Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

poika kapinoi ja haluaa lopettaa pitkäaikaisen harrastuksensa

Vierailija
15.05.2011 |

Mitä tehdä?



9-vuotias poika on harrastanut monta vuotta erästä yksilölajia, treenit nykyisellään kolmesti viikossa. Hän on jo jonkun aikaa kapinoinut (kukaan muu ei ko. lajia harrasta hänen luokaltaan) ja valittaa että ei jaksa/halua enää.



Jos hän tuon urheilun lopettaa, ei sitten tee muuta kuin pelaa pleikkaa ja hengailee kavereidensa kanssa. Me vanhemmat emme tätä halua.



Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten olette asian ratkaisseet?

Kommentit (77)

Vierailija
41/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, ja omat lapset harrastavat. Esikoinen vain yhtä lajia useamman kerran viikossa ja pienempi vasta 1 kerran viikossa urheilua.

Vierailija
42/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri se lähteminen oli vaikeaa kun oli kavereiden kanssa. Kun treeneihin meni, niin viihtyi. Mutta näinhän se on monella aikuisellakin että se lähteminen on vaikeaa, vaikka itse touhu olisikin kivaa.



Meillä kerroin pojalle että joko harrastaa tai ei harrasta. Voi lopettaa, mutta sitten joutuu myös lopettamaan kaikki treenit ja pelit. Ei voi valita että nyt käyn treeneissä ja nyt en käy, sekä olettaa pääsevänsä peleihin. Poika ei ollut kuitenkaan valmis lopettamaan lajia, vaan halusi jatkaa. Joten me vanhemmat sitten tsempattiin treeneihin, muistutettiin aina että vaikka lähteminen taas tuntuu vaikealta, niin muistaa varmaan myös kuinka kivaa siellä aina on jne. Tämä keskustelu lopettamisesta käytiin ajan myötä monta kertaa ja joka kerta poika halusi kuitenkin jatkaa, koska näyttää tykkäävän lajista. Mutta itse olin muutaman kerran sen verran kypsä noista treeneihin lähtemisen vaikeudesta että suosittelin lapselle että lopettaa lajin ja jos minä olisin saanut päättää, niin olisi lopettanut (mutta halusin antaa lapsen itse valita).



Itse olen ollut siis sitä mieltä että jos lapsi haluaa lopettaa koko lajin, niin saa lopettaa, mutta sitten etsitään toinen harrastus tilalle (mutta voi olla harvemminkin, eikä tarvitse olla kilpalaji). Siitä onko lapsi valmis lopettamaan koko lajin saa ehkä käsitystä kuinka paljon itse lajista tykkää. Jos teillä lapsi olisi valmis luopumaan uinnista, niin voi olla että hänellä ei sellaista paloa uimiseen kuitenkaan ole. Mutta vaihtoehdoksi sitten toinen laji tilalle. Jos huomaa että haluaisikin palata uimaan, niin ei kai se mahdotonta ole pienen tauon jälkeen. Tällöin tosin jo lopettamispuheiden osalta kannattanee jutella valmentajan kanssa ja valmentajallakin voi olla käsitys siitä miten kannattaa toimia ja myös onko mahdollista pitää hetken paikkaa varattuna, jos poika haluaakin palata takaisin.



Meillä tuo poika on jo 11v ja viimeisimpään vuoteen ei ole ollut kovin hirveitä vaikeuksia lähteä treeneihin. On jo ehkä oppinut että niihin treeneihin mennään. Ajoittain hyvästä syystä voidaan vähän jättää hengähdystaukoa. Varsinkin kun pojalla treenit vievät pidempään ja on kaksi lajia. Eli treenejä melkein liikaakin nykyään ja piakkoin tulee aika kun joutuu valitsemaan lajinsa kumpaa jatkaa. Toisaalta lajit hän on aloittanut varsinaisesti vasta toisella ja kolmannella luokalla juuri sen vuoksi että ehkä on paremmin tiennyt tuon ikäisenä mitä haluaa. Pienten lasten halut ja käsitykset eri harrastuksista kun ovat vielä aika hataria.



Meillä myös lapsilla "takataskussa" se kakkoslaji. Jotenkin tuntuu niin hurjalta että jo aika pienten lasten kanssa pitää täysillä valita ja sitoutua siihen yhteen lajiin. Parempi olisi jos lapsi voisa harrastaa liikuntaa monipuolisemmin eri lajien muodossa. Homma ei menisi niin vakavaksi lapsella, eikä vanhemmillakaan. Meillä vanhemmilla olisi muistettavaa että kyse on lapsesta ja tärkeintä pitäisi olla ilo siinä liikkumisessa, eikä tulos. Toisaalta taas painaa tieto siitä jos lapsi saavuttaa tuloksia, niin hän saa onnistumisen elämyksiä jotka kantavat myöhemmin elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

viereisen talon pihalla 2-luokkalaisten katujen kasvattien mölinää. Olevinaan pelattiin jotain ja jutut osastoa: "v**un h*mo, s*tanan läski oot ihan surkee" "mitä v**uu se sulle kuuluu" jne. Lisäksi hakattiin mailoilla kavereiden kännyköitä hajalle ynnä muuta fiksua.

Osa näistä sankareista kulkee kännykän kanssa pitkin katuja aamukasista iltakymmeneen. Tulos on jo 9-vuotiaana nähtävissä ja ikävä kyllä myös kuultavissa.

Nykymaailmassa vain on niin, että lapsilla, joilla ei ole säännöllistä, useasti viikossa velvoittavaa harratusta (joitain pikkupoikkeuksia lukuunottamatta) päätyvät koulun jälkeen seuraan ja puuhaan, josta ei hyvää seuraa - varsinkin, jos vanhemmat töissä ja/tai antavat lapsen olla ja mennä vapaasti.

Vierailija
44/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni koululiikunta on jo alaluokilta niin vaativaa että sunnuntailiikkujalapset on auttamatta niitä häntäpään tyyppejä luokallaan. Itse kannatan ajatusta siitä että lapsella olisi edes yksi ohjattu liikuntaharrastus, siitä saa taitoja ja valmiuksia myös koulua ja myöhempää elämää varten.

Koululiikunnan tasohan on ihan suorastaan romahtanut. Joka ikinen talvi täällä itketään etä miksi lapsen pitäisi osata laittaa luistimet jalkaan ja luistella ja hiihtää murtsikaa. Tuntuu ettei koulussa saa enää liikunnassa vaatia mitään.

Ihan vaan sillä, että joskus viitsii raahata luunsa jäälle jne. lapsi oppii sunnuntailiikunnallakin ne minimit, eli että lapsi kouluikäisenä pysyy luistimilla pystyssä.

Toisaalta suuri osa nykylapsista harrastaa liikuntaa ohjatusti ja se taas nostaa koululiikunnassa osaamisen tasoa ja ei-liikkujat jäävät siinä sitten jalkoihin.

Varmaan saan kökköä tästä kommentista, mutta Suomessa ollaan siirrytty samanlaiseen ihme pullamössökasvatukseen kuin ruotsissa oli jo 20 v sitten.

Vierailija
45/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jospa sovitte, että käy nyt tämän kauden loppuun ja vaikka siellä kevyemmässä ryhmässä ja sitten kun lajissa tulee taukoa. (Kai uinnissakin sellainen on? En tiedä uinnin harrastamisesta mitään). Voi miettiä silloin että haluaako jatkaa vai ei. Ja jos vieläkin on sitä mieltä että ei halua jatkaa mietitte sitten vaihtoehtoja. Tuon ikäisillä mieli muuttuu nopeastikin ja voi olla että sitten haluaakin jatkaa. Onko nämä kaverit jotka ei harrasta uusia? kai hänellä on kavereita siellä harrastuksessakin ja ilmeisesti joitain pitkäaikaisia kavereita kun on niin pitkään harrastanut?

Vierailija
46/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hän on alkanut harrastaa uintia (ihan alkeisuimakoulusta edennyt kaikenlaisten harrasteryhmien kautta eteenpäin uimaseurassa) 4-vuotiaana ja täyttää tänä vuonna 10. Onko jotenkin outoa vai? Tämä poika tykkää tosi kovasti uimisesta. En ymmärrä missä/miten hän sitten enää uisi, jos lopettaisi uimaseurassa.

Kaikki 3 ovat uineet ja lopettaneet seuratasoisen uintiharrastuksensa 10-11v, koska se on liian yksinäistä ja tylsää. Pojat kaipaavat tovereita ja lopulta joukkuelajeja. Harrastuksen pitää olla vapaaehtoinen. Meillä on sopimus, harrastusta pitää jatkaa maksukauden loppuun, sitten saa lopettaa ja aloittaa uuden harrastuksen, jos sellainen on löytynyt. Kaikkien ei suinkaa tarvitse harrastaa, jos aika kuluu muutenkin eikä ole taipuvainen paino-ongelmiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja aika totista touhua jo pienestä. Mitenkä, pojalla on paljon kokemusta vedessä olemisesta, joten olisiko vesipallo tms. mielekkäämpää. Sen rinnalla voisi kevennytysti harrastaa uimista vähän vähemmän totisemmin. Pakottaa ei kannata, ei järkeä.

Vierailija
48/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut lajit vaatii 6 kertaakin viikossa. Kyllä tuon 3 jaksaa normilapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

motiivi on se, että harrastetaan, koska vanhemmat vaativat, se on hukaanheitettyö aikaa ja rahaa. harrastamisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.



Voitte pakottaa lapsenne uimaan, mutta mitä hyötyä siitä on? Ei mitään, kun lapsi ei nauti harrastuksestaan. Harrastukseen motivoinut lapse pääsee pitkälle, mutta se motivoituminen lähtee aina lapsesta itsestään.



T. yhden ammattiurheilijan äiti ja 3:n sunnuntai harrastajan äiti

Vierailija
50/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut lajit vaatii 6 kertaakin viikossa. Kyllä tuon 3 jaksaa normilapsi.

toki "normilapsi", mutta järkeä, jos hän ei halua?! Jaksaahan normiäitikin nyplätä pitsiä 3 kertaa viikossa, mutta jaksaako todella, jos se ei yhtään kiinnosta? Ja olisi muutakin mielekästä tekemistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun mielestä kolme kertaa viikossa on tosi paljon. Kaksi kertaa viikossa on ihan hyvä, jos lapsi itse sitä haluaa, mutta kertakin riittää. Täytyyhän sitä jäädä aikaa ihan vaan oleskeluunkin ja vapaaseen leikkiin.

Vierailija
52/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko tosiaan niin, että me vanhemmat olemme tässä väärässä?

Olisiko teidän mielestä parempi, että hän jäisi "lillumaan" ilman mitään urheiluharrastusta?

Olen kyllä miettinyt, pitäisikö kysyä jos tuossa nykyharrastuksessa voisi palata takaisin vanhaan ryhmään, jossa treenejä oli harvemmin, josko se auttaisi tilannetta.

ap

Kolme kertaa viikossa tuntuu aika paljolta, ja jos harrastus on todella aloitettu jo 3-vuotiaana, ei ihme jos ei enää jaksa.

Onko tavoitteellista kilpaurheilua, jossa pitää treenata pikkulapsesta asti? Siinä tapauksessa teidän on turha yrittää tehdä väkisin maailmanmestaria, sillä lapsi lopettaa sen viimeistään 15-vuotiaana.

Vanhaan ryhmään palaaminen, harjoitusten vähentäminen ja muuten sen keventäminen voisi säilyttää sen innostuksen, jota harrastuksissa aina tarvitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja molemmilla on yksi ohjattu liikuntaharrastus. Mä olen pitänyt sen linjan, että lajin saa valita itse, mutta liikuntaharrastus on oltava. Lajia saavat myös vaihtaa niin halutessaan.



Toinen pelaa joukkuepeliä, treenit 3 krt/vko, yleensä pelitkin sisältyy tuohon 3 kerteen.

Toisella cheerleader-harrastus, treenit pari kertaa viikossa.



Välillä tietysti treeneihin lähteminen on vaikeaa, mutta yleensä lähtevät mielellään. Ovat harrastaneet nyt pari-kolme vuotta samaa lajia ja haluavat jatkaa syksyllä.



Kuopuskin kävi kerran viikossa isänsä kanssa yhdessä "treeneissä", mutta se oli lähinnä luistelun opettelemista, ei niinkään liikunnan tai harrastamisen takia siellä käynyt.



Mun mielestä ap voisi antaa mahdollisuuden lopettaa, jos aloittaa jonkin muua lajin. Mutta joku liikuntaharrastuksen voisi vaatia, ettei ihan hengailun takia jää liikkuminen.

Vierailija
54/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Poika on pyöreyteen taipuvainen ja jos hän ei noissa treeneissä kävisi, olisi varmasti jo melko pullea. Eikö se ole terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta asiallista harrastaa liikuntaa"



Uintia harrastavat eivät ole pulleita. Jos poikasi on pullea tai sellaiseen taipuvainen, kiinnitä huomiota ruokaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on kyllä jonkun ymmärryksessä vikaa, jos ei mitään muuta uintimahdollisuutta keksi kuin uimaseuran.



Osta sille lapselle sarjalippu lähimpään uimahalliin ja lupaa käyttää siellä vaikka kahdesti viikossa. Jospa joku muu kaveri lähtisi myös mukaan.



Kesä tulee ja luonnonvedet lämpenevät, että tavallisialla uimarannoillakin voi uida.



Jos tavoitteena on valmentaa tulevaa maailmanmestaria, niin kuusi harjoituskertaa viikossa ei ole paljon. Se kuitenkin edellyttää lapsen omaa innostusta ja käytännössä tarkoittaa sitä,että se on lapsi, joka vaatii vanhempia kuskaamaan harjoituksiin. Entä sitten, jos poika varttuukin painonnoston eikä uinnin mestariksi?

Vierailija
56/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viikolla on koulu ja viikonloppuna treenit. Ei ikinä kotipäivää. Se voi tosissaan tuntua lapsesta liian paljolta.



Ja lapsen päivittäisen liikunta-annoksen tulisi olla kaksi tuntia. Eli viikossa liikuntaa tulee saada 14 tuntia. 3 tuntia treeniä on tuosta 14:stä tunnista aika pieni osa. Rittävän liikunnan saamiseksi tavallinen arkiliikunta on huomattavasti tärkeämpää kuin tuo ohjattu liikuntaharrastus.

Vierailija
57/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä lopettamishaluja ole toistaiseksi ollut. Olen kuitenkin silloin tällöin antanut tytön skipata treenit, mikäli hän on ollut erityisen väsynyt tai haluton. Treenit ovat aika kovia ja niihin pitää mennä valmiina. On sitä joskus itselläkin sellaisia päiviä ettei treeni maistu ja uskon, että se on niitä kehon viestejä, joita pitää kuunnella.



Vahvistaakseni tytön intoa omaan harrastukseensa, olen mennyt myös itse mukaan uintiseuran toimintaan. Olen aina kisoissa mukana ja kaitsen koko valmennusporukkaa. Katson, että pysyvät lämpiminä ja syövät välipalat ym. Ehkä ap, voisit myös kokeilla tätä?



Uinti on hieno harrastus. En tiedä millaista on orastavan teinipojan elämä, mutta ainakin tyttöjen kehokuvasta ja suhtaumisesta omaan kroppaan tulee luontevaa. Minusta se on hienoa, sillä olen itse ollut kakarana hirvittävän epävarma omasta vartalostani.



Vierailija
58/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tykkää oikeasti lajista, keskustelisin oikein ajan kanssa hänen kanssaan, mistä kiikastaa. Voisiko esim. treenien määrää vähentää kahteen kertaan viikossa, jotta harrastus kuitenkin jatkuisi.

Jos harrastus kuitenkin muuttunut epämieluisaksi, voisi jutella mikä uusi harrastus kiinnostaisi. Voi olla muutakin kuin urheilua, kaikenlaista kivaa videokerhoista shakkikerhoihin tarjolla.

Jos aloittaa sitten uuden lajin, pitää sopia, että ainakin vuosi mennään siinä, koko ajan ei voi vaihtaa. JOtain kuria ja järjestystä kuitenkin pitää olla.

kiitosta kuitenkin.

Kysymys onkin nyt siitä, että hän ei halua mennä koska haluaisi nyt hengata kavereiden kanssa vaan. Itse harrastus ja laji on hänelle kyllä hyvin mieluinen.

Joukkuelajeista ei hän ole kiinnostunut, tai ainakin nämä futis-, lätkä ja sählykuviot ei nappaa. Tässä harrastamassaan lajissa hän taas pärjää hyvin.

Kaipaisin enemmänkin asiallista keskustelua siitä, miten helposti näihin oikkuihin kannattaa taipua, ja antaa lopettaa kuusi vuotta kestänyt hyvä harrastus.

Poika on pyöreyteen taipuvainen ja jos hän ei noissa treeneissä kävisi, olisi varmasti jo melko pullea. Eikö se ole terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta asiallista harrastaa liikuntaa?

ap

Vierailija
59/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

11 pahoittelee otsikkoa joka tuli jostain vanhasta viestistä automaatista :)

Vierailija
60/77 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nykyinen ei tunnu mieluisalta, edellytä, että poika ottaa jonkin toisen tilalle.



Tyttäreni lopetti kilpaurheilun yläasteen jälkeen, ja silloin asialle ei oikeastaan enää voinut mitään. 9-vuotias voi vielä aloittaa uuden lajin.



1 ja 2 eivät selvästikään tiedä, mistä puhuvat. Tollaisten vanhempien lapset roikkuvat isompina sitten ostarilla, kun ei lapsia saa "pakottaa" mihinkään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kuusi