Muutto uuteen taloon, ahdistus ja pettymys.

Meidän perhe asuu vanhassa 40-luvun ok-talossa, jossa on vanhat rumat muovimatot lattioissa ja levyseinät, joiden saumat näkyvissä. Listojen maalit ovat kuluneet, kattolevyt kellastuneet, tapetit ja pohjaratkaisut ei mieleen. Olemme kuitenkin sovussa ja onnellisia, pysymme talossa ihan lämpiminä ja terveinä ja lainan saamme maksettua 8-9 vuodessa. Elämä on ihan samaa arkea, asui sitten miten vain. Pääasia, että voi nukkua, laittaa ruokaa, pyykätä, peseytyä, viettää vapaa-aikaa perheen kanssa. Ei siihen hienoja raameja tarvita. Nautin kauniista asioista, mutta löydän niitä ympäröivästä luonnosta ja sisustuslehtien kuvista.

Varmaan löytäisin paljon vikoja jälkeenpäin ja joutuisin todellakin syyttämään niistä vain itseäni ja miestäni. Nyt kun asumme toisten vanhassa, niin kaikki huonot ratkaisut, esim. liian pieni keittiö on muiden tekemiä ja voin syyttää heitä. =)



Kiitos tästä ketjusta. Enpä olisi muuten osannut ikinä ajatella asiaa tältä kantilta.

Me ollaan asuttu rakennuttamassamme talossa puoli vuotta, ja ollaan tyytyväisiä, pikkujuttuja lukuunottamatta.



Pakko sanoa noille negatiivisille kommentoijille, että okt:n rakentaminen on iso projekti, joka ainoaa nippeliä ja nappelia ei ehdi miettiä jos haluaa kämpän järkiajassa valmiiksi. Me asuttiin vuokralla, ja jokainen vuokrakuukausi olisi ollut pari tonnia lisäkulua. Toinen juttu on sitten se, että usein kaupungit laittavat kaavoihin aikamoisia rajoitteita, eli se unelmatalo vaihtuu aikas nopsaan realismikuutioksi, jos rakennusluvan haluaa saada..

... on puoliksi tehty :-)

että sinusta tuntuu tuolta! Toivottavasti oli edes hyvä syy tehdä niin kiireellä ja suunnittelematta. Me rakensimme kuutisen vuotta sitten ja suunnittelin kaiken tarkkaan lattiasta kattoon, pyyhekoukkuja ja wc-paperitelineitä myöten ja kun muutimme, oli se seitsemäs taivas. Tunne on jatkunut yhä, vaikka toki joitain muutoksia olisin jo valmis tekemään, varsinkin keittiössä. Toisinaan haaveillaan ja suunnitellaan toista, isompaa taloa, mutta en ole varma, rakennammeko joskus uudelleen. Tsemppiä!

Vanha ketju, sama ahdistus :(

Joko ap:llä on alkanut stressi helpottamaan, kun aikaa on kulunut?



Itsellä on muutto edessä lähiviikkoina, ja tunnen jotenkin nuo samat tuntemukset... Omakotitalon rakentaminen on täynnä kompromissejä - tontti, kaava, ilmansuunnat ja etenkin lompakko asettavat jo niin paljon rajoituksia rakentamiselle. Kun jollekin kumartaa, toiselle pyllistää.



Ilkeilijöille voisin ihan itse pyllistää. Olisikin niin ihanaa olla tyytyväinen, mutta tämä on varmaan enemmän luonnekysymys eikä kysymys ole välttämättä siitä, onko onnistunut vai ei. Veikkaan, että ap:n talo on kuitenkin ihana.