Olen miettinyt sijaisperhettä 6-vuotiaalle lapselleni

6v. lapsilla voi olla tosi paha uhma. Muistuttaa murrosiän uhmaa. Mun pojalla se oli tosin paha ja kielenkäyttö oli kamalaa.

Annan neuvon, odota 2 vuotta ja katso sitten mitä teet.

Voit huomata, että lapsesi on muuttunut.

Omani nyt 7v. ja aivan erilainen nytten.

näin toimin. Kiitos.

-ap

Se että olette eronnut, vaikuttaa lapseen, oli isä vaikka kuinka aktiivisesti mukana kuvioissa. Avioero on lapselle menetys, onhan hänen perheensä hajonnut, ja lapsella voi olla siitä surua ja tunteita, mitkä eivät ole löytäneet muuta ulospääsyä kuin huonon käytöksen.



Silloin ei voi pelkästään kasvattaa rangaistuksilla eikä niiden tehostaminen hyödytä mitään, kuten joku täällä neuvoi.

Onneksi on moni vaihtoehtoja ennenkuin sijaisperhettä tarvitaan hätiin.Uskon, että keinoja kyllä löytyy.

Hae nopeasti apua itsellesi,oletko ehkä masentunut ja siksi voimasi on vähissä ja pienen miehen "6-v murrosiän" komnmentit tuntuvat niin pahalta.Monet tuon ikäiset ovat kyllä tosi nokkelia kommentoimaan, pikkuvanhoja ja kärkkäitä sanomaan.

Mietin myös,mistä asioista kiistelette? Kuuden vanhan kanssa voi kyllä keskustella perheen yhteisistä pelisäännöistä,rauhallisestikin.

Ota yhteyttä perheneuvolaan,pojan omaan neuvolaan tai vaikkapa seurakunnan perhetyöntekijään.

Mitään korjaamatonta ei ole vielä tapahtunut ja asiat saadaan varmasti kuntoon,kun saat vähän tukea ,vinkkejä ja esim lastenhoitoapua,jotta pääset itse tuulettumaan. Heti huomenna haet tukea,ja teet palveluksen teille molemmille.

Myös palvelimia puhelimia esim Mannerheimin lastensuojeluliitolla on,joissa voi keskustellla kasvatuskysymyksistä.

meillä on selvät rajat, toista ei satuteta, nimitellä yms. Rangasituksena rauhoittumispenkkiä ja AINA tilanteen rauhoituttua jutellaan asia läpi.



Mukavia asioita, esim. videoiden katselua voidaan ottaa pois 3 varoituskerran jälkeen. Ja asia perustellaan vielä monta kertaa.



On selkeä päivärytmi, riittävästi liikuntaa, niukasti TV.tä yms. Eikä ole ahdettu viikko-ohjelmaa täyteen että olisi vain sitä luppoaikaa ja ennenkaikkea että ollaan yhdessä kotosalla.



Mä lohduttelen itseäni kuusivuotiaan uhmakkaasta käytöksestä sillä, että lapsi kokeilee rajojaan siksi, että kokee olonsa turvalliseksi testatakseen niitä JA että uskaltaa näyttää kaikki pahat tunteenpurkauksensa.



Vaikka välillä olen itse niiiiiin tooooosi väsynyt ja kyllästynyt, turhautunut, kiukkuinen...että laiha on tämä lohtu!



t: 21

Eli mieti ensin tekemistä, mistä molemmat nauttisitte. Ei tarvitse olla mitään kallista Linnanmäki-reissua, vaan olisiko se leipomista, yhteinen elokuvailta kotona, yhteinen pyöräretki, lintujen tiirailua kiikareilla tms. Tai esimerkiksi eväsretki luontoon.



Tällaisella yhteisellä kiireettömällä retkellä saat ajatuksesi täysin lapseen ja ennenkuin huomaatkaan, niin hän alkaa kertoa asioita, avautua hankaluuksista jne.



Itselläni on joskus hankalahko 8-vuotias poika ja hän todella nauttii, kun tulee se sopiva hetki imeä äidin huomiota. Kun teillä on tuo pikkusisaruskin, niin hän voi kokea voimakasta mustasukkaisuutta. Saisitko joskus vain pienemmän hoitoon, niin saisit rauhassa keskittyä isompaan. Huomaat, että käytös voi muuttua radikaalisti.



Lisäksi onnittele itseäsi...lapsellasi on vahva luonne, eikä häntä jyrätä jalkoihin helposti aikuisenakaan.



Voimia ja muista, että lasten kanssa tämä on kuin vuoristorataa...välillä mennään myötämäkeä ja välillä vastamäkeä. Välillä on voimat lopussa ja välillä aivan ihanaa.



Eskari-ikäiset ovat monesti hankalia...vanhimpia päiväkodissa ja siksikin kuin kukkoja tunkiolla. Kun koulu alkaa, niin varmasti taas muuttuu ja hän tarvitsee äidin apua esim. läksyissä jne.



Koita saada itsellesi myös vapaailtoja, jos isä suostuisi ottamaan enemmän luokseen. Poika voi kaivata kovasti isäänsä ja erosta ei lapsi toivu muutamassa vuodessa. Ydinperheen menetys voi olla pienelle lapselle tosi kova pala. Hän ehkä oireilee nyt myöhemmin, kun aiemmin on ollut reipas, kun on nähnyt, että vanhemmilla on ollut hankalaa.

tuntui, että ap:n kirjoitus oli mun. itselläni tämä kiukutteleva riiviö on 8v tyttö, mutta tuollainen samanlainen tapaus.. perheenjäseniä kohtaan hän ainoastaan käyttäytyy uhmakkaasti ja on nykyään todella rasittava. kai se ohi menee, mutta tämän äidin pää on jo halkeamassa.

Se että olette eronnut, vaikuttaa lapseen, oli isä vaikka kuinka aktiivisesti mukana kuvioissa. Avioero on lapselle menetys, onhan hänen perheensä hajonnut, ja lapsella voi olla siitä surua ja tunteita, mitkä eivät ole löytäneet muuta ulospääsyä kuin huonon käytöksen.

Silloin ei voi pelkästään kasvattaa rangaistuksilla eikä niiden tehostaminen hyödytä mitään, kuten joku täällä neuvoi.

Oli ekaluokkalaisen kanssa todella hankalaa ja viikko/viikko systeemi oli käytössä. Päädyttiin kokeilemaan asumisjärjestelyn muutosta eli isällään joka tainen vkl ja se auttoi. Poika tuli rauhallisemmaksi sekä kotona että koulussa.



Se on vaikeaa arvioida mikä asumisjärjestely sopii kennellekin.

Niiden koko maailma sortuu. Ei ole mikään ihme, että ne oireilee. Hyvä ihme, ei tuohon joku ulkopuolinen perhe apua tuo, päinvastoin!!

Nyt haette TEILLE apua ja lapsen rankaisut ehdottomasti unohdukseen. Lapsihan kokisi tulleensa kokonaan hylätyksi, jos jonnekin sijoitettaisiin, ihan hirveä ajatus. Pieni on jo nyt ihan hukassa ja purhaa huonoa oloaan äitiin.

Tarvitset tukea kasvatukseen, lastensuojelusta/perheneuvolasta voit saada sitä. Kärsitte tilanteesta molemmat. Parempaa jatkoa!

Miettinyt olen sitäkin, et onko nyt niin paha uhma menossa, et tämä elämä on jatkuvaa koettelemusta.

-ap

Mistä ihmeestä on oppinut puhumaan NOIN? Oletko hänen yh, onko perheessä muita lapsia? KENEN puheita tämä lapsi toistaa?



Tukea tarviitte, ihan varmasti. On kuitenkin aika kova koulu 6 v:lle, jos joudutaan huostaanottoon. Sehän on ihan pieni vielä, ei mitenkään vastuussa puheistaan. Raukkaparka.



Mut joo, ota yhteyttä lastensuojeluun.

mutta ajatus vain mielessä käynyt, taisteltavahan tässä on, että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Toinen lapsi pari vuotias.

-ap