Iku tuli, niin järkyttävää
Pohjalainen
Julkaistu: 04.05.2011 08:51
Nuorta laihialaisäitiä syytetään vauvansa tapon yrityksestä
Pohjanmaan käräjäoikeudessa syytettiin tiistaina laihialaista 20-vuotiasta naista kaksi kuukautta vanhan tyttärensä törkeästä pahoinpitelystä sekä tapon yrityksestä. Myös tytön 29-vuotias isä on syytteessä heitteillepanosta ja törkeästä vammantuottamuksesta.
Syytteet perustuvat viime vuoden marraskuussa neuvolakäynnistä liikkeelle lähteneeseen tapahtumaketjuun. Lapsi oli saanut neuvolassa rokotuksen ja oli sen jälkeisinä päivinä tavallista itkuisempi. Äiti oli neuvolakäyntiä seuraavana päivänä ottanut lapsesta kiinni molemmin käsin ja ravistellut kovasti hiljentääkseen lapsen. Lapsen pää oli heittelehtinyt ylös ja alas. Kahden päivän kuluttua lapsi oli ollut yhä itkuinen, jolloin äiti oli yksin kotona ollessaan kuristanut lasta molemmin käsin kunnes lapsi oli hiljentynyt ja veltostunut.
Äiti myöntää teot, mutta kiistää, että tarkoituksena olisi ollut vahingoittaa tai tappaa lasta. Puolustus kertoi äidin olleen masentunut synnytyksestä lähtien ja kuulleen ääniä ja puhetta, jotka käskivät toimimaan. Äidille pyydettiin mielentilatutkimusta.
Kun tyttö vietiin viimein hoitoon, oli hän todistajana toimineen lastenlääkärin mukaan käytännössä tajuton ja vaikeasti kuivunut.
Lapsen aivotoiminnoista ovat säilyneet vain välttämättömät elämää ylläpitävät toiminnot. Lapsi sokeutui ja on nyt vaikeasti vammainen.
Kommentit (127)
joka on masentunut ja jolla on mielenterveyongelma (kuulee ääniä)? Tuo äänten kuuleminen kyllä viittaa aika vahvasti siihen, että ei ole tämä äiti ollut syyntakeisessa tilassa ja jopa koko tapahtumalta oltaisi voitu välttyä, mikäli lääkitys olisi ollut niinsanotusti kohdallaan. Jos kyseessä on aito mielenterveysongelma, äiti saattaa olla jälkikäteen selkeästi ajatelevana teoistaanihan yhtä kauhuissaan kuin tekin.
Enemmän tämä herättää minusta kysymyksiä siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmää pitäisi kehittää niin, ettei ihminen, joka on masentunut ja kuulee ääniä jäisi yksin ongelmiensa ja imeväisikäisen kanssa.
Enemmän katse kääntyy kyllä tuohon isään. Kuinka voi olla huomaamatta ja välittämtättä, jos oman lapsen äiti on siinä pisteessä, että kuulee ääniä?
Vauvan äiti saattaa keksiä nyt paniikissa kuulleensa ääniä yms koska tietää et tuomio on pienempi sillä tavalla.Hän saattaa tahalteen kerjätä sääliä masennuksella yms.Oliko se isäkin masentunut???Mä en usko hetkeäkään et sillä naisella soi päässä.Läpeensäpaha kusipää.!!!!!!
Oliko isälläkin lapsivuodepsykoosi vai miksi hänkin osallistui lapsen kidutukseen?
joka on masentunut ja jolla on mielenterveyongelma (kuulee ääniä)? Tuo äänten kuuleminen kyllä viittaa aika vahvasti siihen, että ei ole tämä äiti ollut syyntakeisessa tilassa ja jopa koko tapahtumalta oltaisi voitu välttyä, mikäli lääkitys olisi ollut niinsanotusti kohdallaan. Jos kyseessä on aito mielenterveysongelma, äiti saattaa olla jälkikäteen selkeästi ajatelevana teoistaanihan yhtä kauhuissaan kuin tekin. Enemmän tämä herättää minusta kysymyksiä siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmää pitäisi kehittää niin, ettei ihminen, joka on masentunut ja kuulee ääniä jäisi yksin ongelmiensa ja imeväisikäisen kanssa. Enemmän katse kääntyy kyllä tuohon isään. Kuinka voi olla huomaamatta ja välittämtättä, jos oman lapsen äiti on siinä pisteessä, että kuulee ääniä?
Vauvan äiti saattaa keksiä nyt paniikissa kuulleensa ääniä yms koska tietää et tuomio on pienempi sillä tavalla.Hän saattaa tahalteen kerjätä sääliä masennuksella yms.Oliko se isäkin masentunut???Mä en usko hetkeäkään et sillä naisella soi päässä.Läpeensäpaha kusipää.!!!!!!
En minäkään. Jos kaksi aikuista ihmistä melkein tappavat pikkuvauvan yhdessä, niin sille ei löydy selitystä, mitä minä voisin ymmärtää/ hyväksyä. Isän huolettomuus oikein alleviivaa sitä seikkaa, että nainen tosiaan voi valehdella.
Jos on muka niin heikko, ettei pysty olemaan ravistelematta, niin sitten pitäisi jättää se lapsi tekemättä! Minulta ei heru mitään sympatiaa naista kohtaan. Olen itsekin kokenut vakavan masennuksen ja koiran hoisin silloin moitteettomasti (ei ollut vielä lasta eikä miestä), vaikka kaikki muu melkein jäikin hoitamatta. En rähissyt koiralle saati ravistellut vaikka kyseessä onkin vaikea tapaus monella tavalla. Lisäksi mukana oli vielä isä. :( En ymmärrä, miten jaksatte ymmärtää kaikenmaailman lapsenkiduttajia täällä. Onko liian raskasta tajuta se, että maailmassa on tuollaisia sairaita sekopäitä? Ja onhan se raskasta, mutta hyssyttely ei auta ketään. Jos neuvolassa ei olisi hyssytelty, niin ehkä lapsen elämä olisi normaalia, normaalissa perheessä.
En ymmärrä näitä vanhempien säälijöitä ja hyssyttelijöitä. HALOO KYSESSÄ ON IHMISELÄMÄ HENGITTÄVÄN TUNTEVAN PIENEN IHMISEN ELÄMÄ. Turha yrittää kierrättää vastuuta muille. Vanhempia oli kaksi ja ainakin toisen olisi pitänyt taata vauvan turvallisuus. Voi vittu kun pistää vihaksi,,jos näkisin nämä kusipäät niin sylkisin ja toivottaisin hyvää matkaa helvettiin. EHKÄISY ON OLEMASSA PERKELE..vauvat eivät ole mitään leikkikaluja . Toivottavsti linnaa koko loppuelämksi ja PAKKOSTERILISAATIO.
Täytyy ottaa huomioon et äiti saattaa valehdella.
Vauvan äiti saattaa keksiä nyt paniikissa kuulleensa ääniä yms koska tietää et tuomio on pienempi sillä tavalla.Hän saattaa tahalteen kerjätä sääliä masennuksella yms.Oliko se isäkin masentunut???Mä en usko hetkeäkään et sillä naisella soi päässä.Läpeensäpaha kusipää.!!!!!!
Naiselle tehdään mielentilatutkimus, ja jos hänet todetaan psyykkisesti sairaaksi, hän sitä epäilemättä on. Masennuksen voisi kuvitella olleen todetun jo ennen näitä tapahtumia.
Isästä on paha sanoa, koska eihän tuossa pätkässä lainkaan mainita, mitä isä on tehnyt.
Mutta kaivelepa vähän omaa menneisyyttäsi ja tekojasi niin varmasti sieltäkin löytyy yhtä jos toista joka ei ihan kestä päivänvaloa ja muiden arviointeja.
Vaikka olen abortteja vastaan niin ehkä joidenkin kuitenkin kannattaisi se abortti tehdä jos eivät lapsesta lainkaan välitä.
Sinun mahdollisesta hoitamisesta en ole kuvitellut mitään jos sitä ajattelit.
Mitä tarkoitat, että hoidit "silti" vauvasi? Minäkin olisin hoitanut jos minulla olisi vauva tuolloin jo ollut.
Mä olen samaa mieltä, että tässä kohtaa on todella tapahtunut terveydenhuoltojärjestelmän virhe. Apua tarvitsevaa perhettä ei ole riittävästi autettu.
Tuskinpa tuo äiti laakista pimahti, vaan oireet ovat olleet jo olemassa.
Mulla on sama kokemus kuin syöpäpotilaan äidillä, vaikka eri asiasta. Meiltä on lapsi kuollut ihan sairauteen ja kyllä avun saaminen on ollut erittäin hankalaa. Julkisen puolen vastaus on, että teillä työssäkäyvinä ihmisinä on mahdollisuus hankkia apua itse. No näin sitten tehtiinkin, mutta läheskään kaikki eivät ole samassa asemassa. Kyllä ihminen jää usein aika heikoille vakavan sairauden tai kuoleman kohdatessa. Esimerkiksi kotiapua on lähes mahdoton saada monilla paikkakunnilla. Tiedän tapauksen, jossa aivoleikkauksesta toipuvalle vastaansyntyneen äidille ei myöskään saanut mitään kotiapua. Ainoa vaihtoehto on vauvan huostaanotto.
Terveydenhoitojärjestelmässä on hyviäkin puolia, mutta kyllä se on liian ohuelle vedetty. Nythän ihmiset todella jakautuvat hyvä- ja huono-osaisiin. Oikein hyväosaiset muuttavat maasta, seuraava sakki pärjää omilla rahoillaan yksityisessä terveydenhuollossa, kolmas porukka pärjää jotenkin julkisessa ja loput on ilman huolta ja hoivaa.
Me emme missään tapauksessa halveksi ja paheksu sairasta ja masentunutta äitiä!
Sen sijaan niin "loistavaa" neuvolaa kritisoimme. Kotiapua ei myöskään enää saa lapsiperheille. Vielä pari vuosikymmentä sitten kävi neuvolan th tai kätilö kotikäynnillä lapsen syntymän jälkeen. Tarvittaessa sai myös kodinhoitajan kotiin, tekemään tavallisia kotitöitä ja huolehtimaan vauvasta.
Mutta ei enää, vanhempien on tultava toimeen omillaan.
Ei ollut sitten vauvan isästäkään mitään apua lapselleen. Jospa olisi välillä hoitanut vauvaa muutaman tunnin, että äiti olisi saanut levätä.
Naisen henkilöllisyys on julkaistava!!!
saa lapsia eikä osaa niitä yhtään arvostaa.
Jos on muka niin heikko, ettei pysty olemaan ravistelematta, niin sitten pitäisi jättää se lapsi tekemättä! Minulta ei heru mitään sympatiaa naista kohtaan.
Ihan vilpittömästi kysyn.
Se on ihan rinnastettavissa syntyneen vauvan pahoinpitelyyn /kuolemantuottamukseen.
abortti on täysin eri asia, kuin jo syntyneen lapsen pahoinpitely, jo Suomen lainkin mukaan.
Mitä sinä tekisit sillä tiedolla?
eihän ihmistä ja koiraa voi verrata toisiinsa, mutta ystävälläni on koira ja lapsi. koira oli isomummilla sen aikaa, että äiti oppii olemaan lapsen kanssa. koira ollut vuoden verran kotona, aivan likainen, takkuinen turkki, kusee ja paskoo sisälle. lapsella vuorovaikutustaidoissa ongelmia ja noin 6kk kehityksessä jäljessä. eikä äiti ole enää ollut yli puoleen vuoteen sossujen kaa tekemisissä, mikä on väärin. toisessa tapauksessa siskoni ei hoitanut lastaan, mutta eläimet kyllä. lapsi huostaanotettin.
edes sitä paitsi tiedä onko perhe saanut apua. Eihän vaikkapa perhetyöntekijöiden käyntikään tai terpia tmv. pysty 100% varmasti estämään tuollaisia, vain huostaanotto voisi.
Mä olen samaa mieltä, että tässä kohtaa on todella tapahtunut terveydenhuoltojärjestelmän virhe. Apua tarvitsevaa perhettä ei ole riittävästi autettu. Tuskinpa tuo äiti laakista pimahti, vaan oireet ovat olleet jo olemassa. Mulla on sama kokemus kuin syöpäpotilaan äidillä, vaikka eri asiasta. Meiltä on lapsi kuollut ihan sairauteen ja kyllä avun saaminen on ollut erittäin hankalaa. Julkisen puolen vastaus on, että teillä työssäkäyvinä ihmisinä on mahdollisuus hankkia apua itse. No näin sitten tehtiinkin, mutta läheskään kaikki eivät ole samassa asemassa. Kyllä ihminen jää usein aika heikoille vakavan sairauden tai kuoleman kohdatessa. Esimerkiksi kotiapua on lähes mahdoton saada monilla paikkakunnilla. Tiedän tapauksen, jossa aivoleikkauksesta toipuvalle vastaansyntyneen äidille ei myöskään saanut mitään kotiapua. Ainoa vaihtoehto on vauvan huostaanotto. Terveydenhoitojärjestelmässä on hyviäkin puolia, mutta kyllä se on liian ohuelle vedetty. Nythän ihmiset todella jakautuvat hyvä- ja huono-osaisiin. Oikein hyväosaiset muuttavat maasta, seuraava sakki pärjää omilla rahoillaan yksityisessä terveydenhuollossa, kolmas porukka pärjää jotenkin julkisessa ja loput on ilman huolta ja hoivaa.
Itse olen jokseenkin paljon joutunut elämässäni kokemaan. En ala erittelemään tarkemmin, koska en halua osallistua mihinkään "mulla on kyllä ollut kamalampaa, kuin sulla"-kilpailuun. Kaikesta on selvitty, mutta kiitoksen en katso kuuluvan yhteiskunnan tuelle tai terveydenhuollolle.
Kuopuksen syntymästä on kulunut yli vuoden verran aikaa. Edelleen kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Sen verran olen oppinut, että apua en tähän masennukseen ole hakenut. Yksinkertaisesti siitä syystä, että sitä ei kuitenkaan saa. Omin avuin perheemme pääsee eteenpäin yhtä hyvin, kuin terveydenhuoltojärjestelmän avustuksella. Sääli, sillä oikealla tuella olisin varmasti jo terve.
Ainoa asia, joka todella pelotti tässä synnytyksen jälkeisessä masennuksessa oli mahdollinen psykoosi. Merkkejä siitä oli jo ilmassa. Onneksi miehellä oli mahdollisuus olla minun ja vauvan kanssa useamman kuukauden kotona. Asiasta kekusteltiin kotona ja yhdessä päästiin eteenpäin. Pahin jäi onneksi kokematta, ja masennus pysyi vain masennuksena.
Neuvola tietää, että minulla on taustalla mm. kahden kuukauden hoitojakso suljetulla osastolla masennuksen takia. Siitä huolimatta olen tämän lapseni äitinä ihan terveiden kirjoissa.
Asiat saavat olla todella huonosti, että nykyinen järjestelmä niitä edes huomaa. Ja vielä huonommin, jotta niihin oikeasti puututaan. Sitä en vielä osaa arvioida, voivatko asiat olla niin huonosti, että yhteiskunnan tasolta niihin voisi saada oikeaa helpotusta tuovaa hoitoa. Ainakin oman kokemukseni mukaan ainoa helpotus, jota yhteiskunta on osannut antaa, on ollut puhtaasti fyysisten vaivojen korjaaminen ja hoito. Henkinen puoli on jäänyt aina hoitamatta tai fyysinen apu/tuki saamatta.
Joka ikinen väkivaltarikollinen vetoaa masennukseen, äänten kuulemiseen tai vastaavaan.
Joka ikinen väkivaltarikollinen vetoaa masennukseen, äänten kuulemiseen tai vastaavaan.
ihan kiistaton, tieteellisesti osoitettu yhteys.
en voi uskoa, että tämä ihminen on ollut täysipäinen ennen lapsen saantiaankaan- neuvola hoi, mitä teitte? Siellä kukkahattutädit varoivat, ettei vaan tule suurempaa ja ei kai me nyt lastensuojelua tähän- avohuollon tukitoimia ei taida olla olemassakaan? Riittävässä mitassa ainakaan?
Voi juma...olis nyt edes päässyt pois kärsimästä!