Lue keskustelun säännöt.
miksi lapset tehdään niin hiton myöhään nykyään?
06.04.2009 |
enkä nyt tarkota että alkakaapas 14 vuotiaat tekemään muksuja:D
tarkoitan kun se hedelmällinen ikä kaikilla on tiedossa ja myös ne riskit yli n.30.v
tai eikös se ole vähän jopa itsekästä että kun minulle sopii että olen xxx.v niin otan kaikki riskit lapsen terveyden kustannuksella..
ja onhan niitä riskejä nuorilla pareillakin mutta miksi tuplata ne??
ja sen nyt vielä tajuaa että jos löytää oikean miehen siihen vasta iällä x tai ei jostain syystä OIKEASTI pysty siihen aikaisemmin.. ehkä joku sitten haluaa ottaa riskin syystä???
en itse ottaisi enää näin kohta nelikymppisenä kahden teini-ikäisen äitinä.. vaikka vauvakuume onkin..olisi se mun mielestä vähän itsekästä..
Kommentit (144)
Teki 3 lasta ja kun viimeinen meni kouluun, vaihtoi miestä. On onnellinen uudessa rakkaudessaan ja 2 nuorinta lasta on jo virkavallan kans tekemisissä kun äidillä ei ole aikaa uuden rakkauden kanssa ja isäkin muutti töiden perässä toiselle puolelle Suomea.
Mutta äiti aina muistaa muistuttaa minulle, että olipa onni kun teki lapset nuorena, eivät ole enää jaloissa pyörimässä kuten minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vaan pitää tehdä ja piste. Entäs lapsen saaminen, lasten haluaminen tai jokin sellainen positiivinen mielleyhtymä. Ei kun ne vaan pitää tehdä kun muutkin tekee. Ja sitten kun ne on tehty, on kunnon ihminen ja voikin alkaa haaveilla siitä kun niistä pääsee eroon. Just just.
ei tosiaan tarkoita baarielää. Monille se tarkoittaa mahdollisuutta elää hieman aikaa itselleen. Nuoruus sinänsä ei mihinkään häviä vaikka olisikin yhden tai useamman lapsen äiti. Monet opiskelevat nykyään vuosia ja joutuvät sen aikaa elämään säästeliästi. Kun opiskelut on suoritettu ja vihdoin töissä, niin koittaa aika, jolloin kerrankin on omalla rahalla varaa elää hieman monipuolisemmin. esim joku haluaa matkustaa kaukomaihin, toinen ostaa kalliimpia vaatteita, kolmas kokeilla ulkomaan työvaihtoa jne. Eli asioita joita on helpompi tai osalle mieluisampi tehdä ennen kuin perustaa perheen, johon kuuluu lapsia. Ei se että lapsen kanssa näitä olisi mahdoton tehdä, vaan että silloin rahaa kuluu muihin asioihin ja monikaan ei halua esim. lasten kanssa lähteä vuoristovaellukseen tai vastaavaan.
30-vuotias tai hieman yli ei todellakaan ole riskisynnyttäjä. Lääketieteellisesti hedelmällisin aika lähtee laskuun 25-vuotiaana. Yhteiskunnallisesti asia on monimutkaisempi. Eivät kaikki odota sitä että hoidetaan lapset pois alta että voidaan sitten elää itseämme varten kun ollaan 40-v. Sekin voi olla toisen mielestä itsekäs ajattelutapa.
Itse en ollut mielestäni valmis äidiksi ennen 30-v ikää. Nyt kaikki tuntuu hyvin oikealta ja voin mielestäni tarjota lapselleni parhaan mahdollisen perheen.:) Toinen saattaa tuntea niin jo 20-vuotiaana! :) Sellaista elämä on.
olen nyt ymmärtänyt viimeistään kuinka typerästi ajattelin.. on aivan totta että lapset saadaan kun on se oma aika saada ne.. mikään ikä ei sitä kerro.
olen ollut hiton tyhmä ja umpimielinen.. onneksi viimeinkin osaan katsoa peiliin.
anteeksi kaikille joita olen loukannut ja kiitos kun annoitte minulle läksyni.:(
kyllä täältäkin ilmeisesti jotain voi oppia:)
"miksi lasta ei kannata hankkia ennen kuin on 30"-listan jutut. Eikö väsytä, eikö harmita kun ei sa mennä bilettämään, eikö harmita kun ei saa matkustaa, eikö harmita kun ei ole vielä omistusasuntoa, vakityöpaikkaa, uutta autoa, koiraa... Ei ole harmittanut, rahaa on ihan tarpeeksi, asumme siellä missä haluamme, matkustame ihan tarpeeksi jne.
Sinänsä vielä lisättävä, että minä en kovin montaa epäkypsää äitiä ole tavannut ylipäänsä, enkä etenkään niiden joukossa jotka ovat saaneet lapsen yli 23-vuotiaina. Sitä nuoremmista löytyy jonkinverran, teiniäideistä eniten.
voi olla, että et olekaan kovin kypsä jos otat ne juttelut niin, että ähäkutti, yritätkö saada minut sanomaan jotain negatiivista, enpä sanokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutuissa useampi nainen, jotka ovat lähempänä 40 ikävuottaan todenneet, että biologinen kello tikittää vinhaa vauhtia. Ovat sitten ottaneet ekan miehen, joka suostuu kimppaan - kaikki nämä miehet ovat tässä vaiheessa olleet jo ainakin kerran eronneita - sitten tekastaan lapsi tai kaksi, vingutaan muutama vuosi uusperhehelvettiä ja erotaan.
Ja sitten ollaan niiiiin väsyneitä pikkulapsen yksinhuoltajia. Että eipä tuo ikää katso, huonoja miesvalintoja tekevät niin nuoret kuin vanhatkin. Itse olisin mielummin pikkkasen päälle 30- vuotias tarhaikäisen yksinhuoltaja kuin samassa jamassa liki 50- vuotiaana, kun energiatasot kumminkin toista luokkaa. 30- vuotias voi vielä pelata osa-aikaisuuksilla ja vaikkapa opiskella uuden tutkinnon ja sillain hakea joustoa niihin tiukkoihin vuosiin kun lapset pieniä. Monella 50- vuotiaalla naisella ei hirveästi ole varaa olla pois täydestä työelämästä, koska uutta työpaikkaa ei sen ikäinen helposti enää saa.
Suurella osalla opiskelut kestävät noin 5 vuotta tai kauemmin. Suurin osa on myös samaan aikaan töissä niin ettei ihan kädestä suuhun tarvitse elää, vaan sitä rahaa löytyy jonkin verran myös shoppailuun, bileisiin ja matkusteluun. Usein tietysti joutuu tyytymään halvempiin vaihtoehtoihin, mutat kutienkin. Eikö siinä 5-7 vuodessa ehdi jo aika paljon nähdä ja elää? Tarrvitseeko sitä oikeasti vielä monta vuotta sen jälkeenkin samanlaista elämää, mutta enemmällä rahalla vai onko kyse jostain muusta (esim. sitoutumiskammosta tai siitä pelosta että "ei ole elämää lasten jälkeen" eli että pitää luopua suurimmasta osasta niitä asioita mistä nauttii tai luulo että lapsi kärsii jos ei ole ok-taloa, isoa autoa ja ulkomaanmatkoja tms.)? Omassa tutatvapiirissä on myös useita jtoka ovat saaneet lapsia ulkomaankomennuksella, ja hyvin on kaikilla mennyt joten ei sitäkään minään absoluuttisena esteenä kannata pitää.
Siksi toisekseen, mikä ihme ajatus se on että kaikki pitäisi ehtiä tehdä _nuorena_ ? Omat vanhempani olivat 25 kun synnyin, ja ensimmäiset vuoteni asuimme vuokra-asunnossa, ulkomailla ei matkailtu, vaatteet äiti teki itse tai osti kohtuu halvalla, ruoka oli terveellistä mutta ei mitään ihmeellistä. Ei ole huonoja muistoja siitä ajasta kenelläkään, enkä esim. minä edes kaivannut mitään sen kummempaa elämää. Pääasia oli että oli ihanat vanhemmat jotka pitivät huolta ja rakastivat. Sitten kun olin ala-asteella vanhempien tulot olivat kasvaneet, muutimme isompaan asuntoon, äiti tykkäsi sisustaa, matkailimme jne. Hyvin ehti silloinkin, ja etenkin sen jälkeen kun minä muutin kotoa :) Ovat myös käyneet vaelluksella Nepalissa ;)
Jokainen hankkikono lapsensa silloin kun parhaaksi katsoo, mutta tämä ns. elämätön nuoruus on minusta erittäin kummallinen käsite.
ei tosiaan tarkoita baarielää. Monille se tarkoittaa mahdollisuutta elää hieman aikaa itselleen. Nuoruus sinänsä ei mihinkään häviä vaikka olisikin yhden tai useamman lapsen äiti. Monet opiskelevat nykyään vuosia ja joutuvät sen aikaa elämään säästeliästi. Kun opiskelut on suoritettu ja vihdoin töissä, niin koittaa aika, jolloin kerrankin on omalla rahalla varaa elää hieman monipuolisemmin. esim joku haluaa matkustaa kaukomaihin, toinen ostaa kalliimpia vaatteita, kolmas kokeilla ulkomaan työvaihtoa jne. Eli asioita joita on helpompi tai osalle mieluisampi tehdä ennen kuin perustaa perheen, johon kuuluu lapsia. Ei se että lapsen kanssa näitä olisi mahdoton tehdä, vaan että silloin rahaa kuluu muihin asioihin ja monikaan ei halua esim. lasten kanssa lähteä vuoristovaellukseen tai vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t: 40v joka vielä yrittää lasta
täällä AP
olen nyt ymmärtänyt viimeistään kuinka typerästi ajattelin.. on aivan totta että lapset saadaan kun on se oma aika saada ne.. mikään ikä ei sitä kerro.
olen ollut hiton tyhmä ja umpimielinen.. onneksi viimeinkin osaan katsoa peiliin.
anteeksi kaikille joita olen loukannut ja kiitos kun annoitte minulle läksyni.:(
kyllä täältäkin ilmeisesti jotain voi oppia:)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse halusin lapset tarkoituksella kun:
-suhde mieheen oli kestänyt pidempään
-opinnot takana
-vakituinen työpaikka ja kohtalainen tulotaso, sekä oma asunto
-henkisesti me vanhemmat edes lähes aikuisen tasolla
-mahdollisuus olla pidempään kotona pienten lasten kanssa
Tuntui että silloin oli lapsille annettavaa enemmän. En halunnut lapsia epävarmaan tilanteeseen (edes taloudellisesti). Halusin antaa lapsille hyvän alun elämälle.
että teillä olisi mitään oikeutta kommentoida nuorta äitiä
opin sen että: äiti ku äiti hyvän ikänen iästä riippumatta, koittakaa tekin oppia. se on siitä yksilöstä kiinni millon on oikea aika EI IÄSTÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t; aidiksi 29 ja 32 vuotiaana tullut
ps. ei kaduta patkaakaan etten tehnyt lapsia kun olin n 20v, silloinen parisuhde oli sen laatuinen myohaisteini/kotoa irrottautumis -juttu . Lasteni isan tapasin kun olin 25 ja ihan kiva etta vahan kerittiin tutustumaan ja aikaa yhdessa viettamaan ennekuin lapset saatiin.
Ja sitten kun ne on itse vanhempia, niin sitten taas kukaan hyvä mies ei ole enää vapaa, suurinosa varattuja. Lopulta ottavat jonkun kunhan vaan sen muksun saavat, syntyvällä lapsella on veli ja sisarpuolia ja sekös tätä nelikymppistä ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti vaikuttaa se, että niitä lapsia aletaan vasta yrittämään saada lähemmäs 3kymppisinä ja sitten usein onkin edessä ne hedelmöityshoidot. Eli lapset saadaan entistä vanhemmalla iällä.
Kyllä se hedelmällisempi ikä on lähempänä 2kymppisenä kuin 3kymppisenä.
Mun mielestä ajatellaan liikaa sitä, että tehdään ne lapset sitten kun on opiskeltu, sitten kun on saatu työ, sitten kun on rakennettu se oma talo, sitten kun...
t. Äidiksi 24-v ja 27-v
heti kun muutin kotoa.
Muutin opiskelukaupunkiin ja vietin normaalia sinkkuelämää ja itsenäistyin ja tutustuin itseeni. Juhlittiin joskus, mutta tenttiakoina puursin tentteihin illasta toiseen. Istuttiin tyttökavereiden kanssa katselemassa telkkaria ja tehtiin pizzaa ja parannettiin maailmaa.
Tapasin vastuullisen tuntoisen miehen vasta 25 vuotiaana. Mutta en todellakaan halunnut heti lasta, koska halusin oppia tuntemaan häntä enemmän ja halusin elää hänen kanssaan kahden. Ja toki miehenkin mielipide oli otettava huomioon. Ei hänkään heti ensimäisinä vuosina halunnut vauvarumbaan alkaa minun kanssani.
Matkustelimme, vietimme kahdenkeskistä arkea ja samaan aikaan pääsin töihin. Työkin oli niin mielenkiintoista, että en halunnut heti puolen vuoden päästä ilmoittaa, että jään äitiyslomalle.
Ehkäisyn jätimme sitten yhteisellä päätöksellä pois sinä vuonna kun täytin 30. Raskaaksi tulin kolmen kuukauden yrityksen jälkeen.
Saimme vielä 2 lasta sen jälkeen.
Koskaan ei ole kaduttanut, että en tehnyt lapsia nuorempana. Esikoinen on nyt 15 ja nuorinkin 10v.
Elämätön nuoruus....hmmm... omalla kohdalla uskon, että olisin menettänyt todella paljon jos olisin heti kotoa muutettuani alkanut katsoa miehiä sillä silmällä, kuka voisi olla lasteni isä. Mieluummin itsenäistyin rauhassa ja opettelin elämään yksin itseni kanssa ja sen jälkeen rauhassa tutustua mieheeni ja elää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ollutkaan sitten kiire hankkia lapsenvahteja ja päästä viettämään kahdenkeskisiä viikonloppuja kun ehdimme sitä aikaa elää muutaman vuoden.
Lapset ovat olleet lisä meidän elämään. Ei taakka, josta odotetaan, että kasvaisivat ja saisi äkkiä olla rauhassa.
Koska miehet estävät naisilta lastenteon
Mä en yksinkertaisesti tiennyt haluanko lapsia, ei tullut ikinä mitään vauvakuumetta. Täyttäessäni 33v. ajattelin, että nyt on vaan viimeistään tehtävä päätös asiasta, koska riskit kasvaa. Tein päätöksen ja tulin äidiksi 34v.
Yh-äitien osa ei kiinnosta. Mitä nuorempana "kumppanin" hankkii, sitä todennäköisempää ero on.
Lisäksi opinnot kannattaa aina hoitaa ennen lapsia. Muuten päätyy sossuäidiksi.
Sitä saa mitä tilaa, tää ketju kertoo sen...