Rehellisesti,voiko enää ikinä kukaan mies huolia mua jos
mulla on kahden raskauden jälkeen normaalipaino(165/58) mutta kamalia raskausarpia: rinnoissa,vatsassa,reisissä,pepussa,lantiossa vähemmän kamalia pohkeissa..must tuntuu että mun kaikki mahdollisuudet meni näiden mukana ja oon jo tottunut ajatukseen että mä en kelpais enää kellekkään...naama on ei ole paha mut kokonaisuushan se ratkaisee..vai?
Lihoin 25 kg raskauksissa ja lähtöpaino oli 54 kg..monet samanverran lihonneet on säästyneet arvilta....:( On kyllä paskat geenit!Oikeesti...en ees haluis kellekkään miehelle munlaista naista...
Kommentit (14)
ei vaan liitto toiminut.Lapset 5 ja 6...vaalentuneet kyllä on mutta arvet on aika huomattavat silti.Taisi kunnolla revetä iho...jo teini-iässä vaikka olin alipainoinen sain ohuita ja melko huomaamattomia arpia.Oikeesti harmi että pelkkä naama ei riitä...kyllä miehet haluu voida nauttia naisen vartalostakin..siks mua ottaa niin päähän...en tiiä mitä oisin tehnyt jos ennen raskautumista oisin tiennyt että kroppa voi näinkin paljon kärsii raskaudesta...
Ei ne miehetkään täydellisiä ole. On ihmisiä jotka ottavat kumppanikseen sellaisenkin jolla ei ole kaikkia raajoja, joka on kääpiö, jolla on paha akne, ihosairaus, jne. Suhteuta asiat, olet terve ja saanut lapsia - kaikille ei sitäkään suoda.
Jos joku mies tuijottaa vain raskausarpiasi niin ei ole sen arvoinen että hänet kannattaa edes ottaa. Ihminen joka välittää sinusta itsestäsi ei pidä tuollaisia asioita tärkeinä.
"hidastaa tahtia".
Ja muutapa hieman ajatustapaasi. :)
Ei näin: "että mä en kelpaisi enää kellekään..."
-Mielummin vaikka näin: "kenethän minä kelpuuttaisin". :)
millaista miestä haet.
Jos kamppailet siitä vaikkapa viiden prosentin kärkikaartista olet melko varmasti heikoilla. Jos taas lavennat seulaa vaikkapa viiteenkymmeneen prosenttiin miehistä, saat varmasti itsellesi kumppanin jos tahdot sellaisen.
ei mulle ittelle enää se ulkonäkö ole tärkein..en siis ole enää parikymppinen.Mut ärsyttää se että naama ei vastaa ollenkaan kroppaa..voi siis miehet yllättyy aika hyvinkin...varmaan mun oma asenne jättää mut jo yksin..en vaan osaa muuttaa ajatustani.En pysty itse edes katsoa alasti alkaa heti ahdistaa ja masentaa..kehtaako ketään miestä sitten joskus jo ennalta "varoittaa"mitä on saamassa??
Tää kauneusyhteiskunta on aika raadollinen ja ei ole todellakaan helppo tosta vaan kääntää ajattelutapaansa ja pitää se.
Mussakin on vikani.
naiseen kohdistuu melko vähän ulkonäköpaineita, jos hän ei kamppaile muiden naisten kanssa ykkösuroksista. Jos tyydyt gammayksilöön voit todennäköisesti elää leppoisen elämän itsesi kanssa.
naisten itsensä rakentama ja ylläpitämä kilpailukonstruktio, ei mikään miehisen yhteiskunnan heille esittämä vaatimus.
Jos et kilpaile huomiosta muiden naisten kanssa, mitään paineita ei ole.
10
kun tuollainen ulkonäköasia saa pyyhkäistyä itsetunnon pois kartalta.
Itsellä kun ei oo ikinä ollut hyvä iho, niin on oikeesti ihan käsittämätöntä, että jollain toisella tuollainen mitätön asia saa noin valtavat mittasuhteet. Tokihan ne raskausarvet ei kivat ole, mutta oikeesti! Sä pystyt kuitenkin liikkumaan normaalisti, syömään normaalisti, puhumaan normaalisti, sun aivot toimii, saat elää normaalia elämää. Miten et osaa iloita siitä mitä sinulle on, vaan takerrut johonkin yhteen huonoon puoleen, joka ei sekään edes kosketa suurinta osaa elämän osa-alueista.
että miestenmaailmassa kilpaillaan niistä hyväkroppasista kaunottarista...ja sitten jotkut vaan joutuu tyytyy vähempään..ja mun mahdollinen mies ois sitten sellainen..ei saanutkaan koko pakettia...ja jäisikö se harmittamaan...tää on niin miestenmaailma ja siksi olenkin niin tyytyväinen että mulla on kaksi poikaa!Todennäköisesti oisin tyttärelleni tartuttanut oman asenteeni...ap
Mutta sillä ei oo mitään tekoa noiden raskausarpien kanssa. Tiedät varmaan mistä se enemmän on kiinni...
mutta ei täydellinen silloinkaan...ja siinäkin oli mukana sitä nuoruuden epävarmuutta jne.Nyt haikeudella muistelen aikaa ennen raskauksia..miten voikaan tuntua että se oli siinä sitten,kun näen kroppani nyt...ja olen mä aika tyhmä kun kulutan ajatukseni näin pinnalliseen asiaan mutta kyl se vaan on vaikea kantaa ittensä kun ei viihdy omissa nahoissaan..ja tiedän,kun katsoo niit pahimpia dokkareita mitä elämässä voisi olla huonomminkin niin taas hetkeksi järkeytyy mut se ei kauaa kestä..
Kiitos keskustelusta! Ap
Mutta sillä ei oo mitään tekoa noiden raskausarpien kanssa. Tiedät varmaan mistä se enemmän on kiinni...
Sisäinenkin kauneus...ja järki tässä on haihtunut...ap
Kuinka vanhat lapset? Arvet vaalenee koko loppuelämäsi, joten parempaan suuntaan menossa.