Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa mua ymmärtämään ihmistä, joka ei palauta lainaamiaan tavaroita.
10.05.2011 |
En nyt tarkoita sitä, että joskus unohtaa palauttaa jotain, vaan sellaisia ihmisiä, joille lainaaminen on sama asia kuin lahjoittaminen.
Mulla on parikin tällaista kaveria, lähin heistä kälyni. Käly on tosi mukava ja tulemme hyvin juttuun, mutta en enää uskalla lainata hänelle mitään, koska en ole vielä kertaakaan saanut lainaamaani takaisin pyynnöistä huolimatta.
Minusta on jotenkin kornia, että käly käyttää tyytyväisenä minulta lainaamiaan vaatteita, ja astioita, kirjat ovat hänellä hyllyssä näkyvillä. Kun menemme kylään, käly kattaa pöytään pullat minulta vuosi sitten lainaamallaan tarjoilulautasella.
Olen yrittänyt nätisti vihjailla, että voisin ottaa tavaroitani takaisin, ja silloin kälyni aina pahoittelee, että on unohtanut palauttaa ne, mutta ei tee elettäkään palauttaakseen.
En missään tapauksessa halua nipottaa tai rikkoa hyviä välejä tavaroiden takia, mutta voisiko joku auttaa minua ymmärtämään tällaista käytöstä?
Kommentit (31)
Mutta pohdiskelen, että voisiko olla jonkin sortin väärinymmärrys. Että lainaaja jotenkin ymmärtäisi, että on kyse pitkäaikaisemmasta lainasta?
Oletko ap esim. sanonut, että palauttamisella ei ole kiire? Voisiko lainaaja tulkita, että saa pitää tavaraa niin kauan kuin haluaa?
Oudolta kuulostaa kumminkin.
Minäkin olen tuota miettinyt, kun olen kiltti ihminen, niin ehkä olen jotenkin tajuamattani antanut ymmärtää, että en haluaisi lainaamaani takaisin... Sitten toisaalta, minä ainakin oletan ilman muuta, että jos muusta ei ole selvästi ollut puhetta, niin tavara palautetaan heti käytön jälkeen. Kai meitä sitten on niin moneen junaan.
niin kyllä lainaajan pitäisi siitä ymmärtää, että ne haluttaisiin jo takaisin.
Minusta ap voi ihan hyvin vierailulla laittaa oman tavaransa laukkuunsa ja sanoa, että tarvitsen tämän nyt takaisin. Ihan iloisella äänellä todeten, muina naisina. Jos lainaaja siitä suuttuu niin täytyy olla jotain vakavampaa vikaa päässä. Sellaiselta en kaipaisi lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei toimi siis suora kysymys: "Voisinko saada takaisin lainaamani (vaatteen, astian, kirjan ym.), koska tarvitsen sen nyt itse" ?
Ihan rauhallisesti ja mukavasti, mutta ilman tulkinnanvaraa ilmaise toiveesi. Jollei anna takaisin, lahjoita tavarat samantien ja viisastuneena ole lainaamatta jatkossa - jollet ole valmis lahjoituksiin.
Eli ei toimi siis suora kysymys: "Voisinko saada takaisin lainaamani (vaatteen, astian, kirjan ym.), koska tarvitsen sen nyt itse" ?
Ihan rauhallisesti ja mukavasti, mutta ilman tulkinnanvaraa ilmaise toiveesi. Jollei anna takaisin, lahjoita tavarat samantien ja viisastuneena ole lainaamatta jatkossa - jollet ole valmis lahjoituksiin.
Ajattelin vaan, että jos täällä olisi joku, joka pystyisi eläytymään tuollaisen lainaajan sielunelämään ja selittämään asian. Usein on helpompaa hyväksyä outo käytös, jos tietää, mistä se johtuu.
Mutta kiitos kuitenkin kaikille kommentoineille!
ap
oletko varma ettei ne pölli sulta jotain!tosi erikoista,mä en ole tollasten kanssa tekemisissä,opettaa tapansa viä muksuillekin!
Eli ei toimi siis suora kysymys: "Voisinko saada takaisin lainaamani (vaatteen, astian, kirjan ym.), koska tarvitsen sen nyt itse" ?
Ihan rauhallisesti ja mukavasti, mutta ilman tulkinnanvaraa ilmaise toiveesi. Jollei anna takaisin, lahjoita tavarat samantien ja viisastuneena ole lainaamatta jatkossa - jollet ole valmis lahjoituksiin.
Ajattelin vaan, että jos täällä olisi joku, joka pystyisi eläytymään tuollaisen lainaajan sielunelämään ja selittämään asian. Usein on helpompaa hyväksyä outo käytös, jos tietää, mistä se johtuu.
Mutta kiitos kuitenkin kaikille kommentoineille!
ap
että tarvitsisin sitä vyötä, jonka lainasin sinulle, voisitko tuoda sen takaisin.
Tähän käly on todennut, että ai niin, joo, mä en oo ihan varma missä se on mutta etin. Ja siihen se sitten on jäänyt. Yhden pöytäliinan sain takaisin, kun kylässä ollessani kysyin, että voinko muuten ottaa tän pöydässä olevan liinan lähtiessäni kun se on mun. Ei kehdannut sanoa etten voi, vaikka ei ollut sitä itse tarjonnutkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainattaessa on paikallaan sopia lainausehdoista. Niin se vaan menee. Ihan rauhassa ilmaiset, milloin itse tarvitset lainattavaaa tavaraa - aikaraja lainalle. Aluksi kokeeksi eli osaako palauttaa ajoissa ja jollei, jatkossa ei lainata.
Silti voi olla mukava, vaikka onkin yksiselitteinen.
Ei tarvitse arvailla toisen ajatuksia, kun tekee ne itse selviksi. Kukin olkoon sellainen kuin on, mutta omat rajat on osattava aikuisen jo ilmaista.
että tarvitsisin sitä vyötä, jonka lainasin sinulle, voisitko tuoda sen takaisin.
Tähän käly on todennut, että ai niin, joo, mä en oo ihan varma missä se on mutta etin. Ja siihen se sitten on jäänyt. Yhden pöytäliinan sain takaisin, kun kylässä ollessani kysyin, että voinko muuten ottaa tän pöydässä olevan liinan lähtiessäni kun se on mun. Ei kehdannut sanoa etten voi, vaikka ei ollut sitä itse tarjonnutkaan.
ap
Jos lainattu esine on näkösällä, ota se yksinkertaisesti itse käteesi ja sano että viet sen nyt pois. Vyötä voisit pyytää heti etsimään - kuinka hukassa nyt aikuisella ihmsellä voi olla joku vyö?? Lupaudu auttamaan etsinnöissä heti siinä hetkessä.
Voi tietty olla, että ap:n lainaamia esineitä ei enää pitkään sen jälkeen olisi esillä vaan kaikki joutuisi kaappien kätköihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu kans lainailee mielellään, mutta ei palauta mitään. Aina sai olla karhuamassa jahakemass tavaroitaan. Juu en ole enää vuosiin lainannut mitään hälle.
Pahimmat liittyy juurikin lastentarvikkeisiin.
No, kehtoa (sukulainen tehnyt meidän lapsille) en oikeastaan edes lainannut, siskoni oli sen luvannut puolestani (kysymättä multa) ja antanut sen meidän varastosta (asuttiin tuolloin ulkomailla)
Ei koskaan palauttanut sitä, kun muutettiin takaisin suomeen ja kyselin sen perään, sanoi et joo on se tääl tuu hakeen. Siis mun piti ajella 50km päähän hakeen omani pois jota en ollut edes lainannut. No menin hakemaan ja tämä kehto oli kylmässä ulkovarastossa (ollut jo 2v) ja täynnä hiiren paskaa, pohjassa halkeama. Onneks ei sen kummemmin ollut pilalle menny. Siinähän sitten jynssäsin ja desinfioin kehtoa aikani.
Lastenvaatteita lainasin, oli lainannut eteenpäin ilman mitään kysymistä tai ilmoittamista. Suurin osa onneks tuli suht hyvinä takas. (lainaaja oli luullut, et mä tiesin edelleenlainauksesta)
Siskoni lainas vauvanvaunut ja lahjoitti ne mitään kysymättä eteenpäin jollekkin miehensä veljenvaimon tyttärelle.
Eli ei toimi siis suora kysymys: "Voisinko saada takaisin lainaamani (vaatteen, astian, kirjan ym.), koska tarvitsen sen nyt itse" ?
Ihan rauhallisesti ja mukavasti, mutta ilman tulkinnanvaraa ilmaise toiveesi. Jollei anna takaisin, lahjoita tavarat samantien ja viisastuneena ole lainaamatta jatkossa - jollet ole valmis lahjoituksiin.
Ajattelin vaan, että jos täällä olisi joku, joka pystyisi eläytymään tuollaisen lainaajan sielunelämään ja selittämään asian. Usein on helpompaa hyväksyä outo käytös, jos tietää, mistä se johtuu.
Mutta kiitos kuitenkin kaikille kommentoineille!
ap
että tarvitsisin sitä vyötä, jonka lainasin sinulle, voisitko tuoda sen takaisin.
Tähän käly on todennut, että ai niin, joo, mä en oo ihan varma missä se on mutta etin. Ja siihen se sitten on jäänyt. Yhden pöytäliinan sain takaisin, kun kylässä ollessani kysyin, että voinko muuten ottaa tän pöydässä olevan liinan lähtiessäni kun se on mun. Ei kehdannut sanoa etten voi, vaikka ei ollut sitä itse tarjonnutkaan.
ap
Tuohan on toimiva juttu, jos tosiaan jokin oma esine sopivasti ulottuvilla. Takaisin vaan.
Muitten lainojen kohdalla voisi toimia: "Kun nyt sopivasti olen paikalla, tarvitseko apua etsimisessä. Minull olisi nyt aikaa!" Todella tarkoitat sanomaasi ja osoitat sen toimillasi (tuttua lastenkasvatuksesta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei toimi siis suora kysymys: "Voisinko saada takaisin lainaamani (vaatteen, astian, kirjan ym.), koska tarvitsen sen nyt itse" ?
Ihan rauhallisesti ja mukavasti, mutta ilman tulkinnanvaraa ilmaise toiveesi. Jollei anna takaisin, lahjoita tavarat samantien ja viisastuneena ole lainaamatta jatkossa - jollet ole valmis lahjoituksiin.
Ajattelin vaan, että jos täällä olisi joku, joka pystyisi eläytymään tuollaisen lainaajan sielunelämään ja selittämään asian. Usein on helpompaa hyväksyä outo käytös, jos tietää, mistä se johtuu.
Mutta kiitos kuitenkin kaikille kommentoineille!
ap
että tarvitsisin sitä vyötä, jonka lainasin sinulle, voisitko tuoda sen takaisin.
Tähän käly on todennut, että ai niin, joo, mä en oo ihan varma missä se on mutta etin. Ja siihen se sitten on jäänyt. Yhden pöytäliinan sain takaisin, kun kylässä ollessani kysyin, että voinko muuten ottaa tän pöydässä olevan liinan lähtiessäni kun se on mun. Ei kehdannut sanoa etten voi, vaikka ei ollut sitä itse tarjonnutkaan.
ap
Tuohan on toimiva juttu, jos tosiaan jokin oma esine sopivasti ulottuvilla. Takaisin vaan.
Muitten lainojen kohdalla voisi toimia: "Kun nyt sopivasti olen paikalla, tarvitseko apua etsimisessä. Minull olisi nyt aikaa!" Todella tarkoitat sanomaasi ja osoitat sen toimillasi (tuttua lastenkasvatuksesta).
Mä oon vaan niin kiltti, etten kehtais. Kun ne tavarat ei kuitenkaan oo niin tärkeitä, verrattuna siihen, että koko ihmissuhde menis pilalle. Kai mun pitäisi vaan rohkaistua...
ap
Voisiko olla, että tää lainaaja on vaan semmonen tosi huoleton tyyppi. Siis liian huoleton. Mutta ei tee sitä tahallaan. Eikä ymmärrä noita pieniä vihjailujakaan sen tarkemmin...
Mun mies on siis just sellainen että unohtaa palauttaa lainaamansa asiat (unohtaa myös sovitut menot jne..), tai usein kyllä muistaa että "ainiin tuokin pitäis palauttaa" - mutta jos sillä hetkellä vaikka telkusta näkyy jotain mielenkiintoista, asia jää ja palaa mieleen taas joskus hamassa tulevaisuudessa vasta. Ja just jos joku kysyy takaisin tavaraa joka ei juuri sillä hetkellä ole käsissä, sanoo varmasti etsivänsä ja palauttavansa. paitsi että on minuutin kuluessa autuaasti unohtanut asian.
Ja voin vannoa ettei tee tahallaan, on vaan jotenkin erilainen ihminen muistinsa kanssa, määrittelisin tämän jopa joksikin kehityshäiriöksi välillä, ei osaa keskittyä elämässä kuin niihin asioihin, mitkä oikeasti kiinnostaa..
Nykyään minä huolehdin meillä oikeastaan kaikesta materiaalista, huomautan kerta toisensa jälkeen jos ei jotain palauta tai muista lupaamiaan asioita. Ja olen kieltänyt ystäviäni lainaamasta meille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mun piti ajella 50km päähän hakeen omani pois jota en ollut edes lainannut. No menin hakemaan ja tämä kehto oli kylmässä ulkovarastossa (ollut jo 2v) ja täynnä hiiren paskaa, pohjassa halkeama. Onneks ei sen kummemmin ollut pilalle menny. Siinähän sitten jynssäsin ja desinfioin kehtoa aikani.
Siskoni lainas vauvanvaunut ja lahjoitti ne mitään kysymättä eteenpäin jollekkin miehensä veljenvaimon tyttärelle.
Toisten tavaroita ei voi ottaa luvatta, toisille kuuluvia tavaroita ei vahingoiteta ja lainat palautetaan ajallaan.
Nuohan opetetaan jo ihan pikkulapsille!!!
helpompaa aa hyväksyä outo käytös, jos tietää, mistä se johtuu.
Jos on lapsena ollut puutteita kotikasvatuksessa ja ei ole joutunut sita aiemmin korjaamaan, ei kai voi odottaa aikuisen helposti muuttuvan. Sen mukaan toimit sitten jatkossa.
Kun ne tavarat ei kuitenkaan oo niin tärkeitä, verrattuna siihen, että koko ihmissuhde menis pilalle.
Tuohan on viisaasti ajateltu ja ihan oikein. Mutta sitten on oltava sanasta naista ja tosiaan valmis lahjoittamaan pois tavarat, joita ei kuulu takaisin. Kun ne kuitenkin ovat vain tavaroita.
Asia selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sellainen idealisti tai kommuuniajattelija? Kaikki kuuluu kaikille, ollaan samaa perhekuntaa ja kaikki tavarat ovat yhteistä omaisuutta?
Olisiko sellainen idealisti tai kommuuniajattelija? Kaikki kuuluu kaikille, ollaan samaa perhekuntaa ja kaikki tavarat ovat yhteistä omaisuutta?
Mun sisko ajattelee, et hän saa tehdä mitä vaan mun tavaroille koska on köyhempi kun mä.
Tosin tuon vaunujutun jälkeen pistin totaalisen stopin, et meiltä ei lainata oteta enää mitään.
Suuttuhan se siitä, mut suuttuu niin monesta muustakin jatkuvasti.
Mielestäni on tosi tökeröä lainaajalta unohtaa palautus, sen pitäisi ehdottomasti olla sen vastuulla muistaa ja huolehtia, joka on lainaksi saanut! En ole kyllä noin törkeisiin tapauksiin ikinä törmännyt, paitsi kerran rahan ollessa kyseessä. Puolituttu aneli lainaamaan sata euroa, kun oli jotenkin pulassa vuokran kanssa tms... Silloin satanen oli minulle aika pieni raha joten lainasin, kysyin sitä takaisin monta kertaa ja sain 40 euroa parin vuoden päästä. Sen jälkeen annoin olla enkä enää ole lainannut rahaa kellekään. Onneksi ei ole kukaan kysynytkään.
Kerran lainasin ystävälle juhliin hienot kaula- ja korvakorut. Hän palautti myöhemmin kaulakorun jolloin kysyin, että enkö lainannut myös korvakorut. Mitään sanomatta hän haki korvakorut. Silloin kyllä meinasi pistää vihaksi, kun ei edes pahoitellut unohdustaan tai tuntunut välittävän tulevatko kalliit korut palautettua. Tai mistä tiedän, vaikka hän olisi toivonut voivansa pitää ne.
Jos pitää miettiä, mikä saa ihmisen olemaan palauttamatta tavaroita niin yksi syy voi olla, että henkilö kokee että ollaan niin yhtä perhettä että tavarat ovat vähän niinkuin yhteisiä. Ei ehkä tuossa teidän tapauksessa kylläkään. Itse nimittäin myönnän että olen joskus lainannut jotain omilta vanhemmiltani ja päätynyt pitämään sen. Silloin he kylläkään eivät ole pyytäneet tavaroitaan takaisin vaan päin vastoin saattaneet tarjota omaksi. Esim. lainasin isältäni verenpainemittarin, kun paineet olivat raskausaikana koholla. En muistanut palauttaa sitä pariin kuukauteen, ja sitten huomasin että isä oli ostanut itselleen uuden, hienomman mittarin. Viime keväänä taas lainasin äidiltä ikkunanpesuvälineet ja hän joutui niitä kysymään pari-kolme kertaa ennen kuin muistin tuoda. Ja ikkunat on vieläkin pesemättä! Sanoisin siis, että mitä läheisempi ihminen, sitä huolettomampi tulee joskus oltua palauttamisessa. Vieraiden tavaroista en kehtaisi olla huolehtimatta tosi tarkkaan.
lainata jotain noilta ikilainaajilta. Kirjan, leffan, mitä vaan arvoltaan "sopivaa" eli ei ihan arvotonta, muttei timanttejakaan. Sitten laitat sen muina naisina hyllyysi ja katsot miten käy. Jos eivät muista pyydellä takaisin on kyse varmaan kommuuniajattelusta, että kaikki on yhteistä. Jos alkavat karhuta, varkaita ovat.
miksi tuo lainaaja pahoittaisi mielensä ja välit saattaisivat mennä poikki, jos otat omat tavarasi mukaan lähtiessäsi? Siis en vain käsitä, MIKSI kukaan voisi sellaisesta loukkaantua?!
Edelleenkin mua ihmetyttää, että miksi asioista ei voi sopia? Jos lainaa nyt vaikka jotain astiaa tai pöytäliinaa, niin eiköhän sitä lainata jotain tilaisuutta varten eikä vaan siksi kun se on kiva. Eikö lainaaja voi sanoa, että palautus on vaikka tilaisuuden jälkeen seuraavana päivänä klo 13?
Sama juttu lasten tarvikkeissa, eikö voi sopia, että palautat ne kun sesonki on ohi, lapsi on kaksi vuotta tai kun nähdään seuraavan kerran?
Mua vaan ällistyttää se, että ihmiset kuvittelevat ihmisten toimivan samalla tavalla kuin he itse.
Toki olen samaa mieltä, että on outoa että käly hilloaa lainattuja tavaroita, mutta mikä estää sopimasta?
Jos sitten ei päästä sopimukseen, niin sitten voi ihan hyvin sanoa, että ei voi sitoutua avoimeen palautukseen, koska tarvitsee kyseistä tavaraa itsekin.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin olen tuota miettinyt, kun olen kiltti ihminen, niin ehkä olen jotenkin tajuamattani antanut ymmärtää, että en haluaisi lainaamaani takaisin... Sitten toisaalta, minä ainakin oletan ilman muuta, että jos muusta ei ole selvästi ollut puhetta, niin tavara palautetaan heti käytön jälkeen. Kai meitä sitten on niin moneen junaan.