Etävanhemmat! Lapsella "tylsää"?

Kaverit alkaa merkitsemään tuon ikäiselle aika paljon. Voiksiko joku kaveri tulla joskus kylään myös sinun luoksesi?



Entä leffa tai mäkkäri yms joka kerran huipennukseksi.

totaalisesti voi lasta hylätä. Oletko kokeillut pelata jotain lautapelejä tms lapsen kanssa? Tai vaikkapa kävisitte elokuvissa tai vuokraisitte elokuvan? Näette kovin harvoin, ja ehkä siksi olisi kiva, jos joka kerta kun typy tulee olisi joku kiva juttu tiedossa. Uimahalli on varmaan myös tuon ikäiselle kiva paikka, tai kylpylä. Äksönii kehiin vaan niin tylsyys loppuu.

kuuntelisit mitä lapsesi haluaa tehtä tai mistä hän on kiinnostunut? vuokratkaa leffoja tai käykää leffassa ja hampparilla, menkää tuon ikäisille lapsille suunnattuihin paikkoihin/tapahtumiin, tehkää jotain extrakivaa.



en tarkoita tällä, että sinun pitää kilpailla lapsen lähivanhemman kanssa paremmuudesta, mutta tehkää sitä, mistä lapsenne aidosti on kiinnostunut. varmasti on tylsää, jos ei ole kavereita saatavilla, joten jotain siihen "korvikkeeksi".



mutta älä missään nimessä jätä tapaamisia pois!

totaalisesti voi lasta hylätä. Oletko kokeillut pelata jotain lautapelejä tms lapsen kanssa? Tai vaikkapa kävisitte elokuvissa tai vuokraisitte elokuvan? Näette kovin harvoin, ja ehkä siksi olisi kiva, jos joka kerta kun typy tulee olisi joku kiva juttu tiedossa. Uimahalli on varmaan myös tuon ikäiselle kiva paikka, tai kylpylä. Äksönii kehiin vaan niin tylsyys loppuu.

ongelma on ollut, lapsi 9 vuotta ja tylsistyi. Ongelma korjaantui kuitenkin ihan sillä että en oikeastaan noteerannu "ei oo mitään tekemistä" ja "mulla on tylsää" lauseita. Lapsi mukaan kotitöihin, siis ruuanlaittoon ja siivoiluun, ihan kuten kotona kuuluukin. Pieniä ulkoilulenkkejä ja iltojen ratoksi hankittiin erilainen pelikone kuin mitä lähivanhemman luona on. Isäpuoli (mieheni siis) hemmottelee ostamalla uusia leffoja n. kerran kuussa ja muuten yrietään elää ihan normaalia perhe-elämää. Ja aika pian lapsi myös löysi kavereita täältä meidänkin naapurustosta, nyt tulee innokkaasti viikonloppuvierailuille ja odottaa ja kovin paljon pitkää kesälomaa.

Isällä on aikaa olla lapsen kanssa, mitä minulla ei kuulemma ikinä ole. Isä katsoo lapsen kanssa elokuvia, mitä minä kuulemma ikinä tee.



siellä myös syödään herkkuja ja hyvää ruokaa muutenkin, mitä kotona ei kuulemma koskaan ole.



Saunassakin on isällä kivempaa, kivaa kierrellä ps-superstoressa, käydä uimassa, hampurilaisella, pitsalla ym.



Mutta ei poika silti isälle kokonaan muuttaisi :)

ottaakaa ohjelmaa joku kiva vakiojuttu - uimahalli, keilaus etc. 1

...kehitellä kaikkea kivaa ja spesiaalia, ostella uusia leluja ja asioita mitä isän luona ei voi tehdä/puuhailla (esim. trampoliini etc), mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Siitä vaan se tuntuu oppivan että voi vaatia ja pompottaa miten vaan ja mitään ei kuitenkaan tunnu arvostavan. (Isän luona hemmotellaan jo muutenkin). Aina vaan on tyhmää ja jos jotain kivaa onnistuukin keksimään mistä poika pitää, sitä kestää just tasan sen hetken ja sitten taas soitellaan isälle miten on ikävä ja kuinka tylsää täällä on. Hitto soikoon ;(

että mitä haluaisi tehdä, ei koskaan keksi mitään. Sanoo vain että "no emmä tiiä. On tylsää". Huoh.

molempien vanhempien kanssa aika usein "tylsää eikä mitään tekemistä"...

siellä kahden vanhemman perheessäkään, mutta tuntuu niin kamalalta kun oma lapsi ei kanssani halua olla. Varsinkin kun se yhteinen aika on muutenkin niin vähissä. Joka kerta tuntuu kun puukko iskettäisiin sydämeen. Olen alkanut tosissaan ajattelemaan että ehkä koko lapsen olisi parempi olla ilman minua. Jos kerran olen niin vastenmielinen ettei täällä viihdy. ;( Mä en jaksa tätä itkemistä enää.

Vaikka kiellettyä onkin.

voitteko käydä kylässä jossakin, vaikka sukulaisilla?

Luovimmat ideat syntyvät tylsyyden ja virikkeiden vuorottelusta. Mitä lapsen isä sanoo, jos lapsi soittaa tylsyyden takia isälleen?

siellä kahden vanhemman perheessäkään, mutta tuntuu niin kamalalta kun oma lapsi ei kanssani halua olla. Varsinkin kun se yhteinen aika on muutenkin niin vähissä. Joka kerta tuntuu kun puukko iskettäisiin sydämeen. Olen alkanut tosissaan ajattelemaan että ehkä koko lapsen olisi parempi olla ilman minua. Jos kerran olen niin vastenmielinen ettei täällä viihdy. ;( Mä en jaksa tätä itkemistä enää.

Jos hakee kuitenkin huomiota tuolla valituksella. Ehkä siihen ei autakaan tavarat ja muut huvitukset, vaan kokeeko poika niistä että hänelle yritetään ostaa hyvä olo.

Miksi lapsi asuu isällään? Olisiko sinulla epärealistiset toiveet lapsen vierailusta? Aikuisen yksi tehtävä on olla tylsä, tuottaa pettymyksiä jne.



i]siellä kahden vanhemman perheessäkään, mutta tuntuu niin kamalalta kun oma lapsi ei kanssani halua olla. Varsinkin kun se yhteinen aika on muutenkin niin vähissä. Joka kerta tuntuu kun puukko iskettäisiin sydämeen. Olen alkanut tosissaan ajattelemaan että ehkä koko lapsen olisi parempi olla ilman minua. Jos kerran olen niin vastenmielinen ettei täällä viihdy. ;( Mä en jaksa tätä itkemistä enää.

[/quote]

lohduttaa, että lapsilla on usein vain sellainen tapa ja tyyli valittaa, että on tylsää... Ei sillä ole oikeasti mitään tekemistä sen kanssa haluaako olla kanssasi. Voi valittaa ihan samaan isänkin luona. t: 12

Yläasteikäistä ei voi enää repäistä irti elämästään, harrastuksistaan ja kavereistaan.



Ap:n kannattaa yrittää olla aito oma itsensä lapsen kanssa ja käyttää hyväksi se, että voi jättää muut touhut niille päiville, kun lapsi ei ole hänen luonaan. Lähivanhemman on hoidettava lapsen kanssa myös tavallinen arki.

Miksi lapsi asuu isällään? Olisiko sinulla epärealistiset toiveet lapsen vierailusta? Aikuisen yksi tehtävä on olla tylsä, tuottaa pettymyksiä jne.

Minullekkin tuli sama mieleen. Hieman lapsellista ajatella, että koska lapsi ei kerran viihdy niin sen olisi parempi ilman ap:tä. Ei omat lapset aina käyttäydy hyvin, välillä menee paremmin, välillä huonommin. Murrosiässä herkästi tulee vielä enemmän ongelmia. Vanhemman tehtävä on olla läsnä lapsen elämässä vaikka mitä lapsi sanoisi. Lapsi saattaa myös testata pysytkö sinä hänen elämässään vaikka hän ei mielyttäisi sinua. Muilla kavereilla kuitenkin äidit on todennäköisesti joka päiväisessä elämässä mukana. Ala soittelemaan lapselle, harkitse voisitko muuttaa lähemmäksi, ehkä voisitte tavata lisäksi arki-iltanakin.

Asun kaksiossa, jossa lapsella ei tavaroita. tosin lautapelejä on samoin pelikonsoli. Mutta ei niitä lautapelejäkään koko ajan jaksa pelata. piahlla ei kavereita ollenkaan. Poika jo 11 vuotias, joten minun seurani kyllästyttää. yhden vuorokauden jaksaa olla, ja siinäkin ajassa on pleikkaria taottu ja telkkaria katsottu liiaksikin. Mulla ei rahallisesti ole varaa käydä hamppareilla, leffassa ym. maksullisissa paikoissa joka kerta.

epärealisti vai mikä, mutta olettaisin että voitaisiin elää ihan normaalia arkea täälläkin, puuhailla yhdessä juttuja ja olla vaan. Jos noi on epärealistisia odotuksia niin ok sitten.

Ja en itke lapsen nähden, en tosiaan, mutta kyllä se lapsi väkisinkin aistii että ne sanat satuttavat koska koittaa sitten paikkailla sanomisiaan heti jos aistii että äidille saattoi tulla paha mieli.

Isänsä lietsoo tätä äitivastaisuutta sielläpäässä, sanoi jo eron aikaan että voisin painua v*ttuun kun ei lapsi musta välitä enkä kuulemma minäkään lapsesta.

Mutta kun joka jumalan kerta saa kuulla miten haluaisi olla isällään niin alkaa se vahvemmaltakin usko loppumaan. Tätä nyt kestetty jo 2 vuotta.