Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää päivääkään täällä tarpoa...
12.05.2011 |
Nykyisin säälin niitä jotka ovat raskaana. Oma elämäni on piloilla lasten jälkeen. Muuta eivät tee kuin huutaa ympäri vuorokauden, elämä on yhtä sekasortoa. Annan kaikkeni heidän vuoksi, yritän olla niin täydellinen kuin voin.En nuku, en syö, en harrasta, en tapaa oikeastaan ketään, koska en ehdi näitä. Mies on vuorotöissä. Paljon poissa, monta vuorokautta kuukaudesta. Itse olen niin järkyttävän väsynyt että itken koko ajan ja inhoan tätä olemassaoloa. Ottaisin itseni päiviltä mutta se olisi pelkurin valinta. Täytyy nyt vain raahata tätä hirvittävää taakkaa loppuelämän. Siinä samassa en kyllä aio kenellekään suositella lasten hankkimista.
Kommentit (11)
Mitä vanhemmaksi tulen sitä raskaammalta kaikki tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi olet ottanut marttyyriasenteen?
apua saa jos sitä haluaa/tarvitsee.
Minulla ukko tekee myös vuorotyötä välillä nähdään vuorokaudessa 20 min...
Lapsia on 7 ja kyllä minä nukun ja harrastan ja nautin elämästä.
Seuraava kysymys voisi ehkä olla minkä ikäisiä sinulla on lapset? ja montako heitä on? asutteko ihan metsässä vai taajamassa jne.
Kaikki oli vissiin liian hyvin, ajattelin että tähän väliin sopisi hyvin perustaa perhe. Ei ollut tarkoitus perustaa helvettiä mutta semmoinen minulla täällä nyt on. Itse olen tilaanteeni luonut, tiedänhän sen. Pointtini olikin varoitta muita että älkää tehkä lapsia. raskain taakka mitä itselleen voi hankkia :( p.s kaksi lasta "vain" on meillä, ei liuta, ja kolmen vuoden ikäero. Hyvin itkuinen pikkuvauva ja vaikea uhmaikäinen, joillakin menee varmaan helpommin.
Elämä on raskasta
mutta nyt voin erittäin huonosti ja ehkä olisikin aika hankkia apua. Lasten takia. haluaisin nauttia elämästä koska tiedän monta iloista äitiä joilla on vaikka kuinka monta lasta, ja hyvin menee. Minulla varmaan joku vika
juttelemassa jonkun kanssa? Tuo vaihe on kaikilla rankka 3v ja vauva. juu en ole kade. aina oonkin sanonu et 2 kanssa oli rankempaa, kuin näiden 7..
Mutta synnytyksen jälkeisen masennuksen läpikäyneenä sanoisin, hae tyttökulta apua. meinaan masismutsi on kamala :/
Parivuotta etiäpäin niin helopottaa,mutta nyt tarvitset apua. missä asut jos lähettyvillä niin määkin voin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus puhuminen ja kirjottaminenkin auttaa, kunhan vaan saa kaeiken sanoa ulos ilman että tarvii tuntea omista tunteistaan häpeää.
se 7 äityli
Olet ihana ihminen 7 äityli :) Jaksoit suoda minulle hyviä sanoja vaikka kuulostankin varmaan aivan järkyttävältä henkilöltä :/. Soitin hetki sitten neuvolaan ja pääsen ensi viikolla juttelemaan. Ehkä solmut rupeavat aukenemaan, ja ehkä ehkäpä perhe-elämä tuntuukin joku päivä ihan hienolta... :)
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeää samoin kunnollinen tukiverkko.
Mutta edelleen jos tahdot kirjoittaa maamuzka@luukku.com niin ollos hyvä.
Voipi olla että kirjoittelenkin. Jotenkin on vaan tuntunut niin häpeälliseltä tää tunne ja olotila. Kaksi tervettä lasta kuitenkin, ja niin edelleen. mutta huono olo siitä huolimatta. Ylöspäin mennään nyt, ei sitä voi tällä tavalla jatkaa
Kiitos sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä mieli, kun näkee,että täällä kirjoittelee myös hyviäkin ihmisiä,eikä pelkkiä veetuilijoita. jotka ilmeisesti haluavat pahentaa ap;een oloa!
kiitos 7 äitylille!
lähetän kovasti zemppiä ap;elle!
t. 4 äiti
a) menemään kimppaan ukon kanssa?
b) tekemään lapsia?
c) tekemään monta lasta pienillä ikäeroilla?
Kerro kuka pakotti?