Tässäkö syy eroriitoihin? Narsistiäiti!

Narsisti vanhempana, on pahinta mitä lapselle saattaa sattua.



Narsistivanhempi voi olla etäinen, omiin nautintoihin uppoava egoisti, mutta usein "tukehduttava" vanhempi, joka suurella uhrautuvuudellaan ja rakkaudellaan manipuloi ja hallitsee sinua.



Ei tyypillisen narsistin tapaan, vaan henkisellä otteella, aina auttaen, neuvoen, puuttuen elämääsi, kaikki pahat tekosi marttyyrinä kärsien (ei tietenkään hiljaa, vaan joko sanallisesti tai kehonkielellä sen selvästi ilmaisten.)

Hän on kaikkialla elämässäsi läsnä, joka päätöksentekoosi vaikuttamassa, joko suureen ääneen hyväksyen tai näyttävästi paheksuen.

Hän on uhrautuja ja auttaja, välttämättömyys mielestään. Kuin kuristajakäärme, jonka kanssa sinulle jää aina vain vähemmän tilaa hengittää.



Hän lajittelee ihmiset hyviin ja pahoihin, ja pahoilla ei ole ihmisarvoa. Rakkaita hänelle ovat ne, jotka pysyvät hänen "hyväntekeväisyytensä" talutusnuorassa vastaan pullikoimatta. Narsistisesti häiriintyneet vanhemmat käyttäytyvät usein ylireagoivasti eli "loukkaantuvat" terveestä vihastumisesta. Näin muokataan lapsista täydellisiä läheisriippuvia.



Vanhemmat uhkaavat hysterialla ja ylireagoinnilla, jos lapsi terveesti vihastuu loukkausta ja tarpeiden ohitusta. Aikuisten "loukkaaminen" on kuin pyhäinhäväistys kun lapsi vaatii edes ihmisoikeuksiaan kunnioitattavan. Kaikki lapsen normaali reagointi on siis loukkaavaa. Lapsen omakuvasta tulee sairaan vääristynyt. Lapsi häpeää lopulta sitten itse omia tarpeitaan ja oppii vain maastoutumaan ja miellyttämään. Useasti lapsi saa kuulla olevansa "vaikea lapsi" ja tämän uskoo koettaen muuttua.



Lasten epätäydellisyys, tunnepainotteisuus ja avuttomuus on heille häpeä ja kauhu. Paitsi silloin kun he näkevät lapsen pelossa oman valtansa ehdottomuuden.

Narsistien kaskoissidosrakkaus on kaava:

1) häpäisy ja 2) lohdutus – hämmentyneen lapsen tuottava kasvatusresepti.



Jos lapset joutuvat mukautumaan narsistin elämään ja siten elämään jatkuvan pelon ja epämääräisyyden ohjaamina varovaisesti varpaillaan, he melkein aina "sopeutuvat" tasapainottomuuteen ja sitten toistavat omassa elämässään tasapainotonta käyttäytymistä.



Lapset ottavat kaiken itseensä perheessä ja liian usein myöhemmin läheisriippuvasti itseään syyllistäen hakeutuvat tuhoisten ihmisten seuraan mielessään ikuisesti "auttaen ja ymmärtäen" sitä lapsuuden pimeää hahmoa.



Narsisti äitinä



Jos narsisti on nimenomaan äiti, lienee sillä suurempi merkitys lapsille, koska pääsääntöisesti vielä nykyisin äidin vaikutus lapsiin on suurempi kuin isän.



Narsistiäiti hallitsee marttyyraamisellaan, onhan hän "äiti" ja hänelle on sallittua mikä vaan ja aina voi vedota sekä hiljentää lapset: "olenhan teidät synnyttänyt ja kasvattanut".



Narsistiäidille on tärkeää, että lapset on "hyvinkasvatettuja", ahkeria koulussa; usein lasten tehtävä on täyttää hänen kaikki toteutumattomat haaveet. Mutta tytär ei suinkaan saa "kilpailla" äidin kanssa: tytär puetaan säkkimäisiin vaatteisiin, tytär ei saa meikata eikä näyttää kauniilta. Usein myös miehet mustamaalataan, jottei tytär vain "kilpailisi" miehistä äidin kanssa – tytöstä koulutetaan "feministiä".



Narsistiäidin lapset joutuvat usein "terapeutin" osaan; he joutuvat kuulemaan asioita, jotka eivät lapsille kuuluisi. Lapset huolehtivat asioista, jotka eivät heille kuulu.



Narsistiäidin lapset eivät kapinoi teineinä. He ovat oppineet ylikilteiksi alistujiksi ja nöyrtyjiksi, jotka pyrkivät kaikessa miellyttämään äitiään. Mutta säännöllisesti he pimahtavat kaksi-kolmikymppisinä – sen jälkeen, kun he pääsevät tai joutuvat äitinsä holhouksesta irti.



Narsisti ja toinen vanhempi



Narsisti ei voi sallia että toinen vanhempi olisi läheinen lapsilleen. Narsisti on suorastaan mustasukkainen ja tekeekin kaikkensa että vain hän voi olla se lasten tuki ja turva, heille tärkeä ihminen. Toista vanhempaa panetellaan systemaattisesti lapsille, osoitetaan ettei toinen vanhempi ole kunnon ihminen, ei välitä lapsista. Kaikessa kaaoksessa, mitä elämä narsistin kanssa väistämättä on, narsisti varmistaa sen, että hän on se pysyvä henkilö lasten elämässä.