tehdä ihan mitä lystää. Ainoa "rajoite" on se, että muita miehiä tai naisia ei voi paneskella, mutta minä arvostan enemmän vakaata ja onnelista parisuhdetta kuin seksiä tuntemattomien kanssa :)

Ja sanomattakin selvää, että meillä ei siis ole lapsia.

eihän sua kukaan estä eroamasta, emmehän tiedä edes millainen ihminen olet, mutta kannattaa nyt kuitenkin selvittää, että saisitko sitä jokatoista lapsivapaata viikkoa vai pelkästään viikonlopun silloin tällöin. Tuskin jätetty ja vaimoon ja elämään pettynyt mies mukisematta tekee niin kuin ex-vaimo käskee.

kun olen eroa ääneen miettinyt, ja keronut ihan kaikista fiiliksistä..miehelle lapset ovat ykkös asia ja haluaa heidän viikko viikko systeemillä asumaan luokseen...ap

sitä miettii että onko ruoho todella vihrempää aidan toisella puolen..tuntisinko samoin vuosien päästä uuden miehen kanssa, tätäkö se rakkaus ja pitkä parisuhde on? En minä tiedä..Ap.

että kaikkiin miehiin kyllästyy jossain vaiheessa. Voihan sitä aina tietysti erota kun kyllästyy mutta en tiedä onko se sitten sitä, mitä haluat.