tarhassa ollaan huolissaan 5v:n tunne elämästä?

minusta on hyvä että myös ujojen, varutuneiden ja ei hässäkkää aiheuttavien lasten tunne-elämää pyritään tukemaan päiväkodissa. Usein kun apua tahtovat saada vaan kovasti itsestään meteliä pitävät ja ulospäin suuntautuvalla käytöksellään oireilevat lapset. Vanhemmat masennus on riski lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle, mutta avoin yhteistyö mm. päivähoidon kanssa ja avun hakeminen ja vastaan ottaminen ehkäisevät ongelmia. Et ole yksin samassa tilanteessa, tsemppiä! Masennus ei ole koskaan oma syy, muista se.

Kerro ihmeessä tarhaan masennuksestasi, ei sinua kukaan siitä syyllistä. Varmasti, jos on herkkä lapsi niin reagoi tuolla tavalla äidin masennukseen. Elä syytä itseäsi - mutta älä puolustelekaan.



HIENOA, että lapsellasi on mahdollisuus saada apua kunnon tahol,ta.



Varmasti pikkuistakin helpottaa kun tulee kuulluksi ja asia pyritään hoitamaan.



Kyllä avoimuuteen kannattaa aina kannustaa.

kirjoitus on osoitettu. Niinkuin kirjeessäkin.



Ja vasta tänne perään pannaan oma nimi, signeeraus. Kun panet ap:n otsikkoon, luullaan, että siinä joku viestii ap:lle eikä että ap siinä kommentoi.



Ja sitten itse asiaan. Ymmärrän kyllä, että olet puolustuskannalla. Lisäksi näet lapsestasi erilaisia puolia kuin päiväkodin hoitajat. Lapset käyttäytyvät toisin kotona ja isossa hälyisässä lapsiryhmässä.



Mutta uskotkos, joskus ne päiväkodin "tätsytkin" voivat olla jyvällä asioista. He ensinnäkin tietävät lapsista enemmän kuin me maallikot. Miten he reagoivat, millaisia erilaisia ongelmia lapsilla saattaa olla ja miten ne ilmenevät.



Me vanhemmat tuppaamme monasti tottumaan lastemme omalaatuisuuksiin vähän liikaakin. Osaamme tulkita heitä, vaikka muut eivät osaisikaan. Ja sen vuoksi emme ehkä näe, jos lapsi vähitellen liukuu epätavalliseen suuntaan!



Sen vuoksi suosittelen, että sittenkin lähdet aktiivisesti selvittämään lapsesi henkistä tilaa. Ei se leimaa, jos lapsi saa terveen paperit. Ja jos ei saa, saapa ainakin hoitoa ja terapiaa nopeasti!



Jos sen sijaan alat pullikoida vastaan, ja käy ilmi, että taustallasi on masennusta, siitä voi äkkiä sukeutua lastensuojeluasia. Aina on parempi olla yhteistyöhaluinen, näin uskon.



Voihan se olla, että yksittäinen hoitaja ottaa jonkin lapsen silmätikuksi. Mutta en nyt ihan usko, että ammatti-elto alkaisi sinua ja perhettänne tuntematta lasta vainota.



Sellainen kontaktittomuus voi tietysti osin johtua ujoudesta, mutta eiköhän elto ja muut pk:n väestä osaa erottaa ujouden tunne-elämän häiriöistä. Pitäisi ainakin osata. Ja hei: eivät he ketaan diagnosoi, ainoastaan lähettävät jatkotutkimuksiin, ja siellä SINÄ olet läsnä, eivät päiväkodin hoitajat.



Tsemppiä, toivotaan, että saatte selvyyden asiaan pian.



-erityislapsen äiti-

Kun vanhemman masennuksesta on tehty lastensuojeluilmoitus. Yleensähän perheen tilaa ruvetaankin sitten vasta syynäämään.



ap (menikö nyt oikein ja kelpaako?)

Kun vanhemman masennuksesta on tehty lastensuojeluilmoitus. Yleensähän perheen tilaa ruvetaankin sitten vasta syynäämään. ap (menikö nyt oikein ja kelpaako?)

On se niinkin. Toisaalta, jos alat pullikoida, kieltäydyt lähettämästä lastasi tutkimuksiin, se sinun sairautesi voi kumminkin tulla ilmi ja entäs sitten!

lapsen tunneongelmat ovat juuri seurausta siitä! Jos elto tietää taustat, pystyy hän myös auttamaan lastasi. Jos tunneelämän ongelmiin ei puututa nyt ja lapsi ei saa asiantuntevaa apua niin tulee hänelle jatkossa vain suurempia ongelmia. Auta nyt hyvä ihminen lastasi, pyydä neuvottelu elton kanssa ja kerro taustat. Olet täysin vastuuton ja piittaamaton jos et tätä tee.

Teet vaan hallaa itsellesi, lapsellesi ja koko perheellesi tuolla asenteellasi.



Ymmärrän kyllä, voi kuula masennuksen kuvaankin että sitä helposti mielessään pelkää ihan kohtuuttomasti just esim ulkopuoliselle taholle kertomista.



Voithan sinä sanoa että pelkäät lastensuojeluilmoitusta ja että jodutte johonkin "syyniin".



He voivat sitten osoittaa pelkosi vääräksi.



Elä ole nyt itsekäs vaan ajttele LAPSESI parasta.



Lastensuojeluilmoitus tehdään käsittääkseni AINA kun on pienestä lapsesta kyse. Näin ainakin meillä kun kävimme parisuhdeneuvojalla perheneuvolassa.



En kuitenkaan hätkähtänyt asiaa lainkaan, vaan meille selitettiin että semmoinen tehdään aina ihan jokaisen lapsen kohdalla. Ei se sitä tarkoita että lapsi vietäisiin sinulta pois.



Voi ap hyvä, keskustele avoimesti asioistanne niin saatte parhaan mahdollisen avun.



Eikö oile ihanaa kun he välittävät.

Jos sen kertoo ja asia tulee ilmi niin mitäs sitten. Olen kuullut tapauksista joissa lapsi on viety äidin masennuksen takia. Tai jos myöhemmin tulisi ero niin se olisi peruste antaa lapsi isälle.



ap

NIIN ihanaa että välittävät. =O

Enpä ihan sitä usko!!! Taitaa olla omat meriitit vaan hakusessa.



ap

Jos sen kertoo ja asia tulee ilmi niin mitäs sitten. Olen kuullut tapauksista joissa lapsi on viety äidin masennuksen takia. Tai jos myöhemmin tulisi ero niin se olisi peruste antaa lapsi isälle. ap

jessus, jos et osaa asettaa lapsesi hyvinvointia etusijalle niin ehkä onkin parempi, että lapsen paikka on muualla kuin äidin hoteissa.

Lastensuojeluilmoitus tehdään käsittääkseni AINA kun on pienestä lapsesta kyse. Näin ainakin meillä kun kävimme parisuhdeneuvojalla perheneuvolassa. En kuitenkaan hätkähtänyt asiaa lainkaan, vaan meille selitettiin että semmoinen tehdään aina ihan jokaisen lapsen kohdalla.

Ei ainakaan meillä tehty, kun käytiin keväällä parisuhdeterapeutilla perheneuvolassa. Miksi ihmeessä edes tehtäisiin, ei meidän parisuhdeskismat liittyneet lapsiin, eikä kyse ollut väkivallasta tms.

Jos sen kertoo ja asia tulee ilmi niin mitäs sitten. Olen kuullut tapauksista joissa lapsi on viety äidin masennuksen takia. Tai jos myöhemmin tulisi ero niin se olisi peruste antaa lapsi isälle. ap

Jos jokaisen mielenterveyskuntoutujan lapset otettaisiin huostaan, niin johan puolet suomalaislapsista olisikin jossain vaiheessa huostassa...

Huostaanotto on erittäin kallis toimenpide, ja siihen ryhdytään vain, jos perheen tilannetta ja lapsen oloja ei muutoin saada kuntoon, miedommilla keinoilla. JOS lapsi vaikuttaa päiväkodin mielestä tunne-elämältään häiriintyneeltä JA sinä masennuspotilaana estät lapsen hoitoa, niin hitsi, siinä jo alkaa tätien mielestä (ja anteeksi nyt, aika aiheestakin) ollakin syytä huostaanottoon.

JOS sen sijaan pyydät neuvolasta lähetettä tutkimuksiin ja osoitat olevasi huolissasi ja yhteistyöhaluinen, se on aina hyvä asia. Ei sinun minun mielestäni tarvitse sille ELTOLLE kertoa masennuksestasi, kuuntelet vain, mitä hän kertoo ja ehdottaa. Juttelet sitten lastenpsykiatrille ja kerrot hänelle, että sinulla on ollut masennusta ja se ehkä voi heijastua lapseenkin.

Meilläpäin stadissa neuvolassakin on lastenpsykologin aikoja, eli se apu ja lausunto voi järjestyä aika helpollakin

-se erityislapsen äiti-

Jos minulla tai miehelläni olisi syöpä niin satavarmana kertoisin päiväkodin hoitajille. ja ehkä myös lasteni kavereiden vanhemmille. Olisi mielestäni paljon parempi että tietäisivät asiasta kun lapset varmaan oireilisivat jollain tapaa

Kyllä isommat perheen asiat on tapana kertoa hoitopaikkaan, eihän ne muuten osaa reagoidaa "oikein" ja lohduttaa lasta, jos eivät tiedä mitä oireilee. Ymmärtääkseni myös kouluun on opettajille kerrottu esim. sypää sairastavasta vanhemmasta, niin opet osaavat tukea ja olla vähän lempeämpiä tämän lapsen kohdalla, kun tietävät mitä kokee kotona.

Mutta ole yhteistyöhaluinen, ota yhteyttä eltoon ja selvitä, mitä lapsen "kivikasvoisuudelle" voi tehdä. Pyydä tukea ja hoitoa. Ja jos lapsesi pääsee johonkin ulkopuoliseen hoitoon, kerro siellä rehellisesti omasta tilanteestasi.



Päivähoidossa ei diagnosoida ja tukikin on rajallista. Sieltä lähetetään jatkotutkimuksiin, ja jos vikaa löydetään, tehdään hoitosuunnitelma. Tässä vaiheessa on ehdottoman tärkeää, että tiedetään äidin masennus.



Ymmärrän kyllä, jos päiväkotiin noin yleisesti ei asiasta halua ilmoitella. Elto on toki ammattilainen mutta ei suinkaan diagnooseja tekevä eikä edes hoitosuunnitelmia tekevä taho. Muut hoitajat taas eivät todellakaan osaa tukea tällaista lasta eivätkä siten tee mitään sillä tiedolla, että äidillä on ollut masennus.

syöpä on aika lailla eri asia kuin masennus. Ymmärrän kyllä ap:tä, että hän empii, masennus vaikuttaa eri lailla lapsen hoitoon kuin jokin fyysinen sairaus, joten ls-väkeä se jo saattaa kiinnostaakin.



Mutta kuten sanoin, se se vasta alkaa kiinnostaakin, jos ap asettuu poikkiteloin ja estää lapsen tukitoimet (jos elto nyt niitä pitää tarpeellisena).



37 puhuu samaa asiaa kuin minäkin, hyvä että meitä on ainakin kaksi tässä...



-se erityislapsen äiti-

En ihan viimeisimpiä viestejä jaksanut lukea, mutta eikö kukaan ole kertonut että



MASENNUS ON TARTTUVA TAUTI



Tämä on ihan ammattilaisten mielipide ja tutkimustulokset sen todistaa. 2009 oli uutisissakin juttua asiasta (muistan koska oli silloin meillä ajankohtaista). Etenkin perhe ja lähipiiri on alttiita sairastumaan myös.



Ei keneltäkään viedä lapsia masennuksen takia jos hankit siihen apua ja käyt aktiivisesti tapaamisissa (niinkuin teksteistäsi käsitin). Eri asia jos vanhempi ei pysty huolehtimaa enää lapsen perustarpeista ja -turvallisuudesta.

syöpä on aika lailla eri asia kuin masennus. Ymmärrän kyllä ap:tä, että hän empii, masennus vaikuttaa eri lailla lapsen hoitoon kuin jokin fyysinen sairaus, joten ls-väkeä se jo saattaa kiinnostaakin.

Mutta kuten sanoin, se se vasta alkaa kiinnostaakin, jos ap asettuu poikkiteloin ja estää lapsen tukitoimet (jos elto nyt niitä pitää tarpeellisena).

37 puhuu samaa asiaa kuin minäkin, hyvä että meitä on ainakin kaksi tässä...

-se erityislapsen äiti-

Kiitos. Mutta en halua että lapsi on mikään meriitti tämän "tädin" ansiolistassa. Koko masennuksen ajan lapsi ollut hyvässä hoidossa. muutenkin kuin päiväkodissa. En ihan purematta niele sitä että lapsi on kotona ihan normaali touhukas lapsi joka tullut paljon ulos kuorestaan ja reipastunut. Ja sitten päiväkodissa olisi jotenkin ongelma.

Mutta asiaa en aio enään täällä vatvoa kun kaikilla oma mielipide.

ap

Meillä oli sama juttu esikoisen kanssa hänen ollessaan 5 v. Hän on ujo ja hitaasti lämpenevä ja olivat huolissaan hänen tunneilmaisustaan. Olen itse kärsinyt koko ikäni ujoudesta ja toivoin että lapsi ei siitä kärsisi vaan voisi olla "onnellinen ujo", niin otin viivana lapselleni tarjotun avun vastaan. Hän kävi psykologilla, joka teki lähinnä ison kasan testejä. En tiedä oliko niistä käynneistä mitään hyötyä. Lapsi meni seuraavana syksynä eskariin ja he olivat saaneet lapseni paperit edellisestä päiväkodista ja psykologilta. Noin kuukausi eskarin aloituksen jälkeen oli keskustelu vanhempien kanssa, jossa oli mukana myös erityislastentarhanopettaja. Olivat paperit luettuaan ajatelleet ehdottaa erityispaikkaa, mutta lapsen tavattuaan olivat ihmeissään oliko kyseessä edes sama lapsi. Eli joko lapsi oli kehittynyt iän myötä, psykologista oli apua tai olivat edellisessä päiväkodissa kehittäneet kärpäsestä härkäsen. Itse uskoisin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tällä hetkellä lapsi on iloinen (ujo) tokaluokkalainen. Onneksi lapsi sai aivan ihanan opettajan, joka ymmärtää lastani ja kannustaa ja kehuu paljon :) Erityisen paljon kannustusta ja kehuja nämä ujot ja hekät ( ja niin ihanan empaattiset) lapset tarvitsevatkin selviytyäkseen tässä maailmassa.



Muutakin yhtenevää on ap:n kanssa. Minäkin sairastuin vakavaan masennukseen, josta olen juuri toipumassa. Itse en varmaan kertoisi ap:n tilanteessa päiväkotiin. Siitä kertominen tuskin muuttaisi mitään.

Meillä oli sama juttu esikoisen kanssa hänen ollessaan 5 v. Hän on ujo ja hitaasti lämpenevä ja olivat huolissaan hänen tunneilmaisustaan. Olen itse kärsinyt koko ikäni ujoudesta ja toivoin että lapsi ei siitä kärsisi vaan voisi olla "onnellinen ujo", niin otin viivana lapselleni tarjotun avun vastaan. Hän kävi psykologilla, joka teki lähinnä ison kasan testejä. En tiedä oliko niistä käynneistä mitään hyötyä. Lapsi meni seuraavana syksynä eskariin ja he olivat saaneet lapseni paperit edellisestä päiväkodista ja psykologilta. Noin kuukausi eskarin aloituksen jälkeen oli keskustelu vanhempien kanssa, jossa oli mukana myös erityislastentarhanopettaja. Olivat paperit luettuaan ajatelleet ehdottaa erityispaikkaa, mutta lapsen tavattuaan olivat ihmeissään oliko kyseessä edes sama lapsi. Eli joko lapsi oli kehittynyt iän myötä, psykologista oli apua tai olivat edellisessä päiväkodissa kehittäneet kärpäsestä härkäsen. Itse uskoisin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tällä hetkellä lapsi on iloinen (ujo) tokaluokkalainen. Onneksi lapsi sai aivan ihanan opettajan, joka ymmärtää lastani ja kannustaa ja kehuu paljon :) Erityisen paljon kannustusta ja kehuja nämä ujot ja hekät ( ja niin ihanan empaattiset) lapset tarvitsevatkin selviytyäkseen tässä maailmassa.

Muutakin yhtenevää on ap:n kanssa. Minäkin sairastuin vakavaan masennukseen, josta olen juuri toipumassa. Itse en varmaan kertoisi ap:n tilanteessa päiväkotiin. Siitä kertominen tuskin muuttaisi mitään.

Kiitos tuhannesti vastauksestasi. Tämä huojensi mieltäni.

ap