Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako lasta kieltää kyselemästä "tyhmiä"?
11.05.2011 |
Papupata kolmevuotiaani on aina äänessä, ja jos ei muuta juteltavaa keksi, niin alkaa kyselemään mitä ihmeellisimpiä asioita. Miksi meillä on ulko-ovi? Miksi syöt leipää? Miksi pitää pestä hampaat? Mitä jos ei olis seiniä?
Kysymykset on siis joko niin outoja, että vaikea edes vastata, tai sitten päivänselviä asioita, että tietää niihin kyllä itse vastauksen. Hampaidenpesu-tyylisiin kysymyksiin vastaan yleensä, että kyllä sinä tiedät vastauksen itsekin, mutta lapsi jatkaa ja jatkaa vain miksi miksimiksi niin kauan, että vastaan oikein. En tiedä-vastauksia ei hyväksy ja joskus onkin vaikeaa, kun en johonkin kysymykseen osaa antaa vastausta.
Onko väärin, jos alkaisin karsimaan jatkuvaa kyselytulvaa kieltämällä ainakin nämä päivänselvät kysymykset, vai pitääkö tätä vain kestää ja vastailla samoihin kysymyksiin tuhanteen kertaan?
Ihanaa, että minulla on puhelias lapsi, mutta välillä tekisi mieli laittaa korvatulpat korviin. Jatkuva puheentulva on puuduttavaa.
Kommentit (23)
mutta jos sinusta tuntuu, että kysely on vain huomionhakua, niin mitä jos koittaisit antaa sitä huomiota jollain muulla tavalla, joka ei sinua itseäsi ärsyttäisi? joa lapsi haluaa jutella kanssasi niin kysypä sinä vaihteeksi häneltä jotain. Keskustelkaa. Homman ei ole pakko mennä niin, että lapsi kysyy ja sinä vastaan, mutta jos et muuten puhu niin tottakai lapsi yrittää edes tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai lyö leikiksi, meillä on ulko-ovi kun ei jaksettu enää kammeta savupiipusta/ikkunasta.
Hänestä tuli sittemmin opettaja. Nyt saa kysellä itsestäänselvyyksiä niin paljon kuin lystää!
Hänelle nuo ovat niitä elämän suuria kysymyksia, ja hän haluaa tietää miksi teillä on ovi.
Oma lapsi on 5-vuotias ja kysymyksiä tulee kanssa tauotta. Häntä voi jo vähän ohjata omaan ajatteluun ja todeta että mitä mieltä itse olet asiasta? Tätä tulee vielä jatkumaan vuositolkulla joten ap, me olemme vielä aika alussa....
Lapsellasi on kyselykausi. Aika nuorena onkin jo tuohon "miksi"-kauteen ehtinyt (eka kyselykausi nuorempana on yleensä "mitä/mikä"). Miksi-kysely osoittaa hänen ymmärtävän ja haluavan tietää lisää asioiden syy-yhteyksistä, eli vahvasti liitoksissa ajattelun kehitykseen. Hermojahan se raastaa, mutta menee ohi tai vähenee yleensä jonkn ajan kuluttua. Tää on kuin laulussa "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa".
Ja kuinka sitten reagoida? Tilanteen ja jaksamisen mukaan, sanoisin. Minusta voi sanoa, että "sä olet nyt kysellyt aika monta asiaa, nyt äiti ei jaksa vastata hetkeen aikaan (tai vaihtoeht. nyt enää yksi ja sitten on kyselytauko)". Joskus palauttaisin kysymyksen, eli kysyisin "no mitäs luulet/ mitä mieltä itse olet?". Joitain itselle tuntemattomia asioita lähtisin selvittämään lapsen kanssa vaikka netistä (jos on aikaa). Noista "miksi meillä on seinät?" -tyyppisistä sais tietysti aika vallattomia mielikuvitusjutteluita, kun ajateltais että niitä ei sitten oliskaan, kuinka me sitten talvella elettäisiin jne. Ja joskus vaan automaattisesti vastaisin kaikkeen.... Ja joskus menis hermot ja sanoisin, että nyt ei vaan ole kysymysten aika, toiste lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus samanlaista. Yleensä joko vastaan tai sitten kysyn lapselta, mitä hän itse arvelee vastaukseksi.
Jos sama/hyvin samankaltainen kysymys toistetaan monta kertaa peräkkäin, vastaan joskus, että "vastaan vielä yhden kerran, se on viimeinen kerta".
joskus samanlaista. Yleensä joko vastaan tai sitten kysyn lapselta, mitä hän itse arvelee vastaukseksi.
Meillä kysellään aina. Aina. Sitä on jatkunut nyt 3 vuotta ja kysymykset ovat luonnollisesti jalostuneet. Aluksi ne olivat niitä yksinkertaisia ja kaiken kattoi kysymyssana MIT? Se on jotain miksi/mikä/missä/mitä välimuoto. Sitten ovat tulleet mukaan ne laajemmat kysymykset, joita riittää. Voin toki sanoa että en vastaa enää, mutta seuraava kysymys tulee joka tapauksessa viimeistään minuutin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle 3-vuotias, joten en ole vielä ehtinyt kyllästyä :).
#9
joskus samanlaista. Yleensä joko vastaan tai sitten kysyn lapselta, mitä hän itse arvelee vastaukseksi.
ihanaa, joskus :) Meillä kysellään aina. Aina. Sitä on jatkunut nyt 3 vuotta ja kysymykset ovat luonnollisesti jalostuneet. Aluksi ne olivat niitä yksinkertaisia ja kaiken kattoi kysymyssana MIT? Se on jotain miksi/mikä/missä/mitä välimuoto. Sitten ovat tulleet mukaan ne laajemmat kysymykset, joita riittää. Voin toki sanoa että en vastaa enää, mutta seuraava kysymys tulee joka tapauksessa viimeistään minuutin päästä.
tuolla, etten enää vastaa sitä, etten enää vastaa samaan/hyvin samnakaltaiseen kysymykseen. Uuten kysymykseen vastaamiseen riittääkin sitten jo taas virtaa...kai.
#9
Voin toki sanoa että en vastaa enää, mutta seuraava kysymys tulee joka tapauksessa viimeistään minuutin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka luettelit. Mikään niistä ei ollut mun mielestä outo.
Tottakai vastaat lapsen kysymyksiin, saat vähän käyttää mielikuvitusta ja aivoja. Se ON rasittavaa, mutta välttämätöntä. Pääset vähemmällä jos vastaat kysymyksiin suoraan etkä välttele vastaamista (= "tiedät itsekin").
Ulko-ovi on, että pääsee ulos ja taas sisään. Seinät on ettei katto putoa niskaan.
Haluatko että lapsestasi tulee tiedonhaluton tuppisuu, joka aikuisena kirjoittaa oman aikansa Vauva-palstalle, että mikä ero on hallituksella ja eduskunnalla? Et varmaankaan.
PS
Kannattaa hankkia sellainen alunp. brittiläinen lastenkirja kuin Miksi. Pian papupatasi alkaa kysyä miten kuu pysyy taivaalla ja silloin sinun ja miehesi pitää oikeasti tietää.
Juttelen mielelläni lapsen kanssa ja leikimme ajatuksella seinättömästä kodista ja esitän vastakysymyksiä. Kyse ei ole siitä että haluaisin vaientaa hänet täysin ja tukahduttaa luontaisen uteliaisuuden, vaan karsia nämä "turhat" miksi-kysymykset, jotka vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka olisinkin jo vastannut.
Esimerkki eilisestä keskustelusta:
Äiti, missä olet?
Olen vessassa.
Miksi?
Koska olen pissalla.
Miksi?
Koska on pissahätä.
Miksi?
Välillä tarvii käydä pissalla. Käythän sinäkin.
Miksi?
Koska jokaisen ihmisen ja eläimen täytyy käydä pissahädän tullessa pissalla.
Miksi? Äiti, miksi?
Tämän jälkeen olen vastaamatta, tulen vessasta ja alamme syömään jonka avulla lapsi lopettaa kyselyn.
Yleensä en saa noin helposti katkaistua juttua, ilman että lapsi pahoittaa mielensä. Enkä aina ota oikein selvää mikälaisen vastauksen hän haluaisi, rehellisen ja leikiksi lyödyn höpsöttelyvastauksen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä aina ota oikein selvää mikälaisen vastauksen hän haluaisi, rehellisen ja leikiksi lyödyn höpsöttelyvastauksen.
ap
Rehellisen VAI höpöhöpövastauksen...
ap
Sataan kysymykseen vastattuaan miksi muuttuu meillä tuoksi vanhaksi vastaukseksi ja kysely loppuu siltä erää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin vastaillut loputtomiin, sekä mielenkiintoisiin että joutaviin kysymyksiin (kuten tuo vessaesimerkki), ja mitan tultua täyteen olen kyllä sanonut "kun se nyt vaan on niin". :D
Edelleenkin selvitän tiedonhaluisen lapsen toivomuksesta mitä ihmeellisimpiä asioita ja paljon. Akuuttia kyselykautta elävän lapsen on kuitenkin pikkuhiljaa opittava (ja oppiikin), että ihan joka hetki aikuinen ei pysty vastailemaan, ainakaan ajatuksen kanssa.
Täysin normaalia,jokaiselle tulee kyselykausi.
Olisi epänormaalia jos ei kysyisi huh!
se kasvattaa lapsen itsetuntoa kun jaksat minäkin jaksoin paitsi kerran....vein kersani naapuriin kun luulin hetken et tuun hulluksi.
Nyt kävisin oikein istumaan ja jättäisin kaikki kotityöt ja vastailisin niihin hupsuihin kysymyksiin sitten syötäisiin jäätelöt hupsuuden kunniaksi!:)
Kolmen lapsen kyselykaudet melkein takanapäin (kuopus vielä jaksaa).
Sinnittele, ap, se loppuu kyllä. Ellei teille tule lisää lapsia.
Nyt meidän 8-vuotias on alkanut kiinnostua kosmologiasta ja mies lukee Esko Valtaojaa että osaisi vastata edes jotakin kun poika kysyy. :D
13
Juttelen mielelläni lapsen kanssa ja leikimme ajatuksella seinättömästä kodista ja esitän vastakysymyksiä. Kyse ei ole siitä että haluaisin vaientaa hänet täysin ja tukahduttaa luontaisen uteliaisuuden, vaan karsia nämä "turhat" miksi-kysymykset, jotka vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka olisinkin jo vastannut.
Esimerkki eilisestä keskustelusta:Äiti, missä olet?
Olen vessassa.
Miksi?
Koska olen pissalla.
Miksi?
Koska on pissahätä.
Miksi?
Välillä tarvii käydä pissalla. Käythän sinäkin.
Miksi?
Koska jokaisen ihmisen ja eläimen täytyy käydä pissahädän tullessa pissalla.
Miksi? Äiti, miksi?Tämän jälkeen olen vastaamatta, tulen vessasta ja alamme syömään jonka avulla lapsi lopettaa kyselyn.
Yleensä en saa noin helposti katkaistua juttua, ilman että lapsi pahoittaa mielensä. Enkä aina ota oikein selvää mikälaisen vastauksen hän haluaisi, rehellisen ja leikiksi lyödyn höpsöttelyvastauksen.
ap
mä en saa kanssa kiinni oikein tästä ajattelusta. Minusta kyselykausi on taas ihanaa, lapsen uteliaisuus ja suhtautumistapa on niin virkistävää.
Mä olen käynyt tuon pissahätäkeskustelun monta kertaa ja mä olen selittänyt sen aina niin, että ihmisen syömä ruoka ja juoma muuttuvat elimistössä pissaksi ja kakaksi. Vähän vanhempana ovat sitten kiinnostuneet yleensä ruoansulatuksesta vähän tarkemmin. Sitten on mietitty, että pissaako/kakkaako prinsessat, mummut, monsterit, krokotiilit ja linnut jne.
Totta kai väsyneenä kysymykset voivat ärsyttää, mutta omasta mielestäni omaa rauhaa saa parhaiten niin, että ensin antaa lapselle aikaa ja sitten sen kun lapsen uteliaisuus, huomiontarve ja läheisyydentarve on tyydytetty, niin voi itse keskittyä hetkeksi omiin asioihinsa.
meillä on nimittäin samanlainen. Kyselee kaikenlaista hullua kyselemisen ilosta eikä siksi että oikeasti miettisi asiaa tai haluaisi siihen vastauksen. Vastailen sen minkä jaksan, ja kun ene enää jaksa ohjaan muihin puuhiin tai sanon esim että nyt äiti lukee lehteä eikä voi jutella sun kanssa.
Alue: Aihe vapaa
YMMÄRRÄTKÖ LAPSISTA YHTÄÄN MITÄÄN?