Lue keskustelun säännöt.
tarhassa ollaan huolissaan 5v:n tunne elämästä?
09.05.2011 |
Eli 5v käynyt vuorovaikutusryhmässä koko kevään ajan. Koskaon ujo ja hitaasti lämpenevä. Ei ota kontaktia itse aikuiseen. Tulee toimeen lasten kanssa ja on tarhassa kavereita.Olen kysellyt miten vuorovaikutusryhmässä menee ja on sanottu että ihan hyvin ja edistystä tapahtuu. Sitten olin palautekeskustelussa ja nyt sain tietää että erityislastentarhanopettaja on todella huolissaan lapsen tunne elämästä. Tämä tuli ihan puun takaa. Mitä se tarkoittaa?
Lapsi ei näytä oikein tunteitaan tarhassa vaan on "kivikasvo"
Kommentit (47)
Jos sen kertoo ja asia tulee ilmi niin mitäs sitten. Olen kuullut tapauksista joissa lapsi on viety äidin masennuksen takia. Tai jos myöhemmin tulisi ero niin se olisi peruste antaa lapsi isälle.
ap
Jos masennus on sitä luokkaa, että äiti ei enää hoida lastaan ja lapsi todella kärsii henkisesti tai fyysisesti ja äiti on vielä haluton yhteistyöhön, niin lapsen kuuluukin päästä pois äidin luota turvaan.
Jos olet hyvä äiti, otat avun vastaan ja teet yhteistyötä. Ei sinulta lasta pois viedä. Kyllä ymmärrän täysin kantasi siitä, että on inhottavaa, kun yksityisiä asioita ruoditaan joka taholla. Nykypäivänä on vähän sellainen isoveli valvoo meininki, että välillä sitä melkein ihmettelee, että koteihin ei ole vielä asennettu kameroita neuvolan toimesta. ;)
Mutta hei nyt on se aika, kun sinun pitää toimia ja kertoa, että sinulla on kyllä masennustaustaa. On ihan ymmärrettävää, että et ole vielä tarhaan kertonut jos lapsi ei ole kotona oireillut ja tarhastakin on tullut positiivista palautetta. Ei minustakaan kaikkea tarvitse varmuuden vuoksi kertoa. Joka ikistä murhetta varmuuden vuoksi kaataa toisten ihmeteltäväksi. Tilanne on kuitenkin eri, jos jotain hälyyttävää on ilmennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. Kirjoitit ihan kuin meidän lapsesta. Lapsi on jo askarilainen, tuleva syksyn ekaluokkalainen. Hän on juuri tuollainen, ei juttele aikuiselle, vastailee vaan tosi lyhyesti jos kysytään. Lapsille juttelee (ei välttämättä kaikille), leikkii hienosti ja on ihan kuin "normaali", mutta aikuisen kanssa, ja ryhmätilanteissa menee jotenkin lukkoon.
Olen jutellut tästä psykologin kanssa, ja meillä on ollut palavereja 2 kertaa eskarissa, toisessa oli tuleva opettajakin mukana, että hän osaa varautua tulevaan, eikä vaadi lapselta mahdottomia. Olemme menossa myös perheneuvolan lääkärille. kysyin psykologilta onko tämä selektiivistä mutismia, mutta ei kuulemma kuulosta siltä?
En tiedä onko tämä pelkkää ujoutta, vai onko tässä jotain muutakin. :( Mutta ainakin teen kaikkeni että lapseni tulisi ulos kuorestaan. Hän on muuten hyvin samanlainen kuin minä.. ja minun isä.. eli on kait periytyvää.
Vaan teen kaikkeni ettei samaa tulisi lapselle. Mutta en tiedä mitä näissä yleensä tehdään. Kerrotaan kaikki sairaudet suoraan tarhaan? Ja voihan se olla että tietävätkin. Eivät ole vaan mitään siitä sanoneet. Enkä tarhaa syytä. Hyvä että huomaavat. Kunhan kärpäsestä ei tehdä härkästä. Sekään ei välttämättä ole hyvä. Lisäksi lapsella tullut monta tarhanvaihtoa pienenä.
ja sinunkin hyväksesi viime kädessä. Jos reilusti kerrotaan, miten meillä menee, voidaan paremmin tukea lastakin, ja sinullakaan ei ole tuskia peitellä tilannetta. Lasta ei tietysti äidin voinnilla pidä kuormittaa, mutta jotenkin se tulisi sanoittaa, että äidillä on pikkusen vaikeaa, mutta se ei johdu sinusta rakkaani, sinä olet äidille iso ilo ja onni. Salatuista tilanteista sitten se lapsikin joutuu ehkä liikaa vain mielessään kehittelemään, sietämään ja pohtimaan tavalla, joka saattaa lisätä hänen sulkeutuneisuuttaan.
Ei kyse ole siitä, että sun asiat "kuuluu" tarhalle, vaan kasvatuskumppanuudesta. Päiväkoti ja sinä hoidatte lasta yhdessä. Minusta avoimuus on vain hyväksi.
en ymmärrä miksi masennuksesta pitäisi kertoa päiväkodissa. Pahimmassa tapauksessa siitä juorutaan kahvipöydässä ja lapsi joutuu silmätikuksi. Mutta voihan ap kertoa, että on sairastellut pitkään (voit vaikka keksiä jonkun sairauden, mikä ei näy päällepäin) ja on itsellä ollut viime aikoina aika rankkaa mikä sitten saattaisi vaikuttaa lapseen.
Itse olen myös nähnyt miten joistain juorutaan. Lapsista ym. jos on esim. masennusta. Tai pahimmassa tapauksessa joutuu kiusatuksi tai erityiskoulu kierteeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi oireilee ja syytä ei ymmärretä, koska taustoja ei tiedetä... silloin hoidetaan vaan oiretta ja yleensä sillä ei ole mitään tehoa
nyt olisi mahdollisuus puuttua varhain ja estää lapsen mahdollinen psyykkinen sairastuminen, mille erityisesti äidin masennus altistaa kovasti, oikeasti.
kaikkea hyvää kuitenkin teille ja toivottavasti saat voimia kertoa lapsen kannalta tarpeelliset asiat, mtä ne sitten onkaan, näin netin välityksellä ei voi puhua kuin yleisellä tasolla
Jos masennus on sitä luokkaa, että äiti ei enää hoida lastaan ja lapsi todella kärsii henkisesti tai fyysisesti ja äiti on vielä haluton yhteistyöhön, niin lapsen kuuluukin päästä pois äidin luota turvaan.
Jos olet hyvä äiti, otat avun vastaan ja teet yhteistyötä. Ei sinulta lasta pois viedä. Kyllä ymmärrän täysin kantasi siitä, että on inhottavaa, kun yksityisiä asioita ruoditaan joka taholla. Nykypäivänä on vähän sellainen isoveli valvoo meininki, että välillä sitä melkein ihmettelee, että koteihin ei ole vielä asennettu kameroita neuvolan toimesta. ;)
Mutta hei nyt on se aika, kun sinun pitää toimia ja kertoa, että sinulla on kyllä masennustaustaa. On ihan ymmärrettävää, että et ole vielä tarhaan kertonut jos lapsi ei ole kotona oireillut ja tarhastakin on tullut positiivista palautetta. Ei minustakaan kaikkea tarvitse varmuuden vuoksi kertoa. Joka ikistä murhetta varmuuden vuoksi kaataa toisten ihmeteltäväksi. Tilanne on kuitenkin eri, jos jotain hälyyttävää on ilmennyt.