Miten joku uskaltaa ostaa vauvatavaraa heti 1/3 ohitettuaan!!!??

Oon kyllä samaa mieltä med ap. Kulutushysteria vauvojen ympärillä ärsyttää. Eikä kukaan varmasti pysähdy miettimään missä ja millaisin pikkukästösin ja työehtosopimuksin vaunut, vaatteet ja lelut on väännetty. kun on vaan pakkosaada kaikkee tälle kivalle nellamira-jessicalle.

Sama kulutushysteriä on vallalla kaikessa muussakin nykytouhussa. Keskitytään materiaan vaikka henkiset asiat ovat oikeasti kaikista tärkeimpiä. Moni odottaja saisi mun puolesta miettiä etukäteen lapsenkasvatusta, kuinka sen hoitaa, pelisäännöt jne, eikä vain haalia kaikkea roinaa. Se vauva kasvaakin niin nopeasti ettei ehdi kaikkea hankittua edes käyttämään.

Sama homma on muuten koiranpidossakin: ostetaan hienoja hihnoja, leluja ja asusteita mutta ei käytetä edes viittä minuuttia sen miettimiseen miten koiran kanssa toimitaan ja kuinka se kuuluu kouluttaa. (Tämä on pelkkä analogia, en siis pidä lasta ja koiraa samanarvoisina, joten älkää vetäkö hernettä nenuun, kiitos.)

Ei tässä nyt ollut kyse taikauskosta eikä ajatusmallista "en uskalla ostaa-tuo huonoa onnea".



Kyse oli ihan puhtaasti järjestä, kulutushysteriasta ja siitä, että hurjan aikaisin näkee ihmisiä ostoksilla. Se hössötys on mulle outoa.



ap

1/3 on neuvolasta saatujen opaskirjojen mukaan se kiintokohta jonka jälkeen voi "luottaa" siihen että kaikki menee erittäin todennäköisesti niin hyvin että vauva syntyy elävänä. Lisäksi kun np-ultrakin on tässä vaiheessa jo suoritettu, niin ei ole mitään syytä elää siten että odottaa vauvan sijasta sitä että tapahtuu jotain ikävää..



Toki näitä ikäviäkin juttuja, kohtukuolemia ja synnytyksessä kuolemisia tapahtuu, mutta jatkuva huolehtiminen ilman mitään SYYTÄ huoleen ei ole kenellekään hyväksi.



Ison mahan kanssa 8.kuulla ei ole kovin nautinnollista ruveta tapetoimaan eikä välttämättä pysty itse edes sitä pinnasänkyä kokoamaan kun ei yksinkertaisesti taivu. Miten sitä raskautta ja vauvan tuloa kongretisoidaan jos ei tarvikkeiden hankkimisella? Ei pelkistä opaskirjojen lukemisesta tule hyvää mieltä ja tunnetta että kohta se kääryle on täällä.



Kuulostaa nyt siltä että ap ei uskalla elää ja nauttia raskaudestaan ja ihmettelee miksi muut niin tekevät. Ei sitä voi koskaan tietää milloin sitä sinä tai minä jäämme auton alle tai kuolemme tapaturmaisesti vaikka omassa kodissamme.



Muista ap hyvä, että käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.

Tuli vain juuri "meidän" vaunut edukkaasti vastaan.

Ja ihan terve tyttö tuli :)

kunnossa ja sitten harmittaisi kaikki etukäteen ostettu.

Kolmatta kertaa plussattuani lähdin samana päivänä kauppaan ostamaan heti sen ihanan välikausiasun, jonka olin aiemmin nähnyt. Ja ihan rehellisesti olin onneni kukkuloilla, kun sain esitellä sen töistä tulevalle miehelle!



Muuten en kyllä ole mikään kulutushysteerikko. Suurimman osan vauvallekin ostan kirpparilta. Turvakaukalo hankitaan aina uutena, ja tälle viimeiselle halusin ehdottomasti ostaa uudet vaunut ihan kaupasta. Lähes kaikki muu onkin kierrätettyä. Kirppareilta kun kamaa haalii, kannattaa aloittaa hankinnat mahdollisimman pian, niin ehtii löytää sitä mitä haluaakin.



Ja mitä tulee tuohon raskaudesta kertomiseen, niin oma linjani on aina ollut aikainen ilmoittaminen niin lähipiirille kuin työkavereillekin. Vain pari-kolme viikkoa on miehen kanssa yleensä nautittu kahdestaan tästä meidän ihanasta salaisuudesta.



Aikainen kertominen on ollut minulle luontaista. Itse haluisin, että keskenmenon tullenkin suku ja ystävät tietävät missä mennään. En missään tapauksessa haluisi joutua peittämään suruani tai valehtelemaan sen syytä.

en osaa tehdä "virallista" lainausta, mutta tässä ap:lta:



"Eikö sitä todella tiedosteta, että esimerkiksi rakenneultra on vasta ensimmäinen selkeä suuntaa-antava tutkimus! "





Miten niin ensimmäinen, häh!? Onko se ensimmäinen sitten mielestäsi turha vai? Onpa kummallisia juttuja!



Hankintoihin sanoisin että jos haluaa ostaa käytettyjä tavaroita niin niitä kannatttaa alkaa katsella aika aikaisin jos jotain tiettyä etsii. Mielestäni elämän helpottaminen tavaroilla on erittäin hyväksyttävää. Tämän varmasti allekirjoittaa jokainen hankalan vauvan kanssa elänyt. Voi jos olisin tajunnut ostaa sen värinäsitterin aikaisemmin tai sen kalliin syöttötuolin niin olisin säästynyt paljolta! Haluan ajatella ja toimia ekologisesti mutta kyllä aion monta itseäni helpottavaa tavaraa seuraavalle vauvalle ostaa joita en ensimmäiselle ostanut.

Itse odotan esikoista ja aloin tehdä hankintoja hiljalleen joskus vk20 jälkeen.



Nyt on menossa vk35 ja kaikki tarpeellinen on oikeastaan hankittu. Vaunut ostettiin viimeiseksi pari viikkoa sitten kun oltiin molemmat talvilomalla.



Mä en halunnut jättää ostosten tekoa viimeisille viikoille, jotta nyt äitiysloman alettua saan rauhassa pestä vauvan vaatteita ja muutenkin laitella kotia kuntoon tulokasta varten.



Elämä on arvaamatonta, mutta elämää ei voi mun mielestä elää peläten koko ajan pahinta.

ja nautin raskaudestani mitä suurimmassa määrin. Mutta en todellakaan konkretisoi raskauttani tavaroiden hankinnalla. Se on mielestäni typerää ja kertoo koko tätä maailmaa vaivaavasta sairaudesta. Konkretisoidaan sitä ja tätä ostamalla ja kuluttamalla. Se oli hyvin sanottu.



Raskaus on mielestäni mitä kaunein aika ihmisen elämässä päättyi se sitten miten tahanasa, Toivoisin, että raskaana olevat keskittyisivät omaan hyvinvointiinsa, henkiseen ja fyysiseen eivätkä toistaisi muussa elämässä opittua kulutuskäyttäytymistä. Raskaus on aikaa kasvaa ja muuttua, tulevan lapsen ja kasvavan perheen vuoksi. ap

että on priima tenava tulossa ja lähtee vasta sitten kaupoille.

kaikki sujuisi hyvin.



Meidän vauvalta löytyi kuolemaksi koituva kehityshäiriö joka todettiin vasta viikon 22 rakenneultrassa.

Mua stressais suunnattomasti sellainen ajatusmaailma, että mitään ei saa ostaa eikä tehdä valmiiksi koska vielä on mahdollista että kaikki menee pieleen. Sitten vertavuotavana ja tissit kipeänä sais synnytyksen jälkeen EHKÄ juosta ostamaan pinnasängyn ja viiskytsenttisiä potkareita mutta ei silloinkaan vielä kuuskytsenttisiä saati seitkytsenttisiä koska vauva saattaa kuolla kätkytkuolemaan sillä välin.

ei sitten vaatteita ja vaunuja tarvitse koska sä oot ollu raskauden aikana niin henkistynyt?

ja nautin raskaudestani mitä suurimmassa määrin. Mutta en todellakaan konkretisoi raskauttani tavaroiden hankinnalla. Se on mielestäni typerää ja kertoo koko tätä maailmaa vaivaavasta sairaudesta. Konkretisoidaan sitä ja tätä ostamalla ja kuluttamalla. Se oli hyvin sanottu.

Raskaus on mielestäni mitä kaunein aika ihmisen elämässä päättyi se sitten miten tahanasa, Toivoisin, että raskaana olevat keskittyisivät omaan hyvinvointiinsa, henkiseen ja fyysiseen eivätkä toistaisi muussa elämässä opittua kulutuskäyttäytymistä. Raskaus on aikaa kasvaa ja muuttua, tulevan lapsen ja kasvavan perheen vuoksi. ap

hankkineeksi "turhia" kapineita, eikä vauvaa sitten synnykään? Mutta tuolla periaatteella ei mitään voisi hankkia, ennen kuin lapsi on tullut sairaalasta kotiin ja senkin jälkeen voi vielä ilmetä kaikenlaista...



Itse ainakin sain voimaa pikkuisista potkupuvuista, kun oksentelin kamalan raskauspahoinvoinnin kourissa. Antoivat toivoa tulevaan... Samoin hommasimme esikoiselle paljon kamppeita, rattaat ym, tosi aikaisessa vaiheessa, kun sattui tulemaan sopiva tilaisuus hyväkuntoisista käytetyistä varusteista. Vastaavia olisin tuskin löytänyt myöhemmin.



Kyllä me ainakin tiedostimme, että pieleenkin voi moni asia mennä, mutta entä sitten? Jos lasta ei ikinä vaikka tulekaan, niin olinpahan edes kerran päässyt ostamaan pikkuisia vaatteita ja hipelöimään rattaita.



Siinä olen samaa mieltä, että yletön kulutushysteria ei ole järkevää. Vauva pärjää varsin pienelläkin ja monia hankintoja kannattaa tehdä vasta vauvan syntymän jälkeen, kun näkee onko niille oikeasti tarvetta. Minusta on kuitenkin järkevää tutustua tuotteisiin ja vertailla ym. hyvissä ajoin, sillä loppuraskaudesta ei välttämättä kunto enää anna myöten. Helpottaa, jos valinnat on mietitty valmiiksi. Tai sitten jos jotain odottamatonta todella sattuu, esim. syntyy sairas lapsi, niin silloin noihin perushankintoihin ei ehkä hirveästi jaksa paneutua. Vauva voi silti tarvita monenlaista, ja helpottaa omaa jaksamistakin, jos ei tarvitse miettiä pakollisia hankintojakin.

jos rakenneultrassa löytyy poikkeavuutta. TODELLA MONI keskeyttää tänä päivänä jo downin löytymisen jälkeen.

vielä kait mitään, rv 23. Sen sijaan oon saanut vaikka mitä. Mun ei oikeasti edes tarvitse ostaa paljon mitään, kun kaikki tuo meille vauvanvaatteita ja äiti shoppaa hulluna kestovaippatarvikkeita huutonetistä. On mulla helppoa!

ja nautin raskaudestani mitä suurimmassa määrin. Mutta en todellakaan konkretisoi raskauttani tavaroiden hankinnalla. Se on mielestäni typerää ja kertoo koko tätä maailmaa vaivaavasta sairaudesta. Konkretisoidaan sitä ja tätä ostamalla ja kuluttamalla. Se oli hyvin sanottu.

Raskaus on mielestäni mitä kaunein aika ihmisen elämässä päättyi se sitten miten tahanasa, Toivoisin, että raskaana olevat keskittyisivät omaan hyvinvointiinsa, henkiseen ja fyysiseen eivätkä toistaisi muussa elämässä opittua kulutuskäyttäytymistä. Raskaus on aikaa kasvaa ja muuttua, tulevan lapsen ja kasvavan perheen vuoksi. ap

lapselle tipahti vaatteet, vaunut, turvakaukalo, sänky, lakanat yms. peruskamat???

Mä jouduin kyllä ihan RAHALLA OSTAMAAN KAUPASTA. Olinpa vitun pinnallinen persenaama.

sinä ap voit sitten ympäröidä vauvasi henkisellä hyvinvoinnillasi ja vauvasi nukkua vaikka fyysisessä hyvinvoinnissa, jos et halua konkretisoida raskauttasi tavaroiden hankinnalla. Mistä sinä voit tietää muiden henkisyydestä raskausaikana? Tavaroiden määrä ei korreloi millään tavalla minkään hyvinvoinnin tai sen puutteen kanssa. Varmaa on että lapselle täytyy ihan fyysisiä hankintoja tehdä mutta se on siis mielestäsi sairaus?

odotan vain otollista hetkeä. olen kokenut 2 iloista raskautta, keskenmenoja ja kohtukuoleman ja joutunut kiusallisiin hetkiin työpaikallani. En silloinkaan, kun kaikki meni vielä peruskuvion-mukaisesti, eli hyvällä onnella ja elävällä lopputuloksella, tehnyt mitään hankintoja ennen raskausviikkoja 30. Raskauden edetessä sain vaatteita ystäviltäni ja olen ostanut mahd vähän ja vain välttämättömän. Ei ne vauvat mitään välineurheilua tarvitse. Hellää syliä, äidin ja isän ääntä, ruokaa ja rakkautta. ap

Kaiken mitä olen ostanut toiselle lapselleni, olen ostanut käytettynä ja tarkkaan harkiten. Ensimmäinen hankinta oli juurikin vaunut ja viikkoja taisi olla kymmenen. Esikoiselle hankimme lähes kaiken viimetinkaan enkä päässyt valitsemaan mitään kun makasin sairaalassa puolet raskaudesta. Mies osti ja minä näytin kuvastoista minkä väristä. Möimme kaiken pois kun ajattelimme ettemme halua enempää lapsia vaikean raskauteni takia.



Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme sittenkin tekemään toisen lapsen ja nyt sitten päätimme hankkia vain tarpeellista ja vain käytettyä ja erityisesti AJOISSA.