Te joilla iäkkäämpiä vanhempia,

Ne ovat yksinäisiä ja kaipaavat seuraa. Kohta sitten itkettää kun ne ovat poissa ja tajuat että heidän viimeiset vuodet olisivat olleet elämän laadultaan parempia kun olisit käynyt. Vanhat ohmiset ovat yksinäisiä ja kaipaavat seuraa. OIKEESTI!!



Itse olen ostamassa suuren talon, jossa on oma iso huone vanhemmilleni jonne voivat tulla asumaan. En halua että heidän tarvitsee olla yksin liikaa. Toki heillä on myös oma koti.

meidän isovanhemmat asuu 1,5h ajomatkan päässä ja käymme heitäkin katsomassa useammin kuin 4-5 kertaa vuodessa!! mieheni vanhemmat asuu tunnin ajomatkan päässä ja kyllä käy kerran viikossa katsomassa mitä heille kuuluu ja auttamassa arjen asioissa..

meillä siis 3 paikkaa, miehen vanhemmat eronneet. Onneksi vanhempamme ovat hyväkuntoisia, niin riittää tuo tahti. Nyt kuukaudesa on yleensä yksi vkl niin että ei käydä jossain mummolassa, jos on tiukkaa ajallisesti niin käydään esim. minä minun vanhemmilla ja samana päivänä mies ja tytär miehen isällä.

meillä siis 3 paikkaa, miehen vanhemmat eronneet. Onneksi vanhempamme ovat hyväkuntoisia, niin riittää tuo tahti. Nyt kuukaudesa on yleensä yksi vkl niin että ei käydä jossain mummolassa, jos on tiukkaa ajallisesti niin käydään esim. minä minun vanhemmilla ja samana päivänä mies ja tytär miehen isällä.

ja lapset siis reilusti alle kouluiän.

En oikein tiedä miten asiat järjestän että pystyisin useammin auttaa. viimeeksi kun olin siivoamassa, kerkesi toinen lapsi napata lääkepillerin lattialta. Onneksi kerkesin ottaa pois.

Lääkkeitä siellä täällä. Mies matkatyössä ja viikonloppuisin olisi aikaa omalle perheelle.

Jos olisin yksinäinen ihminen, auttaisin varmasti enemmän. Lapsemme ovat vielä vilkasluonteisia, joten vaikeaa on. Edes roskia en pysty lähteä heillä yksin viemään, kun eivät pysty kuntonsa puolesta lapsia hetkeäkään katsoa.

Teillä ilmeisesti helpot lapset ja kaikki omassa elämässä reilassa, kun jaksatte noinkin usein vierailla isovanhempien luona.

Asia kun ei ole ollenkaan yksiselitteinen ja helppo.



Ensinnäkin. 1,5 h x 2 on aika aika autossaistumiselle yhtenä päivänä, siksi sellainen lyhyt piipahtaminen voi olla aidostikin hankalaa ja vaivalloista järjestää tosta vaan, varsinkin jos on pieniä lapsia useampia. Kenties vielä autokaan ei ole käytössä ihan aina.



Toiseksikin on vanhempien oma asenne. Jos tosiaan tarvitsevan käytännön apua, sitä voi aina ostaa. Ei edes maksa paljoa, on kaikenlaista eläkeläispalvelua, omakotiyhdistyksen talkkaria ymsyms.



Osa iäkkäistä on vaan aika visukinttuja, mistään ei haluta maksaa - mutta ap toki maksakoot monta kymppiä per kerta tuollaisesta apu-ajelusta (1,5 h matka lienee siis ainakin 120 km per suunta eli karkeasti arvioidenkin 30-40 euroa menee bensoihin).



Toisilla se voi hannata siitä, ettei tohdita päästää vieraita kotiin. Senkin yli voi päästä, jos aidosti tarvitaan apua. Ap voisi luvata apua avun etsinnässä.



Minulla isä on nyt 83-vuotias ja äitikin 77-vuotias. Asuvat 4,5 tunnin matkan päässä ja vieläpä niin, että muuttivat sinne kauas juuri, kun olimme hankkineet kesämökin heidän silloisen kotinsa läheltä (joka oli tunnin matkan päässä kotoamme), osin siksi, että voisin paremmin olla avuksi ja läheisemmässä kanssakäymisessä muutenkin. No, elämä on, mutta jotenkin kismittää, että nyt heitä sitten "ihmetyttää", miksi käymme vain pari krt vuodessa...

Ei aikuisista lapsista ole vanhukselle ystäväksi, kyllä ystävien pitää löytyä samanikäisistä tuttavista. Seurallisella anopillani oli vielä 85-vuotiaana paljon ystäviä, joiden kanssa puhui puhelimessa, kun kävelytaito oli jo heikko.



Arkisista askareista huolehtimiseen taas saa kotiapua ja on ihan vanhuksen oma häpeä, ellei sitä ota. Hoidin anopin ostokset ja raha-asiat sekä pyykit noin 2 vuoden ajan ennen kuin hän meni laitoskuntoon. Siivouksen hän osti ulkopuoliselta, samoin suuren osan ruoasta ja lisäksi sai kaupungin kotihoitoa. Meillä kuitenkin nuorinkin oli tuossa vaiheessa jo teini.



Järjestä ap äidillesi palaveri kaupungin kotihoidon kanssa ja mene itse mukaan. Kartoitatte palvelutarpeen ja pohditte, miten olisi järkevintä toimia. Et jää tämän asian kanssa yksin. Kyllä kaupungin kotihoidossa ymmärretään, ettei pikkulasten äiti voi irrota vanhuksen hoitoon.

Käyn pari kertaa kuussa siivoamassa ja hakemassa lämmityspuut sisäliiteriin.



Joka kevät ja syksy teen isommat siivoukset ja vaihdan verhot ja tuuletan patjat ja matot yms.



Kesällä käyn ajamassa nurmikot ja tekemässä lisäksi muitakin pihatöitä. Naapuri ajaa ison liiterin pihalle talven polttopuut, käyn pinoamassa ne liiteriin sisälle.



Lapsia 4 ja vuorotyö.

olin äitini apuna paljon enemmänkin ja kävin useammin. Oli helpompi kun ei ollut töissä,koska pystyin yöpymään ja jaoin työt kahdelle päivälle. Samoin olen kuskannut äitiäni lasten kanssa tk.ssa ja apteekissa ja fysioterapiassa.

Käyn pari kertaa kuussa siivoamassa ja hakemassa lämmityspuut sisäliiteriin.

Joka kevät ja syksy teen isommat siivoukset ja vaihdan verhot ja tuuletan patjat ja matot yms.

Kesällä käyn ajamassa nurmikot ja tekemässä lisäksi muitakin pihatöitä. Naapuri ajaa ison liiterin pihalle talven polttopuut, käyn pinoamassa ne liiteriin sisälle.

Lapsia 4 ja vuorotyö.

että se ei ole lyhyt piipahdus kun matkoihin menee jo 3 tuntia yhteensä.

Ja kitisevien lasten kanssa sitten siivotaan, käydään kaupassa, apteekissa ym.Päiväunetkin pitäisi lasten nukkua, mitenköhän se onnistuu?



Ja tosiaan edellä mainitut asiat hoidetaan niin että lapset ovat joka paikassa mukana. Upeaa jos te muut pystytte noin vain asiat hoitamaan. Mä olen kait sitten niin avuton kun en repeä joka paikkaan.

Bensat kyllä maksavat, mutta kun se ei ole siitä kiinni. Riskiä en ota että mun hoidellessa asioita, lapset löytää jostakin maton alta sydänlääkkeen tai karkaavat pihalle.

ja heillä käydään 5-6 kertaa vuodessa, joskus useamminkin. Ollaan perillä 3-7 päivää.



Miehen vanhemmat asuvat juuri 1,5 tunnin ajomatkan päässä ja siellä käydään parin viikon välein. Ajatellaan niin että ei siellä kovin montaa vuotta saa enää käydä..

Äiti on 83 ja täysin terve. Hoitaa perunapeltoa, vääntää kiviä, kaataa ja pilkkoo puita vielä täyttä päätä, kuten on koko ikänsä tehnyt. Ei tarvitse oikein missään apua.

kunnossa, etteivät pysty ollenkaan lapsia katsomaan yksin hetkeäkään. Pieni asunto joten päiväunipaikkojakaan ei ole.



Ja omia lapsia en saa siksi aikaa hoitoon muille. Valitettavasti. Ap

Kuinka usein käytte vierailemassa ja auttamassa? Mun vanhempi asuu noin 1.5 tunnin ajomatkan päässä ja pyytää usein kylään. Samalla pyytää apua arjen asioihin. Olen monesti sanonut että mun on raskasta käydä usein, kun oma perhekin ja vielä pienet lapset. Paljon töitä omasta takaakin. Käymme noin 4-5 kertaa vuodessa. Kotipalvelua olen tarjonnut, mutta kovin ovat vastaan. Jatkuvasti saa sanoa kysymykseen koska tulette, että ei nyt lähiaikoina. Kurjaa, kun sitä niin mielellään auttaisi enemmän, mutta omat voimavarat ei enää tahdo kaikkeen riittää ja he eivät sitä oikein ymmärrä.

Meillä asuvat kuuden tunnin ajomatkan päässä ja silti käydään kerran kuukaudessa auttamassa. Onhan siinä siltinkin kolme viikonloppua aikaa olla kotonakin!

Joskus useammin, joskus harvemmin. Onneksi meidän sisarusparvesta yksi asuu siinä lähellä, niin hän käy auttelemassa viikottain. Hänellä ei ole omaa perhettä, joten joutaa senkin puolesta paremmin kuin me muut, jotka asumme kauempana ja olemme perheellisiä.

että vanhemmat ovat kusipäitä, kun eivät auta lapsiaan joilla on rankkaa pienten lastensa kanssa, mutta nämä lapset voivat tyynen rauhallisesti olla auttamatta omia vanhempiaan, kun nämä ovat vanhoja ja avuttomia?

että vanhemmat ovat kusipäitä, kun eivät auta lapsiaan joilla on rankkaa pienten lastensa kanssa, mutta nämä lapset voivat tyynen rauhallisesti olla auttamatta omia vanhempiaan, kun nämä ovat vanhoja ja avuttomia?

Se menee niin, että vanhemmat eivät auta lapsiaan lastenlastensa kanssa, eivätkä lapsetkaan sitten vanhempiaan. Välit ovat etäiset, vaikkakin kohteliaat.

Minulla ainakin vanhemmat ovat vielä - onneksi - hyväkuntoisia, vaikka vanhoja ovatkin. Lisäksi hyvin toimeentulevia, joten jos nyt tarvitsisivat arkeensa apua, saavat sen kyllä ostaa. En aio ottaa lattioiden luuttuamista vastuulleni, ihan kylmästi sanottuna näin. Eri asia varmaan olisi, jos vanhempani olisivat auttaneet minua ja aidosti olisivat vähäosaisia ja avun tarpeessa.

että kiitollisuuden velassa ollaan loppuelämä ja oma elämä jää kakkoseksi, kun kaikki ylimääräinen aika autetaan vanhempia. just joo

Kuinka usein käytte vierailemassa ja auttamassa? Mun vanhempi asuu noin 1.5 tunnin ajomatkan päässä ja pyytää usein kylään. Samalla pyytää apua arjen asioihin. Olen monesti sanonut että mun on raskasta käydä usein, kun oma perhekin ja vielä pienet lapset. Paljon töitä omasta takaakin. Käymme noin 4-5 kertaa vuodessa. Kotipalvelua olen tarjonnut, mutta kovin ovat vastaan. Jatkuvasti saa sanoa kysymykseen koska tulette, että ei nyt lähiaikoina. Kurjaa, kun sitä niin mielellään auttaisi enemmän, mutta omat voimavarat ei enää tahdo kaikkeen riittää ja he eivät sitä oikein ymmärrä.

Meillä asuvat kuuden tunnin ajomatkan päässä ja silti käydään kerran kuukaudessa auttamassa. Onhan siinä siltinkin kolme viikonloppua aikaa olla kotonakin!