Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan tyytyväinen omaan seksielämäänsä?
20.05.2011 |
Auttakaa naista mäessä. Olen painiskellut tämän asian kanssa jo vuoden verran ja aina vaan tuntuu yhtä hankalalta. Positiivinen ja negatiivinen palaute kelpaa, suora vittuilukin voisi tehdä hyvää. Ihan mitä vaan haluatte kokeilla.
Olen tavnnut elämässäni yhden ihmisen, joka saa mut syttymään. Harmi vaan, että olen jo parikymmpisenä mennyt naimisiin toisen miehen kanssa, tehnyt sen kanssa lapset ja muut. Eikä tämä mut sytyttävä mies ole edes tarjolla, joten vaihtaa en voisi senkään takia. En tiedä olisiko eroaminenkaan sitten muutenkaan (seksinkään kannalta) parasta, mitä jos toista mua sytyttävää ihmistä ei ole edes olemassa?
Välillä jaksan olla onnellinen elämääni ihanan mieheni kanssa, sovimme sängyn ulkopuolella yhteen todella hyvin. Mutta sitten seksi. En syty miehestäni, niin ei ole käynyt koskaan. En edes ennen tämän uuden miehen tapaamista tiennyt, että niin voisi käydä mulle. Välillä tekisi vaan mieli kiroilla ja huutaa ääneen turhautumista!
Yritän ajatella, ettei seksin pitäisi olla niin tärkeä juttu, kun on kuitenkin ruokaa ja katto pään päällä ja terveys tallella. Mutta en saa sitä menemään itselleni perille. Puhukaa järkeä, haukkukaa, potkikaa perseelle, sympatiaakin saa tarjota! En osaa laskea tätä asiaa mielestäni ja ystävillekään en voi koko ajan samasta asiasta valittaa...
Varmaan teitä on muitankin, jotka jollakin tapaa teette kompromisseja suhteessanne. Miten te kestätte sen?
Kommentit (38)
Mitä haluatte miehesi kanssa tulevaisuuden olevan? Mitä haluatte tarjota lapsille? Mitä toivotte toisiltanne? Voidaanko teillä ottaa asiat pöydälle auki? Voitteko puhua tai edes vitsailla asialla että eihän tästä oikein mitään saa.
Onneksi voidaan puhua ja on puhuttukin paljon, myös tästä toisesta miehestä jota haluan. Ollaan puhuttu tästä niin paljon, että mulla alkaa olla sellainen olo, etten voi enää tätä samaa paskaa kaataa enempää miehen niskaan. Siksi te saatte kärsiä... ;) Ja mulla olisi myös lupa "toteuttaa itseäni", jos haluaisin ja tilaisuus tulisi vastaan. En vaan tiedä mitä se ratkaisisi. Joko seksi olisi ihanaa jonkun toisen kanssa ja parhaassa tapauksessa oppisin olemaan samoin oman miehen kanssa. Tai sitten seksi ei olisi sen kummempaa jonkun toisenkaan kanssa. Tulisiko siitä sitten jotenkin parempi mieli?
Molemmille meistä lasten hyvinvointi on tärkeää, ja yhtenäisenä perheenä on kyllä (kuvittelisin) paljon helpompi tarjota lapsille hyvä elämä. Varsinkin kun ei meillä juuri riidellä kotona ja läheisyyttäkin on. Omankin miehen lähellä on ihana olla, ja ehkä se siinä turhauttaakin, kun ei saa sängyssä sellaista oloa kuin odottaa. Sekin vielä, että jaksan monen vuoden jälkeen vieläkin usein sänkyyn mennessä odottaa, että seksi olisi ihanaa, vaikka kokemus kertoo muuta. Olenkohan vähän yksinkertainen ja hidas oppimaan? Vai voisko meillä (tai siis mulla, eihän miehellä varsinaisesti ole mitään ongelmaa) vielä olla jotain toivoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin harvinaista, että pitkässä suhteessa seksuaalikemiat toimii täydellisesti. Oletko joskus saanut sellaista seksiä, mikä olisi ihanaa?
Tiedän kyllä mistä puhut. Itse olen 3-kymppinen mies ja ollut ainoastaan nykyisen vaimoni kanssa.
Tilanne on välillä todella huono. Meilläkin on lapsia. Lapset eivät todellakaan ole lähentäneet meitä yhtään. Pääosin olemme isi ja äiti. Seksistä saa fyysisen tyydytyksen, mutta ei lainkaan henkistä. Tulee sellainen olo että hohhoijaa, tulipa taas roiskaistua lasti.
Kiihottuminen vaimosta on ainoastaan fyysistä. Joskus muinoin se oli muutakin, mutta pääosin aina vahvasti seksuaalista. Siksi lapset ja yhteisen ajan aikatauluttaminen on tehnyt parisuhteesta paskan. Se on todella rankkaa hyväksyä tässä vaiheessa elämää. Ei sen vaikutusta olisi ikinä uskonut. Meillä parisuhde on sitä, että katsotaan teeveetä puhumatta mitään. Tai puhutaan ainoastaan työasioista tai lapsista. Elämästä yleisesti ei puhuta mitään. Olen todella pettynyt vaimoni tyhjäpäisyyteen.
Kyllä varmaankin eroa kannattaa harkita. Ei se ole elämän loppu. Todella epäkäytännöllinen tapa se kyllä on. Jos sinulla on jatkuva ahdistus asiasta, niin kyllä sinun joku ratkaisu on tehtävä. Lapset eivät kärsi erosta sinänsä vaan siitä miten se hoidetaan. Yksi huono koti on pahempi kuin kaksi hyvää.
Omankin miehen lähellä on ihana olla, ja ehkä se siinä turhauttaakin, kun ei saa sängyssä sellaista oloa kuin odottaa. Sekin vielä, että jaksan monen vuoden jälkeen vieläkin usein sänkyyn mennessä odottaa, että seksi olisi ihanaa, vaikka kokemus kertoo muuta.
Oletko joskus saanut sellaista seksiä, mikä olisi ihanaa?
En, en ole. Meillä on ollut suhteen alusta asti paljon seksiä, mutta se on aina ollut korkeintaan ihan kivaa. Ja onhan ihan kiva nyt hyvä asia, tai sen pitäisi olla? En saa henkistä enkä fyysistä tyydytystä seksistä, vaikka me nykyäänkin touhutaan makkarissa useamman kerran viikossa. Ja ehkä olisin jaksanut sitä tyytyväisenä maailman tappiin, jos tuo toinen mies ei olisi mun halujani saanut syttymään. Tämän toisen sängyssä en ole koskaan ollut, joten en tiedä millaista se olisi ollut.
Mieluusti ratkaisisin tämän ongelman jotenkin muuten kuin eroamalla. Ja toivon, että tämän kirjoittamisen ja teidän vastausten lukemisen kautta saisin vähän suhteellisuudentajua tai jotain. Pelkään erossa eniten sitä, että mies lähtee töiden ja unelmiensa perässä toiselle puolelle maailmaa, kun on vapaa minusta, ja menettää suhteensa lapsiin.
Kunnioitan tilannettasi ja toivon ettei kysymykseni ole tyhmä tai loukkaa Sinua, mutta osaatko kertoa, mikä seksissä tai miehessäsi mättää? Onko vika Rakastajantaidoissa, peniksen koossa vai missä?
Joka tapauksessa toivotan voimia tilanteeseen!
Kunnioitan tilannettasi ja toivon ettei kysymykseni ole tyhmä tai loukkaa Sinua, mutta osaatko kertoa, mikä seksissä tai miehessäsi mättää? Onko vika Rakastajantaidoissa, peniksen koossa vai missä? Joka tapauksessa toivotan voimia tilanteeseen!
Kiitos. :) En ole keksinyt muuta syytä kuin sen, että minun kehoni ei vaan kiihotu ilman tosi voimakasta tunnetta toiseen ihmiseen ja ilmeisesti en ole koskaan sillä tavalla rakastunut mieheeni. Sellaista biokemiallista rakastumisen hyökyaaltoa ei ole ollut - ei ennen kuin nyt siihen toiseen mieheen. Myöskään miehelläni ei ole ollut ongelmia miellyttää muita naisia ja varustuskin on melko paljon keskikokoa suurempi, joten siitä ei ole kiinni. Rakastajantaidoista nyt on vaikea objektiivisesti sanoa mitään, vaikka minun kanssani ne eivät toimikaan. Ennemminkin ongelma on mielestäni minussa - päässä tai muualla. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varustuskin on melko paljon keskikokoa suurempi
varustuskin on melko paljon keskikokoa suurempi
taitaa tulla vain joltakin Pekka Pikkupililtä =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten kaikilla vauvapalstalaisten miehillä :)
varustuskin on melko paljon keskikokoa suurempi
Ok, jos tuo määritelmä ei riitä, niin miten olisi viivottimella mitattuna 19 cm pituus ja halkaisija paksuimmalta kohdalta noin 5 cm (silmämääräinen arvio, en ole halkaissut mittausta varten ja viivotin ei taipunut ympäri). Eli käsittääkseni ihan hyvin tilastollista keskiarvoa suurempi, vaikkei mikään jättimäinen.
Odotatko, että saisit orgasmin ihan vaan pelkässä yhdynnässä? Onko suuseksi, lelut, porno ja muu stimulaatio käytössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotatko, että saisit orgasmin ihan vaan pelkässä yhdynnässä? Onko suuseksi, lelut, porno ja muu stimulaatio käytössä?
On suuseksiä, on leluja, pornoakin kokeiltu mutta ei ole ainakaan vielä löytynyt sellaista, josta tykkäisin (vaikka ei se nyt varsinaisesti vastenmielistäkään ole). En osaa masturboidessanikaan kiihottua niin, että saisin läheskään joka kerran orgasmin. Useimmiten koko juttu vaan lätsähtää hetken yrittämisen jälkeen... Tuntuu jotenkin siltä, että olen saanut päähäni ajatuksen, että seksi tuon toisen miehen kanssa pelastaisi minut ja ratkaisisi kaikki ongelmani - mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa, mutta millä saan itseni uskomaan sen? Ja kun pokka ei riitä edes ehdottaa sitä tälle toiselle, kun en halua menettää kasvojani hänen edessään (enkä usko kyllä rehellisesti mihinkään mahdollisuuksiinkaan).
Ja tätä jahkaamista on mieheni jaksanut katsella kohta vuoden... Itse asiassa koko juttu on tuntunut lähentäneen meitä. No, on ollut ainakin muutakin puhumista kuin siivousvuorot ja lapset.
Hyvää keskikokoa silti toisin kuin ehkä kuvittelet. Täällä mammojen keskuudessa ihan normikalu.
Ok, jos tuo määritelmä ei riitä, niin miten olisi viivottimella mitattuna 19 cm pituus ja halkaisija paksuimmalta kohdalta noin 5 cm (silmämääräinen arvio, en ole halkaissut mittausta varten ja viivotin ei taipunut ympäri). Eli käsittääkseni ihan hyvin tilastollista keskiarvoa suurempi, vaikkei mikään jättimäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta koskapa kyseessä onkin 19/15 niin tottakai minua vituttaa surkeuteni...
taitaa tulla vain joltakin Pekka Pikkupililtä =D
Odotatko, että saisit orgasmin ihan vaan pelkässä yhdynnässä? Onko suuseksi, lelut, porno ja muu stimulaatio käytössä?
On suuseksiä, on leluja, pornoakin kokeiltu mutta ei ole ainakaan vielä löytynyt sellaista, josta tykkäisin (vaikka ei se nyt varsinaisesti vastenmielistäkään ole). En osaa masturboidessanikaan kiihottua niin, että saisin läheskään joka kerran orgasmin. Useimmiten koko juttu vaan lätsähtää hetken yrittämisen jälkeen... Tuntuu jotenkin siltä, että olen saanut päähäni ajatuksen, että seksi tuon toisen miehen kanssa pelastaisi minut ja ratkaisisi kaikki ongelmani - mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa, mutta millä saan itseni uskomaan sen? Ja kun pokka ei riitä edes ehdottaa sitä tälle toiselle, kun en halua menettää kasvojani hänen edessään (enkä usko kyllä rehellisesti mihinkään mahdollisuuksiinkaan).
Ja tätä jahkaamista on mieheni jaksanut katsella kohta vuoden... Itse asiassa koko juttu on tuntunut lähentäneen meitä. No, on ollut ainakin muutakin puhumista kuin siivousvuorot ja lapset.
Kiva kun oot noin fiksu ja avoin.
Kokemuksesta voin sanoa että ei nautiskelu vieraan kanssa sinänsä liittoa pelasta, mutta se pelastaa ihmisyyden jos vaan on sinut tapahtuneen kanssa. Tasapainoinen eläminen vaatii nautintoja ja vastapainoa sille ahdistukselle. Jos menetät itsesi, menetät perheesi. Toki voit sitten kertoa että teit moraalisesti oikein. Valitettavasti kun ihminen ei ole suoraan sanoen yksiavioinen. Voidaan vahvasti leimautua puoliskoon, mutta ei tuota ongelmaa haluta vaikka joka päivä uutta tyyppiä. Mun mielestä sun kannattaa katsoa kortit kun kerran miehesi kanssa noin hyvin samalla taajuudella olette. Parisuhde, perhe ja koti on kuitenkin arvoina paljon isompi asia kun se että kenen seurassa laukeat.
Tai voit tehdä moraalisesti ja muiden mielestä oikein. Voit rikkoa perheesi, otat eron, jätät kaiken. Olet sarjoitetusti yksiavioinen ja itsekkäästi moralisti. Voit kenties löytää palkitsevaa seksiä ja miehesikin ehkä jotain palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitikö mennä noin nuorena naimisiin, ja vielä pentujakin hankkimaan? Olisiko ollut liian vaikeaa odottaa miestä jota kohtaan olisit tuntenut palavaa rakkautta ja intohimoa? Sääliksi käy lapsiakin kun perheellä on näin huonot lähtökohdat yhdessä pysymiseen.
Surullista, mutta taitaa olla nykyaikaa tällaiset liitot muidenkin kuin vain himouskovaisten keskuudessa. Työnnä peukalo hanuriin ja odota että joku joskus keksii aikakoneen jolla voit palata korjaamaan asiat.
Kannattaa hankkia kokemusta vähintään 10 henkilön kanssa sänkypuuhista, ennenkuin alkaa sitoutua. Vaikka vuosi/henkilö on hyvä.
olisi paikallaan, jos aikuinen ihminen tekee vieraan kyrvän himosta tommosen ongelman.
asian kahteen eri "luokkaan" - haluta toista ihmistä (niin että kipinät iskee ja tekee ihanan kipeää!) tai haluta rakastella (tyydyttävää seksiä aviomiehen kanssa). Meillä on aina ollut enemmän kumppanuussuhde, mutta mielestäni rakastelu kuuluu parisuhteeseen. Onneksi mieheni on hyvä ja viitseliäs kumppani sängyssä ja saakin minut innostumaan vähintään kerran viikossa vaikken häntä itseään haluakaan. En silti voisi koskaan paljastaa sitä hänelle!
Se mitä koen erään toisen kanssa.... no se on kuin huumetta - hänen itsensä sanoin.
Olen itsekin sitä mieltä, että ehkä todella tuli mentyä naimisiin liian nuorena ja kuka tietää ehkä vääärän ihmisen kanssa. Tai ehkä ei. Mutta kyllä mä mieluummin nyt 15-vuotisen suhteen jälkeen mietin mitä pitäisi tehdä, kuin miettisin kymmenennen vuoden mittaisen suhteen kohdalla josko tämä olisi vihdoin se, joka kestää. Vaikka
ehkä siinä useiden suhteiden jälkeen olisi kehittynyt jotain sellaista itsenäisyyttä ja omilla jaloilla seisomista, joka nyt on jäänyt vähemmälle. Tai sitten kyynisyyttä ja katkeruutta. Mene ja tiedä. Ja entä jos se intohimoinen rakkaus olisi tullut siinäkin skenaariossa samalla tavalla kuin nyt, ei saatavilla? Tai en tiedä voiko tätä mun räpellystä nyt intohimoiseksi rakkaudeksi edes kutsua, mutta on se mun kokemuksistani lähimpänä sitä.
Itse olen jakanut asian kahteen eri "luokkaan" - haluta toista ihmistä (niin että kipinät iskee ja tekee ihanan kipeää!) tai haluta rakastella (tyydyttävää seksiä aviomiehen kanssa).
Kovin kuulostaa tutulta, ihan looginen jako. (Paitsi että sana 'tyydyttävä' voi seksin yhteydessä tarkoittaa kahta melko vastakkaista asiaa, enkä ole ihan varma kumpaa tarkoitat.) Pelkästään toisen haluaminen tuntuu jo niin hyvältä, että seksi tällaisen halun kohteen kanssa on varmaan todellakin huumaavaa. (ihan pikkusen vaan kade sulle...)
Hyvälle kuulosti se miten osaat päästä tilanteessa tosiasioihin kiinni.
Itse olen sillä kannalla että erota ei kannata ja toisaalta niin että kumppaniahan voisi vaihtaa vaikka kerran vuodessa jos se on se oma juttu. Puolet liitoista edelleen päätyy eroon mitä ihmeellisimmistä syistä, joten miten sitten ratkaisetkin tilanteesi, se ei keskiarvoja hetkauta.
Mitä haluatte miehesi kanssa tulevaisuuden olevan? Mitä haluatte tarjota lapsille? Mitä toivotte toisiltanne?
Voidaanko teillä ottaa asiat pöydälle auki? Voitteko puhua tai edes vitsailla asialla että eihän tästä oikein mitään saa. Ihminen on kyllä uskomattoman sopeutuvainen elukka. Kyllä sinäkin hengissä selviät jos tyydyt tilanteeseen.
Itse olen sitä mieltä että elämä antaa kaiken mitä kehtaat pyytää näissä asioissa. Etenkin nainen pääsee toteuttamaan itseään melko helposti halutessaan. Nauti elämästäsi. Se on yllättävän lyhyt.