Kannattaako miehen valinnassa järkikauppa?

koska sinä se et ole. Mies on sulle vaan laastarisuhde.

koska suurimmalta osalta et pysty rakastumaan tähän mieheen on se että jollain tasolla rakastat vielä exää.



Mutta siitä ei enää tulee mitään ja nopeammin unohdat exän kun aloitat suhteen tämän uuden ihanan miehen kanssa. Uskon että ajan mittaan rakastut häneen koska seksi sujuu ja se ei yleensä suju jollei olisi tunteita toista kohtaan (kyse ei kuitenkaan ole yhden illan jutusta)



Turha surra sitä miltä myöhemmin tuntuu, ei ne nekään avioliitot joissa ollaan oltu tulenpalavasti rakastuneita alussa mitään loputonta onnea takaa.



Tuntuu että teidän juttu voisi olla jopa vankemmalla pohjalla.



Päästä irti exästä ja aloita uusi elämä jossa sinua kunnioitetaan ja rakastetaan.

Siinä käy vaan niin että mies kiehnää sinussa kiinni mutta itseäsi ärsyttää ja sitten kun tapaat jonkun oikeasti varteenotettavan, lemppaat tuon kiehnääjän ja lapsesi saa taas uuden "isin".

Sinä olet ansainnut oikean rakkauden. Jos tässä vaiheessa jo tuntuu ettei rakkautta ole, se tuskin tulee muuttumaan. Tulet loukkaamaan miestäsi pahasti joskus kun tapaatkin sen oikean rakkauden.

Sinä olet ansainnut oikean rakkauden. Jos tässä vaiheessa jo tuntuu ettei rakkautta ole, se tuskin tulee muuttumaan. Tulet loukkaamaan miestäsi pahasti joskus kun tapaatkin sen oikean rakkauden.

Järkisuhde toimii kyllä jonkin aikaa, mutta siinä pahaolo tulee pahempana kuin rakkaussuhteessa, erilaista, ja aivan kamalaa. Itsensä pettäminen on kova pala tajuta joskus.

Mies ehkä on helmi, mutta ei sinulle.

koska suurimmalta osalta et pysty rakastumaan tähän mieheen on se että jollain tasolla rakastat vielä exää.

Mutta siitä ei enää tulee mitään ja nopeammin unohdat exän kun aloitat suhteen tämän uuden ihanan miehen kanssa. Uskon että ajan mittaan rakastut häneen koska seksi sujuu ja se ei yleensä suju jollei olisi tunteita toista kohtaan (kyse ei kuitenkaan ole yhden illan jutusta)

Turha surra sitä miltä myöhemmin tuntuu, ei ne nekään avioliitot joissa ollaan oltu tulenpalavasti rakastuneita alussa mitään loputonta onnea takaa.

Tuntuu että teidän juttu voisi olla jopa vankemmalla pohjalla.

Päästä irti exästä ja aloita uusi elämä jossa sinua kunnioitetaan ja rakastetaan.

että tämä voisi olla jopa kestävämpi juttu, jos kasvamme pikkuhiljaa kiinni toisiimme. Pystymme keskustelemaan avoimesti tunteistamme ja odotuksistamme. Mieskään ei ole omien sanojensa mukaan valmis mihinkään ja hänellä on ristiriitainen olo, joten ei ole ollenkaan varmaa, että tästä mitään tulee. Kunhan vaan pohdin asioita vähän pitemmälle valmiiksi. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin olisin ollut rakastumassa tähän mieheen, mutta jouduin tukahduttamaan niitä tunteita, kun mies kertoi miltä hänestä tuntuu (en sanonut hänelle ääneen omasta rakastumisen-alustani).

Eksäni ja minä rakastuimme ensisilmäyksellä, kumpikin on sanonut että mitään sellaista emme ole aikaisemmin (emmekä sen jälkeen) kokeneet. Se oli jotain, sitä ei voi edes selittää. Mutta eipä sekään näköjäään kestänyt. Ehkä vain yritän hyväksyä tunteeni eksää kohtaan ja elää niitten kanssa samalla kun jatkan elämääni muuten eteenpäin.

Tuo seksi-asia kertoo minunkin mielestä paljon. Muutenkin saan häneltä jotain sellaista läheisyyttä ja kosketusta, jota en ole keneltäkään aiemmin saanut. Ja en tosiaan ole enää mikään teini, vaan ihan vanhalla iällä yllärilapsen saanut, joten kokemusta kyllä on. :)

ap

toisiin aatoksiin ku luin muitten kirjoittamat vastaukset.



Eli lopetan yhteydenpidon, se on reiluinta. Se on nyt päätetty. Pitää puhua miehen kanssa.

Itse tein järkipäätöksen aikoinaan enkä ole katunut. Ei tullut suurta rakkautta vastaan joten menin naimisiin sen kanssa joka oli muuten sopiva. Ei ole sen jälkeenkään tullut vastaan mitään unelmien prinssiä, joten tuskin toimin väärin. Olisin jäänyt lehdelle soittelemaan jos olisin vaan sitä oikeaa jäänyt odottamaan.

Tärkeintä on että teillä on sama arvomaailma.

Voi kai ikä ja elämänkokemuskin vaikuttaa siihen, tuleeko sitä palavaa rakastumisen tunnetta enää koskaan... Itse olen kerran rakastunut tulisesti, aivan väärään mieheen, suhde oli aivan kamala. Eli kai se sitten kuitenkin oli ihastusta.



Pitkäaikaista aviomiestäni rakastan isolla R:llä ja tunne on voimistunut vuosien varrella, mutta tosiaan hiipinyt vähitellen. Aluksi tapailimme, koska meillä oli kivaa yhdessä jne. Siis olen koko ajan tykännyt miehestä, mutta oikeastaan vasta ihan viime vuosina, yli kymmenen vuoden yhdessäolon, lapsen saamisen ja muutamien vaikeiden hetkien jälkeen on alkanut tulla niitä tunteita, että sydämeni pakahtuu, kun ajattelen, että olen saanut juuri hänet miehekseni!



Anna suhteelle aikaa, mutta kerro myös miehelle rehellisesti tunteistasi. Eli lähinnä siitä, että et ole vielä varma, oletko valmis uuteen suhteeseen eron jälkeen. Jos oma ahdistuksen tunteesi lisääntyy, älä jatka suhdetta.

Yksin oloa en pelkää, mutta olisihan se ihanaa jos olisi joku. Vaatimustasoni on aika korkea, eron jälkeen vielä korkeampi ja on ollut "helpotus" huomata, että joku sinnekin yltää. Muutamalle muulle olen jo tässä matkan varrella antanut pakit, ottajia mulla olisi ollut. Ja jos vertaa tätä miestä taas näihin tapauksiin, niin huomaan, että tunteita tätä uutta miestä kohtaan mulla on pakko olla. En vaan voi olla lähellä ketään, joka on vastenmielinen jollain tavalla.



Mutta tosiaan, aion puhua miehen kanssa vakavasti. Muuten en hätäilisi tämän kanssa, mutta kun hän sanoi, että aletaan liikkua vaarallisilla vesillä kun kohta hänellä on tunteita pelissä ja sitten hän ei tiedä mitä hän tekee. Tuntuu kuin valehtelisin hänelle jos en nyt kerro miltä musta tuntuu. Jätän pallon sitten vähän niinkuin hänelle.

Päätin, että tapailen miestä neutraalein tuntein kunnes tapailusta/kosketuksesta tms.tulee minulle negatiivista. En siis odottanut haluavani miestä vaan että en "en halua". Vähitellen mies teki minuun syvemmän ja syvemmän vaikutuksen. Olin yhä kihlautuessamme ihastunut erääseen eksistäni mutta häihin mennessä sekin oli sammunut jo pois. Olen todella tyytyväinen ratkaisuuni. Sain aviomiehen ja loistavan isän, johon ajan kanssa rakastuin syvästi. Tätä miestä voin kunnioittaa lopun ikäni (vertailuna ne rentut, joihin normaalisti aiemmin ihastuin). Tällainen ratkaisu tietysti vaatii melkoista luottamusta myös itseen, varmuutta siitä, ettei ole ihan joka tunteen vietävissä.