Muut ulkosuomalaiset pitävät minua "hulluna", koska haluaisin asua Suomessa...

Suomalaiset ei ymmärrä, että ei ole itsestään selvyys mennä vaikkapa metsään ilmaiseksi kävelemään.

Ilmaiset leikkikentät ei ole mikään itsestään selvyys.

Suomessa ei juuri kukaan lähde vahtimaan 10-vuotiaita leikkikentälle, monessa maassa on pakko.

Kilometrin koulumatkaa ei voi mennä kävellen tai fillarilla.

Koulujärjestelmä on aivan ehdoton Suomessa! Se on ilmainen ja se on hyvä järjestelmä.

Mina taalla missa on ikuinen kesa...ei kiva pitemman paalle...

en viitsi sen tarkemmin paljastaa, ettei tutut vaan tunnista ;)

ap

Mina taalla missa on ikuinen kesa...ei kiva pitemman paalle...

alkoi kummasti kaivata talvia. Kuuma kaakao takkatulen loimutessa, iltakävely pakkasella tähtitaivasella.

Ihoni alkoi vanheta kovaa vauhtia, kun koko ajan paistoi aurinko.

varmasti palataan suomeen kun jäädään eläkkeelle. kesällä vietetään suomessa lähes 2 kk ja osa perheestä käy talvisinkin. suomi on ihan hyvä maa, vaikkakin helvetin kallis. ja ihanan vähän afrikkalaisia!

plus sitten ne Amerikan ihanuudet.

varmasti palataan suomeen kun jäädään eläkkeelle. kesällä vietetään suomessa lähes 2 kk ja osa perheestä käy talvisinkin. suomi on ihan hyvä maa, vaikkakin helvetin kallis. ja ihanan vähän afrikkalaisia!

on joka paikassa Euroopassa. Haisevat pahalta ja niiden kanssa on vaikea olla tekemisessä, kun elävät toisissa sfääreissä.

tunnistavat. Ne jotka tunnistavat, tietävät varmaan mitä mieltä olet asioista?



Asuin 4v jenkeissä, suurkaupungissa, jossa ei autoilla oikein edes pystynyt itse ajamaan. Mulla oli silloin toisenlaisia ongelmia. Muutimme suomeen lasten ollessa yhä alle kouluikäisiä ja törmäsin seuraavanlaisiin ongelmiin:



vanhemmat eivät arjessa yhtään enempää mukana kuin asuessamme usassa.

lastenhoitajia löytyi usasta, ja niin piti heidät löytää täältäkin

uusi elämä piti aloittaa, uusi paikkakunta, itse oli erilaisessa elämäntilanteessa (lapset) kuin sinne mentäessä (opiskelija, ei lapsia)

erittäin hyvät ystävyyssuhteen jäivät sinne



Olen asunut nyt 3v suomessa ja nyt vasta tavallaan tullu samaksi suomalaiseksi kuin usaan lähtiessäni. kun palasimme olin täynnä energiaa ja pursusin positiivisuutta etc, täällä se katoaa mököttävien ja jurojen ihmisten keskellä ja sitä talvea, pimeyttä ja kylmyyttä inhoan niin paljon.



Todella lähtisin takaisin lasten vuoksi jos voisi ikinä. minulla oli kaltaisiasi ystäviä jotka tunsivat ja ajttelivat kuten sinäkin.



Itsellä se suurin asia ollut kuitenkin turvallisuus, miten helppoa on antaa lasten leikkiä pihalla. Mutta se pelko lasten katoamisesta ja kidnappauksesta elää yhä sisälläni ja olen todella tarkka lasten piharajoista ja heillä on hyvin pieni reviiri. Kaupoissa vahdin kuin haukka heitä, en osaa olla niin leväperäinen kuin yleensä keskivertosuomalaiset.



Voin vain sanoa, että yritä nauttia siitä mitä sulla on siellä, mitä lapset siellä saavat ei voi mitata rahalla, tai lomamatkoilla. Voih, antaisin mitä vain jotta voisin tulla sinne...asumaan edes hetkeksi..

Amerikassa elämänlaatu huono Talot ohuita pahvitaloja joissa vetää. Kaikki on huonoa laatua, autot, talot, infra. Ihmiset lähes kokonaan jotain mulatteja tai muuten erivärisiä. Kukaan ei puhu puhdasta englantia. Myrskyt rikkoo taloja, vakuutukset valtava menoerä. Palkat huonot. Valtiontalous täysin kuralla. Nyt on monen kaupungin poliisivoimat irtisanottu rahapulassa, josta seuraannut valtava rikosaalto. Laspsia kaapataan. jne jne

olisi kannattanut valita asuinpaikka hieman toisin.

Me asuimme pienessä kaupungissa puolen tunnin matkan päässä Manhattanilta eikä meillä ollut mitään noista sinun ongelmistasi. Viihdyimme erinomaisesti ja toivottavasti palaamme vielä joskus. Suomesta en kaivannut mitään ja paluu keskelle räntää ja ikäviä, mykkiä ihmisiä oli kuin märkä rätti päin naamaa.

Talot ohuita pahvitaloja joissa vetää. Kaikki on huonoa laatua, autot, talot, infra. Ihmiset lähes kokonaan jotain mulatteja tai muuten erivärisiä. Kukaan ei puhu puhdasta englantia. Myrskyt rikkoo taloja, vakuutukset valtava menoerä. Palkat huonot. Valtiontalous täysin kuralla. Nyt on monen kaupungin poliisivoimat irtisanottu rahapulassa, josta seuraannut valtava rikosaalto. Laspsia kaapataan. jne jne

Talot ovat isoja ja hyvintehtyja. Kerrostaloissa ei kuulu naapurin aanet.

Hyvat palkat, pienemmat verot. Tyonteosta palkitaan.

Suomalaiselle vaikeata on se etta esim. sairaspaivat pitaa ansaita, taalla taas pidetaan alentavana sellainen kasi-ojossa almujen anelu.

Olen asunut kolmessa muussa Euroopan maassa ja niissä oli paljon hyviä puolia, välillä oikein oli kateellinen, miten monet asiat olivat paremmin kuin Suomessa (esim. paremmat palkat, laajat toimivat metrot, parempi ilmasto, ystävälliset iloiset työkaverit jne.), mutta tulin tulokseen, että suomalaisena haluan asua Suomessa, enkä tuntea itseäni jatkuvasti ulkomaalaiseksi ja vähän kuitenkin ulkopuoliseksi. Oli outoa ajatella, että viettäisi vanhuutensa ulkomailla jne. Vaikka Suomessa on huonojakin puolia, on kuitenkin kotoisaa ja turvallista olla omiensa parissa..

Talot ohuita pahvitaloja joissa vetää. Kaikki on huonoa laatua, autot, talot, infra. Ihmiset lähes kokonaan jotain mulatteja tai muuten erivärisiä. Kukaan ei puhu puhdasta englantia. Myrskyt rikkoo taloja, vakuutukset valtava menoerä. Palkat huonot. Valtiontalous täysin kuralla. Nyt on monen kaupungin poliisivoimat irtisanottu rahapulassa, josta seuraannut valtava rikosaalto. Laspsia kaapataan. jne jne

varmasti palataan suomeen kun jäädään eläkkeelle. kesällä vietetään suomessa lähes 2 kk ja osa perheestä käy talvisinkin. suomi on ihan hyvä maa, vaikkakin helvetin kallis. ja ihanan vähän afrikkalaisia!

Belgian byrokratiaa mulla ei jäänyt ikävä. Mutta loistavat kulkuyhteydet sieltä oli, ihana mahdollisuus tehdä viikonloppumatkoja :)

kunnes palasin SUomeen, lasten takia. Ei siita paluusta tullut mitaan, muutettiin pois parin vuoden jalkeen. Suomi on ihana, rakas maa, lomailla :)

muutan muualle Suomesta. Syynä tämä iankaikkisen kurja ilmasto. Viime kesä oli aivan upea mutta marraskuusta puolisen vuotta eteenpäin -hyi helvetti. Talvet aion asua lämpimässä, tulla toki jouluksi Suomeen ja kesällä juhannuksesta eteenpäin nelisen kuukautta mutta sitten heippa! Ja verotuksen hoidan kuntoon: seuraava hallitus alkaa taas kuppaamaan paremmin toimeen tulevia niinpä pidän huolta että minä en ainakaan osallistu talkoisiin.

Niin...[iKaipaan kansainvälistä elämäntyyliä. Mutkatonta kohtaamista muiden kanssa, päivää piristävää small talkia. Maukasta ja laadukasta ruokaa, etenkin kunnon lihaa...Miljoonakaupungin menoa ja meininkiä...Kaunista ja tyylikästä rakennusarkkitehtuuria, henkeäsalpaavan kauniita omakotitaloalueita puutarhoineen, puistoineen, golf- ja tenniskenttineen...Yksityiskouluja ihastuttavan eleganteissa "linnoissa" ja fiksusti käyttäytyviä teinejä niiden läheisyydessä...Kaduilla ei koskaan humalaisia ihmisiä, tupakansavu ei pistä nenään...

Tämä aika hyvin summaa yhteen expatit. Halutaan elää sitä luksuselämää, mutta todellisesta elämästä ei tiedetä yhtään mitään. Omat expat-tuttavat asuvat eristetyllä asuinalueella, vartijoita siellä täällä, on siivoojaa, lastenhoitajaa, autonkuljettajaa, lapset yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa... Ymmärrän kyllä, miten tuohon voi jäädä koukkuun ja paluu Suomeen on vaikeaa, kun pitääkin yhtäkkiä ottaa rätti omaan käteen ja pyyhkiä pöytä.

En ole tuo, josta ilmeisesti johtopäätöksiäsi teit, mutta kyllä me ainakin elettiin ihan tavallista arkea, ainoa ulkopuolinen apu oli nurtsinhoitajat kerran viikossa. Asuinpaikka ei ollut mikään muurien ympäröimä ekspattikylä vaan pikkukaupunki, jossa oli erinomaiset julkiset koulut ja niiden kautta paljon suurperheitä isoissa taloissa. Lapset leikkivät pihoilla ja pystyivät kulkemaan turvallisesti kävellen ja polkupyörillä kouluun.

Vartijat, autonkuljettajat, kokit, siivoojat, lastenhoitajat sun muut muurieneristämillä alueilla ovat käytössä kaukoidässä ja kehitysmaissa.

expat-perheistä on just se, että rouvat haluaisi jäädä, mutta miehet ei jaksa sitä sikäläistä työelämää ylipitkine työpäivineen ja vähine lomineen. Naisillehan se elämä on alkukankeuksien (lapsien saattaminen kouluun, perusasioiden toimittaminen jne.) jälkeen lähinnä nautiskelua rouvien lounastreffeillä. Elintaso on parempi kuin Suomessa kahden palkalla. Ja se elintaso revitään miehen selkänahasta ja miehet sieltä melkein aina haluaa pois, kun eivät ole tottuneet tilanteeseen, jossa ovat aina töissä ja naiset shoppailee. Suomalainen mies on niin epäherrasmiesmäinen, että haluaa olla perheen kanssa ja toisaalta haluaa naisenkin kantavan kortensa yhteiseen elämään.

Olimme paikallisia mieheni kautta.

Ja maailmalla kaikki tuo voi olla ja onkin normaalia elämää. Itse kukin määrittelee "normaalin" subjektiivisesti.

Esimerkiksi me emme asuneet superkalliilla omakotitaloalueella, vaan ihan tavallisessa kerrostaloasunnossa, mutta nautin suunnattomasti autoajeluista em. alueilla ja kauniin arkkitehtuurin ihailusta. Mun ei tarvitse omistaa asioita itse pystyäkseni nauttimaan niistä. "Ikkunashoppailu" on parasta :)

Kansainväliset piirit tosin vaatii jonkinlaista expattiutta, mutta itse olin siis tavallinen maahanmuuttaja, joka tosin tutustui asuinalueella ja miehen toimistossa expatteihin. Mutta itse kukin eli "normaalia" elämää, jopa huonommissa olosuhteissa, kuin omassa kotimaassaan. Kansainvälisyys ei perustu rahaan tai sosiaaliseen asemaan, vaan avoimeen asenteeseen, kielitaitoon ja kokemukseen eri kulttuureista.

Ja mitä tulee yksityiskouluihin, niin sekin on ihan normaali käytäntö. Ei köyhiempien ulottuvilla ilman stipdenjä, mutta keskiluokalle peruskauraa. Ja keskiluokka ei ole niin vaurasta, kuin Suomessa. Tuolla koulutukseen on totuttu panostamaan ja muissa asioissa sitten säästetään (monet perheet asuvat vuokralla, omistusasunnon remontti siirtyy hamaan tulevaisuuteen, ei kalliita matkoja jne.), ei niin kuin Suomessa, missä heti nousee marmatus, jos päivähoitomaksu nousee tms.

Ja mitä tulee ruokaan, niin sekään ei edellytä expat-elintasoa. Esim. Suomessa meillä meni lähes sata euroa parin vastaavan lihapaketin ostamiseen, kuin edellisessä asuinmaassa, missä olisi mennyt ehkä 20 euroa. Ravintolakulttuuri oli osa normaalia elämänmenoa ja iltaisin ravintolat täyttyi lapsiperheistä ja iloisesta puheensorinasta.

Ja miljoonakaupungin meno ja meininki...Siitä voi nauttia lähes ilmaiseksi. Ostaa vain halvan metrolipun (10 centtiä euroissa) ja karauttaa upeisiin museoihin, jotka kaikki ovat ilmaisia. Tai ilmaiskonsertit (vastaavat kuin Suomen kansallisoopperan ilmaiset lämpiökonsertit iltapäivisin). Ostoskeskuksissa voi vain vaeltaa ja nauttia kaikesta kauneudesta, vaikka ei itse mitään ostaisikaan. Mulle ikkunashoppailu on parasta viihdettä ja jos todella haluan ilahduttaa itseäni, menen oikein laadukkaan jalokiviliikkeen ikkunaan ja vain imen itseeni säkenöivien timanttien kauneutta. Tuokaan ei vaadi penniäkään rahaa ;)

[iKaipaan kansainvälistä elämäntyyliä. Mutkatonta kohtaamista muiden kanssa, päivää piristävää small talkia. Maukasta ja laadukasta ruokaa, etenkin kunnon lihaa...Miljoonakaupungin menoa ja meininkiä...Kaunista ja tyylikästä rakennusarkkitehtuuria, henkeäsalpaavan kauniita omakotitaloalueita puutarhoineen, puistoineen, golf- ja tenniskenttineen...Yksityiskouluja ihastuttavan eleganteissa "linnoissa" ja fiksusti käyttäytyviä teinejä niiden läheisyydessä...Kaduilla ei koskaan humalaisia ihmisiä, tupakansavu ei pistä nenään...

Tämä aika hyvin summaa yhteen expatit. Halutaan elää sitä luksuselämää, mutta todellisesta elämästä ei tiedetä yhtään mitään. Omat expat-tuttavat asuvat eristetyllä asuinalueella, vartijoita siellä täällä, on siivoojaa, lastenhoitajaa, autonkuljettajaa, lapset yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa... Ymmärrän kyllä, miten tuohon voi jäädä koukkuun ja paluu Suomeen on vaikeaa, kun pitääkin yhtäkkiä ottaa rätti omaan käteen ja pyyhkiä pöytä.

Ja maailmalla kaikki tuo voi olla ja onkin normaalia elämää. Itse kukin määrittelee "normaalin" subjektiivisesti.

Esimerkiksi me emme asuneet superkalliilla omakotitaloalueella, vaan ihan tavallisessa kerrostaloasunnossa, mutta nautin suunnattomasti autoajeluista em. alueilla ja kauniin arkkitehtuurin ihailusta. Mun ei tarvitse omistaa asioita itse pystyäkseni nauttimaan niistä. "Ikkunashoppailu" on parasta :)

Kansainväliset piirit tosin vaatii jonkinlaista expattiutta tai maahanmuuttoa, mutta tarkoittamani kansainvälisyys ei perustu rahaan tai sosiaaliseen asemaan, vaan avoimeen asenteeseen, kielitaitoon ja kokemukseen eri kulttuureista. Mulle on helpointa tulla toimeen ulkomaalaisten kanssa, koska "ulkopuolisena" ei ole varaa sisäänlämpiävyyteen. Ulkomaalainen yleensä pyrkii ottamaan kontaktia ja on valmis näkemään vaivaa, jotta keskustelu onnistuu ja kaveruus voisi muodostua. Kokemukset muista kulttuureista ja selviytyminen kulttuurishokeista myös tekee ihmisestä avoimemman ja rohkeamman, erilaisuuteen ei suhtauduta torjuvasti.

Ja mitä tulee yksityiskouluihin, niin sekin on ihan normaali käytäntö. Ei köyhiempien ulottuvilla ilman stipdenjä, mutta keskiluokalle peruskauraa. Ja keskiluokka ei ole niin vaurasta, kuin Suomessa. Tuolla koulutukseen on totuttu panostamaan ja muissa asioissa sitten säästetään (monet perheet asuvat vuokralla, omistusasunnon remontti siirtyy hamaan tulevaisuuteen, ei kalliita matkoja jne.), ei niin kuin Suomessa, missä heti nousee marmatus, jos päivähoitomaksu nousee tms.

Ja mitä tulee ruokaan, niin sekään ei edellytä expat-elintasoa. Esim. Suomessa meillä meni lähes sata euroa parin vastaavan lihapaketin ostamiseen, kuin edellisessä asuinmaassa, missä olisi mennyt ehkä 20 euroa. Ravintolakulttuuri oli osa normaalia elämänmenoa ja iltaisin ravintolat täyttyi lapsiperheistä ja iloisesta puheensorinasta.

Ja miljoonakaupungin meno ja meininki...Siitä voi nauttia lähes ilmaiseksi. Ostaa vain halvan metrolipun (10 centtiä euroissa) ja karauttaa upeisiin museoihin, jotka kaikki ovat ilmaisia. Tai ilmaiskonsertit (vastaavat kuin Suomen kansallisoopperan ilmaiset lämpiökonsertit iltapäivisin). Ostoskeskuksissa voi vain vaeltaa ja nauttia kaikesta kauneudesta, vaikka ei itse mitään ostaisikaan. Mulle ikkunashoppailu on parasta viihdettä ja jos todella haluan ilahduttaa itseäni, menen oikein laadukkaan jalokiviliikkeen ikkunaan ja vain imen itseeni säkenöivien timanttien kauneutta. Tuokaan ei vaadi penniäkään rahaa ;)

[iKaipaan kansainvälistä elämäntyyliä. Mutkatonta kohtaamista muiden kanssa, päivää piristävää small talkia. Maukasta ja laadukasta ruokaa, etenkin kunnon lihaa...Miljoonakaupungin menoa ja meininkiä...Kaunista ja tyylikästä rakennusarkkitehtuuria, henkeäsalpaavan kauniita omakotitaloalueita puutarhoineen, puistoineen, golf- ja tenniskenttineen...Yksityiskouluja ihastuttavan eleganteissa "linnoissa" ja fiksusti käyttäytyviä teinejä niiden läheisyydessä...Kaduilla ei koskaan humalaisia ihmisiä, tupakansavu ei pistä nenään...

Tämä aika hyvin summaa yhteen expatit. Halutaan elää sitä luksuselämää, mutta todellisesta elämästä ei tiedetä yhtään mitään. Omat expat-tuttavat asuvat eristetyllä asuinalueella, vartijoita siellä täällä, on siivoojaa, lastenhoitajaa, autonkuljettajaa, lapset yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa... Ymmärrän kyllä, miten tuohon voi jäädä koukkuun ja paluu Suomeen on vaikeaa, kun pitääkin yhtäkkiä ottaa rätti omaan käteen ja pyyhkiä pöytä.

Olen asunut parisen vuotta Yhdysvalloissa, mieheni on täällä työkomennuksella. Aluksi oli tosi kivaa, jännää ja erilaista, mutta sitten tietenkin arki iski vastaan. Komennus loppuu (vasta) vuoden päästä ja minulla on kamala ikävä Suomeen... Suomessa on mielestäni parempi asua ja tunnen kuuluvani sinne, en tänne. Täällä on aika paljon suomalaisia expat-perheitä, joiden kanssa (etenkin naisten) olen jutellut asiasta. Meitä oli kymmenen, joista minä olin ainoa, jonka mielestä on ihanaa palata Suomeen ja joka aikoo asua Suomessa loppuelämänsä. Muut ihmettelivät ihan tosissaan mielipidettäni ja monesti Suomesta ja suomalaisista puhutaan halveksien näissä tapaamisissa... :( Miten muut nykyiset tai entiset ulkosuomalaiset, onko teissä ketään, jonka mielestä Suomi on paras maa asua?

Olen aika epäsosiaalinen ja itsekseni viihtyvä tyyppi.

Täällä pitäisi olla koko ajan tapaamassa ihmisiä, järkkäämässä jotain lasten koulujuttuja ja olla sosiaalinen. Tällaisten päivien jälkeen olen hirveän nuutunut, sosiaalisuus vie minulta paljon energiaa. Joka paikkaan on mentävä autolla, lapset eivät voi mennä mihinkään keskenään (ovat n. 10-vuotiaita). Nämä nyt ihan päällimmäisinä juttuina, mutta jotenkin tuntuu, että Suomessa on niin paljon parempi olla.

ap

Jos ei osaa sopeutua, kaipaa muualle. Suomalaiskaverisi ovat onnistuneet siinä paremmin.