Lapseni käy kotikoulua, haluatko kysyä jotakin?

mistä psykologi puhui yhdessä dokkarissa lahjakkaista lapsista. Eristetään ne muusta yhteiskunnasta suorittamaan kotiin. Kun tärkeintä olisi pitää lahjakkaan lapsen pää ja sosiaaliset taidot kunnossa, loput hoitaa sitten ne lahjat. Lahjakkuuslähtöinen elämän järjestäminen taas takaa sen että tuotetaan pikku alisuoriutujia, jotka pääty sit prostituoiduiksi, kuten esim. se nuorin Oxfordiin koskaan päässyt (siihen aikaan, nyt siellä on varmaan jotain 5-vuotiaita).

Lapsesta ei haluta "treenata neroa". Haluamme vain, että lapsi saa käyttää sen muutaman tunnin koulupäivän tehokkaasti, koulussa kun valitettavan paljon siitä ajasta menee kurinpitoon. Emme halua, että järjestelmä tasapäistää lapsemme ja opettaa hänet häpeämään lahjakkuuttaan, kätkemään kynttilää vakan alle. Lapsemme elää täysin normaalia lapsen elämää, jos ei lasketa sitä että hän ottaa oppinsa kotoa. Tälläkin hetkellä leikkii pihalla ystäviensä kanssa. Varsinaista "koulua" oli tänään neljä tuntia. Ja kakkosluokkalaisesta kyse.

kerroppas ihan selkeästi MITÄ OPISKELITTE??

mistä siel on kavereita tähän aikaan?? eikö muutkaan ole koulussa?

missä päin asutte?????

mulla eskairlainen ja tääl ei ole KETÄÄN ennen klo 16 kaveria siis.....

Minulla on akateemisesti lahjakas lapsi, ja kyllä minä monesti mietin erityisesti alakoulun aikana, kuinka paljon enempään lapsella olisi mahdollisuus kotikoulussa. Pidimme tosin lapsen tavallisessa koulussa. Jo ensimmäisellä luokalla lapsi oli turhautunut siihen, että koulussa ei opi mitään uutta. Lapselle, joka luki jo vuotta ennen koulun alkua itse monisatasivuisia romaaneja, ei tarjottu esim. lukemisen opettelussa mitään omaa, vaan hän sai läksyksi ihan niitä samoja yksittäisten tavujen ja sanojen lukemisia kuin lukemaan opettelevat. Ihan sama juttu oli esim. matematiikassa.



Täällä jonkun ehdottama ratkaisu opettaa lapselle asioita itse omalla ajalla ei toimi käytännössä: sehän vain lisää lapsen turhautumista koulussa, kun hän on entistä enemmän edellä luokkakavereitaan tiedoissa ja taidoissa.



Sosiaalistenkin taitojen oppiminen koulussa on kyseenalaista. Kun lapsi on älylliseltä kehitykseltään monta vuotta luokkakavereitaan edellä, joutuu hän helposti ulos luokan kaveriporukoista, kun kiinnostuksen kohteet ovat vain niin erilaiset kuin luokkakavereilla. Lisäksi mukaan tulee hyvän koulumenestyksen luokkakavereissa aiheuttama kateus. Meillä alakoulun loppupuoli oli lapselle yhtä kärsimystä, vaikka koulu pitikin tarkasti huolen siitä, että varsinaista kiusaamista ei tapahtunut. En todellakaan usko, että lapsen sosiaalisia taitoja kehittää kokemus siitä, että kukaan ei halua olla hänen kanssaan.



Selvä käänne tapahtui silloin, kun lapsi meni yläkouluun matematiikkaluokalle (jonne oli siis pääsykokeet). Yhtäkkiä kaikki kaveriongelmat hävisisivät. Ja vaikka lapsi olikin luokan kärkipäässä akateemiselta menestykseltään (toinen luokan kahdesta parhaasta oppilaasta), niin koulu tarjosi silti myös älyllisiä haasteita. Nyt lapsi on huippulukiossa, hänellä on paljon kavereita ja hän viihtyy koulussa hyvin.

tuttavapiirissa kävi näin, että lapsi olisi sopinut lukioon tietojensa puolesta 11-vuotiaana, kun sinne ei kuitenkaan voinut iän puolesta mennä, tuli vastaan tilanne, että 15v häntä kyllästytti lukio, koska se ei tuonut mitään uutta.



Aiotko tarjota muillekin lapsille saman mahdollisuuden kotikoulussa?

kiinnostaisi, mitä kieliä opiskelette?

Suomessa asumme, koulua siis oli aikataulutettu tälle päivälle neljä tuntia, joista kaksi pidimme jo. Iltapäivällä toiset kaksi, pahoittelen viestin huonoa muotoilua. Kuudelta emme aloita. Leikkii kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa tällä hetkellä, omanikäiset kaverit ovat tosiaan koulussa.



Sinänsä kiveen hakattua päivärytmiä meillä ei ole, eli jos lapsi on hirveän vastentahtoinen jollekin aineelle niin sitä ei opiskella (ja tämä ei tarkoita sitä että lapsi lukisi pari sivua päivässä ja leikkisi lopun ajan palikoilla, kuten jotkut tuntuvat kotikoulusta ajattelevan), sen sijaan keskitymme muuhun sille päivälle ajattelemaani aiheeseen. Miehen kanssa laadimme aina suunnitelmat kuukaudeksi kerrallaan yhteisessä palaverissa ja katsomme sitten miten lapsi edistyy. Päivärytminä on tämä 2+2 eli kaksi tunnin mittaista opintotuokiota aamusta ja kaksi iltapäivästä, mutta tämäkin joustaa aika paljon lapsen edistymisen ja tarpeiden mukaan.



Lapsi ei tietenkään aina ota oppia vastaan minulta paremmin kuin joltakulta muulta, mutta lasta pitää osata vähän "huijata" opiskelun pariin. Esimerkiksi luonnontiedettä/ylliä opiskellessa saatamme mennä luontoretkelle ja näin harhauttaa lapsen opiskelemaan.



Ei tämä ihan helpoimmasta päästä ole mutta sitä jaksaa kun on päättäväinen jonkin asian kanssa. Vauvan synnyttyä mies ottaa ohjakset pariksi kuukaudeksi keskittyessäni vauvaan enemmän, vanhempaa lasta unohtamatta. En usko ihan ensimmäisinä vauvahetkinä olevani pätevä opettamaan ja miehen on silloin parempi tehdä oma osuutensa. :)



Peruskoulun "koko paketti" ei mielestäni palvele lastani.

Missä lukiossa lapsenne opiskelee?

Mietimme lapsellemme lukiota.

Ja arvioi numeraalisesti. Mëidän koulussa vähäinen tuntiaktiivisuus laskee numeron. Tämä on väärin, koska minusta tuntiOSAAMINEN on tärkeämpää!!!!

Aion tarjota myös kuopukselle mahdollisuuden kotikouluun (jäänemme kaksilapsiseksi perheeksi). Kuitenkaan en häntä siihen pakota jos osoittautuu täysin erilaiseksi persoonallisuudeksi kuin esikoinen, eikä tästä nauti.



Kielistä luemme toistaiseksi englantia ja saksaa, joka on mieheni toinen äidinkieli.

25

esim onko monestakin aineesta???

ja jos niin millaisia jamistä aineista??

oppimäärän "koko paketti" ei ole sopiva lapsellesi. Mitä aineita ajattelitte jättää opettamatta?

Aion tarjota myös kuopukselle mahdollisuuden kotikouluun (jäänemme kaksilapsiseksi perheeksi). Kuitenkaan en häntä siihen pakota jos osoittautuu täysin erilaiseksi persoonallisuudeksi kuin esikoinen, eikä tästä nauti. Kielistä luemme toistaiseksi englantia ja saksaa, joka on mieheni toinen äidinkieli.

hyvältä :)

nro 25!

hänellä on aspergerin oireyhtymä, eikä hän pärjännyt isossa luokassa, eikä häntä koulussa haluttu sinne, mutta se pienluokka, jota meille tarjottiin ison luokan sijalle, oli kehitysvammaisten pahastioopimisvaikeuksisten luokka, jossa (minkä kokeilun jälkeen totesimme) ihan meidän normaaliälyisen assin oli mahdotonta opiskella yleistä oppimäärää. Sitä kokeiltiin ja sen vakuutettiin meille onnistuvan, mutta ei se kyllä käytännössä onnistunut.



TÄmän takia luulen voivani vastata myös siihen kykymykseen, minkä joku esitti, että miksi lapsi ei ole koulussa JA vanhemmat opeta kotona LISÄKSI. No siksi, koska se vie lapselta kaksinkertaisen ajan ja energian ja lisäksi vaatii sopeutumista mahdollisesti mahdottomaan ympäristöön. Jotain muuta jää lapselta silloin tekemättä, kokemattaja oppimatta. Lapsi tarvitsee myös vapaa-aikaa ja leikkiä.



Lapsen kotiopettamiseen ei tarvita mitään tutkintoa, mutta kyllähän operuskoulun oppimäärän opettamiseen nyt kuka tahansa oikeasti pystyy. Mulla on tohtorin tutkinto itselläni. Lapsi kävi koulussa tekemässä kokeet joka jakseon jälkeen (eli noin 6 viikon välein) ja lisäksi portfoliot taideaineista ja liikuntapäiväkirjan. Meidän lapsi oli lähikoulun kirjoilla, joten lähikoulun opettajat hyväksyi ja arvioi nämä suoritukset, lähikoulu ei vaan halunnut enää nähdä häntä luokassa.



Oppimateriaalit ostin kustantajalta, kirjat ja cd-levyt ja muut, sekä keräsin kirjastoista ja netistä ja museoista ja keksin itse. Harrastimme paljon kokemuksellista oppimista, teimme retkiä, kokeita jne. Ei materiaalin ja menetelmien löytäminen ole vaikeaa, mutta aikaa vievää se on, ja muutaman satasen se lysti toki myös maksaa.



Kavereiden suhteen homma oli vaikea, niitä ei ollut ja sosiaalinen puoli tuossa ei paljon kehity. Toisaalta meidän lapsen tilanne oli lähtökohtaisesti niin vaikea - kiusaamista, omaa häiriökäyttäytymistä kiusaamisen takia - että siinä tilanteessa rauhtoittuminen kotiin oli sekä edistystä sinänsä että ehdoton edellytys millekään muulle kehitykselle tai sosiaalisten taitojen oppimiselle.



Meidän lapsi meni tilanteen rauhoituttua seuraavana syksynä taas takaisin lähikouluun ja on siellä pärjännyt sen jälkeen hyvin. Pidän tätä kuitenkin mahdollisuutena, johon voimme tarttua, jos tilanne sitä vaatii.

Koko paketista pudotamme täysin pois ainoastaan tunnustuksellisen uskonnonopetuksen. Käymme elämänkatsomustiedon puitteissa läpi maailman uskontoja ja uskonnollista kulttuuria myös Suomessa, mutta mitään oppia ei tarjota totuutena. Itse olen ateisti, mieheni agnostikko. Viittasin tällä kielikuvalla ennemminkin siihen, että koulussa menee liian paljon aikaa kaikkeen oheisjuttuun kuten juuri kurinpitämiseen.



Kokeita on meillä kaksi kertaa vuodessa ja ne vastaavat aina vuosiluokan oppimäärää. Esim. nyt kahdeksanvuotiaallamme on edessä kakkosluokan oppimäärään pohjautuvat kokeet kaikista aineista, joita muutkin lapset opiskelevat; joskin hieman muokattuna niin, ettei lapsi jokaista koetta tee jonka muut ovat talven aikana tehneet, vaan ikään kuin leikkaa-liimaa-paketin. :D Tämä on kuitenkin äärimmäisen koulukohtaista.



Todistuksen lapsi saa koululta, eikä se poikkea muiden todistuksesta mitenkään.

vähän sellainen henki, että jos lapsen älyllinen ja tiedollinen kehitys on kyseessä, niin panostusta siihen pidetään epäilyttävänä, jopa kielteisenä.

Entäs jos olisi kyseessä urheilu, suomalaisten pyhä lehmä? Vanhemmat raahaavat lätkäkasseja pienempiä lapsiaan koviin treeneihin monta kertaa viikossa ja heidän silmissään välkkyvät kuvat Selänteestä tai Hyypiästä. Siitä sitten urheilulukioon ja armeijassa urheilujoukkoihin, niinhän sen kuuluisi mennä. Mihin kohtaan sellainen panostus asettuu, tai lapsentahtisuus tai sosiaalisten taitojen opettelu? Toisten kuunteleminen ja huomioonottaminen jääkiekkokaukalossa?

Mielestäni ap perustelee valintansa hyvin. Omat lapseni viihtyvät ja pärjäävät koulussa hyvin (eivät pitkästy, ovat motivoituneita), joten kotiopetus ei ole meille vaihtoehto.

vähän sellainen henki, että jos lapsen älyllinen ja tiedollinen kehitys on kyseessä, niin panostusta siihen pidetään epäilyttävänä, jopa kielteisenä.

Entäs jos olisi kyseessä urheilu, suomalaisten pyhä lehmä? Vanhemmat raahaavat lätkäkasseja pienempiä lapsiaan koviin treeneihin monta kertaa viikossa ja heidän silmissään välkkyvät kuvat Selänteestä tai Hyypiästä. Siitä sitten urheilulukioon ja armeijassa urheilujoukkoihin, niinhän sen kuuluisi mennä. Mihin kohtaan sellainen panostus asettuu, tai lapsentahtisuus tai sosiaalisten taitojen opettelu? Toisten kuunteleminen ja huomioonottaminen jääkiekkokaukalossa?

Mielestäni ap perustelee valintansa hyvin. Omat lapseni viihtyvät ja pärjäävät koulussa hyvin (eivät pitkästy, ovat motivoituneita), joten kotiopetus ei ole meille vaihtoehto.

vähän sellainen henki, että jos lapsen älyllinen ja tiedollinen kehitys on kyseessä, niin panostusta siihen pidetään epäilyttävänä, jopa kielteisenä.

Entäs jos olisi kyseessä urheilu, suomalaisten pyhä lehmä? Vanhemmat raahaavat lätkäkasseja pienempiä lapsiaan koviin treeneihin monta kertaa viikossa ja heidän silmissään välkkyvät kuvat Selänteestä tai Hyypiästä. Siitä sitten urheilulukioon ja armeijassa urheilujoukkoihin, niinhän sen kuuluisi mennä. Mihin kohtaan sellainen panostus asettuu, tai lapsentahtisuus tai sosiaalisten taitojen opettelu? Toisten kuunteleminen ja huomioonottaminen jääkiekkokaukalossa?

Mielestäni ap perustelee valintansa hyvin. Omat lapseni viihtyvät ja pärjäävät koulussa hyvin (eivät pitkästy, ovat motivoituneita), joten kotiopetus ei ole meille vaihtoehto.

mutta tuskin ihmiset sentään ottaa lapsiaan pois koulusta sen takia? Ei kai sitäkään kauhean hyvällä katsottaisi. En tiedä. Itse olen lahjakas lapsi jolle tuli siitä lahjastaan elämänmittainen taakka ja epäonnistumisten lähde. Aina särähtää korvaan kun aikuiset tekee lapsen lahjoista elämää suuremman asian. Vaikea on uskoa, etteikö ap:kin olisi oikeasti pettynyt, jos lapsestaan tulisikin ihan tavallinen. Mihin tätä kaikkea olisi silloin tarvittu? Lapsella on jo työpaikka tässä iässä ja sen on vanhemman kunnianhimon ylläpito. Voihan olla että kaikki menee aivan loistavasti. Tai sitten.

vähän sellainen henki, että jos lapsen älyllinen ja tiedollinen kehitys on kyseessä, niin panostusta siihen pidetään epäilyttävänä, jopa kielteisenä.

Entäs jos olisi kyseessä urheilu, suomalaisten pyhä lehmä? Vanhemmat raahaavat lätkäkasseja pienempiä lapsiaan koviin treeneihin monta kertaa viikossa ja heidän silmissään välkkyvät kuvat Selänteestä tai Hyypiästä. Siitä sitten urheilulukioon ja armeijassa urheilujoukkoihin, niinhän sen kuuluisi mennä. Mihin kohtaan sellainen panostus asettuu, tai lapsentahtisuus tai sosiaalisten taitojen opettelu? Toisten kuunteleminen ja huomioonottaminen jääkiekkokaukalossa?

Mielestäni ap perustelee valintansa hyvin. Omat lapseni viihtyvät ja pärjäävät koulussa hyvin (eivät pitkästy, ovat motivoituneita), joten kotiopetus ei ole meille vaihtoehto.

vähän sellainen henki, että jos lapsen älyllinen ja tiedollinen kehitys on kyseessä, niin panostusta siihen pidetään epäilyttävänä, jopa kielteisenä.

Entäs jos olisi kyseessä urheilu, suomalaisten pyhä lehmä? Vanhemmat raahaavat lätkäkasseja pienempiä lapsiaan koviin treeneihin monta kertaa viikossa ja heidän silmissään välkkyvät kuvat Selänteestä tai Hyypiästä. Siitä sitten urheilulukioon ja armeijassa urheilujoukkoihin, niinhän sen kuuluisi mennä. Mihin kohtaan sellainen panostus asettuu, tai lapsentahtisuus tai sosiaalisten taitojen opettelu? Toisten kuunteleminen ja huomioonottaminen jääkiekkokaukalossa?

Mielestäni ap perustelee valintansa hyvin. Omat lapseni viihtyvät ja pärjäävät koulussa hyvin (eivät pitkästy, ovat motivoituneita), joten kotiopetus ei ole meille vaihtoehto.

mutta tuskin ihmiset sentään ottaa lapsiaan pois koulusta sen takia? Ei kai sitäkään kauhean hyvällä katsottaisi. En tiedä. Itse olen lahjakas lapsi jolle tuli siitä lahjastaan elämänmittainen taakka ja epäonnistumisten lähde. Aina särähtää korvaan kun aikuiset tekee lapsen lahjoista elämää suuremman asian. Vaikea on uskoa, etteikö ap:kin olisi oikeasti pettynyt, jos lapsestaan tulisikin ihan tavallinen. Mihin tätä kaikkea olisi silloin tarvittu? Lapsella on jo työpaikka tässä iässä ja sen on vanhemman kunnianhimon ylläpito. Voihan olla että kaikki menee aivan loistavasti. Tai sitten.

vähän sellainen henki, että jos lapsen älyllinen ja tiedollinen kehitys on kyseessä, niin panostusta siihen pidetään epäilyttävänä, jopa kielteisenä. Entäs jos olisi kyseessä urheilu, suomalaisten pyhä lehmä? Vanhemmat raahaavat lätkäkasseja pienempiä lapsiaan koviin treeneihin monta kertaa viikossa ja heidän silmissään välkkyvät kuvat Selänteestä tai Hyypiästä. Siitä sitten urheilulukioon ja armeijassa urheilujoukkoihin, niinhän sen kuuluisi mennä. Mihin kohtaan sellainen panostus asettuu, tai lapsentahtisuus tai sosiaalisten taitojen opettelu? Toisten kuunteleminen ja huomioonottaminen jääkiekkokaukalossa? Mielestäni ap perustelee valintansa hyvin. Omat lapseni viihtyvät ja pärjäävät koulussa hyvin (eivät pitkästy, ovat motivoituneita), joten kotiopetus ei ole meille vaihtoehto.

on tälläinen urheilullinen lapsi, joka on nyt urheilulukiossa. Olemme itse erittäin epäurheilullisia, joten emme ole painostaneet mihinkään. Kävin katsomassa ensimmäistä kertaa lapseni peliä vasta nyt, vaikka hän on pelannut jo vuosikausia. Meillä lapsi on itse ollut niin motivoitunut, että on järjestänyt kaiken 10v alkaen. Joukkueen vaihdot yms. Hänellä on ollut suunnitelmat jo valmiina nuoresta asti ja hän on niiden mukaan toiminut, ilman meidän muuta panosta kuin rahaa. Tällä haluan sanoa, että kun lapsi on itse tarpeeksi kiinnostunut jostakin ja motivoitunut, hän kääntää vaikka vuoren saadaksen sen mitä haluaa.