Muut ulkosuomalaiset pitävät minua "hulluna", koska haluaisin asua Suomessa...

Talot ohuita pahvitaloja joissa vetää. Kaikki on huonoa laatua, autot, talot, infra. Ihmiset lähes kokonaan jotain mulatteja tai muuten erivärisiä. Kukaan ei puhu puhdasta englantia. Myrskyt rikkoo taloja, vakuutukset valtava menoerä. Palkat huonot. Valtiontalous täysin kuralla. Nyt on monen kaupungin poliisivoimat irtisanottu rahapulassa, josta seuraannut valtava rikosaalto. Laspsia kaapataan. jne jne

Tuota tosin ei saa sanoa aaneen...

kaikilla on se oma maa joka on itselle/omalle perheelle paras. Se ei ole mikään kollektiivinen, yksiselitteinen asia, vaan ihan ihmisestä ja omista arvoista kiinni. Ihan menet sen mukaan mikä on teille paras ratkaisu ja antaa muiden mielipiteiden jäädä omaan arvoonsa.

Kaipaan sitä raitista ilmaa mitä täällä aasiassa ei ole (kostea ja painostava). Sukulaisia ennenkaikkea kaipaan ja vapautta lähteä metsään kävelemään, marjastamaan ja sienestämään, olen sellainen "vaeltaja".



Mutta onhan se niinkin ja hyvin sen huomaa lomilla suomessa kuinka juroja ihmiset ovat, kuin käveleviä muumioita. varsinkin kaupoissa on sellasia sitruunaperseitä että voi morjens. Mutta koitan olla antamatta sen vaikuttaa itseeni, voinhan minä siltikin olla iloinen ja hymyilevä(kahjo?)



No onneksi meillä lähtee kontti suomeen ensiviikolla ja kesäkuussa asutaankin sitten suamenmaalla taas :)

niin sinulla on kylla varaa hankkia koulutusta ja maksaa lasten hoito, autolla paasee ihan minne vaan, toisin kuin Suomessa. Eiko kannattaisi kayttaa tuokin aika hyodyllisesti. Suomessa on kuitenkin sitten paikkailtava ammattitaitoa jos on ollut kauan kotona. Jos on vain kotona, ei kylla viihdykaan, jenkeissa kaikki tapahtuu muualla.

iskee helpommin jos ei liiku kodin ulkopuolella ja sosiaalinen kanssakayminen on rajoitettua.

Suomi on (tunne)ilmastoltaan kylmä, niin kylmä...

Täällä on karseaa elää siis Suomessa.Kukaan ei ole kiva eikä halua tavata,heti kun asut muualla kummallisesti kiinnostaa!

niin mielesi saattaisi avartua... omat tuttavani siitä joukosta ovat kaikki tyytyväisiä paluuseensa. Toki ulkomaillaelo on hyvä kokea ja sielläkin voi olla hyviä puolia, mutta varsinkin pienten lasten kanssa eläminen on Suomessa tajuttoman paljon helpompaa ja turvallisempaa.



Lisäksi kannattaa muistaa, että on pikkuisen eri asia asua vaikkapa Yhdysvalloissa kuin Keniassa tai Pakistanissa...

Englannissa asumme ja ainoastaan mies on sitä mieltä, että kyllä tääläkin voisi asua. Minä ja lapset valitamme koko ajan, että pitää päästä takaisin Suomeen, jopa pienet lapset valittaa :) Suomessa toimii moni asia todella hyvin, Helsinkiin en enää kyllä muuta, siellä on arrogantit, sulkeutuneet ja rasittavat ihmiset. Meren rannalle johonkin pienempään kaupunkiin kiitos. USA:ssa menee kaikki kivasti jos on sopivan pinnallinen ja vakuutukset kunnossa, se on sellaista feikkielämää. Minä asuin New Yorkissa aikoinani ja kyllä siihen kyllästyy todella nopeasti.

Täällä on samanlainen ilmasto ja vuodenajat kuin Suomessa. Työilmapiiri, työntekijän asema ja oikeudet, palkat ja sosiaaliset etuudet huomattavasti paremmat kuin kotimaassa. Suomessa on mukava käydä mutta takaisin emme aio muuttaa. Kotimaa on silti rakas.

on joka paikassa Euroopassa. Haisevat pahalta ja niiden kanssa on vaikea olla tekemisessä, kun elävät toisissa sfääreissä.

Mistäpäin Afrikkaa tuntemasi ihmiset ovat?

En meinaa enää sopeutua Suomeen ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Emmekä edes eläneet hohdokasta expat-elämää, vaan tavallista arkea haasteineen, joita edellisessä asuinmaassa oli välillä liiankin kanssa.



Olen yrittänyt analysoida itseäni ja elämäämme, sillä tämä "native foreigner"-tunne Suomeen palattua hiertää. Eikö mun pitäisi olla innoissani, kun arki on taas helppoa ja sujuvaa. Jee, olen takaisin kotimaassani jne. Mutta ei, kai olen niin tottunut elämään jatkuvan adrenaaliniryöpyn kanssa, että jäin siihen koukkuun ja suomalainen tasainen elämäntyyli tuntuukin nyt tylsältä ja tyhjältä. Kuin ilmapiiri Suomessa olisi iloton ja maailmankatsomus kiperä ja kapea.



Kaipaan kansainvälistä elämäntyyliä. Mutkatonta kohtaamista muiden kanssa, päivää piristävää small talkia. Maukasta ja laadukasta ruokaa, etenkin kunnon lihaa...Miljoonakaupungin menoa ja meininkiä...Kaunista ja tyylikästä rakennusarkkitehtuuria, henkeäsalpaavan kauniita omakotitaloalueita puutarhoineen, puistoineen, golf- ja tenniskenttineen...Yksityiskouluja ihastuttavan eleganteissa "linnoissa" ja fiksusti käyttäytyviä teinejä niiden läheisyydessä...Kaduilla ei koskaan humalaisia ihmisiä, tupakansavu ei pistä nenään...

Suomessa on voittamattoman hyviä asioita, kuten ainakin näennäinen tasa-arvo ihmisten kesken ja mahdollisuus saada hyvä tulevaisuus taustasta riippumatta. Edellisessä asuinmaassamme hauskaa, kivaa ja jännää oli vain niillä, joilla oli rahaa. Köyhemmät raatoivat huonosti palkatuissa, raskaissa töissä ja elämä oli yhtä sinnittelyä inflaation ja kalliiden elinkustannusten vuoksi. Puhumattakaan niistä, jotka elivät slummeissa.



Suomessa on pyritty siihen, että elämä olisi mahdollisimman tasapäistä ja jyrkkiä eroja "yhteiskuntaluokkien" välillä ei olisi. Toisaalta se turhauttaa, koska veroja palkasta menee sievoinen summa ja edistyminen on hitaampaa, toisaalta olemme mukana rakentamassa hyvinvointipalveluja.



Perusturvallisuus on myös arjen luksusta. Lapsen kanssa ulkoillessa voi olla rennolla mielellä, sen sijaan, että hypistelee pippurisumutinta taskussa ja vilkuilee koko ajan ympärilleen, että kuka lähestyy ja mistä suunnasta.

[iKaipaan kansainvälistä elämäntyyliä. Mutkatonta kohtaamista muiden kanssa, päivää piristävää small talkia. Maukasta ja laadukasta ruokaa, etenkin kunnon lihaa...Miljoonakaupungin menoa ja meininkiä...Kaunista ja tyylikästä rakennusarkkitehtuuria, henkeäsalpaavan kauniita omakotitaloalueita puutarhoineen, puistoineen, golf- ja tenniskenttineen...Yksityiskouluja ihastuttavan eleganteissa "linnoissa" ja fiksusti käyttäytyviä teinejä niiden läheisyydessä...Kaduilla ei koskaan humalaisia ihmisiä, tupakansavu ei pistä nenään...

[/quote]

Tämä aika hyvin summaa yhteen expatit. Halutaan elää sitä luksuselämää, mutta todellisesta elämästä ei tiedetä yhtään mitään. Omat expat-tuttavat asuvat eristetyllä asuinalueella, vartijoita siellä täällä, on siivoojaa, lastenhoitajaa, autonkuljettajaa, lapset yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa... Ymmärrän kyllä, miten tuohon voi jäädä koukkuun ja paluu Suomeen on vaikeaa, kun pitääkin yhtäkkiä ottaa rätti omaan käteen ja pyyhkiä pöytä.

on joka paikassa Euroopassa. Haisevat pahalta ja niiden kanssa on vaikea olla tekemisessä, kun elävät toisissa sfääreissä.

Mistäpäin Afrikkaa tuntemasi ihmiset ovat?

minäkin asun Belgiassa jo ties kuinka monetta vuotta, ja täällä olen tavannut afrikkalaisia mm. erikoislääkäreinäni yliopistollisessa sairaalassa.... En sitten tiedä minkälaisista piireista tuo toinen kirjoittaja tulee, jos kerran ovat eri sfääreissä hänen kanssaan, ilmeisesti ei ainakaan korkeakoulutetuista? ;-)

Paluumuuttajan arkea on että jälkikasvu leimataan hulluksi ja idiootiksi!

http://autisticjungle.blogspot.fi/2005/05/lastenklinikan-tuomio-oli-hullu-ja.html

Rehellisesti: Asumme Saksassa ja toivottavasti vältymme Suomeen muutolta. Eläkkeellä ja lomilla siellä ehtii olemaan. Eihän Suomessa ole töitä, siellä ei makseta kunnon palkkaa ja työlainsäädäntö on ihan kivikautisella tasolla. Mitä palkasta jää käteen, vedetään kateusveroina pois.

Jotain rajaa, kiitos.