Iku tuli, niin järkyttävää
Pohjalainen
Julkaistu: 04.05.2011 08:51
Nuorta laihialaisäitiä syytetään vauvansa tapon yrityksestä
Pohjanmaan käräjäoikeudessa syytettiin tiistaina laihialaista 20-vuotiasta naista kaksi kuukautta vanhan tyttärensä törkeästä pahoinpitelystä sekä tapon yrityksestä. Myös tytön 29-vuotias isä on syytteessä heitteillepanosta ja törkeästä vammantuottamuksesta.
Syytteet perustuvat viime vuoden marraskuussa neuvolakäynnistä liikkeelle lähteneeseen tapahtumaketjuun. Lapsi oli saanut neuvolassa rokotuksen ja oli sen jälkeisinä päivinä tavallista itkuisempi. Äiti oli neuvolakäyntiä seuraavana päivänä ottanut lapsesta kiinni molemmin käsin ja ravistellut kovasti hiljentääkseen lapsen. Lapsen pää oli heittelehtinyt ylös ja alas. Kahden päivän kuluttua lapsi oli ollut yhä itkuinen, jolloin äiti oli yksin kotona ollessaan kuristanut lasta molemmin käsin kunnes lapsi oli hiljentynyt ja veltostunut.
Äiti myöntää teot, mutta kiistää, että tarkoituksena olisi ollut vahingoittaa tai tappaa lasta. Puolustus kertoi äidin olleen masentunut synnytyksestä lähtien ja kuulleen ääniä ja puhetta, jotka käskivät toimimaan. Äidille pyydettiin mielentilatutkimusta.
Kun tyttö vietiin viimein hoitoon, oli hän todistajana toimineen lastenlääkärin mukaan käytännössä tajuton ja vaikeasti kuivunut.
Lapsen aivotoiminnoista ovat säilyneet vain välttämättömät elämää ylläpitävät toiminnot. Lapsi sokeutui ja on nyt vaikeasti vammainen.
Kommentit (127)
Minä olen joka ikinen kerta neuvolassa käydessäni saanut niin hyvää ja osaavaa palvelua, etten voi mistään valittaa. Th on jopa soitellut perään pahimpina aikoina.
Kärsin kuopuksen syntymän jälkeisen vuoden masennuksesta. Kaksi pientä lasta (puolentoista vuoden ikäero) tuli kuitenkin hoidettua. Koskaan en ole lyönyt tai käynyt käsiksi. Meillä kävi perhetyöntekijät viikottain ja muuta.
Eniten minä mietin tässä tapauksessa sitä isää. Sillä äidillä voi olla vaikkapa psykoosi, mutta miten se isä ei muka huomaa mitään? Neuvolassa ei välttämättä huomata äidin (normaalia) masennusta, jos äiti oikein kovasti tsemppaa ja kertoo kaiken olevan hyvin. Onhan täälläkin palstalla ollut puhetta siitä, ettei neuvolassa haluta puhua.
Kamala tapaus kaikenkaikkiaan.
Aivan järkyttävän kamalaa, että viattoman vauvan oma äiti voi saada jotain tuollaista aikaan! Onkohan tämä lapsi aikuisikään asti, tai siis loppuelämänsä, vihanneksena laitoksessa? Sanat eivät riitä kuvaamaan tota karmeutta.
Sain oman vauvani kotiin sairaalasta synnytyksen jälkeen vasta kun hän oli juuri tuon kahden kuukauden ikäinen. Hän syntyi sairaana liian aikaisin ja kovalla työllä saatiin pelastettua ja on nyt kokonaan terve. Sitten saa lukea tällaista, että oma äiti on kuristsnut lasta itkujen takia niin, että hän on loppuelämänsä vammainen, itkettää...
kamalaa :( Itselläni tässä 2kk ihana vauva, joka hymyilee ja ottaa kontaktia kovasti... Voi pientä, viatonta vauvaa.
Ikävä on olla ja sattuu. Sitten tulee äiti ja pahoinpitelee sen sijaan että ottaisi syliin. Vittu kun pistää vihaksi tällaiset jutut, olipa taustalla ihan mitä vaan.
Kaikki lapsen saavat ihmiset eivät ole psyykeltään riittävän vahvoja vanhemmuuteen, mutteivät silti saa tukea.
Entisaikoina suku, isot monisukupolviset perheet ja kyläyhteisöt olivat apuna (no, toki agraariyhteiskunnassa puolen tusinan jälkeen tai liian nuorena naimattomana tehdyt lapset synnytettiin vähin äänin metsässä ja sinne myös jätettiin). Nykyisin nuori äiti on monesti aivan yksin ilman tukiverkkoa ensimmäistä kertaa vauvanhoidon äärellä oman esikoisensa kanssa. Kaikilla ei ole äitiä, siskoa tai muuta sukulaista tai tuttua auttamassa tai kysymässä voinnin perään ja hälyttämässä apua kun tilanne menee kriittiseksi.
Ihan jo rutiini tukiverkkokartoitus neuvolassa esikoislapsen raskauden alussa ja pari yhteydenottoa perheen ulkopuolisen tukiverkon avainhenkilöihin raskauden kuluessa (joko mukana vastaanotolla tai soitto tai joku kysely) kertoisi siitä saako tuleva äiti mistään tukea. Jollei, niin eikö mitenkään löytyisi vapaaehtoisia tukihenkilöitä (tukimummoja tai tukimammoja tms.) jotka astuisivat kuvaan mukaan. Näin siis rutiinisti kaikilla joilla isovanhemamt kaukana tai muuten tukiverkko harva tai sitä ei ole ja lapsi on ensimmäinen.
Ensimmäisen puolen vuoden ajan tukimummo-mamma kävisi suht. usein osallistumassa perheen elämään ja auttaisi käytännön töissä tai vauvan hoidossa, mikä sitten olisikaan parasta perheen kannalta, tarvittaessa kauemminkin.
Seuraavissa raskauksissa tämä järjestely koskisi lähinnä niitä joilla ei tukiverkkoa ja joilla oli aiemmassa vauva-ajassa selvästi jaksamisen kanssa hankalaa.
Jos tämä järjestely ei olisi sosiaalitoimen järjestämä, eikä lastensuojelun, vaan esim. vapaaehtoiseen vertaisapuun perustuva, niin kynnys sen käyttöön madaltuisi. Myös se madaltaisi kynnystä jos ko. systeemin käyttö olisi rutiini ja yleistä.
En tiedä onko kaikkialla, mutta Suomessa ainakin tuntuu äitiys olevan sellainen laji jossa vaatimuksia riittää ja teet sitten niin tai näin, niin aina jostain kulmasta olet tehnyt väärin ja olet huono äiti. Siinä jos on epävarma uusi äiti jolla jaksaminen ja/tai mielenterveys lujilla, niin tilanteet voivat mennä vauvan terveyden kannalta karuiksi.
Mitä tulee siihen onko tänäisen uutisen äiti sairas, vai muuten vaan paha jne. jne. Niin voi olla aikaisemmin jo psyykeltään hatara, mutta ihan on mahdollista että on ollut ns. tavallinen ja terve mielenterveydeltään aina lapsen saamiseen asti. Näitähän sattuu ns. paremmissakin piireissä, joskaan tuskin usein näin graaveina.
syöpäpotilaaana ja pienen lapsen äitinä , voin kertoa, etttei mitään apua anneta :(((myrkytysten jälkeen vaaan heti kotiin, vaikka ei jaloillaan pysy, ketään ei kiinnosta onko siel kotona ketään auttamassa ja miten saan hoidettua lapseni, miten apteekista lääkkeet eväät kaupasta jne niin ja seuraavana päivänä labraan....vaik hädin tuskin pääse sängystä vessaan:(((
eli ei ne välitä, kaikki vaan nopeasti pois silmistä ja uus potilas paikalle... tähän on ajettu terveydenhuolto ainaisilla säästöillä....ja kukaan ei kerro mahdollisista sosiaalieduista, kaikki saa siellä kuolinvuoteelleen itse voimiensa mukaan etsiä ja ottaa selvää jos kuka ken kykenee.....
tähän on päädytty
*Voimahali* Tsemppiä vaikeaan elämäntilanteeseen!
tapahtui lapsenmurhia paljonkin. Vielä 50-luvullakin.
Aborttioikeus on vähentänyt radikaalisti näitä, mutta täysin ei ole estettävissä tietenkään.
Lapsen hedelmöittämiseen ei mitään psykologisia testejä vaadita. Monet heikot elämän eväät saaneet tai kurjia kokeneet ovat ilman tukea melkoisia aikapommeja vanhempina.
Olen itse täysin abortin kannalla, jos on vähänkään tunne, ettei selviä. Lapsen vahingoittaminen ja vammauttaminen loppuelämäksi on aina vaakakupissa vakavampi.
jatkuvasti itkeneen vauvani.
Hain apua, sitä on todella vaikeata saada. Myöhemmin mulla todettiinkin persoonallisuushäiriö. Piti vahingoittaa itseä, ennenkuin sai apua. Sitä ennen se oli vain "ota tuosta nappi naamaan, niin helpottaa. Heippa ensi kertaan."
Kela hylkäsi psykoterapiatuen jne.
Nyt olen vihdoinkin saamassa terapian ja aivan ilmaiseksi.
Elämästä selviytyminen on vaatinut paljon töitä. Kun lapsuus oli aivan rikki, sain persoonallisuushäiriön. Yritän nyt katkaista haitallista kierrettä.
Tälle pikkuruiselle tytölle haluan suoda voimia ja rakkautta ja edes kyvyn tuntea sitä. Jospa hän edes saisi joskus kokea kuinka paljon äiti voi lastaan rakastaa! Tapaus on järkyttävä ja aivan oksettaa tietää, että parin kilometrin päässä perheemme kodista tällaista on tapahtunut. Tekijöiden henkilöllisyys on kyllä tiedossa ainakin paikallisilla, oli jo heti tapahtuman jälkeen...ja kuuleman mukaan myös näiden hylkiöiden koirat on aiemmin saaneet kärsiä pahoinpitelystä. Toivottavasti ei tule naamat vastaan kylällä.
minä ihan tärisen raivosta tämän pienen ihmisen tuhoutumisesta. MIksi jumalauta nämä ihmiset eivät käytä ehkäisyä..miksi pitää tehdä lapsia. Voi helvetti..toivon todella että myös mies joutuu elämäään loppuelämänsä helvetillisissä omantunnon tuskissa. Tämmöset ihmiset pitäisi ehdottomasti pakkosteriloida. Ei tuommoisille enää lapsia. Silti täällä maanpäällä saa kaikki saatanan ihmishirviöt tehdä lapsia. Hitto voisin vaikka tappaa sen ämmän.
Tälle pikkuruiselle tytölle haluan suoda voimia ja rakkautta ja edes kyvyn tuntea sitä. Jospa hän edes saisi joskus kokea kuinka paljon äiti voi lastaan rakastaa! Tapaus on järkyttävä ja aivan oksettaa tietää, että parin kilometrin päässä perheemme kodista tällaista on tapahtunut. Tekijöiden henkilöllisyys on kyllä tiedossa ainakin paikallisilla, oli jo heti tapahtuman jälkeen...ja kuuleman mukaan myös näiden hylkiöiden koirat on aiemmin saaneet kärsiä pahoinpitelystä. Toivottavasti ei tule naamat vastaan kylällä.
niin voitko sylkäistä ja toivottaa hyvää matkaa helvettiin minun puolestani.
pahoinpidellään vankilassa oikein kunnolla. Saavat tuntea omaa lääkettään.
Tälle pikkuruiselle tytölle haluan suoda voimia ja rakkautta ja edes kyvyn tuntea sitä. Jospa hän edes saisi joskus kokea kuinka paljon äiti voi lastaan rakastaa! Tapaus on järkyttävä ja aivan oksettaa tietää, että parin kilometrin päässä perheemme kodista tällaista on tapahtunut. Tekijöiden henkilöllisyys on kyllä tiedossa ainakin paikallisilla, oli jo heti tapahtuman jälkeen...ja kuuleman mukaan myös näiden hylkiöiden koirat on aiemmin saaneet kärsiä pahoinpitelystä. Toivottavasti ei tule naamat vastaan kylällä.
niin voitko sylkäistä ja toivottaa hyvää matkaa helvettiin minun puolestani.
kyllä olette empaattisia ihmisiä kun jaksatte ymmärätää tuollaista ihmistä. Neuvolan vikahan se on jos äiti pahoinpitelee lapsen vammaiseksi. Tuo lapsi on koko loppuelämänsä vammainen.
Tuo äiti on voinut valehdella vaikka mitä siellä neuvolassa ja valehtelee nytkin. Vain läpensä paha ihminen voi tehdä vauvalle jotain tuollaista!!! Toivottavasti nämä vanhemmat eivät ikinä enää tee ainuttakaan lasta. Itse asiassa tässä tapauksessa pakko sterilisointi olisi paikallaan.
Emme saa biologista lasta. Tällaiset uutiset tuntuu siksi vielä pahemmalta, kun antaisi lähes mitä vain, jotta tulisi raskaaksi. Alan tällaisten uutisten myötä katkeroitua niin pahasti, etten enää tiedä miten jaksan :(
Emme saa biologista lasta. Tällaiset uutiset tuntuu siksi vielä pahemmalta, kun antaisi lähes mitä vain, jotta tulisi raskaaksi. Alan tällaisten uutisten myötä katkeroitua niin pahasti, etten enää tiedä miten jaksan :(
Afrikassa kuolee pieniä vauvoja aliravitsemukseen ja Intiassa niitä hylätään kadulle(esim) ei siitä voi kuitenkaan katkeroitua, vaan tehdä hyvää niille, joille kykenee. Hirveä äiti, mutta eivät nuo "kylällä tulee turpaan" äidit ole sen parempia, eihän noin sairasta ihmistä paranna/saa ajattelemaan, vaikka heidät pätkittäisiin henkihieveriin.
Naisen henkilöllisyys on julkaistava!!!
ANNAN MUN NAURAA
Vakavasti häiriintynyt ja masentunut nainen ja eikun vielä lisää paskaa niskaa. Eikö riitä, että muutaman vuoden päästä viimeistään nianen tajuaa tehneensä näin kamalan asan? Lulletko että on helppo elää syyllisyydentunnon kanssa koko loppuelämä.
Ei kaikesta pahanteosta voida syyllistää yhteiskuntaa, helvetin uusavutonta sakkia, kun olettavat, että yksilöllä ei olisi minkäänlaista vastuuta teoistaan. Samat naiset varmaan odottavat, että yhteiskunta kasvattaa heidän lapsensa.
Mieluummin pahoinpiteli..
Kauheaa.
Niin totta tämäkin. Mutta tositarinoita on monenlaisia. Siihen en osaa ottaa kantaa, kumpaan kastiin tämä aloituksessa mainittu tarina kuuluu. Ja oikeastaan sillä ei enää ole väliäkään. Lopputulos on jo saavutettu, olivat syyt mitkä tahansa.
Tärkeää kuitenkin olisi, että yhteiskunta voisi jollain tapaa antaa henkistä tukea myös sitä tarvitseville ihmisille, jotta mahdollisimman moni tällainen tarina voitaisiin vältää. Kaikkea ei voi korjata. On olemassa tapauksia, jotka eivät "hymistelemällä" parane. Mutta jos yksikin perhe saisi avun, voisi yksi tällainen kohtalo olla vältettävissä, ja se olisi paljon.