Molemmat hoidetaan lapsia, mutta vastuu kaatuu äidille. Muilla?

tuo siitä, että miehellä ei ole ollut pitkäaikaista (lue: useita kuukausia kestävää) vastuuta kotiarjen pyörittämisestä, eikä hänelle siksi ole kertynyt kokemusta siitä, miten asiat kannattaa tehdä? Vai onko tätä ongelmaa sellaisissakin perheissä, joissa mies on ollut "koti-isänä"?



Me olemme olleet kotivanhempina vuorotellen, enkä kyllä ole törmännyt tuollaiseen ongelmaan. Tietty teemme joitain asioita eri tavalla, mutta ruokailut, vaipanvaihdot yms. rutiinit sujuvat kyllä myös mieheltä ilman mitään muistutuksia.

ennen neuvola-ajan varaamista pidämme kalenterisulkeiset: "noina päivinä ja noina kellonaikoina päässisimme molemmat mukaan, noina aikoina taitaa päästä vain sinä ja noina aikoina vain minä".

Kumpikaan meistä ei tee noin, kuin tuossa lainatussa viestissä tehdään.

#22

olisitteko te sitten tyytyväisiä, että mies varaa aiajn 3 v neuvolaan ja ilmottaa sitten, että neuvola on sitten xx klo xx, mä menen vaikka, jos olisittekin itse halunnut mennä sillä kertaa?

useammin kotoa pois ja antakaa miehen ottaa vastuu lasten ja kodin hoidosta. Silloin mies herää ihan eri tavalla tekemään asiat, kun ne eivät "hoidu itsestään" (=vaimo ei ole tekemässä).



Meillä oli aikaisemmin ristiriitaa juuri tuosta miehen kuvitelmasta, että asiat "hoituvat" ilman, että niitä aktiivisesti hoitAA. Esim. tiskit menevät omalla painollaan koneeseen jne...



Nykyään tilanne on paljon parempi, ja yksi siihen vaikuttanut asia oli miehen isäkuukausi. Kun mies oli 6 viikkoa vastuussa lasten päivärutiineista (ja öistä, näin sovimme minun väsymykseni vuoksi), hänelle tuli jo tuossa ajassa ihan uutta näpsäkkyyttä nähdä asiat ja tehdä jotain niiden eteen.



Ja meillä tuo aika oli kuitenkin vain 6 viikkoa, varmasti pitempi koti-isyys tasapainottaa tilannetta vielä enemmän. Toki tämä vaatii äidiltäkin taitoa hellittää, väistyä ja oikeasti antaa miehen tehdä asiat omalla tavallaan. Jos äiti hengittää niskaan, ei isä halua/pysty ottamaan vastuuta lapsesta.