Molemmat hoidetaan lapsia, mutta vastuu kaatuu äidille. Muilla?

Minun pitää muistaa kaikki koulun juhlat ym asiat,tarkistaa läksyt ja reissuvihot,ilmoittaa lapsi harrastuksen retkille ja muistaa kaikki muukin.Ja kun en aina voi kaikkea muistaa niin sitten hommat jää tekemättä :( Minusta tuntuu ettei mies tuota tahallaan tee,se vaan ei oikeasti tajua.

Ajatelkaa itsenne vastaavaan tilanteeseen: onko perheessänne jokin asia, josta mies kantaa viime kädessä vastuun (esim. auton tankkaus/huolto, laskujen maksu, jokin muu...?) Käykö teille niin, että "unohdatte" hoitaa kyseisen asian, koska alitajuisesti tiedätte miehen kuitenkin huolehtivan siitä?



Jos vastuun kaatuminen lasten hoidosta vaivaa teitä, niin vastuun jaosta pitää sopia konkreettisesti miehen kanssa. Miehet eivät oikein hiffaa pelkästä vihjailusta.

joista mies kantaa yksin vastuun,kai nyt hyvänen aika jokainen aikuinen osaa laskut maksaa ja auton tankata? Tästä asiasta on monesti puhuttu,mutta ei tuo mies mitään muista koskaan.

Jotenkin hän ei vain osaa ajatella loppuun asti eikä tunnu hahmottavan laajempaa kokonaisuutta. Mies voi viedä lapsen neuvolaan, mutta ei varaa aikaa sinne eikä varaa uutta aikaa tarvittaessa. Miehellä ei vastaavasti ole omia vastuualueita.

Välillä se ei haittaa, välillä taas raivostuttaa toi "äidin pikku apulainen".



Kasvata siinä sit omista pojista kunnon miehiä, kun salaa mietin, et kuuluuko se vaan asiaan, et mieht on jotenkin vähiksii...

Eli.. meillä kyllä mies hoitaa lapsia, vaihtaa vaippaa, kylvettää, vie ulos. Mutta saattaa kummallisesti kerta toisensa jälkeen unohtaa että lapselle pitää antaa lounasta (ja antaa vähän mitä sattuu, kunhan jotain äkkiä repii kasaan) tai vaikka pieni itkee tms niin ei ota aloitetta soittaa aikaa korvatarkastukseen jne. Eli kaikesta viimeinen vastuu on minulla eli äidillä. Tämä on minusta todella uuvuttavaa. Olen yrittänyt puhua asiasta hyvällä ja pahalla, tuloksetta.

nyt on pikkuhiljaa oppinut itse syöttämään pojan (15kk) ilman että tarvitsee aina muistuttaa että alkaisi olla jo ruoka-aika, mutta vaipanvaihto riittävän usein ei oikein vieläkään suju. sitten kyllä onneksi jos siellä on kakka mutta pissavaippa helposti unohtuu vaihtamatta jos jossain ovat lapsen kanssa ilman minua. sitten illalla kun tulevat kotiin, huomaan että onpa taas semmoinen 3kg painoinen vaippa pojalla, onneksi ei ole vielä ainakaan kärsinyt mistään vaippaihottumista ja muutenkin iho hyvä. mutta kyllä se ärsyttää, kun aina joutuu samoja asioita hokemaan ja muistuttamaan..

Ärsyttää kun itse valvoo yötä myöten vauvaa hoitaen ja mies ei päivällä muista huolehtia vaikkapa leikki-ikäisen ruokailusta - ihmettelee miksi lapsi kiukkuinen, huomautan että tunti sitten olisi ollut ruoka-aika, mies menee tuijottamaan jääkaapille että no onko täällä ruokaa, mitä mä voin antaa? Sitten ottaa raejuustoa, siivuttaa kinkkua, kurkkupalan... että ihan sama kunhan hän tekee pakollisen. Kun lähden johonkin, on helppo pistää lapsi katsomaan dvd:itä sillä aikaa. Eikä itse muka millään ymmärrä miksi marmatan, hänhän tekee parhaansa!

Se on tosi uuvuttavaa.

olisitteko te sitten tyytyväisiä, että mies varaa aiajn 3 v neuvolaan ja ilmottaa sitten, että neuvola on sitten xx klo xx, mä menen vaikka, jos olisittekin itse halunnut mennä sillä kertaa?



Musta on vaan yksinkertaisempaa, että just noi neuvolat, harrastusten ilmoittautumiset ym. hoitaa yksi henkilö tai sovistusti jompi kumpi eikä niin että molemmat sooloilee. Meillä esim. kun mä olen kotona, hoidan kaikki neuvola, hammaslääkäri ym. asiat, sekä tyttöjen harrastuksiin ja uimakouluihin liittyvät asiat, kun voin olla koneen äärellä silloin kun ilmoittautumiset alkaa. Mies hoitaa pojan futikseen liittyvät kaikki asiat, koska on joukkueessa apuvalmentajana...



Noissa muissa jutuissa mies kyllä ihan yhtä lailla hoitaa ja kantaa vastuun kuin minäkin, jos pitää lapsi viedä lääkäriin, niin kyllä sitä yhdessä yleensä mietitään pitäisikö viedä... ellei sitten ole akuutti, mikä tapahtuu kun olen yksin lasten kanssa, niin sitten minä vien, mutta yleensä silloinkin neuvottelen miehen kanssa, se kun on vähän lääkärin koulutusta saanut, niin luotan siihen, että arvioi tilanteen paremmin.

joista mies kantaa yksin vastuun,kai nyt hyvänen aika jokainen aikuinen osaa laskut maksaa ja auton tankata? Tästä asiasta on monesti puhuttu,mutta ei tuo mies mitään muista koskaan.

Kai nyt hyvänen aika jokainen aikuinen osaa antaa lapselle ruokaa ja varata neuvola-ajan. Mitä siis valitat?

3

Meilläkin mies kyllä tekee ja toimii, KUNHAN, ensin pyydän/käsken/nalkutan. Oma-aloitteisesti ei osaa toimia. Olenkin miettinyt että olenko minä tehnyt miehestä tuommoisen, ja siis "kaapannut" huomaamattani vastuunkantamisen itselleni, vai onko mies aina ollut tuollainen..?



Mutta tosi väsyttävää on kyllä vastata kaikesta: mitä syödään, mitä ostetaan kaupasta, kuka menee kauppaan ja koska, kuka laittaa ruuan ja koska, jne jne jne. Ja mies siis kyllä tekee (usein tosin vastentahtoisesti, mutta tekee kumminkin) kun vaan ensin sanon että mitä pitää tehdä.



Ois niiiiin ihanaa jos joskus sais vaan olla aivot narikassa eikä tarttis miettiä yhtään mitään, ja joku toinen tekisi päätökset ja kantaisi vastuun puolestani.

ole tuollaista vaan mies ottaa lapsesta yhtä paljon vastuuta kuin minäkin. Mut meillä on alusta asti mennyt niin, että koska imetys ei onnistunut kummankana lapsen kohdalla ja olen ollut synnytysten jälkeen huonossa kunnossa, mies on ottanut jo ihan vauvoista yhtä lailla syöttämis- ja hoitovastuuta. Minä taas olen kokenut jotenkin vähän vaikeana asiana sen, etten missään vaiheessa ole ollut lapselle korvaamaton, en ravinnon tai hoivan lähteenä. Jos se vain olisi ollut mahdollista, olisin mielelläni hoitanut kaikki lasten hoitamiset ihan yksin ja pitänyt kynsin hampain kiinni omasta korvaamattomuudestani - tai siis siitä yksinvallasta, mikä minulla olisi lasten asioihin tuolla lailla ollut.

yrityselämän opit sopivat kotiinkin. Eli kun teillä ei ole selkeästi jaettu sitä, mistä kukakin vastaa, olettaa mies "jonkun toisen" tekevän.

Hoitaa lapsia ja muistaa kyllä ruoka-ajat, laittaa ruuankin. Ei kuitenkaan varaa korvakontrolleja, neuvoloita, jotenkin niistä vastuu on minulla. Minä en taas ikinä varaa enkä käytä autoa katsastuksessa, meillä on omat autot, vaan mies huolehtii aina ne. Hankkii isommille lapsille urheiluvälineet, vaatteitakin, jos ne on itse mukana. Pienimmän vaatetuksesta minä huolehdin. Valitsee pienimmälle kyllä ihan asianmukaiset vaatteet (lue ilmaan ja vuodenaikaan sopivat, ei välttämättä yhteensopivat ;)

Yleensä se suunta lähtee jo siitä että nainen jää kotiin vauvan synnyttyä joten rutiinit on hänellä hallussa. Suurin syy tähän vastuuasiaan on kuitenkin se että vain äidin tapa kelpaa. Eli teidän miehenne kyllä ottaisi sen vastuun mutta ei voi koska ette hyväksy hänen tapaansa. Hän vain raapii jotain syötävää kasaan. Niin. Eli antaa lapselle ruuan mutta eri tavalla kuin te. Ja jos ette koskaan huomauttaisi kuinka väärin hän on pukenut lapsen, hän kyllä itsekin yrityksen ja erehdyksen kautta sen oikean tapansa löytäisi.



Ja siis minä olen myös sellainen äiti jolla on vastuu. Mutta hyväksyn sen koska haluan että asiat tehdään minun tavallani. Niinkuin suurin osa meistä äideistä haluaa. Enkä sitten viitsi miehelle tästä uupumisesta valittaa kun kerran ihan itse olen omasta uupumisesta vastuussa.

Mies ei huolehdi yhtään mistään! Minä huolehdin mitä ruokaa tehdään (kokkaukset hoidetaan meillä noin fifty-fifty), ja hankin ainekset = käyn kaupassa, huolehdin lapsille asianmukaiset vaattteet päälle ja huolehdin uusien vaatteiden hankinnan, huolehdin läksyjen tarkastukset yms koulu- ja tarhahommat, pidän huolen myös siitä tarviiko lasta sairastuessaan viedä lääkärille (neuvolakäynneistä puhumattakaan) ja ilman minun hoksaamiani oireita pojan astma ei olisi koskaan päätynyt edes lääkärin tutkittavaksi asti. Minä myös huolehdin että lapsille on ostettava uudet polkupyörät tai muut harrastusvälineet kun entiset käyvät pieniksi. Mies makaa sohvalla katsomassa telkkaria ja sormeilee kännykkäänsä illat pitkät. Tekee kyllä jos sanon ja silloinkin pitää sanoa MITÄ PITÄÄ TEHDÄ. Pistäisin pellolle koko äijän, mutta lasten takia en tohdi. Sitten myöhemmin.

On vaan niin kiva marmattaa muiden mammojen kanssa kun on niin raskasta ja miehestä ei ole mihinkään. Mitähän tekin tekisitte elämällänne jos mies oikeasti alkaisi kantaa vastuuta.

Mä olen yrittänyt aivan jumalattoman PALJON. Olen selittänyt, vääntänyt rautalangasta - mutta jumankauta aina täytyy pettyä ja sanoa asioita sata kertaa uudelleen. Esimerkiksi eilen jäin sänkyyn korvatulpat korvissa yrittämään unta aamulla kun vauva oli taas valvottanut minua yöllä, etukäteen sovittu että mies sitten hoitaa pari tuntia aamusta vauvaa. Tietää tarkalleen mitä se tarkoittaa, eli aamupesu, vaatteet (no yöpuvussa isä tietysti pitää, samapa tuo), puuroa ja leikitystä. En ollut sanonut erikseen joka asiaa koska näin tehty aina muulloinkin. Eilen kuulin vauvan itkeskelyä korvatulppien läpi, lopulta tulin että mikä hätänä. Mies sanoi että jotain se kitisee, väsynyt varmaan, ei se jaksa leikkiä. Kysyin miten puuro maistui, mies sanoi ettei ole vielä antanut. Olin ihmeissäni että mikset, mies sanoi että ajatteli ettei se vielä varmaan halua! Kysyin pitääkö mun tuollainen asia mainita joka kerta erikseen, että annapa aamupuuro, mies totesi että no olisit voinut vähän vihjaista. Jessus sentään. Näin kuitenkin toimittu joka ikinen päivä jo 4 kuukautta (kyllä ,myös mies). Siinä oli sitten mun yritykset nukkua univelkoja pois.

Vastaan ihan kaikesta ajanvaraustouhusta, koulupapereista, yhteistyöpalavereista, papereiden arkistoinnista, laskunmaksuaikatauluista, lääkkeistä, lääkärikäynneistä, ruokien suunnittelusta, kaapin täyttämisestä.



Mies on kyllä aina mukana käynneillä tarvittaessa ja hoitaa lapsia joka päivä.



Välillä väsyttää ja tympii, mutta oikeastaan jako on vain hyväksyttävä, koska hän käy töissä ja minä olen kotirouvana. Alunperin kaikki alkoi kaatua syliini miehen sairastuttua vaikeaan masennukseen.



Toisaalta kaikki myös pysyy paremmin hallinnassa, kun tiedän kaikesta kaiken. Kokonaisuus on hanskassa edes yhdellä ihmisellä.



Mies kyllä nauttii saadessaan olla ohjaksissa esim 5vrk, kun olen lomalla. Hän tekee silloin asiat oman mielensä mukaan ja kyllä täällä pärjätään. Pitemmän päälle ei jaksaisi hallita koko kuviota ja on sen sanonutkin.

Ollut jo vuosia, lapsia kolme. Hoidan ruuan laittamiset, kaupassakäynnit, lasten lääkärit, kouluasiat, pyykkäykset, siivoukset, laskujen maksamiset jne jne. Lisäksi muistutan kaikesta autoon liittyvistä huoolloista ja katsastuksista, että muistathan viedä ja yksi tai kaksi muistutusta ei edes riitä vaan niitä tarvitaan useita. Ja näistä asioista on puhuttu niin kauan kun vain muistan ja aina mies lupaa tsempata ja jaksaakin taas muutaman viikon yrittää, mutta sitten kaikki palaa taas samaan malliin. No nyt en ole enää kuukausiin muistuttanut tai pyytänyt tekemään yhtään mitään, en vain jaksa enää. No mikään ei ole kuitenkaan muuttunut tämän myötä tai ehkä se, että mies ihmettelee, että miksi olen niin väsynyt ja haluan erota. Hän kyllä myöntää tämän ongelmansa, mutta ei vaan saa tehtyä asialle yhtään mitään. Hyvä isä hän lapsille on ja touhuaa heidän kanssa, mutta siihen kaikki jää. Jos on yksin lasten kanssa kotona niin soittaa mulle, että mitä ruokaa lapsille pitäis antaa...niiiin väsyttävää.