Lue keskustelun säännöt.
Kysymys avioparin omistussuhteista (lakiasiaa)
28.05.2011 |
Meillä on tekeillä omakotitalo, joka valmistuu loppuvuodesta. Tähän saakka omistus on ollut miehen kanssa 50/50 tontin ostosta alkaen. Nyt oleme kuitenkin päättäneet käyttää rakentamiseen vähemmän lainarahaa ja sensijaan minä käytän siihen ennakkoperintöäni. Miten muutetaan kiinteistön omistussuhteita tässä vaiheessa, kun talo ei ole vielä valmis? Mitä pitää tehdä ja mihin ottaa yhteyttä? Onko meidän välinen kauppa ainoa vaihtoehto? Tuntuu oudolta ja hankalalta tehdä keskinäisiä kauppoja, kun talo ei ole vielä valmis.
Onko asiantuntijoita linjoilla?
Kommentit (35)
vaikka joku sanoo testamentissä Suomessa, ettei perijän aviopuolisolla ole perintöoikeutta, se ei loppupelissä merkkaa kyllä yhtään mitään, jollei noilla kahdella ole avioehtoa. Näin kävi mun veljelle, eli kun se kuoli, sen vaimon piti sitten perunkijoituksissa luopua meidän suvun mökistä, tai jotenkin sanoa, ettei hän halua siitä osaa itselleen, kun se aikoinaan oli juuri siten peritty. Eli vanhemmat oli testamentissään maininnu sen, ettei ole oikeutta aviopuolisoilla, mutta se kuitenkin tuli veljen vaimolle perinnöksi. Suomen laki on outo, se antaa lakiosan vaikka on testamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan käyttää rahani kuten haluan, ja aion käyttää ne taloon. Jos ero tulee, haluan, että rahat pysyvät minulla, ts. osuus talosta, ja se varmistetaan avioehdolla. Mutta nimenomaan pitää saada joku virallinen merkintä, että rahat on käytetty osuuteen talosta. Tarkoitus on, että kumpikaan ei maksa tasinkoa eron sattuessa. Omistamme kaiken puoliksi paitsi ennakkoperinnöt.
Minut perii lapsemme, ja tämä ennakkoperintöosuus menee suoraan lapsille. Näin mieskin haluaa, ei hän sitä tarvitse.
Totesit juuri oikein, että "tärkeintä on varmistaa, että perinnön käytöstä yhteiseen hyvään on jäänyt jälki". Alkuperäinen kysymykseni on juuri tämä, miten sen jäljen voi tehdä?
ap
Jos olet saanut ennakkoperintöä, olet oikeutettu käyttämään sitä mielesi mukaan. Voitte esim. tehdä niin, että laina laitetaan miehen nimiin (jos ennakkoperintösi ei kata kaikkia kuluja). Omistussuhteen voitte pitää entisellään. Jos teillä ei ole avioehtoa, teidän omaisuutenne on joka tapauksessa yhteistä, oli omistussuhde merkitty miten tahansa. Tietysti se isompi omistussuhde takaa sen, että saat varemmmin talon, jos eroatte, mutta joudut silti maksamaan siitä miehellesi tasinkoa. Oleellista siis onkin laittaa talteen kuitit ja tiliotteet, jolla todistat, että perinnöksi saamasi rahat on käytetty taloon tai sitten tyydyt siihen, että saat avioeron tullessa sen verran rahaa itsellesi. Omistussuhteilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä muuten kuin jos haluat varmistaa, että talo jää nimenomaan sinulle. Tärkeintä on sen sijaan varmistaa se, että perinnön käytöstä yhteiseen hyvään on jäänyt jälki.
Tehkää yksityishenkilöiden välinen lainasopimus. Eli lainaat "ylimääräiset" rahat miehellesi. Laina voi olla myös korotonta. Verotoimistolle tulee toimittaa vain takaisinmaksusuunnitelma ja lainanlyhennys (jäljelläoleva laina) tulee ilmoittaa vuosittain veroilmoituksessa.
Et sinä voi millään erikseen laittaa rahoja erilleen tuolla perusteella.
Tehkää yksityishenkilöiden välinen lainasopimus. Eli lainaat "ylimääräiset" rahat miehellesi. Laina voi olla myös korotonta. Verotoimistolle tulee toimittaa vain takaisinmaksusuunnitelma ja lainanlyhennys (jäljelläoleva laina) tulee ilmoittaa vuosittain veroilmoituksessa.
Jos rahoja ei käytetä taloon, joudumme ottamaan lainaa pankista saman verran. Miten miehen laina minulta auttaisi asiaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä voi millään erikseen laittaa rahoja erilleen tuolla perusteella.
ap
vaikka joku sanoo testamentissä Suomessa, ettei perijän aviopuolisolla ole perintöoikeutta, se ei loppupelissä merkkaa kyllä yhtään mitään, jollei noilla kahdella ole avioehtoa. Näin kävi mun veljelle, eli kun se kuoli, sen vaimon piti sitten perunkijoituksissa luopua meidän suvun mökistä, tai jotenkin sanoa, ettei hän halua siitä osaa itselleen, kun se aikoinaan oli juuri siten peritty. Eli vanhemmat oli testamentissään maininnu sen, ettei ole oikeutta aviopuolisoilla, mutta se kuitenkin tuli veljen vaimolle perinnöksi. Suomen laki on outo, se antaa lakiosan vaikka on testamentti.
Testamentissa rajataan yleensä avio-oikeus, ei toki perintöoikeutta. En tiedä voisiko sitä edes rajata? Ja siis veljesi kuoli ilmeisesti lapsettomana jos kerran leski hänet peri? Koska veljesi mahdoliset lapset olisivat perineet hänen osuutensa mökkiin, ei suinkaan hänen leskensä.
Meillä esim. me sisarukset perimme isäni jälkeen mökin, vaikka äitimme on elossa. Hänellä on käyttöoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran on tietoa terttunut matkaan, että olisi ylivoimaisesti kätevintä ja jokaiselle varminta, että tontti ja sillä oleva talo omistettaisiin samoissa suhteissa. Tämän arvo korostuu juurikin vaikeissa tilanteissa, eli jos asiat alkavat mennä joka tavalla päin mäntyä.
Eli jos on mahdollista hoitaa omistus tuollaiseksi, niin suosittelisin.
miten menetellä, maistraatistakin saa mielestäni kuluttajaneuvontaa.
Tarkoitukseni ei todellakaan ole, kiinteistön arvonlaskupuheistani huolimatta tuolla aiemmin, olla mitenkään epäileväinen kenenkään suhteen tai ajatella omistussuhdetta eron/myynnin tai minkään muunkaan kannalta, vaan tarkoitin vain, että kun kyse on kuitenkin äärettömän suuresta yhteisestä hankinnasta ja virallisten papereiden eteen nähdään vaivaa, niin on hyvä varmistua, että ne menevät vatrmasti niin kuin on tarkoitus. (Ja en todellakaan tiedä, miten tällaisessa tilanteessa menetellään oikein).
Perheen käytössä oleva koti on sinälläänkin jo omaisuutena kinkkinen (esim. yhteisen kodin myynti kuuluu vallintarajoituksen piiriin, avioehtokaan ei poista suostumuksen tarvetta puolisolta, vaikka kiinteistö olisi kokonaan toisen nimissä).
Onhan nämä tällaiset aina tylsää byrokratiaa, mutta ainakin jälkipolvet hyötyvät siitä, että todelliset omistajat ovat aikanaan tehneet paperit huolella kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaisuutensa jaettiin ensin kahtia ennenkuin lapset peri veljen!!!Te olette tehneet erillisen sopimuksen, äidille olisi kuulunut tietysti se mökki. Eihän sitä nyt äidiltä pois oteta kun on edelleen elossa, jos on äidin omistuksessa!!!
vaikka joku sanoo testamentissä Suomessa, ettei perijän aviopuolisolla ole perintöoikeutta, se ei loppupelissä merkkaa kyllä yhtään mitään, jollei noilla kahdella ole avioehtoa. Näin kävi mun veljelle, eli kun se kuoli, sen vaimon piti sitten perunkijoituksissa luopua meidän suvun mökistä, tai jotenkin sanoa, ettei hän halua siitä osaa itselleen, kun se aikoinaan oli juuri siten peritty. Eli vanhemmat oli testamentissään maininnu sen, ettei ole oikeutta aviopuolisoilla, mutta se kuitenkin tuli veljen vaimolle perinnöksi. Suomen laki on outo, se antaa lakiosan vaikka on testamentti.
Testamentissa rajataan yleensä avio-oikeus, ei toki perintöoikeutta. En tiedä voisiko sitä edes rajata? Ja siis veljesi kuoli ilmeisesti lapsettomana jos kerran leski hänet peri? Koska veljesi mahdoliset lapset olisivat perineet hänen osuutensa mökkiin, ei suinkaan hänen leskensä.
Meillä esim. me sisarukset perimme isäni jälkeen mökin, vaikka äitimme on elossa. Hänellä on käyttöoikeus.
eikös kaikki olekaan avioliitossa yhteistä.
No ei todellakaan, avioliitto ei muuta omistussuhteita mitenkään, molemmat omistavat edelleen omissa nimissä olevan omaisuutensa ja kaiken minkä itse avioliiton aikana hankkivat. Tämmöinen harhaluulo elää sitkeästi, en tiedä liekö joskus sellainen avioliittolaki ollut, että kaikki omaisuus on yhteistä ja siitä jäänyt tämä käsitys elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja avioerossa
Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, voi kumpikin puoliso vaatia omaisuuden jakoa, ositusta, toimitettavaksi. Puolisoiden ei tarvitse jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista avioerotuomiota, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille. Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken.
Esimerkki 3: Matti ja Maija hakevat avioeroa yhteisellä hakemuksella. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hakemus on jätetty tuomioistuimelle. Matilla on omaisuutta 200 000 euron arvosta, Maijalla 100 000 euron arvosta. Tällöin omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan siten, että kumpikin saa osalleen puolet puolisoiden omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa.
On kuitenkin muistettava, että omaisuuden jakaminen tasan on vain pääsääntö, josta voidaan poiketa. Tästä pääsäännöstä poikkeaminen voi erityisesti perustua siihen, että puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, taikka siihen, että omaisuuden ositusta sovitellaan kohtuusnäkökohtien perusteella.
Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus
Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus koskee osituksen toimittamista sekä silloin, kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman vuoksi että myös silloin, kun ositus toimitetaan avioeron perusteella.
Käytännössä on tavallisin avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.
Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila.
Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Omaisuuden osituksen sovittelu
Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa olisi muutoin noudatettava.
Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos se johtaisi:
kohtuuttomaan lopputulokseen tai
siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.
Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:
avioliiton kestoaika
puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi
muut näihin verrattavat, puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan tai kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.
Tavallisimmat tilanteet, joissa sovittelu tulee harkittavaksi, voidaan kuitenkin kuvata seuraavan kahden esimerkin avulla:
Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.
Esimerkki 2: Pitkäaikainen avioliitto - avioehtosopimus. Antti ja Raija tuomitaan avioeroon avioliiton kestettyä 16 vuotta. Puolisoilla on avioliitosta 14 ja 12 vuoden ikäiset lapset. Antin kuukausitulot ovat 4000 euroa kuukaudessa, Raijan 2000 euroa. Raija on ollut kotona kymmenen vuotta ja tänä aikana hoitanut kotia ja lapsia. Puolisoiden ainoan omaisuuden muodostaa Antin nimissä oleva 400 000 euron arvoinen osakehuoneisto, puolisoilla ei ole velkoja.
Antin ja Raijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Antti tulisi säilyttämään nimissään olevan osakehuoneiston eikä Raija saisi lainkaan omaisuutta.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus (400 000 euroa) tasan puolisoiden kesken, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden taloudellinen asema sekä Raijan toiminta yhteisen talouden hyväksi. Tällöin kumpikin tulee saamaan omaisuutta 200 000 euron arvosta.
Miten omaisuuden ositus toimitetaan?
Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että
osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) tai
osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).
Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.
Puolisoiden omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella tai valtion varoin kustannettua oikeusapua.
omaisuutensa jaettiin ensin kahtia ennenkuin lapset peri veljen!!!Te olette tehneet erillisen sopimuksen, äidille olisi kuulunut tietysti se mökki. Eihän sitä nyt äidiltä pois oteta kun on edelleen elossa, jos on äidin omistuksessa!!!
vaikka joku sanoo testamentissä Suomessa, ettei perijän aviopuolisolla ole perintöoikeutta, se ei loppupelissä merkkaa kyllä yhtään mitään, jollei noilla kahdella ole avioehtoa. Näin kävi mun veljelle, eli kun se kuoli, sen vaimon piti sitten perunkijoituksissa luopua meidän suvun mökistä, tai jotenkin sanoa, ettei hän halua siitä osaa itselleen, kun se aikoinaan oli juuri siten peritty. Eli vanhemmat oli testamentissään maininnu sen, ettei ole oikeutta aviopuolisoilla, mutta se kuitenkin tuli veljen vaimolle perinnöksi. Suomen laki on outo, se antaa lakiosan vaikka on testamentti.
Testamentissa rajataan yleensä avio-oikeus, ei toki perintöoikeutta. En tiedä voisiko sitä edes rajata? Ja siis veljesi kuoli ilmeisesti lapsettomana jos kerran leski hänet peri? Koska veljesi mahdoliset lapset olisivat perineet hänen osuutensa mökkiin, ei suinkaan hänen leskensä. Meillä esim. me sisarukset perimme isäni jälkeen mökin, vaikka äitimme on elossa. Hänellä on käyttöoikeus.
Mutta lapset perivät aina vanhempansa, ei leski, ellei ole tehty testamenttia joka määrää toisin. Leski saa tasinkoa, jos on köyhempi osapuoli. Jos mökki oli veljesi ainoa omaisuus, leski sai luultavasti tasinko sitten siitä. Tarkempaa tietoa löytyy perintökaaresta:
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perimysjarjestys/
Meidän tapauksessamme mökki (jonka isä oli perinyt omilta vanhemmiltaan maininnalla avio-oikeuden ulkopuolelle rajaamisesta) oli isäni nimissä, eli me perimme sen. Tasinkoa ei tarvittu, koska äitini oli yhtö varakas kuin isäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä näistä asioista mitään oikeasti, mutta mielestäni asiaan on kaksi lähestymiskulmaa. Jos haluat omistaa talosta vaikka 70% ja miehesi 30%, niin muuttakaa myös tontin omistussuhteet sen mukaisiksi ja lisäksi tehkää niin, että jatkossa maksat myös kuluista sen 70% ja miehesi 30%.
Itse taas luultavasti tekisin niin, että talo tulisi puoliksi nimiimme, mutta laina ei tulisi yhteiseksi vaan molemmilla olisi omansa. Kun minun osuuteni talosta olisi maksettu, niin omistaisin sen. Lisäksi tekisin varmaan avioehdon muutenkin, niin ei tarvitsisi miettiä, että mikä osa on minun ja mikä yhteistä osuutta. Kaikki tulevat yhteiset hankinnat vain ostettaisiin yhteisiksi ja erilliset erillisiksi.
Itse en kyllä tätä asiaa tumpeloisi vaan kääntyisin lakimiehen puoleen ja maksaisin sen verran kuin siitä on tarvis. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa tosin ei olisi tarvis käyttää edes lakimiestä.
Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila.
molempien avio-oikeuden alaisen nettovarallisuuden selvityksen jälkeen tehdään tarvittaessa ositus, mikäli toisella on omaisuutta huomattavasti enemmän kuin toisella (ja henkilökohtainen velka tietysti pienentää omaa nettovarallisuutta).
Jos haluaa selvittää asiaa tarkemmin, kannattaa kokeilla vaikkapa hakusanoja: omaisuuden erillisyys, nimiperiaate, avio-oikeus, avioehtosopimus ja vallintarajoitukset.
Niillä pääsee jo aika pitkälle.
omaisuutensa jaettiin ensin kahtia ennenkuin lapset peri veljen!!!Te olette tehneet erillisen sopimuksen, äidille olisi kuulunut tietysti se mökki. Eihän sitä nyt äidiltä pois oteta kun on edelleen elossa, jos on äidin omistuksessa!!!
vaikka joku sanoo testamentissä Suomessa, ettei perijän aviopuolisolla ole perintöoikeutta, se ei loppupelissä merkkaa kyllä yhtään mitään, jollei noilla kahdella ole avioehtoa. Näin kävi mun veljelle, eli kun se kuoli, sen vaimon piti sitten perunkijoituksissa luopua meidän suvun mökistä, tai jotenkin sanoa, ettei hän halua siitä osaa itselleen, kun se aikoinaan oli juuri siten peritty. Eli vanhemmat oli testamentissään maininnu sen, ettei ole oikeutta aviopuolisoilla, mutta se kuitenkin tuli veljen vaimolle perinnöksi. Suomen laki on outo, se antaa lakiosan vaikka on testamentti.
Testamentissa rajataan yleensä avio-oikeus, ei toki perintöoikeutta. En tiedä voisiko sitä edes rajata? Ja siis veljesi kuoli ilmeisesti lapsettomana jos kerran leski hänet peri? Koska veljesi mahdoliset lapset olisivat perineet hänen osuutensa mökkiin, ei suinkaan hänen leskensä. Meillä esim. me sisarukset perimme isäni jälkeen mökin, vaikka äitimme on elossa. Hänellä on käyttöoikeus.
Mutta lapset perivät aina vanhempansa, ei leski, ellei ole tehty testamenttia joka määrää toisin. Leski saa tasinkoa, jos on köyhempi osapuoli. Jos mökki oli veljesi ainoa omaisuus, leski sai luultavasti tasinko sitten siitä. Tarkempaa tietoa löytyy perintökaaresta:
<a href="http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perimysjarjestys/" alt="http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perimysjarjestys/">http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perimysjarjestys/</a>Meidän tapauksessamme mökki (jonka isä oli perinyt omilta vanhemmiltaan maininnalla avio-oikeuden ulkopuolelle rajaamisesta) oli isäni nimissä, eli me perimme sen. Tasinkoa ei tarvittu, koska äitini oli yhtö varakas kuin isäni.
En ymmärrä näistä asioista mitään oikeasti, mutta mielestäni asiaan on kaksi lähestymiskulmaa. Jos haluat omistaa talosta vaikka 70% ja miehesi 30%, niin muuttakaa myös tontin omistussuhteet sen mukaisiksi ja lisäksi tehkää niin, että jatkossa maksat myös kuluista sen 70% ja miehesi 30%. Itse taas luultavasti tekisin niin, että talo tulisi puoliksi nimiimme, mutta laina ei tulisi yhteiseksi vaan molemmilla olisi omansa. Kun minun osuuteni talosta olisi maksettu, niin omistaisin sen. Lisäksi tekisin varmaan avioehdon muutenkin, niin ei tarvitsisi miettiä, että mikä osa on minun ja mikä yhteistä osuutta. Kaikki tulevat yhteiset hankinnat vain ostettaisiin yhteisiksi ja erilliset erillisiksi. Itse en kyllä tätä asiaa tumpeloisi vaan kääntyisin lakimiehen puoleen ja maksaisin sen verran kuin siitä on tarvis. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa tosin ei olisi tarvis käyttää edes lakimiestä.
Suosittelen lakimiestä. parisataa euroa rakennusbudjetissa on kärpäsenkakka meressä ja menee sit just oikein ja verotuksen yms. kannalta fiksusti.
oamisuutta, josta on avioehtosopimus
omaisuutta, josta määräys lahjakirjassa tai testamentissa
omaisuutta, joka saatu toisen puolison kuoltua
omasuutta, joka saatu avioeron vireilletulom jälkeen.
Puolisoilla on siis avio-oikeus kaikkeen muuhun puolison omaisuuteen.
että jos heillä ei ole avioehtoa on kaikki yhteistä. Jos testamentissa on nimenomaan rajatu aviopuolisot pois testamentattavasta omaisuudesta.
Tietenkin ap:n tapauksessa ilman jotain paperia tai omistusoikeuden jakamista on tilanne vähän kimurantti.
Mutta siis esim. isältäni perimäni kesämökkikiinteistö ei avioerotilanteessa menisi jakoon, koska puolisollani ei ole siihen avio-oikeutta isäni testamentin nojalla.