Olen miettinyt sijaisperhettä 6-vuotiaalle lapselleni
Olen miettinyt sijaisperhettä 6-vuotiaalle lapselleni, olen niin väsynyt ja voimaton hänen kanssaan. Meillä on jatkuvaa tappelua hänen kanssaa. Pihalla myös kavereilleen täysin mahdoton. Kellään vinkkejä jatkamiseen? Joka päivä kuulen hänen suustaan, ettei kanssani voi elää. Se lannistaa tämän äidin niin pohjalle.
Kommentit (34)
Vai tunnetko minut? :-D
Meillä AIVAN sama tilanne. Mainitsinkin tästä jo toisessa ketjussa (taaperon uhma aiheena).
Haluaisitko viestitellä sähköpostitse? Meistä voisi olla tukea toisillemme. En itse lähtisi suoraan lastensuojeluun ottamaan yhteyttä.
Milloin olette eronneet? Ehkä poikasi vain haluaa lisää huomiota ja kokeilee rajoja.. Onko isänsä kenties joskus hokenut tuota samaa sinulle?
Jos olet väsynyt, kokeile vaikka sukulaisille puhua asiasta jos he voisivat auttaa..
oli todella vaikea uhma 5-vuotiaana, eikä äidin kanssa pystytyy ollenkaan puhumaan mistään vaan huudettiin toisillemme, haukuin äitiä sellaisilla asioilla joita olin isommilta lapsilta kuullut puhalla, vaikka en niitä ymmärtänytkään.
Äiti pisti mut tädin hoitoon reiluksi viikoksi, jossa täti piti aika kovaa kuria. tottelin paremmin tätiä kun oli kuitenkin vähän vieraampi ihminen. kotiin palattuani tilanne laukesi suurimmalta osalta, ja tilanne neutralisoitui.
Tämä toimi meillä silloin aikanaan, vastaavan oloisessa tilanteessa
välimme täysin kunnossa ja tottakai asioista keskustelemme yhdessä. Ainahan sitä saa miettiä, asia jota en ikinä pystyisi toteuttamaan, mutta väsyneenä ja voimattomana mielessä käynyt. Onhan lapsi saattanut isältään lauseen kuulla, on tainnut isä minullekin saman aikoinaan sanoa :)
Sinulle 5, voidaan toki kirjoitella sähköpostitse :)
onko sinulla valmiina "anonyymisähköpostiosoitetta", jonka voisit antaa. Teen itsekin sellaisen, jotta voin sitten vastata.
Meillä ei kyllä ole lasten isän kanssa välit kunnossa, joten se varmasti heijastuu lapsen käytöksessä. Tosin kun on ollut ihan vauvasta asti hankala, niin ei se pelkästään siitä voi johtua..
Myöhemmällä iällä todettu persoonallisuushäiriö. Mies on sairas ja koen vilkkaat lapseni taakkana.
Olen miettinyt huostaanottoa tosissani. Vaikka syöksyn varmasti hunningolle sen jälkeen.
olisi toisin voinut tehdä, ja tulisiko huomisesta päivästä parempi.
tuossapa tuota mailiosotetta, maatiainen12@suomi24.fi
tai omalääkäriin, kumpi tuntuisi paremmalta ratkaisulta? Lastensuojelusta voit ihan nimettömänäkin kysyä neuvoja, mitä kunnallanne on tarjota tueksi: esim. perhetyö, tukiperhe, tukihenkilö, avohuollon sijoitus jne. Omalääkäriltä voit saada jotain tukea oman väsymyksen syihin puuttumiseksi: mahdollisesti lähetteen mielenterveyspalveluihin tai lääkitys tarvittaessa tms. Oleellista varmaan on, miksi olet niin väsynyt ja mikä auttaisi. Tuskin lastasi ihan noin vain sijoitettaisi edes vaan ensin katsottaisi, mitä muuta tukea kotona asuessa voitasi teille tarjota.
yritän huomenissa (jos saan rauhan illalla ja jos on energiaa - muussa tapauksessa myöhemmin) laittaa viestiä, niin lähdetään siitä :-)
t.nro 5 (joka olikin itse asiassa nro 8 :-)
meilläkin pojalla uhma menossa, onko se nyt sitä irroittautumista ? Todella uuvuttavaa joka taauksessa.
Nimittelyt on tuttua, mitä kauheimpia kuulee. Vastaan laittaa asioissa. Ei tottele, juoksee karkuun ja nauraa, kiussaa pienempää sisarustaan..
Uhittelee jne. jne
Selvää rajojen testausta ja vaikka kuinka yritän selittää itselleni että mene ohi niin tuntuu ettei jaksaisi...hyviä hetkiä toki on! Halauaisin niin että olisi josku normaali päivä ilman huutamaista yms!
Tsemppiä!
tai soita ja kysy, josko heidän perhetyöstä löytyisi tilanteeseesi jotakin apua.
mainita että poikani on siis 6 v. ja ollut aina voimakastahtoinen johtajatyyppi. Meillä isä kuvioissa, ollaan "normiperhe " ;)
Kyllä ymmärrän sua ap, jos ei ole niitä nimittelyjä jne. niin sitten väliajat jankutetaan jostakina asiasta, oikein inttämistä. Ei siis oikein suvantovaiheita päivässä ollenkaan.
Muta yritä toisaan käydä vaikka juttelemassa, jo se että saa puhua auttaa sua jaksamaan !
Ja menee se vaihe kai ohi...ennen 9 v. uhmaa
t: 19
paitsi etta lapsi on vanhempi. On ollut aina ns hankala lapsi ja erittain kontrolloiva. Murrosian myota kaikki muuttui ja ongelmia on nyt moninkertaisesti ja tuntuu todellakin etta jos tata menoa jatkuu, on se selva osoitus siita etta vanhempana olen taysin sopimaton tuolle lapselle. Joku muu saisi jo yrittaa ja katsoa voiko hoitaa homman paremmin. Multa on nyt voimat loppuneet.
Ja siihen teidän eroon?
Vaikka olisitte ollut jo vuosia erossa, lapsi käsittelee eroa kasvaessaan eritavoilla ja moneen kertaan, aikuisenakin palaa vielä ajattelemaan teidän valintoja.
Minusta kannattaa myös muistaa että vaikka lapsi on hankala, niin hän saattaa tarvita syliä ja turvaa siihen vaiheeseen jossa on.
Avun hakeminen mahdottomiin tilanteisiin on hyvä asia, saat vaihtoehtoja jo käytettyihin.
Saisitkohan käsiisi kirjan "Rakkaudesta riiviöön"? Kirjoittaja Ross Campbell, Ross. Samalta kirjoittajalta myös kirja Rakkaudesta lapseen.
Huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu lapsi on joko lastenkodissa tai sijaisperheessä. Huostaanotto on aina lastensuojelun viimeinen keino. Ensin kokeillaan avopuolen toimenpiteet. Sijaisperheisiin ei mennä jonotusperiaatteella. Ap tarkoittanee tukiperhettä, jossa lapsi voisi olla sovittuina aikoina, esim. yhden viikonlopun kuukaudessa.
Neuvolan, psykologin tms. kautta voi hakeutua perheneuvolaan. Ehkä sinne voi ottaa myös suoraan yhteyttä. Pääsette puhumaan psykologin ja sosiaalityöntekijän kanssa, ja tarvittaessa myös psykiatrin.
Lapselle voisi tehdä hyvää muutama käynti psykologin luona - sinäkin saisit sitten kuulla toisen aikuisen (ja vieläpä ammattilaisen) näkemyksen lapsen henkisestä tilasta.
Ap:lla myös tiukka kuri voisi auttaa tilannetta. Lapsi selvästi kokeilee rajojaan. Ja jos niitä ei aseteta hänelle, käytös muuttuu vielä pahemmaksi. Eli huonosta käytöksestä täytyy seurata rangaistus. Jos kiukuttelee kavereille, heitä saa tavata enää äidin valvonnassa ja vain esim. puoli tuntia/päivä. Ja jos huutaa äidille, kaikki viihdyke ja herkut tms. pois viikoksi ja kotiarestia. Lapsen voisi ottaa aktiivisesti mukaan myös kodin siivoamiseen yms. EI rangasituksena, vaan osana normaalia elämää. Se voisi tuoda uusia ajatuksia lapsen päähän elämästä.
meidän eron vaikuttavan asiaan, päivittäin kuitenkin isänsä kanssa tekemisissä. Joo, sitä samaa jatkuvaa uhittelua, huutamista, kiukkuamista, vinkumista. Rajat kyllä lötyy.
-ap
lapset voisi olla enemmän isällään, kuin vain joka toinen vkl? olisi sulle helpompaa ja myös isä sekä lapset saisivat olla keskenään. Eikö omien vanhempien kesken pitäisi ensin sopia asiosta? vai eikö isä halua tavata useammin?