Lue keskustelun säännöt.
Etävanhemmat! Lapsella "tylsää"?
27.05.2011 |
Onko muilla etä-äideillä tai -vanhemmilla samaa ongelmaa, että lapsi ei haluaisi tulla luoksenne ja valittaa että on tylsää? Kavereita täällä luonani ei tietty lapsella ole (lapsi 8 v), mutta muuten luulisi olevan ihan mukavaa ja normaalia yhdessäoloa. Satuttaa kuulla lapsen suusta että haluaisi olla isän luona jne kun muutenkin nähdään niin harvoin (3 x kk). Mitähän tässä pitäisi tehdä ja kuinka toimia? Alan olemaan henkisesti aivan loppu ja tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi kun lapsi ei halua luonani olla. ;( Pitäisikö se vain poistaa itsensä tuon elämästä sitten kokonaan vai mitä? Mä en enää jaksa.
Kommentit (43)
että haluaako hän asua kokonaan isällään eikä enää edes tavata sinua? Jos näin on, oikeasti, ehkä niin pitää tehdä. Vaikka ei ihan viisaalta tunnukaan, ja tietty se voi siitä traumatisoitua tms. Mutta jos väkisin joutuu kanssasi olemaan vuosia, ei sekään hyvältä kuulosta, ja taas niitä traumoja... Mutta niitä nyt tulee, jos on tullakseen. Molempi pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohan on kyllä aika selvä kuvio. isä yrittää vieroittaa lapsen äidistään. Sitä älä anna tapahtua. lapsesi tarvitsee sinua.
epärealisti vai mikä, mutta olettaisin että voitaisiin elää ihan normaalia arkea täälläkin, puuhailla yhdessä juttuja ja olla vaan. Jos noi on epärealistisia odotuksia niin ok sitten.
Ja en itke lapsen nähden, en tosiaan, mutta kyllä se lapsi väkisinkin aistii että ne sanat satuttavat koska koittaa sitten paikkailla sanomisiaan heti jos aistii että äidille saattoi tulla paha mieli.
Isänsä lietsoo tätä äitivastaisuutta sielläpäässä, sanoi jo eron aikaan että voisin painua v*ttuun kun ei lapsi musta välitä enkä kuulemma minäkään lapsesta.
Mutta kun joka jumalan kerta saa kuulla miten haluaisi olla isällään niin alkaa se vahvemmaltakin usko loppumaan. Tätä nyt kestetty jo 2 vuotta.
Yrittää varmaan olla lojaali isäälleenkin, jos isä kerran lietsoo äitivastaisuutta. Lapsi saattaa oikeasti tuntea huonoa omaatuntoa siitä että äidillä onkin kivaa. Selvästi välittää sinusta jos paikkailee sanomisiaan kun pahoitat mielesi. Luulen että soittelee siksi isälleen että yrittää olla uskollinen isälle, kun isä on äitivastainen.
Yritä olla mahdollisimman normaali. Jossakin vaiheessa isän sanomiset ei enää lapseen niin paljon vaikuta.
ja huonoa oloaan tuolla tavoin, eihän sillä edes voi olla kaikki hyvin, kun isäkin on tuollainen. Äitikin voi olla ikävää laatua kuiten... sitähän emme tiedä.
itselleni että kyllä se tästä ja jossain vaiheessa poika alkaa ajatella omilla aivoillaankin. Ja kysynyt olen että olisko paree että olisit vaan isillä ja näkisit silloin äitiä kun haluaa, mutta ei kuulemma halua noinkaan. En vaan tiedä mikä tässä olisi se poppakonsti jolla itse jaksaisi pitää iotsensä kasassa. Tänään löysin pojan repusta kirjeen jonka oli äikäntunnilla kirjoittanut kaverilleen jossa luki että "oon seuraavat 2 viikkoa isillä, eikö ookkin kivaa? sitten joudun taas äidille, eikö olekin tylsää?" ja huulta purren lähdin piha-aitalle itkemään ettei poika huomaa mitään. Satutti taas jotenkin niin lujaa. ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mun lapsi sanoo että on tylsää, käsken siivoamaan huoneen. Nopeasti tuo keksii tekemistä :)
Jos lähdet lenkille, ja lapsi sanoo ettei viitsi tulla, komenna lähtemään.
Taitaa poika pallotella sua, ehkä huomaamattaan?
ja alkaa itkemään, ei se siinä tarkoita, että olisit kamala ja sun luona on paha olla, vaan se tarkoitti sen kaverin kannalta, eli taitavat viihtyä yhdessä hyvin ja sehän on hieno asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. masennus, alkoholi jne. Veikkaisin, että ongelmanne johtuu lapsenne isän "aivopesusta". Kyllä lapset väkisinkin omaksuvat astenteita vanhemmiltaan ja pyrkivät olemaan lojaaleja vanhemmilleen. Jos lapsi lähetetään kotoa luoksesi asenteella / kommenteilla, että koita nyt kestää viikonloppu, ei se niin pitkä aika ole. Niin mitä voi kuvitella lapsetn alkavan ajattelemaan.
Oletko exäsi kanssa nyt yhtään paremmissa väleissä? saisitteko juteltua asiasta? Entä vierailuta esim. serkkujen luokse (jos sinulla on sisaruksia tai isovanhemmille). Riippuen missä asutte,
Ja minäkin ehdottomasti kannattaisin sitä, että lapsi toisi kaverninsa (aina joskus) mukanaan luoksesi.
Tunnetko lapsen kavereita / heidän vanhempiaan? Saisitko sovittua "treffejä" jonnekin. Koulun toimintaan ja vanhempainiltoihin osallistuminen etävanhemmallekin olisi hyödyllistä, jotta kontaktit lapsen kavereiden vanhempiin säilyisivät.
Mielenkiinnosta kysyn vielä (ei ole toki pakko vastata) - miksi lapsi jäi isälle? Oletteko yrittäneet tehdä mitään parantaaksenne välejänne exän kanssa?
Pitäisikö se vain poistaa itsensä tuon elämästä sitten kokonaan vai mitä? Mä en enää jaksa.
Olen alkanut tosissaan ajattelemaan että ehkä koko lapsen olisi parempi olla ilman minua. Jos kerran olen niin vastenmielinen ettei täällä viihdy. ;( Mä en jaksa tätä itkemistä enää.
Parempi kai olisi rakentaa itselleen kiikku ja hypätä siihen ;( No, en oikeasti ole itseäni listimässä, vaikkakin sekin joskus tuntuisi parhaalta ratkaisulta kieltämättä...
Hei ap, tälläisiä kommentteja ei synny aivan normaalin lapsi-vanhempi suhteen perusteella. Koska en sinua tunne niin vaikea sanoa missä se ongelma on, mutta vaihtoehtoja on useita. Oletko kenties masentunut? Käytös turhan marttyyriä ja narsistista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi tosi hauskaa lapselle, ja saisit itsekin tutustua :) Silloin pääsisit osaksi isoa osaa lapsen elämästä..
muuttamaan toiselle paikkakunnalle jonne hänen piti itsekin muuttaa kunhan minä saan sieltä ensin kämpän (hänellä siis jo oli kakkosasunto ko. paikkakunnalla). Ja oli tarkoitus jatkaa siellä vuoroviikkoasumista kuten siihenkin asti. Sitten kun olin muuttanut, isä ilmoitti ettei muutakaan, lällätilää. Ja lapsi kun oli kirjoilla isän luona, lapsi jäi tälle toiselle paikkakunnalle myöskin. Ja käräjäoikeus katsoi että lapsen kaveripiiriä ja koulua ei sovi käydä muuttamaan, vaikka isä näin härskisti kusettikin. Joten tässä ollaan, toisella paikkakunnalla asuntovelkaisena ja lapsi toisaalla. Sanomattakin lienee selvää ettemme ole exän kanssa siis enää missään väleissä.
Olen ehdottanut että lapsi pyytäisi kavereitaan mukaan meille viikonlopuksi, mutta en tiedä miksei sitten niitä pyydä? Itse en näitä koulukavereiden vanhempia tunne ollenkaan. Olen opastanut lasta että antaa mun nron niille kavereiden äideille että voitaisiin puhelimitse sitten sopia aikuisten kanssa yksityiskohdista, mutta eipä tuo ole sitten halunnut jostain syystä toimia...
Ja tälle eräälle narsistiksi minua syyttelevälle toteaisin sen verran että hyppääpä näihin kenkiin ja koita itse säilyä tasapainoisena "vuoden äitinä", jos siinä onnistuisit, nostaisin hattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuori, että mielestäni nuo vierailu aloitteet pitää ainakin aluksi tulla niin, että sinä otat yhteyttä lapsen kaverin vanhempiin.
Asuitko ennen samalla alueella, kuin lapsesi nyt asuu? Tunnetko ketään lapsen luokkatoverin vanhemmista? Asutko kaukana lapsen toisesta kodista?
Näitä kyselen vain siksi, että mielestäni olisi tärkeää, että kykyjesi ja mahdollisuuksiesi mukaan tapaisit lasta muulloinkin kuin viikonloppuisin esim. jos lapsi harrastaa jotain niin esim. urheilutapahtumassa. Koulun kevätjuhlissa (oiva tilaisuus puhua myös lapsesi kavereiden vanhempien kanssa).
Näin myös lapsesi näkisi, että olet kiinnostunut kaikista osa-alueista hänen elämässään. Ja kavereiden vanhemmat oppisivat tuntemaan myös sinut.
Millainen tapaamissopimus teillä on? Olisiko sinulla "oikeutta" tavata lastasi useammin?
minustakaan nämä "en sitten varmaan tapaa lasta ollenkaan, koska se ei minusta tykkää. Parempi, jos minua ei olisi ollenkaan" -kommentit ei kuvaa tervettä vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leluja, pelejä ja kirjoja. Lisäksi vielä niitä kavereita.
mutta eipä silti tulleet noi koulukavereiden vanhemmat tutuiksi. Milläpä otan niihin vanhempiin yhteyttä kun en heitä tunne eikä nroitakaan ole. Matkaa täältä on hlöautolla reilu tunti lapsen isän luokse. Kevätjuhlissa yms olen käynyt mutta eipä siellä noihin vanhempiin ole tutustunut.. En kyllä ole hirveän rohkea juttelemaankaan ventovieraille jne, mutta kai se pitäisi reipastua. Ainoa harrastus mikä lapsella on ikinä ollut, oli minun rahoittamani ja sinne aina lasta kuskasin, nyt kun asumme kauempana niin harrastus loppui kun muutin ja isänsä ei mitään harrastuksia katso lapselle tarpelliseksi. Pleikkari kuulemma riittää kun sitä lapsi haluaa tehdä :/
Tapaamisia en tuon isän kanssa saa rukattua, kuin korkeintaan vähemmäksi minulle. Selkeästihän tuo haluaa pelata mut ulos lapsen elämästä. Onnistuukin tätä menoa vielä.
Eikö se tullut jo ihan ekasta viestistäni selville?? Ja sitä minäkin ihmettelen että onko muilla tällaista vai olenko itse vaan ihan sekaisin? ;)
Ja täällä etäkodissa on pelit, lelut, kirjat ja vehkeet, oma huone ja sänky ja kaikki mitä tarvii. Kavereita en tänne maaseudulle osaa hommata.
vuoden välein eksän oikkujen mukaan? Ja eipä se mun anna sitä lasta sen enempää tavata vaikka asuisin samassa talossakin. Nyt kun kerran jo sopimus tapaamisista on olemassa. Ja eipä se lapsikaan varmaan sen suuremmin mua halua nähdä vaikka siellä asuisinkin.
Meillä lapset lähtevät etävanhemmalleen innoissaan, vaikkei siellä tehdä mitään erityistä. Sielläkin on vanhemmalla varat vähissä, joten yhdessäolo on ihan perusarkea ilman sirkustemppuja. Lasten mielestä on hauskaa, kun saa katsoa telkkaria enemmän kuin kotona, valvoa myöhempään kuin kotona, mennä jääkaapille kun huvittaa (kotona noudatetaan ruoka-aikoja) ja esim. keittää kahvia aikuiselle, mitä kotona eivät edes tahdo tehdä.
Toki iso ero on siinä, että meillä vierailevia on siis kaksi. Niillä on seuraa toisistaan, vaikkei kavereita etävanhemman luona olekaan.
Paljon varmasti tekee se, mitä lähivanhempi sinusta ajattelee.
ole joka viikonloppu viedä leffoihin, kylpylöihin yms. Sitä tosin koitin silloin kun vielä rahaa oli, nyt on rahat lopussa ja elatusmaksut maksettavana... Parempi kai olisi rakentaa itselleen kiikku ja hypätä siihen ;( No, en oikeasti ole itseäni listimässä, vaikkakin sekin joskus tuntuisi parhaalta ratkaisulta kieltämättä...