Miten oppia olemaan tyytyväinen omaan seksielämäänsä?

ap, mistä tiedät, että tämä ihastus sytyttäisi myös tositilanteessa? Voihan se olla tosi tumpelo sängyssä vai onko tuttujen tyttöjen tarkastama takuusonni?



Onko seksi mättänyt ihan alkuajoista saakka? Vai onko kiihko laantunut lasten, kotitöiden ja arjen takia? Onhan kai teillä ollut se kanivaihe joskus?



Tuntuu taas hurjalta ajatukselta, että seksuaalinen lukko aukeaisi kielletyssä suhteessä varattuun mieheen. Ymmärsin, että muuten ei ole avioliiton kilometrit tulleet täyteen.



Kiehtooko tuossa ihastuksessa itse mies vai se, että sitä tehtäisiin salassa ja seurauksista piittaamatta "kiihkossa" kodin ulkopuolella?



Onko teillä miehen kanssa koskaan "villiä" tai vapautunuttta tilaisuutta seksiin. Vai onko aina tilanne, että lapset nukkuvat viereisessä huoneessa ja kiihko latistuu päivän arjen analysointiin ja seuraavan päivän suunnitteluun?



Ei vastauksia vaan liuta kysymyksiä



sp44

Hyvin olet jäsennellyt asiat. Mulla melkein sama tilanne, olen pitkässä parisuhteessa, joka on varma ja vakaa. Seksikin on ok. Olen käynyt vieraassa petissä ja saanut hyvää seksiä. En aio erota miehestäni. Tuntuu että jos suhde on henkisesti hyvä, niin seksi ei toimi niin hyvin kuin mitä se voi toimia sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa suhde ei olisi henkisesti hyvä. Jokaisella suhteella/syhteessa on kaksi puolta. Olisitko valmis vaihtamaan hyvän parisuhteen hyvään seksiin? Minä tiedän että ei ole helppoa kun järki ja tunne riitelevät, mutta joku selvyyshän sun on saatava, tossa voi hajota pää.

kanssa tarkoittaa tämän palstan keskiarvon mukaan hyvää seksiä - kaikki herkut käytössä, kivaa esileikkiä ja kestävä rakastaja. Hyvä yhteiselämä muutenkin, mutta ilman niitä kipinöitä minun puoleltani siis.



Mutta mutta - tuon toisen kanssa (ja olemme siis tunteneet vuosia joten ei hetken huumaa) koska tunteet on molemminpuoliset jo pelkkä katse tai hipaisu saa molemmat kiihottumaan äärimmilleen! Seksi on todella jotain tajunnan räjäyttävää ilman extremeä, se läheisyys ja sulautuminen toiseen ihmiseen on niin täydellistä.

Huoraksi en sanoisi, mutta kyllä olet todella epälojaali miestäsi kohtaan. Haaskaat hänen elämäänsä. Muista sitten ilmoittaa hänelle, kun hänellä ei enää seiso, että et ole ikinä halunnutkaan häntä. Vaan erästä toista.

En silti voisi koskaan paljastaa sitä hänelle! Se mitä koen erään toisen kanssa.... no se on kuin huumetta - hänen itsensä sanoin.

pientä miestä kun näkee miten petollisia ihmiset on toisilleen.



Eletään parisuhteessa ilman kunnon kipinää ja tavallaan sidotaan toisen ihmisen elämä vajaaseen suhteeseen kun itse käydään hakemassa se kipinä ja elämänvoima sivusuhteessa.



Nimitteleminen ei asiaan vaikuta ja turha moralisoiminen kun sillä ei tuommoisille ihmisille ole mitään vaikutusta. Mielipahaa toisten puolesta kuitenkin aiheuttaa itsellekin.

Turha tuossa on nyt miettiä niin paljon tuota mennyttä aikaa. Olet tehnyt niinkuin tehnyt.



Tällä hetkellä kuvittelet tästä toisesta miehestä luultavasti aivan liikoja. Elin itse vuosia samanlaisissa kuvitelmissa että eräs toinen nainen olisi niin paljon parempi kuin oma vaimo, enkä tarkoita pelkkää seksiä. Tarpeeksi kauan pidin nämä haaveet ominani, kysehän on lähinnä fantasioinnista ja vuosien kuluessa opin tuntemaan tätä ihmistä paremmin ja yhtenä päivänä havahduin että todellisuus ja tämä henkilö aivan erilainen sisimmältään kuin olin kuvitellut.



Olen tänä päivänä erittäin onnellinen etten missään vaiheessa poikennut asia linjalta ja tuhonnut perhettäni. Olen aina rakastanut vaimoani ja tämän pilvilinnan romahdettua voisi sanoa että rakkauteni vaimoani kohtaan on kasvanut eksponentiaalisesti. Näen nyt selkeämmin kuinka hyvä ja mahtava hän on, omine puutteineen toki mutta kukaan ole siinä mielessä täydellinen.



Sinulla tuntuisi olevan ymmärtäväinen mies kun ei ole lähtenyt lätkimään jo tässä vaiheessa vaikka haaveilet toisesta miehestä. Itselläni olisi tuossa tilanteessa iso työ jaksaa innostua vaimosta ja ehkä luovuttaisinkin liian helposti. Monesti pitkässä parisuhteessa tulee kyllästymisen vaiheita ja siinä on aika heikoilla jos toinen on rakastajan lumoissa ja täysi teini kiima päällä. Niin monesti tuon kiiman laannuttua osapuoli onkin tyytyväisenä palannut "arkeen" kun todennut ettei se oma kumppani nyt niin huono ollutkaan ellei sit totuus tullut juuri ilmi että oma kumppani oli tosiaan totaalisen väärä kumppani itselle.



Luonto on tehnyt pienet kepposet muutenkin ihmisen kanssa. Yksiavioisuus on eläinmaailmassa aika harvinaista joten näitä juttuja on vaikea perustella vaikka ajattelevia ja pitkälle kehittyneitä eläimiä ollaankin. Kaikki on kuitenkin päänupista kiinni ja ehkä joku henkinen harjoitus (jooga, meditaatio) tms. voisi tuulettaa sitä pääkoppaa että saat vähän ajatuksille tilaa.



Monelle ihmiselle seksin puute tai vastaava tarve/halu ajaa siihen että ajatukset pyörivät jatkuvasti tämän asian ympärillä ja tämä tekee elämästä sitten aika kipeää ja katkeroittaa ihmismieltä.

23 nousee ylös ja taputtaa 27:lle. Olipa hyvä kirjotus!

hyvä aviovaimo miehelleni jo 16 vuotta tässä välissä - nyt vain tilanne johti uuteen kohtaamiseen tuon suuren rakkauden kanssa. Haukkukaa miksi haluatte - kysehän ap oli siitä onko olemassa kipinää joka vie jalat alta lopuksi elämää. Siihen vastasin - kyllä on. Sille ei ole järkevää selitystä eikä sitä voi valita ketä kohtaan niin tuntee.



19/24

ap, mistä tiedät, että tämä ihastus sytyttäisi myös tositilanteessa? Voihan se olla tosi tumpelo sängyssä vai onko tuttujen tyttöjen tarkastama takuusonni?

En tiedäkään, voi olla tosi tumpelo.

Onko seksi mättänyt ihan alkuajoista saakka? Vai onko kiihko laantunut lasten, kotitöiden ja arjen takia? Onhan kai teillä ollut se kanivaihe joskus?

Seksiä on ollut aina aika paljon, mutta minä en ole osannut nauttia siitä kovin paljon koskaan. Seksin määrän suhteen ollaan kai kanivaiheessa vieläkin.

Tuntuu taas hurjalta ajatukselta, että seksuaalinen lukko aukeaisi kielletyssä suhteessä varattuun mieheen. Ymmärsin, että muuten ei ole avioliiton kilometrit tulleet täyteen.

Niinpä, en minäkään pidä sitä järkevänä ajatuksena. En vaan saa itseäni uskomaan järkipuhetta... Muuten meidän avioliitto voi mielestäni aika hyvin eikä tämäkään ole kaatamassa meidän liittoa, ei ainakaan lähitulevaisuudessa.

Kiehtooko tuossa ihastuksessa itse mies vai se, että sitä tehtäisiin salassa ja seurauksista piittaamatta "kiihkossa" kodin ulkopuolella?

Itse mies. Salassa sitä ei edes tehtäisi, kertoisin omalle miehelle kaiken mitä hän haluaisi kuulla.

Onko teillä miehen kanssa koskaan "villiä" tai vapautunuttta tilaisuutta seksiin. Vai onko aina tilanne, että lapset nukkuvat viereisessä huoneessa ja kiihko latistuu päivän arjen analysointiin ja seuraavan päivän suunnitteluun? Ei vastauksia vaan liuta kysymyksiä sp44

No ei kyllä ole ollut juuri kahdenkeskistä aikaa (siis ihan kahdestaan, ja lapset jossakin muualla), vaikka lapset ei onneksi ihan makkarin seinän takana nukukaan. En silti osaa syyttää arkea meidän tilanteessa, vaikka se varmaan monella on iso syyllinen seksiongelmiin.

Odotatko, että saisit orgasmin ihan vaan pelkässä yhdynnässä? Onko suuseksi, lelut, porno ja muu stimulaatio käytössä?

On suuseksiä, on leluja, pornoakin kokeiltu mutta ei ole ainakaan vielä löytynyt sellaista, josta tykkäisin (vaikka ei se nyt varsinaisesti vastenmielistäkään ole). En osaa masturboidessanikaan kiihottua niin, että saisin läheskään joka kerran orgasmin. Useimmiten koko juttu vaan lätsähtää hetken yrittämisen jälkeen... Tuntuu jotenkin siltä, että olen saanut päähäni ajatuksen, että seksi tuon toisen miehen kanssa pelastaisi minut ja ratkaisisi kaikki ongelmani - mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa, mutta millä saan itseni uskomaan sen? Ja kun pokka ei riitä edes ehdottaa sitä tälle toiselle, kun en halua menettää kasvojani hänen edessään (enkä usko kyllä rehellisesti mihinkään mahdollisuuksiinkaan).

Ja tätä jahkaamista on mieheni jaksanut katsella kohta vuoden... Itse asiassa koko juttu on tuntunut lähentäneen meitä. No, on ollut ainakin muutakin puhumista kuin siivousvuorot ja lapset.

Kuulostaa siltä, että aloituspostaaja ei olisi ylipäätään kovin seksuaalinen. Jos itsekseen ei pysty virittäytymään tunnelmaan ja saamaan mahtavaa tyydytästä ominpäin niin voi olla hankalaa toisen kanssa, jonka kanssa ei yleensä saisi olettaa että joku muu hoitaisi minun puolestani tyydytyksen ja hommat kotiin. En väitä, että kaikki välttämättä tykkäisit masturboinnista kuin hullu puurosta mutta toisaalta ajattelen niin, että ehkä pitäisi haluta "itseään" ja kroppaansa niin paljon että haluaa sen itse räjäyttää mahtaviin orgasmeihin jos muuten seksielämä on huonoa. Sitä kautta se nautinnon alkulähde voisi löytyä oman miehenkin kanssa.

Tuntuu että jos suhde on henkisesti hyvä, niin seksi ei toimi niin hyvin kuin mitä se voi toimia sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa suhde ei olisi henkisesti hyvä. Jokaisella suhteella/syhteessa on kaksi puolta. Olisitko valmis vaihtamaan hyvän parisuhteen hyvään seksiin? Minä tiedän että ei ole helppoa kun järki ja tunne riitelevät, mutta joku selvyyshän sun on saatava, tossa voi hajota pää.

En missään tapauksessa ole valmis vaihtamaan hyvää parisuhdetta pelkkään hyvään seksiin. Enkä itse asiassa edes usko, että arki tämän toisen kanssa toimisi kovin hyvin. Siinä mielessä koen olevani realistinen.

Sitäkin olen miettinyt, että menisin suoraan puhumaan tälle toiselle miehelle. Jospa sitten pakit saatuani osaisin päästää koko asiasta irti. Mutta ei ole rohkeus ainakaan vielä riittänyt siihen.

Turha tuossa on nyt miettiä niin paljon tuota mennyttä aikaa. Olet tehnyt niinkuin tehnyt. Tällä hetkellä kuvittelet tästä toisesta miehestä luultavasti aivan liikoja.

Ei kannata, ei. Enkä mielestäni sitä kovasti mietikään, yritän vastailla teidän viesteihin ja samalla tehdä itsestäni selkoa. En oleta tämän toisen miehen olevan minulle täydellinen, minua hämmentää ehkä eniten oman kehon rajut reaktiot toiseen. Ja kyllä todellakin haluaisin tietää, voisiko minunkin kehoni osata nauttia seksistä jonkun kanssa. Jonkun verran myös ärsyttää se, etten osaa päästä halujeni niskan päälle. Tai etten edes halua päästä sinne.

Sinulla tuntuisi olevan ymmärtäväinen mies kun ei ole lähtenyt lätkimään jo tässä vaiheessa vaikka haaveilet toisesta miehestä. Itselläni olisi tuossa tilanteessa iso työ jaksaa innostua vaimosta ja ehkä luovuttaisinkin liian helposti.

Oma mies on ihana, en voi kieltää sitä. Liian ihana, että voisin antaa tämän ongelman olla käsittelemättä ja antaa sen kaivaa hautaa meidän välille. Meidän suhde ehti kyllä pikkulapsivuosien aikana jonkun verran taantua kaveruudeksi (vaikka seksiä onkin ollut), joten senkään takia ei suurta mustasukkaisuutta ole puolin eikä toisin.

Kaikki on kuitenkin päänupista kiinni ja ehkä joku henkinen harjoitus (jooga, meditaatio) tms. voisi tuulettaa sitä pääkoppaa että saat vähän ajatuksille tilaa. Monelle ihmiselle seksin puute tai vastaava tarve/halu ajaa siihen että ajatukset pyörivät jatkuvasti tämän asian ympärillä ja tämä tekee elämästä sitten aika kipeää ja katkeroittaa ihmismieltä.

Musta tuntuu että muutaman vuoden jooga/meditaatiotyyppiset harjoitukset on olleet osallisena siihen, että kaikkia näitä tunteita on alkanut nousta esiin ja pystyn (ehkä?) vihdoinkin käsittelemään niitä jotenkin. Yritän ainakin. Tai yritän yrittää, tai jotain. Vaikeaa on ollut myöntää itselleen, että on niin hukassa tämän asian kanssa.

Vika voi olla myös itsessä. Kuulostaa siltä, että aloituspostaaja ei olisi ylipäätään kovin seksuaalinen. Jos itsekseen ei pysty virittäytymään tunnelmaan ja saamaan mahtavaa tyydytästä ominpäin niin voi olla hankalaa toisen kanssa, jonka kanssa ei yleensä saisi olettaa että joku muu hoitaisi minun puolestani tyydytyksen ja hommat kotiin. En väitä, että kaikki välttämättä tykkäisi masturboinnista kuin hullu puurosta mutta toisaalta ajattelen niin, että ehkä pitäisi haluta "itseään" ja kroppaansa niin paljon että haluaa sen itse räjäyttää mahtaviin orgasmeihin jos muuten seksielämä on huonoa. Sitä kautta se nautinnon alkulähde voisi löytyä oman miehenkin kanssa.

ja tarkemmin ajatellen lähinnä korvien välissä. En enää usko, että syy voi olla fyysinen, vaikka sitäkin olen joskus miettinyt. Olen ihan tarkoituksella koittanut opetella masturbointia nyt aikuisena (teiniä tai parikymppisenä siitä ei tullut koskaan yhtään mitään), joten vähän on edistystä sentään tapahtunut vuosien varrella. Saan sentään joskus orgasmin, vaikkeivät ne mitään tajunnanräjäyttäviä olekaan.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. En syytä miestäni siitä, että seksi ei toimi. Ja aina välillä kuvittelen päässeeni tämän asian yli ja sitten yllätyn siitä, että se onkin tullut takaisin ihan yhtä voimakkaana kuin aikaisemminkin. Niin kuin kiertäisin kehää, enkä huomaa missä kohtaa siltä pitäisi kääntyä pois. Arvostan teidän osallistumista tähän, koska toivon, että sen avulla huomaan jonkun uuden näkökulman asiaan tai jonkun puuttuvan palasen, jonka avulla saisin tämän hallintaani. Tai oppisin hyväksymään sen, että en pysty hallitsemaan tätä. Tai jotain, jota en vielä hahmota.

Miten sitä oppii haluamaan itseään, tai hyväksymään itsensä niin, että se riittäisi? Tai lakkaamaan häpeämästä sitä, että keho reagoi kiellettyihin asioihin erittäin miellyttävästi? Tai luopumaan toiveesta nautintoon, ennen kuin se syö reikiä minuun?

Et ole ollut teininä kovin seksuaalinen. Millä perusteella edes ajattelet saavasi tajunnanräjäyttävää nautintoa haaveidesi kohteen kanssa? Vain siksikö, että et ole ikinä saanut hyvää seksiä? Ehkä yliseksuaalinen ympäristö asettaa sinulle tällaisia paineita seksuaalisen nautinno hakemiseen, vaikka sinulla ei olisi edes edellytyksiä sellaisen kokemiseen? Ehkä kuvittelet itsestäsi liikoja? Ehkä kukaan ei ole parhaimmillaan sinun kanssasi. Ehkä et saa miehistä parhaita puolia esiin.

Olen ihan tarkoituksella koittanut opetella masturbointia nyt aikuisena (teiniä tai parikymppisenä siitä ei tullut koskaan yhtään mitään), joten vähän on edistystä sentään tapahtunut vuosien varrella. Saan sentään joskus orgasmin, vaikkeivät ne mitään tajunnanräjäyttäviä olekaan. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. En syytä miestäni siitä, että seksi ei toimi. Ja aina välillä kuvittelen päässeeni tämän asian yli ja sitten yllätyn siitä, että se onkin tullut takaisin ihan yhtä voimakkaana kuin aikaisemminkin. Niin kuin kiertäisin kehää, enkä huomaa missä kohtaa siltä pitäisi kääntyä pois. Arvostan teidän osallistumista tähän, koska toivon, että sen avulla huomaan jonkun uuden näkökulman asiaan tai jonkun puuttuvan palasen, jonka avulla saisin tämän hallintaani. Tai oppisin hyväksymään sen, että en pysty hallitsemaan tätä. Tai jotain, jota en vielä hahmota. Miten sitä oppii haluamaan itseään, tai hyväksymään itsensä niin, että se riittäisi? Tai lakkaamaan häpeämästä sitä, että keho reagoi kiellettyihin asioihin erittäin miellyttävästi? Tai luopumaan toiveesta nautintoon, ennen kuin se syö reikiä minuun?

35:een voisin lisätä, että kuulostaa kummalliselta että "pitää harjoitella itsetyydytystä" (jos sitä todella tarkoittaa). Siis jos se tarkoittaa, että vatkaanpa pilluani nyt 20 min ja katson tuntuuko se miltään ;). Jos hyvää eroottisia tarinoita lukemalla tai laatupornoa katselemalla tai mielikuvia kehittelemällä ei koskaan kiihotu sellaiseen tilaan, että ei yksinkertaisesti voi pitää käsiä pois jalkovälistä niin missä se fyysinen halu sitten on?



Hajoaako AP:lla ajatukset tai tuleeko jotain syylliseen tuntemusta itsensä runkkailusta ja nautiskelusta?

Et ole ollut teininä kovin seksuaalinen. Millä perusteella edes ajattelet saavasi tajunnanräjäyttävää nautintoa haaveidesi kohteen kanssa? Vain siksikö, että et ole ikinä saanut hyvää seksiä?

Vain siksi, että mun kehoni reagoi niin voimakkaasti tämän ihmisen läsnäoloon, ja sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen kenenkään muun kanssa.

Ehkä yliseksuaalinen ympäristö asettaa sinulle tällaisia paineita seksuaalisen nautinno hakemiseen, vaikka sinulla ei olisi edes edellytyksiä sellaisen kokemiseen? Ehkä kuvittelet itsestäsi liikoja? Ehkä kukaan ei ole parhaimmillaan sinun kanssasi. Ehkä et saa miehistä parhaita puolia esiin.

Mahdollista. Varmasti jollakin toisella vuosisaadlla tai toisella puolella maapalloa olisin varsin vapaa tällaisista pähkäilyistä eli siinä mielessä yliseksuaalista tai yksilöllisyyteen painottuvaa yhteiskuntaa voi hyvinkin pitää osasyyllisenä. Toistaiseksi jaksan vielä ajatella/kuvitella, että tämä on asia, jonka pystyisin jotenkin korjaamaan, että olen jostain rikki kun en osaa nauttia. Mutta voihan olla niinkin, että se ei ole totta.

35:een voisin lisätä, että kuulostaa kummalliselta että "pitää harjoitella itsetyydytystä" (jos sitä todella tarkoittaa). Siis jos se tarkoittaa, että vatkaanpa pilluani nyt 20 min ja katson tuntuuko se miltään ;). Jos hyvää eroottisia tarinoita lukemalla tai laatupornoa katselemalla tai mielikuvia kehittelemällä ei koskaan kiihotu sellaiseen tilaan, että ei yksinkertaisesti voi pitää käsiä pois jalkovälistä niin missä se fyysinen halu sitten on? Hajoaako AP:lla ajatukset tai tuleeko jotain syylliseen tuntemusta itsensä runkkailusta ja nautiskelusta?

Takuulla tulee syyllinen olo itsensä koskettamisesta. Tai on tullut vielä enemmän aikaisemmin, olen hiukan päässyt siitä irti, vaikken kokonaan. Ja harjoittelu tarkoittaa sitä, että vaikka aluksi koko ajan tuntui siltä kuin joku katselisi ja paheksuisi vieressä, niin olen silti yrittänyt nauttia ja keskittyä kehollisiin enemmän kuin moraalisiin tuntemuksiin. Mielikuvienkin käyttämiseen olen joutunut pakottamaan itseäni, kun sekin on tuntunut kerta kaikkiaan kielletyltä. Ei onnistu vieläkään helposti. Masturbointikin on oikeastaan alkanut jotakuinkin toimia vasta sen jälkeen, kun tämän toisen miehen tapaaminen on saanut haluni heräämään. Biologisen signaalin täytyy kai olla tosi voimakas, että se pääsee 'yliminän' kontrollin ohi (terminologia voi olla vähän hukassa, mutta ehkä tajusitte ajatuksen). Ja kyllä sitten on tullutkin hetkiä, jolloin ei vaan voi pitää käsiä pois jalkovälistä. Se vaan ei vielä tarkoita, että se johtaisi orgasmiin, vaan koko fiilis voi sittenkin vielä lässähtää siihen omaan kosketukseen.

Ja toisin kuin tekstistä voisi päätellä, en ole kasvanut tiukkis-uskovaisperheessä. Tai ainakaan en ole lapsena ja nuorena kokenut perhettäni sellaisena.

Vanha ketju, mutta vastaanpa nyt silti. Tuli mieleen, että olisiko tämä himottava mies jotenkin sen tyyppinen, että hän maskuliinisuudellaan tai dominoivuudellaan antaa sinulle "luvan" nauttia. Löyhä assosiaatio siihen, että moni nainen nauttii "otetuksi tulemisesta" tai ainakin sen ajatuksesta. Eli ei ikään kuin voi itse mitään asialle (eikä oikeasti haluakaan voida mutta vastuu ei olekaan naisella jos mies dominoi).



Itselläkin on elämässä ollut pari sellaista tyyppiä (työkavereina), jotka ovat sytyttäneet himot todella voimakkaasti. Kummankaan kanssa en ole ollut sängyssä, toisen kanssa suudellut. Kummastakaan en tiedä millaista se sitten ihan oikeasti olisi ollut, mielikuvissani kumpikin olisi dominoiva, varmaotteinen ja maskuliininen, jollaisia piirteitä kummastakin huokuikin vaikka ulkomuodoltaan olivat enemmänkin poikamaisia. Tietyllä tapaa röyhkeitä tyyppejä kumpikin. Niin ja voin olla aika varma, että suhteesta kummankaan kanssa ei olisi tullut mitään. Toinen ainakin vaikuttaa todella narsistiselta, pettää tyttöystäväänsäkin ihan julkeasti. Jotenkin tuntuu, että voimakkaimmat seksuaaliset halut herättävät juuri ne tyypit, joiden kanssa ei sitten muuten kannattaisikaan olla tekemisissä.



"Masturbointikin on oikeastaan alkanut jotakuinkin toimia vasta sen jälkeen, kun tämän toisen miehen tapaaminen on saanut haluni heräämään." Tämä muistuttaa omaa tilannettani jonkin verran. Minulla myös ensimmäinen näistä tyypeistä aiheutti kunnollisen seksuaalisen heräämisen; oikeastaan koskaan aikaisemmin minua ei ollut varsinaisesti panettanut. Tavallaan on harmi, että ei ole tullut koettua sitä millaista se sitten olisi tuollaisen erityishimottavan kanssa, mutta toisaalta jos oman kumppanin kanssa on todella hyvä olla, välittää ja rakastaa, haluaa olla lähellä jne, niin eihän sitä nyt hullukaan hyvää suhdetta vaihtaisi kokeiluun jonkun panomiehen kanssa.



Minä ajattelisin niin, että tuosta haluamisesta voisi yrittää saada vaan virikkeitä omaan seksuaalisuuteen ja sitä kautta se voisi antaa jotakin myös sen oman kumppanin kanssa harrastettavaan seksiin. Voihan olla, että koko juttu on muutenkin suurelta osin pelkkää mielikuvitusta. Biologista halujen heräämistä tietysti ei oikein voi feikata, mutta miehen sänkykäyttäytyminenhän voisi todellisuudessa olla vaikka miten urpoa ja epäkiihottavaa. Parhaimmillaan tuollainen "biologinen ihastus" varmasti onkin sellaisena oman seksuaalisuuden polttoaineena, ja vielä parempi jos sen saa yhdistettyä omaan seksielämään.



Olisi kiva kuulla ap:n kuulumisia.