Koska vauvan kanssa liikkuminen helpottaa?

Mitä olisi pitänyt sanoa? Kannattaa lähteä liikkeelle ajan kanssa, ottaa mukaan vauvan hoitotarvikkeet, paita joka kanssa voi imettää/ pullo ja maitoa.. Ja pysähtyä hoitamaan vauvaa, jos se itkee. Vaipankin voi vaihtaa kesken shoppailun. Ajan kanssa, päänahkaa kiristelemättä -asenteella

Meillä nyt vuodenikäinen lapsi viihtyy yleensä oikein hyvin vaunuissa tai rattaissa. Voin tunteja kävellä kaupungilla ilman ongelmia. Asumme ihan kaupunkimme keskustassa, joten toisaalta kotiin on hyvin helppo tulla, jos ongelmia ilmenee.



Aivan pienenä, kuukauden tai kahden ikäisenä vauva aina ulos mennessä tuppasi jostain syystä itkemään, mutta itku loppui lähes heti ulkona, jolloin hän nukahti. Samoin viime kesänä, kun oli niin kuuma, hän saattoi hermostua vaunuissa, vaikka oli tosi pienissä vaatteissa. Silloin myös istumaan oppiminen, tai pönkkäsin hänet rullattua kylpypyyhettä vasten istumaan, auttoi viihtymään pitkillä lenkeillä.



Luulen, että kyseessä on myös oppimisprosessi. Suosittelen rohkeasti vain lähtemään uusiin tilanteisiin. Mitään kamalaa ei oikeasti tapahdu.

Helppo tökätä vaan pullo suuhun. Kyllä se siitä rauhoittuu

Meillä nyt vuodenikäinen lapsi viihtyy yleensä oikein hyvin vaunuissa tai rattaissa. Voin tunteja kävellä kaupungilla ilman ongelmia. Asumme ihan kaupunkimme keskustassa, joten toisaalta kotiin on hyvin helppo tulla, jos ongelmia ilmenee.

Aivan pienenä, kuukauden tai kahden ikäisenä vauva aina ulos mennessä tuppasi jostain syystä itkemään, mutta itku loppui lähes heti ulkona, jolloin hän nukahti. Samoin viime kesänä, kun oli niin kuuma, hän saattoi hermostua vaunuissa, vaikka oli tosi pienissä vaatteissa. Silloin myös istumaan oppiminen, tai pönkkäsin hänet rullattua kylpypyyhettä vasten istumaan, auttoi viihtymään pitkillä lenkeillä.

Luulen, että kyseessä on myös oppimisprosessi. Suosittelen rohkeasti vain lähtemään uusiin tilanteisiin. Mitään kamalaa ei oikeasti tapahdu.

Meillä 3,5kk huutaa kuin palosireeni kun laitan vaunuun, mutta heti kun vaunut liikkuu rauhottuu ja jokeltelee. Ja sitten nukahtaa. Reissun päällä vaan vauvan hereillä ollessa sopivia taukoja ja imetystä/pulloruokintaa ja huomiota. Meillä esikoiselle ostin matkarattaat joissa hyvin säädettävä selkänoja koska noin 4-5 kuisena ei enää suostunut makaamaan vaunuissa kun ei nähnyt maisemia. Sitten taas mentiin.

Eilen juuri tultiin lasten kanssa ulkomaanmatkalta. Hyvin meni kun mentiin lasten aikataululla ja ehdoilla. Monesti (mulla ainakin aluksi esikoisen kanssa) ongelma oli mun omissa peloissani ja epävarmuudessani. Tämän sanoen - joka paikkaan ei tarvii ees mennä lasten kanssa. Ja leikki-ikäistä kävelevää kyllä mä komennankin kyllä - ei revi tavaraa hyllystä - tietää että ne on kaupantädin ei meidän.

Siinä ne oppii että mennään ja tehdään ja kuljetaan. Mun äiti sanoi just että meidän esikoisen kanssa on niin kiva tehdä asioita kun se on opetettu kulkemaan. Tällä en halua sanoa sitä että muut eivät kasvattaisi ja kouluttaisi lapsiaan vaan sitä että kun menee ja tekee niin lapsi oppii.

Esikoisesta muistelisin että kolmikuisen kanssa tuntui siltä että saattoi vähitellen mennä ja touhuta. Ekan kerran oltiin esikon kanssa ulkomailla kun lapsi oli 7kk.

Onko ergonominen eli sellainen jolla voi kantaa edessä, selässä ja lonkalla.. ja tietysti vain niin että vauvan vatsapuoli on kantajaan päin..? vai sellainen rintareppu jossa vauva ns. roikkuu haaroistaan jalat suorana..?



Myös kantovälineen mukavuus voi vaikuttaa vauvan viihtymiseen juuri esim. repussa.. itse olen käyttänyt kantoreppua ja liinaa ja vauva on viihtynyt niissä paremmin kuin rattaissa pääsääntöisesti.



Uskon että tuo asia helpottaa kun vähän kuluu aikaa.. itse aloin käyttämään myös kantovälineitä kaupungilla koska siellä vauva oli tyytyväisempi kuin rattaissa ja siis kantoväline oli varalta mukana..

Meidän esikoisen kanssa ei ole juuri koskaan ollut ongelmia liikkumisessa kaupungilla, kahvilla, kyläpaikoissa, julkisissa tai autossa. Mutta kuopus onkin ollut toista maata. Ekana vuonna juuri lähikauppareissut onnistuivat, mutta ei tullut mieleenkään lähteä pidemmälle, ilman painavaa syytä. Meillä jopa pienet automatkatkin olivat tuskaisia. Nyt on ikää yli 3 vuotta ja liikkuminen onnistuu pääsääntöisesti hyvin, ellei tempperamenttisella lapsellamme satu olemaan se huono päivä:)

Jatkui 8kk ikään asti ja senkin jälkeen oli aika kiusallista, kun vierasti kaikkia ihmisiä ja uusia paikkoja.

Vasta 2-3-vuotiaana muuttui iloiseksi vesseliksi ja onkin siitä asti ollut oikea hymypoika.

jossain 2. ja 3. ikävuoden välissä. Ei enää tutki liian innokkaasti maailmaa, ymmärtää että pitää käyttäytyä, jaksaa kävellä (ja kävelee minne pitää), saa rauhoiteltua puheella jos tulee tiukka paikka.



Mun mielestä pahin aika on siitä, kun lapsi ei viihdy enää vaunuissa siihen, kun alkaa olemaan hieman ymmärrystä päässä. Eli joskus 5-8kk - 1-2v on ollut meillä kaikkein rankin, esikoisella aiemmin kuin kuopuksella.

Vauvalla voi tietty sitten olla joku kausi, että menee helpommin, mutta kun alkaa liikkua, on vaikeaa olla liikkeellä pidempään niin, ettei vauva pääse konttaamaan/leikkimään. Ja kun alkaa kävellä, ei siksi halua istua jne. Kun osaa juosta, niin haluaa juosta, eikä hissutella.



Ne pikkuvauvan itkut tietysti helpottaa, joillakin puoleen vuoteen mennessä, sitten 9kk eteenpäin alkaa tulla omaa tahtoa...