Miten meidän äidit selvisivät lasten hoidosta,

ja kesäisin laittoi mut isovanhempien luokse hoitoon... Eli ihan hyvin on silloin selvitty, kuten nykyäänkin.

Vaan sairastui skitsofreniaan, samassa meni avioliitto jne. Mutta eihän näistä puhuta, aina pitäisi naisen vaan suorittaa elämää jaksamisensa rajoilla päivästä toiseen!

selvisi, vaikka päällään seisten...



Silloin kun minä olin pieni, niin äippäloma oli kolme kuukautta ja sitten vaan hoitoon. Mulle palkattiin kyllä yksityinen hoitaja ensin ja sitten vasta päiväkotiin n. vuoden ikäisenä.

ja tiskikone jo silloin. Kolme pientä lasta ja iso piha. Iso talo myös.

Kun äiti palasi työelämään, oli meillä hoitaja kotona.

Vielä 70- luvulla riitti se, että lapset oli joten kuten ruokittu ja pestiin silloin tällöin. Ei ollut mitään virikepaineita, eikä oletettu aikuisten esim. ulkoilevan lasten kanssa. Vanhemmuudessa oli rima todella, todella matalalla.

nyt onkin vaikeaa kun kiireiselle citymummulle noin vaan käykään vahtia lapsia. kun pitää matkustaa ja harrastaa.

koska äitien piti mennä töihin ku vauva 3kk ikäinen. Silloin pääsi töihin lepäämään ja saamaan taukoa pikkuvauvavaiheesta.



Mä olen kotona 24/7, vaikka vauva syntyi, hoidan myös esikoisen 2.5v kotona, ei tukiverkkoja kuin ehkä 6viikon välein pari tuntia äitini tulee tänne.

Ainakin meidän perheessä. Äiti piti vain äitiysloman, eli sen 105 päivää, 2vk ennen LA ja siitä eteenpäin. Eikä kukaan ihmetellyt.

Minä hoidan itse kolme lastani kotona, myös isommat. Vielä lapsettomat ja ymmärtämättömät sisarukseni eivät auta minua eikä lasten isovanhemmatkaan. Miten minä tai siis mieheni ja minä minä pärjään?



Vanhempani saivat apua a) Mummiltani. Mummi hoiti minut 3 kk-2,5 ikäisenä, kun vanhemmat kävivät töissä.

b) Suurten ikäluokkien sisarusparvelta eli tädeiltäni, sediltäni ja enoiltani. Kun äitini tai me oltiin kipeänä, kotiin saatiin jopa kunnallinen kodinhoitaja!

Lisäksi pyykit pestiin käsin usein ja muutkin kodinkoneet olivat vähissä. ja einekset.

50-luvulta lähtien!

Ja 70-luvun lopulla kun minä synnyin, oli meillä kotona pakastin ja pesukone.

Mikroaaltouuni ja einekset tulivat "kehiin" 80-luvulta lähtien...

"Oma äitini ei jaksanutkaan



Vaan sairastui skitsofreniaan, samassa meni avioliitto jne. Mutta eihän näistä puhuta, aina pitäisi naisen vaan suorittaa elämää jaksamisensa rajoilla päivästä toiseen!"



Ehkä siksi mietin omaa jaksamistani tarkemmin.

käytti uimahallissa, laski pulkkamäessä meidän kanssa, retkeiltiin.

Päivääkään ei yksikään meistä kolmesta ollut päivähoidossa, vaan kotiapulainen huolehti äidin ja isän ollessa töissä.

Ei silloin muutenkaan hoitopaikka ollut oikeus. Yksityisellä mekin on oltu. Kunnalliseen pääsi harvat.



Nythän äidin masennus ja jaksamattomuus on oikea trendi. Olet mahtavan vahva nainen kun kehtaat myöntää, että väsyttää.

Ja kappas, tästä tuli trendi samoihin aikoihin subjektiivisen oikeuden kanssa.

helpommallahan se äiti pääsi kuin nykyäidit.

koska äitien piti mennä töihin ku vauva 3kk ikäinen. Silloin pääsi töihin lepäämään ja saamaan taukoa pikkuvauvavaiheesta.

Mä olen kotona 24/7, vaikka vauva syntyi, hoidan myös esikoisen 2.5v kotona, ei tukiverkkoja kuin ehkä 6viikon välein pari tuntia äitini tulee tänne.

Sä olet normaali. Se kuka ei jaksa on luuseri.

isäni oli viikot poissa, reissuhommissa, äitillä ei autoa asuttiin vähän syrjässä. Olen onnellisessa asemassa vissiin ollut kun sain olla kotona sinne asti kun lähdin kouluun, äitini lähti vasta sitten töihin. Siskoni on minua 6 v vanhempi.

Niin se vaan on, että sukupolvet muuttuvat koko ajan passiivisemmiksi ja saamattomimmiksi. Kaiken pitäisi olla kivaa, helppoa ja mistään omasta ei haluta tinkiä tai luopua. Työelämä on myös nykyään aivan toista kuin äitiemme aikana. Moni asia on yhteiskunnassa muuttunut.

....lisäksi oli ihan yleisesti jääkaapit ja pyykinpesukoneet asunnoissa imuria myöten. Ehkä astianpesukoneet ja mikrot yleistyivät vasta 80-luvulla.



Pilttejä on ollu äitejä helppottamaan jo 50-luvulta, ja tosiaan eineksiäkin oli saatavilla ihan hyvin jo 70-luvulta. Säilykeruokaakin on ollu ties kuinka kauan.



Lisäksi kotiapulaisia sai tosi helposti, oli isot ikäluokat eli paljon sisaruksia auttamassa jne.



Ja vauvasta sai taukoa joka päivä 8 tunnin ajan, ku vauvat joutu hoitoon jo 3kk ikäisenä.

me oltiin paljon keskenämme ulkona ja äiti sitten parvekkeelta huusi syömään. Sisälläkin leikittiin lastenhuoneessa ja äiti luki romaaneja tai teki käsitöitä olohuoneessa. Mutta oli se silti usein väsynyt ja huonolla tuulella, valitti, ettei olisi pitänyt hankkia lapsia ja sanoi muuttavansa pian omaan asuntoon.

Niin ainakin meillä.



Äitini kertoo vieläkin kauhuissaan kuinka joutui olemaan puoli vuotta kotona 'lasten ollessa pieniä'.

Oli kuulemma elämänsä hirveintä aikaa.

Sen jälkeen mummo muutti meille lastenhoitajaksi.