Lue keskustelun säännöt.
Vauva+taapero+paljon työtä tekevä mies-PITÄISIKÖ jaksaa?
23.05.2011 |
Ihmettelen missä mättää. Mieheni tekee todella pitkiä työpäiviä yrittäjänä, yleensä 12-13h työpäivät, monesti myös viikonloput.
Pienemmän kummitäti käy kylässä n. kerran viikossa. Muun ajan olen täysin yksin lasten kanssa. Lähellä ei asu yhtään lapsiperheitä tai ystäviä, niitä meillä käy kylässä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Kerhoja täällä ei ole. Asumme siis erittäin pohjoisessa Suomessa pienellä paikkakunnalla.
Mies ei ymmärrä, että minusta tuntuu ahdistavalta olla yksin lasten kanssa. Mies sanoo, että olihan hänenkin äitinsä kolmen lapsen kotiäiti. Mutta HALOO, anopillani oli siskoja, jotka auttoivat usein, naapurissa oli kaikilla saman ikäisiä lapsia jne.. minä olen YKSIN.
Kumpi tässä nyt on enemmän oikeassa? Olenko jotenkin harvinaisuus, kun tällainen tuntuu rankalta?
Kommentit (38)
damn, mun mies on päivisin töissä 12h+2h työmatkat. kaikki sukulaiset ja apu on 10 000km päässä suomessa. meillä vauva ja kaksi muuta lasta.
onneks meillä menee "hyvin" ja jaksan, enkä valita turhista :P "sitä saa mitä tilaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tasan tarkkaan tilanteesi koska olen sen kokenut ja muutimme takaisin kaupunkiin. Nyt lapset ovat kasvaneet ja olen työelämässä, ostimme omakotitalon luonnonkeskeltä ilman naapureita, kerhoja ym. ja nautimme siitä. Työpäivän jälkeen on ihana tulla rauhalliseen kotiin jonka pihalla saa vaikka nakuna hypellä :).
asutko lasten kanssa maalla missä et näe toisia ihmisiä?
tai sitten tehdä asioille jotain. Miten tuollaseen voi suostua? Mitä hemmettiä sä sieltä korvesta sitten halusit? Että jotain menninkäisiä tulee leikkimään piirileikkiä lastes kanssa..
Kovasti käy sääliksi sua, mutta sitä saa mitä tilaa, niin ikävää kuin se onkin.
Siis muutatte korpeen, jossa ette tunne ketään ja koko elämisenne on kiinni siitä, että mies painaa töitä 24/7. Ja kotona pällistelee sitten urpo vaimo, jolle kaikki on yhtä suurta yllätystä - mutta hei, ainakin talo on iso!
Aivan käsittämätöntä palstamammavittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan käsittämätöntä, saatteko siitä jotain nautintoa?
Ihan käsittämätöntä, saatteko siitä jotain nautintoa?
Kerroppa se. Aikuiselle ihmiselle voi asian sanoa niin kuin se on, ap on tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Ja ei, en saa nautintoa, huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä jaksaa tai siis ymmärrän tosi hyvin, että olet uupunut. Sitä paitsi - yksinäisyys on kamalimpia tunteita, mitä voi olla!
Yritä tehdä tilanteelle jotakin: mies vähemmän töissä, toinen auto, jolla autoilet isompaan kaupunkiin edes kerran viikossa, lastenhoitoapua, muutto, sun töihin meno.... Noin ei voi kauaa jatkua eli yrittäkää saada joku sun jaksamista tukeva muutos aikaiseksi.
Ei todellakaan ole ihme jos tunnet olosi yksinäiseksi! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin ne itse oikeasti kokee. Se on ihmisenä kasvamisen salaisuus.
Hämmästelen tätä ilkeyttä taas kerran. Miten te voitte olla noin kauheita?!
Jopa ap inhoaa elämäänsä ja silti täällä väitetään, että se herättäisi kateutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva ja taaparo lienee pahin yhdistelmä siinä mielessä... ja jos ei ole turvaverkkoa, niin on siinä kyllä aika kovilla. Itse sairastuin väsymyksestä jne. johtuen ja jouduin sairaalaan parinksi päiväksi. Silloin heräsin siihen ,että jonkin on muututtava.
Täytyy vain lähteä ihmisten ilmoille, tutustumaan ihmisiin. Pyytää apua, vaikka maksettua. miehen on myös ymmärrettävä sinun parhaasi ja vähennettevä tunteja töissä. ottakoot vaikka isyyslomaa pari viikkoa. tai rtekee lyhennettyä päivää, ei hän ole korvaamaton töissä, mutta kotona on. Tuo taapero-vauva aika kestää pahimmillaan muutaman kuukauden ja sitten helpottaa jo.
Olin itse kotiäiti vuosia ja mulla oli terveet ihanat lapset mut se ei vaan riiiitä aikuiselle naiselle! Se on niin puuduttavaa olla aina lasten kanssa. Aikuinen ihminen tarttee aikuisen seuraa JOKA päivä!
Sitten aloitin yritystoiminnan (be to be), jossa tein töitä usein jopa keskiyöhön saakka! Tätä jatkui vuosia, Silti minä sanon, että pääsin 50%helpommalla kuin kotiäitinä ollessa ja piste.
Näytä tämä viesti ukollesi ja minä kysyn häneltä onko ihan pakko olla töissä niin pitkään? Vai viihdytkö siellä töissä ettei tartte olla lasten kanssa? Ihan tiedoksi et Kiinan keisarikin oli välillä perheensä kanssa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahaa hankkiakseenhan se mies töissä on
t. samassa tilanteessa oleva yrittäjän vaimo, lastenikäero 1 v 2 kk
parhaaseen aihe vapaa -tyyliin. Voi teitä ilkeitä surkimuksia.
Ap:lle voimia. Pääsetkö kotoa auton kanssa jonnekin ihmisten ilmoille päivällä? Tai saisitko sovittua leikkitreffit jonkun paikallisen äidin+lasten kanssa vaikka vuoroviikoin? Jos netin kautta löytyisi joku samassa tilanteessa oleva.
Itse asun Helsingissä vauvan, taaperon ja urakeskeisen miehen kanssa, ja on välillä todella rankkaa. Käymme melkein joka päivä kerhoissa ja tapaamassa ihmisiä, mutta silti välillä on yksinäistä ja raskasta lasten kanssa.
aina pois. Kysy mitä priorisoi, perhettä vai työtä? Vaadi lyhentämään päiviä. ei ole hyvä koittaa jaksaa väsyneenä viikonloppuna myöten. Tarvitset lepoa viikonoppuisin ja miehen SEURAKSI. lueta ketju miehellä!
todellakin voi tulla yllätyksenä kaiken rankkuus ja muutenkin elämässä tapahtuvat asiat, vaikka kuinka suunnittelisi ei aina voi tietää mitä tapahtuu. Ihmeen kireetä porukkaa täällä, ette ole varmaan itse koskaan olleet väsyneitä tai poikki tai sitten olette vaan maailman taitavimpia ratkaisemaan kaikki asiat itse ja yksin.
Yksilöllisyys ja se että pitää yksin pärjätä kaikessa ja hallita kaikkea on päivän sana. Jos olisi yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta, ystävyyttä olisi varmasti hiukan helpompaa tukea ja saada myös itse sitä tukea itse kunkin elämän eri tilanteissa.
Kuten joku sanoikin, osta hoito- ja siivousapua ja mieti mitä haluaisit itse elämässäsi tehdä. Miehelle lyhyempi päivä ehdottomasti ja varaa aikaa itsellesi omiin asioihin ja harrastuksiin tai vain lepäilyyn. Ei ole lapsillekaan kovin kiva jos isi on niin paljon poissa, voisiko ajatella että kun lapset pieniä niin tekisi lyhyempää päivää ja sitten myöhemmin lasten kasvettua pidempää? Tai onnistuisiko osa työstä kotoa käsin?
Hienoa että jaksat hakea tukea ja kyllä sitä varmasti netin kautta löytyy. Väsyneitä äitejä on PALJON ja päivät olisivat paljon helpompia ja olisimme kasvattajina paljon parempia kun uskaltaisimme tuomitsemisen sijaan tukea toisiamme.
Paljon voimia ja toivottavasti netin kautta löytyisi jostain lähialueelta äitikavereita tai muita ystäviä!
Kun tuo tilanne on ihan omaa päättömyyttä!