poika kapinoi ja haluaa lopettaa pitkäaikaisen harrastuksensa

En lukenut nyt koko pitkää ketjua, joten ene ole tietoinen siitä onko lapsesi kuitenkin harjoituksiin mentyään viihtynyt siellä. Omalla lapsellani oli samassa iässä vaikeuksia lähtemisessä, ja myönsi itsekin, että lähteminen on se vaikeus, paikanpäällä on kivaa, Kävi sitten vähän vähemmän silloin, mutta jatkoi kuitenkin pienellä painostuksella. Nyt tuosta on kolme vuotta ja on sanonut jälkeen päin, että onneksi kannustin/ painostin jatkamaan, koska kaverit ja oleminen tuntui silloin olevan se kivempi kuin sidottu harrastus. Jos lapsella taas on harrastuksessa paikan päälläkin kurja ja paha olla, niin silloin ehkä paras keksiä jotain muuta:) Tsemppiä oikeaan päätöökseenne.

En lukenut ihan kaikkia viestejä, mutta päätin silti kirjoittaa ja kannustaa ap:tä tsemppaamaan lastaan jatkamaan.

Meillä on ollut samanlainen vaihe, mutta päätettiin kumminkin, että ei anneta lopettaa liian helpolla. Näin siksi, että lapsi selvästi nautti harrastuksesta ja tuli joka kerran, myös pakotetun menemisen jälkeen, erittäin hyväntuulisena takaisin kotiin.

Myös läksyjentekoa säännöllinen harrastaminen kirittää. Jos jonain viikkona ei ole normaalisti harrastuksia, läksyjen tekeminen vaikeutuu, ei suinkaan helpotu.

Jotenkin tuo lähteminen oli meillä vaikeaa ja on välillä vieläkin. Harrastus tuo kumminkin paljon iloa. Onnistumiset ovat tuoneet parempaa itsetuntoa ja sekin näkyy koulutyössä.

Meillä ovat auttaneet kahdenlaiset porkkanat vaikeissa kohdissa. Ensinnäkin vanhempien mukanaolo. Jompikumpi on aina treeneissä ja kisoissa mukana ja osallistuu seuran asioihin. Se selvästi tekee lapsen iloiseksi (vaikka on joitain päiviä, jolloin voisi itse päästä helpommalla). Harrastus on kumminkin näin perhettä yhdistävä tekijä ja harrastuksiin kulkeminen hyvää yhdessäoloa.

Toinen porkkana on etapit palkintoineen. Jos harrastuksista ei tule riitaa, saa pidemmän aikajakson päästä vähän isomman palkinnon (vaikka juuri jonkin pelin pelikonsoliin).

Emme antaisi keppiä emmekä edes porkkanaa, jos lapsi selvästi ei pitäisi harrastuksesta. Mutta jos siitä tulee iloa, kannattaa panostaa ja vähän vaatiakin.

Uimahallireissu silloin tällöin ei korvaa uimaharrastusta. Ja parin vuoden päästä voi olla vaikeaa houkutella uimahalliin äidin ja isän kanssa. Ei välttämättä, mutta seurassa harrastaminen tuo mukanaan kaverit, vaikka onkin kyse yksilölajista. Ja koulu- tai pihakavereiden kanssa ehtii kyllä olla vaikka harrastus veisi paljonkin aikaa.

Komppaan myös tämän kirjoitatjan viestiä (yllä). Jos paikanpäällä on mukavaa, kannattaa vanhempien pitää pintansa. Itse olen nuorena harrastanut monenmoista, mutta aina tuli lopetettua. Jälkeenpäin toivoisin, että vanhemmat olisivat vaatineet sitoutumaan paremmin. Esim. liikunnallinen harrastus on hyvä pohja koko elämälle ja kaikenlaiset nuorena opitut taidot tuovat iloa elämään.

Olen toiminut nyt kohta 30 vuotta liikunnan ja lasten sekä nuorten liikuntaa sivuavissa tehtävissä, ja on pakko sanoa, että vaikka poikkeus todella vahvistaa säännön, niin hyvin harvassa ovat ne teinit ja nuoret aikuiset, jotka ovat omaksuneet liikunnallisen elämäntavan ja säännöllisen liikkumisen ihan vaan siltä pohjalta etä on käyty perheen kanssa joskus uimassa. Kyllä lapsena aloitettu ohjattu liikunta vaan antaa suuntaa siihen, miten esim. teini liikkuu.

Inhosin koululiikuntaa syvasti, mutta vanhempani iskostivat paahani hyotyliikunnan ilot. Kavelimme lyhyet matkat, pyorailimme pidemmat. Kesalla harjoittelimme yhdessa uimaan ja sukeltamaan kesamokin rannassa, talvella luistelin kavereiden kanssa. Veljeni kanssa pistimme pystyyn latka-, futis- ja sahlyjoukkueita, jotka pelasivat hyvassa hengessa. Maalien teko oli hauskaa, mutta tarkeampaa oli se, etta kaikki saivat yrittaa ja onnistua. Mihinkaan urheiluseuraan emme veljeni kanssa koskaan kuuluneet.

Puolisoni ajattelee samansuuntaisesti ja opastamme nyt omaa jalkikasvuamme niin kuin meita on aikoinaan opastettu. Kavelemme, pyorailemme, rullaluistelemme ja potkulautailemme. Uimme ja luistelemme yhdessa. Treenaamme viereisessa puistossa pallon potkimista, heittamista ja kiinniottamista. Pidamme kotona disco-iltoja ja harjoittelemme yhdessa kasilla seisontaa ja karrynpyoria.

Toisaalta lapsemme myos harrastavat ja olemme sanoneet, etta jos harrastus on lahella sydanta, niin tuemme kaikin tavoin, vaikka maailman huipulle asti. Mutta mitaan stressia asiasta ei kannata ottaa ja toistaiseksi lapset ovat kokeilleet niin taide- kuin urheilulajeja ja nauttineet valinnoistaan. Nain siis meilla :)

En pakottaisi lasta jatkamaan epamieluisaa harrastusta, mutta pyytaisin hanta valitsemaan toisen harrastuksen tilalle (pleikkarin pelaaminen ei kelpaisi korvaamaan liikuntaharrastusta).



Pyytaisin hanta myos perustelemaan kunnolla, miksi han haluaa luopua nykyisesta harrastuksestaan. Sitten keskustelisin hanen kanssaan mahdollisista vaihtoehdoista - mita kunta/kaupunki tarjoaa? kuinka kalliilla? monta kertaa viikossa olisi sopiva aloitustahti?



Pakottaminen kostautuu ennemmin tai myohemmin.

Perusteluksi ei riitä että 'Villenkin mielestä uinti on tyhmää' tai että 'mä fillaroin mieluummin pitkin kyliä kamujen kans'.

Joskus jonkun palvotun kaverin kommentti siitä että joku on tyhmää, voi riittää haluun lopettaa.

Pyytaisin hanta myos perustelemaan kunnolla, miksi han haluaa luopua nykyisesta harrastuksestaan. Sitten keskustelisin hanen kanssaan mahdollisista vaihtoehdoista - mita kunta/kaupunki tarjoaa? kuinka kalliilla? monta kertaa viikossa olisi sopiva aloitustahti?

Pakottaminen kostautuu ennemmin tai myohemmin.

2 vanhinta eivät ole harrastaneet mitään ohjattua paria vuotta pidempään. Pojat 17 ja 16 eivätkä ole koskaan hilluneet ostarillakaan. Toisella nyt omaehtoinen harrastus, toisellakin oli aiemmin. Mutta terveyden vuoksi aion nuorimmat "pakottaa" jotain harrastamaan, lajin saa itse valita.

Samanlaisten asioiden kanssa painiskelen. Minulla on kuudesluokkalainen poika, jolla murkkuikä painaa päälle ja kovaa. On musiikkiluokalla ja soittaa siis neljättä vuotta. Nyt on tekemässä stopin harjoittelemisen kanssa, soittaminen ei huvita eikä poika harjoittele. Haluaisi vain skeitata ja olla kavereiden kanssa päivät pitkät.

Itse olen koettanut pitää linjan, että soittaa pitää alakoulun loppuun, eli vielä tämä lukukausi koska itse aikoinaan musiikkiluokalle halusi. Periaate siis se, että kun johonkin sitoutuu niin hoitaa se kunnialla. Saa sitten lopettaa yläkouluun siirtyessä, ei ole kuitenkaan enää menossa musiikkiluokalle omien sanojensa mukaan.

Poika on hyvä soittamaan ja soittaa orkesterissa koulun lisäksi (harkat 1 x vk, kestää 2 tuntia). Syksyllä olisi edessä vielä ulkomaanmatka harjoitukseen liittyen. Nyt sekään ei kiinnosta.



Poika jätti menemättä soittotunnille tänään aamulla, väänsimme kättä asiasta ja itseäni harmittaa kovasti. Lähinnä se, että toivon opettaneeni lapsille sitouttumisen ja sen, että asiat hoidetaan "asiallisesti". Ei siis vain jätetä menemättä. Sovimme, että tämä syksy hoidetaan mutta joululta saa lopettaa jos edelleen sitä haluaa. Itse pelkään mitä tilalle tulee, koska kaverit ovat tällä hetkellä niin suuressa roolissa ja monesta asiasta saa vääntää kättä. En kuitankaan koe voivani pakottaa lasta jatkamaan jos ei halua, ei siitä kukaan mitään hyödy. Ja lapsenhan se harrastus on, ei minun.

Mieluinen laji pojalle, yksilölaji meillä myös. Tykkäsi itse lajista, ja ilmestyi kavereita jotka ei harrastaneet mitään vaan hengailivat kaduilla koulun loppumisesta iltamyöhään. Poika alkoi vaatimaan että hän haluaa lopettaa harrastuksen. Kaverit oli pilkanneet siitä että harrastaa. Kun HEKÄÄN EI HARRASTA mitään. Just. Arvaa annoinko lopettaa harrastamiset? EN.

Tuon ikäsen elämän tarkoitus ei voi olla jonkun kaupan rappusilla roikkuminen, räkiminen ja energiajuomien kittaaminen.

Nykyään harrastaa taas ihan tyytyväisenä, ja kaveritkin on vaihtuneet. Tuossa iässä kavereita menee ja tulee. Niiden varaan ei kannata tehdä isoja ratkaisuja, ettei kaduta myöhemmin.

kiitosta kuitenkin.

Kysymys onkin nyt siitä, että hän ei halua mennä koska haluaisi nyt hengata kavereiden kanssa vaan. Itse harrastus ja laji on hänelle kyllä hyvin mieluinen.

Joukkuelajeista ei hän ole kiinnostunut, tai ainakin nämä futis-, lätkä ja sählykuviot ei nappaa. Tässä harrastamassaan lajissa hän taas pärjää hyvin.

Kaipaisin enemmänkin asiallista keskustelua siitä, miten helposti näihin oikkuihin kannattaa taipua, ja antaa lopettaa kuusi vuotta kestänyt hyvä harrastus.

Poika on pyöreyteen taipuvainen ja jos hän ei noissa treeneissä kävisi, olisi varmasti jo melko pullea. Eikö se ole terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta asiallista harrastaa liikuntaa?

ap

poika, joka harrastaa yksilölajeja, joista yksi on uinti. Uinti on vähiten mieluinen harrastus. Syitä esim se, että uinti on isonveljen ykkösharrastus eikä halua olla samanlainen. Se, että uintiharjoitukset ikävä kyllä ovat usein myöhään, eli loppuvat klo 21 ja väsyttää. Treenejä 3 x viikossa. Välillä poika sitä mieltä, että haluaa lopettaa uinnin, mutta kisoissa kuitenkin haluaa käydä ja treeneissä on hauskaa. Uinti on tosin tehnyt todella hyvää pojan ryhdille ja me vanhemmat ollaan sitä mieltä, että ei lopeta. Toki, jos inhoamaan alkaa uintia ja se on täysin pakkopullaa, niin ei pakottaakkaan voi. Tämä meidän 10-v on juuri samanlainen, kun teidän poika, että haluaisi hengailla kavereiden kanssa. Meidän mielestä riittää, kun päivittäin saa koulun jälkeen olla läksyjen teon ja välipalan jälkeen klo 17 saakka ja välillä enemmänkin. Liikunta on tärkeää, että saa purkaa energiaansa. Kavereiden kanssa ollaan tietokoneella, pelataan pleikkaa. Meillä on poika kiukkuinen kuin ampiainen, jos on liikaa "ruutuaikaa". Jos on päivässä pari tuntia ruutuaikaa, niin saa olla liikuntaakin. Sun tapauksessa, jos lapsi ei halua uida, joku muu liikuntaharrastus tilalle, ei mikään sähly.

"Poika on pyöreyteen taipuvainen ja jos hän ei noissa treeneissä kävisi, olisi varmasti jo melko pullea. Eikö se ole terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta asiallista harrastaa liikuntaa"

Uintia harrastavat eivät ole pulleita. Jos poikasi on pullea tai sellaiseen taipuvainen, kiinnitä huomiota ruokaan.

Olin juuri katsomassa latsen uintikisoja ja kyllä siellä oli tosi paljon pulleita lapsia. Ja myös valmentajia!

Mistä näitä vanhempia tulee ketkä pakottavat lapsiraukan harrastamaan?

kiitos kaikista kommenteistanne. Selvästikin tässä on nyt kaksi leiriä, toiset jotka ovat huolissaan "kun pakotetaan lapsiraukka harrastamaan". Toiset ovat sitä mieltä, että liikuntaa on hyvä harrastaa säännöllisesti ja ohjatusti, eikä kannata luovuttaa liian helposti.



Saanen lisätä, että me emme todellakaan pakota häntä harrastamaan. Harrastukseen lähteminen on hänellä vaikeaa, mutta treeneissä hän viihtyy ja uimisesta tykkää.



Täytyy pohtia tätä asiaa vielä.



ap

ja aloittaa jonkun uuden mieluisamman harrastuksen. Te vanhemmat ette todellakaan voi pakottaa poikaa käymään treeneissä, jos hän ei halua. PISTE. Tuliko selväksi!

hän vain ilmaisee oman tahtonsa. kenen tahdosta laji on alunperin aloitettu? Miksi ihmeessä lapsen pitäisi harrastaa jotain sellaista, mistä hän ei pidä?

Toisaalta sinä voisit "vaatia" että jos tuo harrastus lopetetaan, otetaan tilalle jokin toinen harratus, jonka lapsi saa itse valita. Tämä sen vuoksi, ettei lapsi ajaudu "hunningolle ja huonoon seuraan".

Sinä itse päätät sen, miten paljon lapsi pelaa pleikkaa ja on on kavereiden kanssa. Vanhemmat liian usein antavat lapsen päättää, miten paljon hän viettää aikaa kavereidensa kanssa. Vanhemmat ovat ne, jotka sanelevat rajat. Kaverit eivät saa kasvattaa lasta vaan vanhemmat tekevät sen. Meillä ei esim pelata pleikkaa ollenkaan. Vanhemmat voivat päättää myös niin. Lapsi kenties kapinoi aikansa, mutta kun asian perustelee lapselle, löytyy kummasti muuta tekemistä sen tilalle.

kiitosta kuitenkin.



Kysymys onkin nyt siitä, että hän ei halua mennä koska haluaisi nyt hengata kavereiden kanssa vaan. Itse harrastus ja laji on hänelle kyllä hyvin mieluinen.



Joukkuelajeista ei hän ole kiinnostunut, tai ainakin nämä futis-, lätkä ja sählykuviot ei nappaa. Tässä harrastamassaan lajissa hän taas pärjää hyvin.



Kaipaisin enemmänkin asiallista keskustelua siitä, miten helposti näihin oikkuihin kannattaa taipua, ja antaa lopettaa kuusi vuotta kestänyt hyvä harrastus.



Poika on pyöreyteen taipuvainen ja jos hän ei noissa treeneissä kävisi, olisi varmasti jo melko pullea. Eikö se ole terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta asiallista harrastaa liikuntaa?



ap

Hän ei enää tykkää valitsemastanne lajista, joka vie puolet viikosta. Kai nyt lapsi saa sanoa mielipiteensä...



Olen antanut lasten vaihtaa harrastuksia, kokeilla uutta.

Mutta ymmärrettäväähän tuo on. Samasta syystä meidän samanikäinen poika ei haluaisi harrastaa mitään. Jää niin vähän aikaa kavereiden kanssa olemiseen, ja kolme kertaa viikossa on tuon ikäiselle mielestäni paljon. Valitettavan moni harrastus vain vaatii kovaa sitoutumista jo pieniltä lapsilta.

Jos poika kerkeää olla koulupäivien jälkeen ja viikonloppuisin kavereiden kanssa, luulisi, että voi olla 3h/viikossa erossakin. Minä siis vaatisin jatkamaan, jos niitä kavereita on muina aikoina. Ei kai mikään laji voi viedä kokonaista päivää, vaan ehkä tunnin kaksi illassa.

kuusi vuotta kestänyt hyvä harrastus. Poika on pyöreyteen taipuvainen ja jos hän ei noissa treeneissä kävisi, olisi varmasti jo melko pullea. Eikö se ole terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta asiallista harrastaa liikuntaa? ap