Lue keskustelun säännöt.
Vauva+taapero+paljon työtä tekevä mies-PITÄISIKÖ jaksaa?
23.05.2011 |
Ihmettelen missä mättää. Mieheni tekee todella pitkiä työpäiviä yrittäjänä, yleensä 12-13h työpäivät, monesti myös viikonloput.
Pienemmän kummitäti käy kylässä n. kerran viikossa. Muun ajan olen täysin yksin lasten kanssa. Lähellä ei asu yhtään lapsiperheitä tai ystäviä, niitä meillä käy kylässä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Kerhoja täällä ei ole. Asumme siis erittäin pohjoisessa Suomessa pienellä paikkakunnalla.
Mies ei ymmärrä, että minusta tuntuu ahdistavalta olla yksin lasten kanssa. Mies sanoo, että olihan hänenkin äitinsä kolmen lapsen kotiäiti. Mutta HALOO, anopillani oli siskoja, jotka auttoivat usein, naapurissa oli kaikilla saman ikäisiä lapsia jne.. minä olen YKSIN.
Kumpi tässä nyt on enemmän oikeassa? Olenko jotenkin harvinaisuus, kun tällainen tuntuu rankalta?
Kommentit (38)
Sori, turha huutaa, kun maito on maassa...
Oletko lesta? Minä en ikinä olisi jaksanut kahta lasta peräkkäin oman - paljon työtä tekevän - mieheni kanssa.
Mutta, tavallaan, joo - pitää jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti ole yksin samassa tilanteessa! saisitko jostain lisäapua (MLL?) arkeen? Ei tarvitse jaksaa yksin ja miehesi on ajattelematon, jos niin väittää!
Kai tiesit etukäteen, millaista elämä on pienellä paikkakunnalla. Tilanne on tosi kurja, mutta ei kai siihen ole muuta ratkaisua, kun muutto lähemmäs ystäviä, tuttavia, sukua ja virikkeitä.
yksin lasten kanssa pitkät päivät, viikonloput.. Olla aina ilman juttuseuraa ja keksiä itse kaikki virikkeet. En tiennyt, että se voi tuntua todella hankalalta. ap
Minusta ei ole omituista, että koet olosi yksinäiseksi. Jos mies on noin paljon pois, ja muita sosiaalisia kontakteja kerran viikossa, niin ymmärrän tilanteesi hyvin.
Pienellä paikkakunnalla on varmasti vaikeata, kun ei ole kerhoja ja leikkipuistoja sillä lailla, mutta pystytkö matkustamaan esim. sukulaisten luokset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on rankkaa. Puhuitteko asiasta etukäteen? Mene töihin (vaikka osapäiväisestikin), kun pienempi on vuoden, niin saat vähän omaakin aikaa.
sen enempää seuraa tai tekemistä ennen niitä lapsiakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen enempää seuraa tai tekemistä ennen niitä lapsiakaan?
Muutettiin Tampereen kupeesta tänne miehen työn perässä.
Joku kysyi ikääni, olen 29v. Kuule, se kuulosti ihanalta, että on iso talo, iso piha, rauhallista ja idyllistä, miehellä hyvä palkka ja unelmatyö hänelle jne.. minun tarvitsee vain hoitaa lapset. Mutta se yksinäisyys sitten tulikin yllätyksenä - että se tuntuu raskaalta! ap
Minusta kuulostaa todella rankalta eikä ole mielestäni tavallista (toki varmaan joillekin on). Itse asun ruuhkasuomessa, perheessä taapero ja paljon töitä tekevä mies (ei kuitenkaan tee noin paljon töitä kuin miehesi ja yleensä miehen työreissujen ajan kun on useita päiviä poissa olemme tähän saakka olleet vanhempieni luona, jotka asuvat kauempana.
Meillä on tässä siis naapureissa paljon lapsiperheitä, leikkipuistot, muskarit ym. toiminnat lähellä, näen toisia vanhempia lähes päivittäin, väillä kavereitani välillä taas puolituttuja joiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan jotain yleistä ja josta sosiaalisena ihmisenä nautin ja lapsen kanssa teen kaikenlaista mukavaa mitä kaupungissa voi tehdä, käymme ulkona syömässä koko perheen voimin välillä kotitöitä helpottaaksemme, miehenikin tekee paljon kotitöitäkin.
Olen silti välillä väsynyt ja kyllästynyt (en tosin ole mikään kodin hengetär mistä tämä varmaan suureksi osaksi johtuu). En yhtään ihmettele jos olet poikki.
Teillä varmaan tilanteesta johtuen vaikea keksiä mitään, mitä voisitte tehdä tilannetta helpottaaksenne. Onko esim. siivousapua saatavilla, onko sinulla ystäviä kauempana, jonne voisit matkustaa esim. viikoksi tai viikonlopuksi tai kutsua jonkun teille? Voiko miehesi vähentää työntekoa? Keksitkö itse mitään, mikä sinua helpottaisi? Moni kyllä uupuisi ja jopa masentuisi vastaavaassa tilanteessa ja olisi hyvä, että miehesi ainakin ymmärtäisi tämän jos ei asialle mitään pysty tekemään. Jotenkin vaikea kuvitella, ettei pystyisi, eihän tuollainen työmäärä oikein ole järkeväkään vaikka yrittäjän tietenkin vaikea töitä vähentää, voisiko siirtyä palkkatöihin?
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tosi hyvin. Jotenkin sitä ei osaa etukäteen ajatella, miten raskasta, tylsää ja yksinäistä voi lasten kanssa kotona olla. Äidiltä vaaditaan tosi paljon jaksamista, joustamista ja venymistä yli kaikkien voimien. "Oma aika" voi puuttua kokonaan. Äitiys voi naiselta olla todella suuri uhraus jos lasten hoito pienenä järjestetään niin, että äiti hoitaa kotona ja sitä vois lasten isätkin paljon enemmän arvostaa. Vaikka tämä on ihan oma valinta ja lapsia ei ole pakko tehdä ja joku voi tästä suuttua, mutta mun mielestä äidillä on oikeus ahdistuksen tunteisiin ja niiden sanomiseen ääneen ja tossa tilanteessa sen miehen on pakko osallistua enemmän. Hän on lasten isä ja tilanteeseen aivan yhtä osallinen kuin lasten äitikin.
Voimia sinne. Et ole harvinaisuus. Ja lapset on ihania silti!
Aina tuntuu niitä löytyvän ketkä moralisoi, tuskin itsellä on lapsia tai muuten vaan ovat niin vmaisia. Voimia ja ymmärrän sua hyvin!!! Kyllä isäkin on vastuussa lapsistaan, vaikka töissä käykin. Sinun jaksamisesi kannalta varmasti yksikin ilta niin, että miehesi on kotona, voisi auttaa. Tuskin hänen firmansa siitä kaatuu. Eiköhän hänestä itsestäänkin olisi mukava viettää aikaa perheensä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota nyt lusikka kauniiseen käteen ja ala tutustua.
Itsepähän olet sopan aiheuttanut.
mitään ja olla kotiäiti. Meillä sama tilanne, mies aina töissä ja muuttoja paljon eikä tukiverkostoa, suku kaukana.
Ainoa ero on, että meillä on 4 lasta ja asumme keskikokoisen kaupungin keskustassa. Tarjolla on kerhoja, puistoja joissa tapaa muita äitejä ja muuta toimintaa.
Miehesi on väärässä ja pari vastaajaa täällä typeriä. Vastaajat varmasti ovat itse niin onnellisessa asemassa etteivät osaa kuvitellakaan miltä tilanteesi tuntuu. Lapset ovat ihania ja rakastan heitä, olen ollut 8 vuotta kotiäitinä mutta voin sen rehellisesti sanoa, etten olisi ollut jos ympärillä ei olisi elämää.
Onko isompaa kaupunkia miten kaukana? Onko sinulla autoa käytössä, jos ei niin harkitaa hankintaa, tuo sinulle vapautta!! Onko lapsesi miten pieniä, voisitko harkita vaikka osa-aika työtä? Tarvitset aikuista seuraa ja sosiaalista elämää vaikka oletkin kotiäiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö olisi voineet jäädä asumaan entiseen kotiinne ja mies olisi käynyt viikot muualla töissä?
saisitteko perhetyöntekijää jos ei muita vaihtoehtoja ole sekin voisi edes vähän auttaa ja saisit jonkun aikuisen kanssa jutella. Onko sinulla auto käytössä? Jos tai jos on julkisia liikenneyhteyksiä yritä jonkun väylän kautta löytää äitikavereita ja sopikaa kyleilyjä, vierailuja, kahvilakäyntejä lähikaupungissa (vai onko se aivan äärettömän kaukana sekin)?
Myös au pairin ottamista voisitte miettiä muttei sekään ehkä ole ratkaisu omaan seuran puutteeseesi mutta helpottaisi kyllä työmäärää.
Toivottavasti tilanne selviää.
Mä mietin kanssa että miten ihmeessä tämmönen asia voi tulla yllätyksenä?
Eikös se ole aika selvää jo etukäteen, että pikkukaupunki, ei "turvaverkkoa", 2 pientä 100 % huomiota vaativaa lasta ja pitkää päivää tekevä yrittäjämies tekevät elämästä aika vaikean?
Jos joku jotain muuta kuvittelee tuollaisesta niin suhteellisuudentaju on aika heikko.
Ei ole tarkoitus ilkeillä, ihmettelen vain, että eikö ihmiset pysty tuon vertaa ennakoimaan?
Siis muutatte korpeen, jossa ette tunne ketään ja koko elämisenne on kiinni siitä, että mies painaa töitä 24/7.
Ja kotona pällistelee sitten urpo vaimo, jolle kaikki on yhtä suurta yllätystä - mutta hei, ainakin talo on iso!
Joku kysyy neuvoa kurjassa tilanteessaaan ja täällä heitetään lokaa niskaan niin paljon kuin ehditään, mikä teitä oikein vaivaa. Häpeäättekö edes? Miksi tarvitsee vastata yhtään mitään kun asenne on tuollainen?
t:yksi ketjuun aiemmin mielestään asiallisesti vastannut!
naurettavaa ymmärryksen puutetta, huomaa kun asiat on niin hemmetin hyvin niin ymmärrys loppuu siihen.
Jos vaihtoehtona on ihana omakotitalo isolla kauniilla pihalla luonnon keskellä, sellainen josta on aina haaveillut, on melkoinen porkkana muutolle.
Ja jos sattuu olemaan sellainen ihminen esim. kuin minä, en käy paljon ulkona, olen lasten kanssa kotona, nautin siitä, ei ole paljon ystäviä, käyn vain kerran viikossa perhekerhossa muut ajat olen vain lasten kanssa jne. voisi kuvitella ihanne paikaksi ja pärjäävänsä siellä hyvin. Mutta sitten kun tulee se tilanne todellisuudessa, ettei tapaa ketään, et ketään moniin moniin viikkoihin voi se tulla todellakin yllätyksenä, ettet olekaan niin erakko mitä luulit!! Suosittelisin tosiaan sitä auton hankkimisista jos ei ole ja käymään kerran viikkoon isommassa kaupungissa kerhoilemassa tai etsiä esim. keskustelupalstoilta samalla paikkakunnalla asuvia nuoria perheitä, varmasti löytyy. tsemppiä!
Kai tiesit etukäteen, millaista elämä on pienellä paikkakunnalla. Tilanne on tosi kurja, mutta ei kai siihen ole muuta ratkaisua, kun muutto lähemmäs ystäviä, tuttavia, sukua ja virikkeitä.