Muutto uuteen taloon, ahdistus ja pettymys.
Uusi talo valmiina, muuttohommissa oltu. Rankka rakennusvuosi takana ja nyt suuri pettymys. Piti tulla unelmatalo...
Keittiötä haluaisin muuttaa jo nyt. Eipä tullut rakennusvaiheessa suunniteltua järjevästi kun kaiken piti tapahtua vauhdilla. Tuli sitten tyyliin "kunhan nyt jotain on". Nyt on vesipiste väärässä paikassa ja osa kaapeista ois pitänyt olla eri paikassa. Joo, ovet väärän väriset.
Yläolohuoneessa ja kodinhoitohuoneessa hirveät tapetit. Terassit väärällä puolella taloa... Vieläkö tätä listaa jatketaan. Joo, ja talo on kans väärässä paikassa ja lainat on isot. Aaah tätä elämän autuutta. Ja aina sataa ja tuulee. Joo rakentakaa ihmeessä :I
Kommentit (47)
Mutta tapetithan on helpot, ne voi vaihtaa koska vaan helposti.
Keittiön kaapin ovetkin voi maalata, muuten ehkä hankalampi korjata. Mutta luota siihen, että totut käyttämään keittiötä ja vesipiste alkaa tuntua oikeassa paikassa olevalta.
Terassejakin voi rakennella myöhemmin vaikka talon ympäri.
Ehkä sulla on vaan "krapula" raskaasta vuodesta ja nopeista päätöksistä. Kyllä se siitä kodiksi muuttuu. Tsemppiä!
muutako myyntiin. Saatte voittoa ja seuraavan osaatte suunnitella paremmin.
Oikeasti jo talon myyntikin on mielessä... :( Ei mitään mielenkiintoa kyseistä rakennusta kohtaan.
ap
mukava asunto jossain muussa maassa. Pieni aurinkoinen piha, ei hehtopihaa ja 200 ahdistavaa neliötä!
ap
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja esim. keittiöitä voi katsella aina kun jossain tutulla käy ja miettiä mikä toimii ja mikä ei, ja ihan vaikka pitää pientä "kirjaa" johon laittaa ehdottomia must ja no juttuja.
Koska suurimmalle osalle talon rakentaminen on myös iso taloudellinen panostus, niin kannattaa myös miettiä sitä "jälleenmyyntiarvoa". Tapetit ym. on helppo vaihtaa, mutta jos talossa on vikoja mitä vaikea/mahdoton korjata (esim. talo "väärinpäin" tontilla, kärjistäen järvimaisema etelään eikä yhtään ikkunoita sillä seinällä vaan kaikki toiselle varjon puolelle jne.) niin myynti vaikeaa jos sellaiseen joskus ajaudutaan.
Sanotaan ettei kiireessä kannata tehdä mitään, ja se on totta. Jälkiviisaus on sinällään typerää, mutta ap:n olisi kannatanut ottaa aikalisä ja muuttaa vasta vuoden kuluttua niin olisi mieluisampi talo. Tosin ainahan asunnon voi myydä ja rakentaa uuden :)
Kun jotain suurta ja raskasta saa valmiiksi, helpotus vaihtuukin usein alakuloksi, jopa ahdistukseksi.
Olotila alkaa kyllä pikkuhiljaa helpottaa.
mäkin veikkan että kyse on nyt uupumuksesta ja siitä, että ainahan todellisuus voi olla jotain muuta kuin unelmat, jos olet elänyt täydellisen kodin mielikuvissa. Mikään ei koskaan ole täysin täydellistä eikä kukaan voi ottaa huomioon kaikkia asioita.
Mihin ilmansuuntaan ne terassit ovat? Minkälaiset kaapit ovat?
Meillä sama. Niin paljon stressiä ja aikaa vienyt tämä talo, ettei osaa suhtautua rentoutumispaikkana, kotina. On vaan "projekti". No ehkä aika auttaa?
samaa mä vähän itsekin pelkään, rakennus projekti vielä kesken, ja tuli kanssa säästettyä jo suunnittelu vaiheessa.
Nyt on alkanu mietityttää, että osa huoneista on liian pieniä ja että taitaa puuttuakki yks huone!
Mutta toisaalta lohduttaa, että selvittiin aika pienellä lainalla ja tuntuu, että aikakin menee niin nopeasti, että ennen ku huomataankaan niin ollaan kahestaan ja mietitään että mitä me kaikella sillä tilalla tehdään :D
Mies sai päähänsä että meidän on muutettava omakotitaloon. Ei se mitään, mutta se talon koko ja sen sijainti.
Pöljä suostuin muuttamaan. Ajankohta oli täydellisen väärä, olin viimeisilläni raskaana.
Minun olisi pitänyt nostaa iso ISO älämölö ja kieltäytyä muuttamasta ennenkuin vauva syntyy varsinkin kun talo vaati pientä pintaremonttia ja oli työmatkojamme ajatellen kovin kaukana. Puhuin kyllä, mutta mies ei kuunnellut.
Uudessa kodissa, ja vieläpä valtavan isossa talossa, menee kauan aikaa, että tavarat löytävät oikean ja järkevimmän paikkansa. Keittiössä kupit vaihtui moneen kertaan eri kaappeihin, ennenkuin monen kuukauden päästä löytyi ne järkevimmät paikat.
Kettiö oli minullekin sitten käytännössä pettymys. Aieemmin oli ollut 60 cm leveä liesi, laskutilat molemmin puolin, Nyt keittiössä ruuanlaitto tapahtuu ikään kuin keittonurkkauksessa, ja 50 cm leveään uuniin ei sovi kahta vuokaa rinnakkain eikä peräkkäin. Kiertoilma se on, mutta en onnistu valmistamaan kypsää ja hyvää kahdessa tasossa.
Vasta kun tässä on asunut, tämä talon suuruus -isous - ja epäkäytännöllisyys iski päälle.
Olemme asuneet tässä 4 vuotta. alkaa tuntua jo kodilta.
Työmatka ON pitkä ja raskas. Talo on ihan liian iso. Kyselin mieheltä monta kertaa, onko meillä varaa asua siten ok.talossa ja mies hoki, että on. No, nyt on totuus paljastunut, ei ole.
Jos vielä parin vuoden päästä talo ei tunnu kodilta, myykää ja muuttakaa harkiten paikkaan, joka tuntuu jo heti kynnyksellä kodilta.
Meidän olisi pitänyt noin vuosi muuton jälkeen laittaa tää myyntiin. Nyt se ei enää ole mahdollista. Meillä ei ole enää mahdollisuuksia muuttaa, ei ainakaan omaan asuntoon eikä omakotitaloon. En ala selittelemään miksi joten älkää kysselkö, mutta jos tästä jonnekin joskus, se on vuokralle, ja sitten pitää vaan toivoa että löytyisi ok-talo "loppuiäksi".
jos noin päin persettä on suunnitellut!! Tuosta näkee että joillain ei ole alkeellisintakaan tilan ja rakenteiden tajua!! Ollaan suunnittelemassa kolmatta taloamme ja molemmat tähänastiset on olleet täydellisiä - mitään en muuttaisi niistä vieläkään:)
Taloa ei todellakaan suunnitella tyyliin kunhan on jotain (no joo keittiön kaapinovien värit, helppo vaihtaa ovet, tai seinien maalit pikkujuttu)
Toivottavasti ap oli provo, niin tyhmältä vaikuttaa!
Ei tullut rakennusvaiheessa suunniteltua järkevästi, ei. Sen saa mitä tilaa.
Mäkin uskon, että stressi purkautuu nyt ahdistuksena. Kyllä se vielä kodilta alkaa tuntua! Ota iisisti!
Samalla täytyy kyllä mainita, että tämän kuultuani olen entistä tyytyväisempi siihen, ettemme alkaneet rakentaa, vana ostimme 10 vuotta vanhan talon. Tätä on nyt mukava laitella pikku hiljaa oman näköiseksi eikä tarvitse syyttää itseään, jos joka nurkka ei miellytä.
Olin kuvitellut, että oman talon rakentamisessa olisi ainakin se riemu, että talo tosiaan tuntuisi omalta ja siihen olisi hieno tunneside. No, eipä sekään näköjään aina toteudu. Toivottavasti teillä kuitenkin kohta helpottaa.
vaikka ne 2 ensimmäistä oli täydellisiä? Kannattaisi vissiin ihan arkkitehtipalveluja alkaa myymään, kun noin täydellisiin kokonaisuuksiin pystyy.
Ehkä tilanne ap:lla on ollut se, että on nuori, ei ehkä kokemusta omakotiasumisesta ollenkaan, tarve saada nopeasti lisätilaa eikä varaa arkkitehtisuunnitteluun. Silloin moni asia voi jäädä huomioimatta kun taloa lähdetään pykäämään kiireellä pystyyn. Kummaa väkeä täällä kun pitää haukkua toista jolla on jo valmiiksi kurja olo.
Eli vika ei ole talossa vaan sinussa, joka valitsit niin tapetit kuin ovetkin ja määräsit terassit paikalleen. Ei se rakennusporukka niitä omasta päästään väärin laittanut.
ihmeessä nro 16 on jo rakentamassa 3:tta taloa jos 2 edellistä oli täydellisiä?
Talon pohjaa valitessa täytyy aina ottaa huomioon tontti ja ilmansuunnat eikä vain valita omaa ihannetalomallia ja pykätä se tontille minkä sattuu saamaan omakseen. Minä ja mies löydettiin aivan mahtava talonpohja, minkä rakentamista haaveiltiin yhdelle tontille mikä apelta oltaisiin saatu. Kaupunki kuitenkin ilmoitti että tälle tontille ei rakenneta mitään piste.
Pettymyksestä selvittyämme löydettiin toinen kiva tontti ja ostettiin se. Se sama ihana talomalli sillä uudella tontilla olisi ollut kuitenkin tosi huono. Vaikka pohjaa olisi kääntänyt mitenpäin ja peilikuvaksi jne. ei se olisi ollut hyvä. Löydettiin kuitenkin toinen hyvä talopohja, rakennettiin se ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Meillä kuitenkin auttoi se että haaveiltiin talosta varmaan 3 vuotta ja mietittiin eri asioita, tuttujen luona käydessä katsottiin huoneita sillä silmällä ja pantiin mielestämme huonot kohdat muistiin että ei ainakaan tuollaista (tutuille ei tietenkään sanottu mitään).
rakentamisen jälkeen. Ymmärtämättömien on helppo pilkata, mutta totuus on, että se projekti on niin käsittämättömän iso ja kaikki ei aina suju niin kuin suunnittelee. Yllätyksiä tulee ja kiire on projektissa koko ajan, joten päätöksiä tulee tehtyä aika kiireessä. Mutta kyllä niihin tottuu ja pieniä muutoksia voi tehdä myöhemminkin. Ja eihän ostettu asontokaan koskaan ole ihan täydellinen. Se ei vaan harmita niin paljon kun ei ole itse suunniteltu.
luulen, että tuo on enemmänkin luonnekysymys. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä. Muuttavat mieltään kuin tuuliviiri.
Alkaa sitten kyllä tuntua kodilta, mutta jos ei, ainahan siitä myymällä eroon pääseen.