Millainen on hyvä äiti? Millainen on hyvä isä?
Siinä se oli lyhykäisyydessään. Oletko itse vanhempana ihanteesi mukainen, vai tunnetko paineita yrittäessäsi saavuttaa haluamasi tason?
Ovatko vaatimukset vanhemmuudesta mielestäsi kohtuulliset?
Kommentit (7)
-ehdoitta rakastava ja näyttää sen
-johdonmukainen
-asettaa rajat rakkaudella
-luotettava
rahasta tai muusta viis. lapselle riittää tasapainoinen rakastava koti, jossa asetetaan rajat ja kunnioitetaan toinen toistaan.
mun parhaan ystävän mielestä olen huono äiti koska minulla ei ole paljoa rahaa (on tarpeeksi, mutta ei ylimääräistä) ja koska olen hänen mielestään typerä humalassa hänen seurassaan (käyn ulkona n.kerran kahdessa kuukaudessa)..
on, kuten joku jo sanoi, ehdoitta rakastava joka myös näyttää sen. Lisäisin, että tasapainoinen, mieleltään terve, ja ei-alkoholisti.
Hyvä vanhempi voi varmasti olla monella tyylillä, mutta mielestäni perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi ehdottomia kriteerejä ovat:
-viettää paljon aikaa lapsen kanssa
-toteuttaa hyvää vuorovaikutusta (esim. jakaa lapsen todellisuutta, on kiinnostunut siitä, mitä hän haluaa kertoa, leikkii aktiivisesti ainakin pienen lapsen (< 3 v) kanssa)
-ottaa kypsällä tavalla vastaan lapsen tunteet (esim. jaksaa ottaa vastaan kiukun ja surun ilman omaa hermostumista)
-ei ole humalassa lapsen nähden
Näillä kriteereillä olen pääosin hyvä äiti.
hyvä äiti. Aika lepsu ja laiska, mutta toisaalta minulla on niin helpot lapset, ettei näitten kanssa tarvitse vääntää muutenkaan.
Rima alas niin onnistuu. Mulle riittää että perusasiat on kunnossa. Lapsi 6 kk vaikuttaa onnelliselta.
Vanhemmuuteen ei tarvita vakityötä ja mammonaa. Hyvällä vanhemmalla ei tarvitse olla 10 vuoden avioliittoa, omakotitaloa ja kultaistanoutajaa. Isän ei tarvitse olla insinööri ja äidin sairaanhoitaja. Heitä molempia ei välttämättä tarvitse olla. Ainut asia, joka erottaa hyvän ja huonon vanhemman, on rakkaus. Ihminen tekee rakkaudesta mitä ihmeellisempiä tekoja ja hoitaa lapsensa jopa itsensä kustannuksella parhaalla itselleen mahdollisella tavalla. Muut eivät mielestäni voi tätä tapaa kommentoida, ellei se suoraan vahngoita lasta.
Ja rakkautta saanut lapsi on pohjimmiltaan onnellinen lapsi. Tämä ei tarkoita, että aina tarvitsisi olla onnellinen, vaan sitä että elämä on suurimmilta osin onnellista.