Oikeestiko onnäin? Imetyksestä toisaalla

Siis että syy olisi siinä ettei saa juoda alkoholia. Sitä en epäile hetkeäkään, ettei monella "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä"-kortin vetäjällä oikeasti syynä ole mukavuudenhalu. Moni ei jaksa imetyksen sitovuutta, eikä sitä että alussa se ei olekaan niin helppoa että "tissi suuhun ja siitä se lapsi syö". Tunnin kestävät imetysmaratonit joiden jälkeen on vartin tauko ja taas sama alusta, on monelle äidille liikaa. Helpompi antaa pulloa, jää sitten aikaa kaikkeen muuhun.

Siis että syy olisi siinä ettei saa juoda alkoholia. Sitä en epäile hetkeäkään, ettei monella "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä"-kortin vetäjällä oikeasti syynä ole mukavuudenhalu. Moni ei jaksa imetyksen sitovuutta, eikä sitä että alussa se ei olekaan niin helppoa että "tissi suuhun ja siitä se lapsi syö". Tunnin kestävät imetysmaratonit joiden jälkeen on vartin tauko ja taas sama alusta, on monelle äidille liikaa. Helpompi antaa pulloa, jää sitten aikaa kaikkeen muuhun.

Itsellä ei ollut mitään oletuksia, en luovuttanut tunnin imetyssession jälkeen. Keskimäärin imetin iltaisin 6 tuntia, pidin yhden vessatauon. Pullon antaminen ei ollut helppoa, silloin se tuntui niin raskaalta päätökseltä, että tärisin ja sydän hakkas tuhatta ja sataa ja koin olleeni huonoin äiti maailmassa. Olisin imettänyt vauvaani vaikka 2 vuotiaaksi, jos se olisi edes jollain tasolla toiminut. ja "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä" oli niin väärin kaikkien tuttavien mielestä. Niin ei saanut sanoa, saati ajatella.

Pulloa vauva alkoi sitten syömään n.2,5kk ikäisenä, ja elämämme muuttui radikaalisti. En enää itkenyt vauvan kanssa kilpaa ja viimein pystyin ajattelemaan, että nyt tiedän, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja itkut loppuivat, ilmeisesti nälkää oli huutanut.

Jokainen tyylillään, yritetään ymmärtää.

Mä oon niin kamala, että ihan tietoisesti aloitin osittaisimetyksen, että saisin aikaa esikoisellekin... Enkä tosiaankaan kokenut syyllisyyttä tms. Mun mielestä se on ollut oikein hyvä ja toimiva ratkaisu.

Siis että syy olisi siinä ettei saa juoda alkoholia. Sitä en epäile hetkeäkään, ettei monella "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä"-kortin vetäjällä oikeasti syynä ole mukavuudenhalu. Moni ei jaksa imetyksen sitovuutta, eikä sitä että alussa se ei olekaan niin helppoa että "tissi suuhun ja siitä se lapsi syö". Tunnin kestävät imetysmaratonit joiden jälkeen on vartin tauko ja taas sama alusta, on monelle äidille liikaa. Helpompi antaa pulloa, jää sitten aikaa kaikkeen muuhun.

Itsellä ei ollut mitään oletuksia, en luovuttanut tunnin imetyssession jälkeen. Keskimäärin imetin iltaisin 6 tuntia, pidin yhden vessatauon. Pullon antaminen ei ollut helppoa, silloin se tuntui niin raskaalta päätökseltä, että tärisin ja sydän hakkas tuhatta ja sataa ja koin olleeni huonoin äiti maailmassa. Olisin imettänyt vauvaani vaikka 2 vuotiaaksi, jos se olisi edes jollain tasolla toiminut. ja "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä" oli niin väärin kaikkien tuttavien mielestä. Niin ei saanut sanoa, saati ajatella. Pulloa vauva alkoi sitten syömään n.2,5kk ikäisenä, ja elämämme muuttui radikaalisti. En enää itkenyt vauvan kanssa kilpaa ja viimein pystyin ajattelemaan, että nyt tiedän, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja itkut loppuivat, ilmeisesti nälkää oli huutanut. Jokainen tyylillään, yritetään ymmärtää.

Mä oon niin kamala, että ihan tietoisesti aloitin osittaisimetyksen, että saisin aikaa esikoisellekin... Enkä tosiaankaan kokenut syyllisyyttä tms. Mun mielestä se on ollut oikein hyvä ja toimiva ratkaisu.

Siis että syy olisi siinä ettei saa juoda alkoholia. Sitä en epäile hetkeäkään, ettei monella "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä"-kortin vetäjällä oikeasti syynä ole mukavuudenhalu. Moni ei jaksa imetyksen sitovuutta, eikä sitä että alussa se ei olekaan niin helppoa että "tissi suuhun ja siitä se lapsi syö". Tunnin kestävät imetysmaratonit joiden jälkeen on vartin tauko ja taas sama alusta, on monelle äidille liikaa. Helpompi antaa pulloa, jää sitten aikaa kaikkeen muuhun.

Itsellä ei ollut mitään oletuksia, en luovuttanut tunnin imetyssession jälkeen. Keskimäärin imetin iltaisin 6 tuntia, pidin yhden vessatauon. Pullon antaminen ei ollut helppoa, silloin se tuntui niin raskaalta päätökseltä, että tärisin ja sydän hakkas tuhatta ja sataa ja koin olleeni huonoin äiti maailmassa. Olisin imettänyt vauvaani vaikka 2 vuotiaaksi, jos se olisi edes jollain tasolla toiminut. ja "maitoa ei vaan tule tai se ei riitä" oli niin väärin kaikkien tuttavien mielestä. Niin ei saanut sanoa, saati ajatella. Pulloa vauva alkoi sitten syömään n.2,5kk ikäisenä, ja elämämme muuttui radikaalisti. En enää itkenyt vauvan kanssa kilpaa ja viimein pystyin ajattelemaan, että nyt tiedän, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja itkut loppuivat, ilmeisesti nälkää oli huutanut. Jokainen tyylillään, yritetään ymmärtää.

Uskon, että jos vielä saan lapsia, en enää stressaa samalla lailla, ja siitäkin johtuen jopa imetys voi sujua. :) Jos ei, niin ei.

Tiedän paljon samassa tilanteessa olleita, joilla vaikka oma äiti, anoppi, sisko, kummi, täti on ollut täysimettäjä ja sanojensa mukaan hoitanut homman oppikirjan mukaan ja otetaan oikeus arvostella toisen tapoja... surullista.

Mullakin kaveri hehkutti ennen raskautta, ettei halua antaa ollenkaan korviketta jne. Oli ostamassa jo ennen lapsen syntymää kallista kahden tissin sähköpumppua... Toppuuttelin. Ja kuinkas sitten kävikään? Maitoa kyllä tuli, mutta oli niin sitovaa hommaa, että siirtyivät pulloon jo kuukauden jälkeen... Noloa.



Itse osittaisimetin 14 kk. Osittaisimetys tarkoitti sitä, että isä antoi silloin tällöin hörpyllä maitoa, että pääsin suihkuun tai pienelle happihyppelylle koiran kanssa. Myöhemmin sitten joskus pullosta. En tykännyt pumppaamisesta ja maitoa tuli muutenkin liiankin kanssa, siksi korviketta.



Itselleen kannattaa olla armollinen, mutta kannattaa pitää mielessä, että lapsi hyötyy imetyksestä erittäin paljon. Toki lapsi hyötyy hyvinvoivasta äidistäkin.