Kaikkein "karuin" tapa mennä naimisiin?
Eli jos nyt "pakon" edessä joudumme avomieheni kanssa avioliitto solmimaan, niin mikä on kaikkein riisutuin tapa? Maistraatti toki, ilman omia todistajia ja sormuksia, mutta pitääkö sielläkin sanoa virallisesti "tahdon", vai riittääkö että marssii sisään, täyttää lomakkeen ja allekirjoittaa sen? Eli onko kaikkein karuimmassakin maistraattivihkimisessä joku virallinen kaava ja läpinä?
Kommentit (39)
Naimisiin menimme maistrsstissa arkivaatteissa.Kosintatapa/kihlaus oli hirveä.Mies nimittäin kosi minua baarin vessassa...
että onko tuo kakkos asunto ja 3000 € säästö sen arvoista että pitää mennä naimisiin.
Rahaa se toki on, mutta tuskin olet lopuelämäsi siinä työpaikassa.
Mikäli et ota kakkos asunto, saanet ehkä (en ole ottanut tarkemmin selvää) verovähennyksiin työmatkan joka päivältä. Toki vaatii hieman luovuutta, en tiedä onnistuuko teidän tapauksessa käytännössä. Onnistuisiko työn teko parina päivänä kotoa käsin.
Löytyykö solukämppää työnteko paikkakunnalta.......
Maailma voi kolmen vuoden päästä näyttä ihan erilaiselta.
tulkitsevat viestini aggressiiviseksi, koska eihän kukaan oikeasti voi olla sitä mieltä, että avioliiton solmiminen tulisi halutessa olla täysin koruton virastokäynti. Ihan mahdonton vaihtoehto niille, joilla oli valkoinen puku, kimpunheitto ja känninen eno uitti solmiota boolimaljassa... Ap
Kyllä minä olen sitä mieltä, että avioliiton voi solmia pikavisiitillä maistraattiin. Yksi vanhempi naistuttavani kertoi, että kun halusi muuttaa miesystävänsä kanssa yhteiseen asuntoon, piti käydä ruokatunnilla tempaisemassa nimet naimapaperiin. Naimatonta paria kun ei huolittu vuokralaiseksi. Siistiä ja teknistä, tarveharkintaista, eikä siinä mitään. :)
Jos menisin naimisiin, haluaisin käydä maistraatissa ja lyhyen kaavan mukaan. Sormuskaan ei ole niin tärkeä, kun en niitä yleensä käytä. Osaisin kyllä maistraatti"häät" järjestää ilman sen kummempaa mutinaa. En ole ap:lle vastannut, mutta olen kyllä sitä mieltä, että hän koittaa nyt ihan turhaan nostaa äläkkää. :D
Meillä oli yksi lapsi. Mies väkisin halusi minun olevan päivän prinsessana kun itse taas en olisi halunnut mitään juhlallisuuksia. En halunnut kuluttaa yhden päivän sukulaisten syöttämiseen, juottamiseen ja YHDEN PÄIVÄN pukua varten rahaa turhaan. Se avioliitto kun on sitten ihan muuta ( sopimuspaperi kahden ihmisen välillä jos lakiasioita avrten tarvitsee).
Annoin periksi ja suostuin, että mahdollisimman pikaisella kaavalla. Minä en näe henkilökohtaisesti mitään romanttista ja ihanaa siinä, että pitäisi järjestää juhlallisuuksia sopimuksen takia. Me kaksi ihmistä joita se koskee voimme juhlia sitä keskenämme katsomallamme tavalla .
Otin aikaa, kesti 3 minuuttia. ;) Oli vielä suomeksi ja englanniksi. Todistajat talon puolesta.
Avioliitto instituutiona ei merkitse minulle mitään. Ap
Jos näin on niin et varmasti välitä siitä muutaman minuutin muodollisuudestakaan?
Viesteistäsi saa pikemminkin käsityksen että vastustat avioliittoa instituutiona erittäin vahvasti ja siksi on outoa että silti tahdot naimisiin säästääksesi pari tonnia.
mielestäni avioliittoinstituutio on naista alentava ja sen takia en sitä arvosta. Olemme olleet mieheni kanssa 20 vuotta yhdessä ja meillä on lapsia, joiden vuoksi nuo verovähennykset saa ilmankin. Mutta perintöveron takia lapsettomien parien kannattaa ehdottamasti mennä naimisiin. Avopuoliso maksaa noin 40 prosenttia veroa ja aviopuoliso noin 14 prosenttia, joten esim. sadan tuhannen perinnössä tuo on jo iso summa.
Itse pelkään sitä, että jos sekä lapset että puoliso kuolevat samanaikaisesti maksan tuon 40 prosenttia, vaikka olemmekin olleet yhdessä jo 20 vuotta. Olemmekin suunnitelleet hoitavamme asian pois päiväjärjestyksestä menemällä maistraattiin. Mutta en halua kertoa asiasta kenellekään tutuille, mielummin haluan uskotella olevani avoliitossa.
miksi avioliittoinstituutio on naista alentava? Historiallisista syistäkö?
liittyvät siihen miten avioliitto mielletään kulttuurisesti
esim.
-nainen pääsee naimisiin, mies joutuu
-naisen turvaksi syntynyt instituutio
-naisesta tulee rouva, kun mies pysyy herrana. Naisen asema määritellään siis naimaton/naitu. Kielellinen alistamista on tietysti paljon muutakin (lukuvinkki: "Suurisuinen nainen")
Häiden perinteissä paljon asioita, jotka alunperin alistavia:
-sormus alunperin vain naiselle merkiksi
-isä luovuttaa morsiamme, jotta tyttö ei pääse karkuun
-valkoinen hääpuku, merkki neitsyydestä
-varmaan paljon muitakin, mutta en ole asiantuntija
Joskus ollaan otettu ihan aikaa, kuinka kauan vihkiminn kesti :56sekuntia (siitä kun pari tuli ovesta sisään, siihen kun lähtivät ovesta ulos). Itse olen huomannut, että vihkijöillä on kauheasti eroa, osa yliromantisoi koko tilaisuuden, osa taas vetää niin kuivasti ja pikaisesti, ettei ikinä kuvittelisi, että on häistä kyse.
Etukäteen kun ilmoitatte kaikki toiveenne (mahd. lyhyt kaava, ei sormuksia, todistajat talolta jne) niin ne kyllä toteutetaan.
Anteeksi muistin tuon kirjan nimen väärin.
Oikea nimi "Isosuinen nainen: tutkielmia naisesta ja kielestä" toim. Lea Laitinen, 1988.
Ja mitä väliä noilla muillakaan on?
liittyvät siihen miten avioliitto mielletään kulttuurisesti
esim.
-nainen pääsee naimisiin, mies joutuu
-naisen turvaksi syntynyt instituutio
-naisesta tulee rouva, kun mies pysyy herrana. Naisen asema määritellään siis naimaton/naitu. Kielellinen alistamista on tietysti paljon muutakin (lukuvinkki: "Suurisuinen nainen")Häiden perinteissä paljon asioita, jotka alunperin alistavia:
-sormus alunperin vain naiselle merkiksi
-isä luovuttaa morsiamme, jotta tyttö ei pääse karkuun
-valkoinen hääpuku, merkki neitsyydestä
-varmaan paljon muitakin, mutta en ole asiantuntija
en ole koskaan mettinyt noita, ekä ajattele yhtään noin.
Lapsettomana parina menimme naimisiin juuri noiden omaisuusasioiden vuoksi, muuten en kokenut sitä silloin tärkeänä. Tosin ei ollut mitään sitä vastaankaan.
En siis koe "päässeeni" naimisiin, koska se ei ollut mikään elämäni päämaali. Olin ihan itsenäinen ja omillani toimeentuleva ilman miestäkin, ei ole vihkisormusta, isä ei taluttanut alttarille, pukukaan ei ollut valkoinen.
Mietin aikoinaan, suhtaudunko tähän liiankin järkiavioliittona, mutta kyllä rakkauskin on mukana:)
Maistraatissa vihittiin, nuori kuivakka mies vihkijänä ja nopea toimitus, ehkä 2 minuuttia meni.
Koitahan ap kestää, mitä ne muutamat minuutit elämässäsi merkitsevät!?
jos avioliitto ei merkitse sinulle mitään?
verotuksellisista ja lakiteknisistä syistä, kun yhteiskunta pakottaa siihen.
tulkitsevat viestini aggressiiviseksi, koska eihän kukaan oikeasti voi olla sitä mieltä, että avioliiton solmiminen tulisi halutessa olla täysin koruton virastokäynti. Ihan mahdonton vaihtoehto niille, joilla oli valkoinen puku, kimpunheitto ja känninen eno uitti solmiota boolimaljassa... Ap
Käveltiin sisälle, todistajat tulivat sieltä, kuunneltiin vihkijän puhe, sanottiin tahdon ja käveltiin pois :)
Ai niin, no mies laittoi sormuksen mun sormeen :) Mutta siltikin kesti vain pari minuuttia :)
Jos pyydätte lyhyen kaavan, niin pääsette 5ssä minuutissa.
Eli jos nyt "pakon" edessä joudumme avomieheni kanssa avioliitto solmimaan, niin mikä on kaikkein riisutuin tapa? Maistraatti toki, ilman omia todistajia ja sormuksia, mutta pitääkö sielläkin sanoa virallisesti "tahdon", vai riittääkö että marssii sisään, täyttää lomakkeen ja allekirjoittaa sen? Eli onko kaikkein karuimmassakin maistraattivihkimisessä joku virallinen kaava ja läpinä?
On, mutta kestää vaan n 10min. Jos pyydätte lyhyen kaavan, niin pääsette 5ssä minuutissa.
Ja kaavassa on tietenkin jotain juttua perheen perustamisesta, eikö? Meillä ei ole mitään tarkoitusta perheellistyä, vaan haluamme vain yhdenvertaisen kohtelun lain edessä. Sillä ei ole mitään tekemistä perheenperustamisen kanssa. Ärsyttää, että tätä normia tungetaan joka paikkaan. Kaikki eivät siihen itseään halua tunkea! Ap
tähän mennessä vihkikaavasta stressamiseen pelkästään tässä ketjussa verrattuna siihen kahteen minuuttiin mitä vihkiminen kestää.