Kesähäitä viettävät! pliis, keksikää jotain muuta kuin

Häissäkin heille pitää olla vaihtelevaa virikettä, muuten eivät jaksa vaivautua ystäviensä ja sukulaisten häihin paikalle, ellei ole taattu, että joka häissä on erilaista ja innovatiivista ohjelmaa, että vieraat viihtyy.

virikelapsista tullut virikeaikuisia, noloa, ettei yksiä juhlia kestä :D

En oikein ymmärrä, että kukaan haluaa itselleen sellaisia häitä, että kukaan vieras ei viihdy. Ja on aivan totta, että vieraat eivät nykyään viihdy häissä, joissa kaikki tehdään kuten aina on tehty ja yleensä vielä huonolla maulla. On oikeasti tylsää istua koko päivä juhlissa, joissa ei ole mitään viihdyttävää. Jos maailma muuttuu, täytyisi juhlienkin muuttua.

Minusta yksi ratkaisu olisi viettää tarpeeksi pienet häät. Sellaiset, joissa suurin osa ihmisistä tuntisi toisensa. Tutulla porukalla on hauska juhlia.

Koska häät - toivottavasti - ovat ns. kerran elämässä -tapahtuma niin eikö niiden pitäisi poiketa vähän normaalista?

puheita ei kummankaan sukulaiset yhtään välitä edes pitää niin ei siellä varmaan kuulla yhtäkään puhetta. Me varmaan ekana syödään ja aletaan samalla juomaan... sit pari pakollista häävalssia ja sit dj laittaa musat kaakkoon :) en tiiä mitä muuta siinä tarvii :O)

Ei voi olettaa, että kaksi ihmistä voisi viihdyttää kymmeniä eri-ikäisä vieraita vauvasta mummoihin ja ottaa vastuun heidän käytöksestään. Minä ihmettelen, miten normaalit ihmiset, joilla on normaalit sosiaaliset taidot, kokee muka niin hirvittävän raskaaksi kakunsyönnin ja kavereidensa ja sukulaistensa kanssa juttelun.



Näitä aloituksia taitaa tehdä suhteellisen nuoret ihmiset, jotka on vielä siinä itsekeskeisessä iässä, jolloin koko maailmaa tarkastellaan omasta navasta käsin, ja toisten ihmisten pitäisi omissa häissäänkin keskittyä viihdyttämään just häntä. Onneksi ap:kin vanhenee päivä päivältä, ja joskus tulee sekin hetki, että juhlat on vaan hauskat kekkerit, joissa voi ihan itse ottaa vastuun omasta viihtymisestään. Silloin hänenkin ahdistuksensa varmasti helpottaa. :)

Ei voi olettaa, että kaksi ihmistä voisi viihdyttää kymmeniä eri-ikäisä vieraita vauvasta mummoihin ja ottaa vastuun heidän käytöksestään. Minä ihmettelen, miten normaalit ihmiset, joilla on normaalit sosiaaliset taidot, kokee muka niin hirvittävän raskaaksi kakunsyönnin ja kavereidensa ja sukulaistensa kanssa juttelun.

Näitä aloituksia taitaa tehdä suhteellisen nuoret ihmiset, jotka on vielä siinä itsekeskeisessä iässä, jolloin koko maailmaa tarkastellaan omasta navasta käsin, ja toisten ihmisten pitäisi omissa häissäänkin keskittyä viihdyttämään just häntä. Onneksi ap:kin vanhenee päivä päivältä, ja joskus tulee sekin hetki, että juhlat on vaan hauskat kekkerit, joissa voi ihan itse ottaa vastuun omasta viihtymisestään. Silloin hänenkin ahdistuksensa varmasti helpottaa. :)

häistä juurikaan siksi, että tähän ikään (43v) olen käynyt jo niin monissa morsiamenryöstöhäissä, että yhtään enempää ei enää jaksa. Ja itse asiassa monissa häissä ei ollakaan omien ystävien tai sukulaisten ympäröiminä vaan ihan jonkun muun.

...ja niistä ehkä kahdet ovat olleet sellaiset, jossa oikeasti on ollut hauskaa. Onnistuneiden häiden resepti on



1) hyvin suunniteltu tila (riittävän tilava kaikille vieraille)

2) tarkkaan harkittu istumakartta

3) erinomainen ruoka ja toimiva tarjoilu

4) laadukas juomavalikoima eli shampanjaa, viiniä, konjakkia, kunnon olutta ja siideriä - ei mitään makeaa boolilitkua tai Tallinnasta rahdattua A. Le Cogia ja mansikanmakuista ananaslightsidukkaa

5) hyvin valmistellut ja LYHYET puheet

6) ei hääleikkejä eikä varsinkaan mitään kilpailuja vieraille, nämä aina keskeyttävät pöytäseurueen hyvät jutut ja tunnelma latistuu

7) jos on pakko hankkia perinteinen hääbändi, niin laittakaa se sellaiseen tilaan, joka on vähän kauempana pöydistä, sillä kaikki eivät halua kuunnella huonoja covereita keskinkertaiselta humppabändiltä koko iltaa

8) ja lopuksi se kaikkein tärkein: valitkaa juhlapaikka niin, että sieltä pääsee kätevästi yöksi kotiin/hotelliin, mikään ei ole puuduttavampaa kuin valjastaa yksi onneton per seurue kuskiksi!

Mutta 90-luvun häiden tunnuspiirteinä taisivat olla juuri nämä leikit ja morsiamenryöstöt. Yhdet todella puuduttavat häät taisivat olla jo 90-luvun lopulla. Näissä leikkejä oli ensin tunnin ennen kahvia ja tunnin kahvien jälkeen. Hääparin ystävät haalivat vieraampia vieraita väkisin leikkeihin ja kun en koko hääparia tai edes hääseuruetta tuntenut lainkaan (olin avecina), piilottelin sitten pihalla, jossa oli jäätävän kylmää. Bändiä ei ollut mutta musaa kyllä soitettiin (leikkeihin liittyvää ja taukomusaa) ja kun leikit olivat ohi, pakkasi hääparin iso ystäväpiiri itsensä takseihin ja autoihin ja häipyivät paikalta klo 21.30 jatkoille. Hääpari ja sukulaiset jäivät hetkeksi, mutta lapsiperheet lähtivät aika pian, ja mekin jätimme hääparin yksin juhlapaikalle klo 22.20, kun puolisen tuntia olimme ensin rauhassa heidän kanssaan jutelleet ja kun sulhasen vanhemmatkin (jotka tunsimme) olivat lähteneet. Nämä olivat kyllä tosi piinaavat häät, kun niitä leikkejä oli kymmeniä, ja niissä oli tavoitteena aina nolata joku.



Viimeksi olen ollut häissä vuonna 2008 ja oli toisenlainen tyyli. Ei ollut varsinaisia leikkejä eikä morsiamen ryöstöjä, ainoana leikkinä voisi pitää "kuinka hyvin tunnet hääparin" -leikki, joka toteutettiin ihan pöydissä istumalla/seisomalla ja josta pääsi helposti aremmatkin luikahtamaan vain istumalla paikoillaan. Lisäksi kaaso ja bestman pitivät lyhyet puheet. Olivat kivat häät, vaikka bändi soittikin niin kovaa, että pöydissä ei voinut keskustella.



Inhoan ajatustakin sellaisista teemahäistä, missä vierailla on iso rooli. Menen juhliin viihtymään, en esiintymään. Tarkoituksena on jutella, syödä ja juoda hyvin ja nauttia juhlapäivästä aikuisella tavalla. Vihaan ajatustakin lastenkutsumaisista viihdytyksistä, roolileikeistä tai vaatetuksesta. Ei aikuisten juhliin kuulu suorittaminen tai vieraiden viihdyttäminen ja kasassa pitäminen erilaisia leikeillä. Jos jotain leikkejä tai muuta extraa järjestetään, pitää sen ilman muuta olla sellaisen porukan touhua, joka hääparin hyvin tuntee ja joka oikeasti haluaa siihen osallistua ja jonka tavoitteena on se, että juhlavieraat saavat katsoa esitystä.

D) Alastomat häät, kaikki nakuna.. paitsi pappi joka ei Suomessa siihen suostu. Näihin häihin ei ainakaan osallistu niitä tylsijä valittajia. Hääkarkkien tilalla vois olla kortsuja :D

Papille voisi tarjota kohteliaasti tennissukan :D

Ei vaan... Voisiko joku näistä umpikyllästyneistä vieraista herken miettiä, onko vika tosiaan niissä leikeissä vai omassa asenteessa? Minusta varsinkin ne tuntemisleikit ovat hauskoja, vaikka sama on nähty kummenen tai kaksikymmentä kertaa. Eri ihmiset, uudet vastaukset. Katsottiinhan sitä jotain Speden pelejäkin monta kertaa (kuka katsoi).

Pahimpia häitä minulle ovat olleet ne, joissa olen ollut mieheni aveccina hänen työkaverin tms. häissä. un ei tunne ketään muuta, ja hääpari tietysti ei ehdi seurustelemaan. Hyvällä tuurilla sattuu kivaa ja katiivisesti mukaan ottavaa pöytäseuraa, mutta kun itse ei ole mikään supersosiaalinen, vieraaseen porukkaan tunkeminen on vähän väkinäistä. noissa tilanteissa ohjelma on tavallaan pelastus tylsyydeltä.

eli ensin vihkiminen kirkossa sen jälkeen juhlapaikalla jossa paljon hyvää ruokaa ja juomaa ja yksi ainut lyhyt puhe. Sitten sen jälkeen muutamat tanssit ja sitten vaan oleskelua ja juttelua. Ei leikkejä. Sitten hieman myöhemmin taksit noutavat meidät ja siis vieraat jä lähdemme kohti keskustaa ja sieltä olemme varanneet radat hohtokeilausta varten ja tämän jälkeen meidät noutaa vuokrattu ratikka sellainen ihana vanha jossa on verhot ja matot lattioissa hallin edestä ja sillä ajelemme niin kauan kuin hyvittaa. Ratikassa on sii juomaa ja pientä syötävää ja musiikkia sekä karaoke mahdollisuus...

Jos saisin kutsun tuollaisiin häihin, niin johan olisi miettimistä jo omassa pukeutumisessa, ettei kretonkini repeäisi keilahallissa.

Oikeesti jäisi kyllä väliin se kailaus. Lastenkutsuilla kyllä on keilattu. Mutta se ratikkaosuus on kyllä oikein kiva.

iänikuisia seuraleikkejä, huono cover-bändi jne....

..tanssilattialla. Neitsyyden menettämisen riitti.

Maistraatissa naimisiin, perään kakkukahvit pienellä sukuporukalla, ja sit lähdetään kavereiden ja halukkaiden sukulaisten kanssa vuokratulle mökille, vedetään verkkarit päällä makkaraa ja uidaan, vietetään mukava viikonloppu yhdessä:)

Maistraatissa naimisiin, perään kakkukahvit pienellä sukuporukalla, ja sit lähdetään kavereiden ja halukkaiden sukulaisten kanssa vuokratulle mökille, vedetään verkkarit päällä makkaraa ja uidaan, vietetään mukava viikonloppu yhdessä:)

mutta itse teen tuota joka kesä noin 4 viikkoa putkeen (siis kahvittelen ja mökkeilen sukulaisten kanssa), joten hääjuhlilta odotan jotakin muuta. Minusta hää- ja muissakin juhlissa on parasta se, kun saa pukeutua hienosti ja nousta arjen yläpuolelle.

...ja niistä ehkä kahdet ovat olleet sellaiset, jossa oikeasti on ollut hauskaa. Onnistuneiden häiden resepti on

1) hyvin suunniteltu tila (riittävän tilava kaikille vieraille)

2) tarkkaan harkittu istumakartta

3) erinomainen ruoka ja toimiva tarjoilu

4) laadukas juomavalikoima eli shampanjaa, viiniä, konjakkia, kunnon olutta ja siideriä - ei mitään makeaa boolilitkua tai Tallinnasta rahdattua A. Le Cogia ja mansikanmakuista ananaslightsidukkaa

5) hyvin valmistellut ja LYHYET puheet

6) ei hääleikkejä eikä varsinkaan mitään kilpailuja vieraille, nämä aina keskeyttävät pöytäseurueen hyvät jutut ja tunnelma latistuu

7) jos on pakko hankkia perinteinen hääbändi, niin laittakaa se sellaiseen tilaan, joka on vähän kauempana pöydistä, sillä kaikki eivät halua kuunnella huonoja covereita keskinkertaiselta humppabändiltä koko iltaa

8) ja lopuksi se kaikkein tärkein: valitkaa juhlapaikka niin, että sieltä pääsee kätevästi yöksi kotiin/hotelliin, mikään ei ole puuduttavampaa kuin valjastaa yksi onneton per seurue kuskiksi!

Tätä kaavaa voi oikeastaan soveltaa juhliin kuin juhliin.

t. yksi pappi :)

eli ensin vihkiminen kirkossa sen jälkeen juhlapaikalla jossa paljon hyvää ruokaa ja juomaa ja yksi ainut lyhyt puhe. Sitten sen jälkeen muutamat tanssit ja sitten vaan oleskelua ja juttelua. Ei leikkejä. Sitten hieman myöhemmin taksit noutavat meidät ja siis vieraat jä lähdemme kohti keskustaa ja sieltä olemme varanneet radat hohtokeilausta varten ja tämän jälkeen meidät noutaa vuokrattu ratikka sellainen ihana vanha jossa on verhot ja matot lattioissa hallin edestä ja sillä ajelemme niin kauan kuin hyvittaa. Ratikassa on sii juomaa ja pientä syötävää ja musiikkia sekä karaoke mahdollisuus...

Jos saisin kutsun tuollaisiin häihin, niin johan olisi miettimistä jo omassa pukeutumisessa, ettei kretonkini repeäisi keilahallissa.

Oikeesti jäisi kyllä väliin se kailaus. Lastenkutsuilla kyllä on keilattu. Mutta se ratikkaosuus on kyllä oikein kiva.

urheiluvaatteita päällä olla ja jos kutsussakin lukee asuvapaa. Kengäthän saa kuitenkin hallilta.

Muuten ihan tylsä leikki

puheita ei kummankaan sukulaiset yhtään välitä edes pitää niin ei siellä varmaan kuulla yhtäkään puhetta. Me varmaan ekana syödään ja aletaan samalla juomaan... sit pari pakollista häävalssia ja sit dj laittaa musat kaakkoon :) en tiiä mitä muuta siinä tarvii :O)

Meidän perinteisissä pönötyshäissä, jossa oli kaason järjestämät tyhmät perinteiset leikitkin, mummo ja muutkin iäkkäät (meille rakkaat) vieraat viihtyivät loppuun asti.

Mikä on sellaiten hääiden ohjelma, jossa kaikilla vierailla on hauskaa. Yleensä niitä vieraita on väliltä 1-90-vuotta.

Maistraatissa naimisiin, perään kakkukahvit pienellä sukuporukalla, ja sit lähdetään kavereiden ja halukkaiden sukulaisten kanssa vuokratulle mökille, vedetään verkkarit päällä makkaraa ja uidaan, vietetään mukava viikonloppu yhdessä:)

Mä taas en pidä näistä mukavista rennoista mökkiviikonlopuista. Esim. kahden tuttavapariskunnan kesken tykkään mökkeillä, mutta jos on vähänkin isompi porukka, niin pitää aina näytellä sitä mukavan rantoa meininkiä.

Se on aika paljon omasta asenteesta kiinni.

Maistraatissa naimisiin, perään kakkukahvit pienellä sukuporukalla, ja sit lähdetään kavereiden ja halukkaiden sukulaisten kanssa vuokratulle mökille, vedetään verkkarit päällä makkaraa ja uidaan, vietetään mukava viikonloppu yhdessä:)

Mä taas en pidä näistä mukavista rennoista mökkiviikonlopuista. Esim. kahden tuttavapariskunnan kesken tykkään mökkeillä, mutta jos on vähänkin isompi porukka, niin pitää aina näytellä sitä mukavan rantoa meininkiä.

parhaiden kavereiden kanssa. Sukulaiset tuskin tulevat, kun on kostea viikonloppu tiedossa, ja suku absolutisteja. Ja joku kun sanoi aiemmin, että tekee tuota 4vko joka vuosi, niin meillä ei tehdä, mökkiä ei omisteta eikä sellaisella koskaan käydä, jten on meille tosi spesiaalia.