Lapseni käy kotikoulua, haluatko kysyä jotakin?

Minulla on myös tytär, joka on erittäin hyvä koulussa, pärjää kaikessa eikä koulu ole millään tavoin haastavaa, mutta en ikinä olisi halunnut viedä häneltä sitä "omaa maailmaa", joka koululaisilla on. Sosiaalinen kanssakäynti harrastusryhmässäkin on mielestäni niin kovin erilaista kuin koululuokan dynamiikka - harrastusryhmässäkin kun kuitenkin lapsilla on se yhteinen kiinnostuksen aihe, tämä harrastus ja koulussa taas kaikenlaisia lapsia, joilla kaikilla on erilaisia mielenkiinnon aiheita.



Itse rakastin koulunkäynti juuri sen kokonaisuuden vuoksi, oppimisen takia siis mutta myös niiden kavereiden kanssa, ja tyttärestäni (nyt tokalla) huomaan aivan saman, koulunkäynti on yksinkertaisesti kivaa! Hän käy myös toisen kielen opetuksessa (on kaksikielinen), soittaa instrumenttia ja harrastaa suht vaativaa urheilulajia ja näillä eväillä me olemme mielestämme onnistuneet muokkaamaan hänen päivänsä mielenkiintoisiksi.



Yksinkertaisesti siis tuon samanikäisten maailman takia en itse ottaisi lastani pois koulusta, vaikka pystyisimme opettamaan häntä akateemisesti katsoen paremmin kotona.

esim. liikunnallisia taitoja jos ei käy koulussa?



Tuntiaktiivisuus?

Numero siis tulee suoraan kokeesta? Miten arvioidaan esim. liikunnallisia taitoja jos ei käy koulussa?

Tuntiaktiivisuus?

numerot todella tulivat suoraan kokeesta. Tuntiaktiivisuutta ei huomioitu, kun ei sellaista kerran voinutkaan olla.

Liikunta ja taitoaineet merkittiin vain hyväksytysti suoritetuiksi, ei arvosanaa ollenkaan.

37

kouluaika oli kamalaa. Just toi fiilis että on aina jotenkin outo ja vääränlainen ja mitä tahansa sanoo, se kuulostaa kummalta. Jonkunverran minua kiusattiinkin. Yliopistoon meno olikin sitten yllätys, kun siellä muutuinkin yhtäkkiä kuin taikasauvan iskusta "normaaliksi" :). Silti en kyllä vaihtaisi kouluaikaa siihen että olisin viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kotona vanhempien kanssa. Ei koulua todellakaan kompensoi mikään määrä harrastamista.

Jos sanon ihan suoraan, niin tuo kuulostaa musta kovin itsekkäältä. Siltä, että haluatte treenata lapsesta neron sen sijaan, että hän saisi elää tavallista lapsen elämää. Mikään ei estä tarjoamasta tietoa koulun ohessa. Lapsellanne on koko elämä aikaa sivistyä ja kouluttautua. Mikä kiire teillä on? Jos lapsella on kova tiedonhalu, hän löytää kyllä itsekin tiedon lähteille.

Minulle tuli valitettavasti tämän kirjoittajan kanssa hieman samanlainen olo. Itse olen pienestä pitäen vanhempien kannustuksesta 'tähdännyt korkealle'. Jossain vaiheessa yläasteen loppupuolella tuli väsyminen ja halusin vain olla tavallinen nuori. Lopetin kaikki musiikkiharrastukset ja päätin, että en otakaan lukiossa suunnittelemiani pitkää fysiikkaa, ylimääräisiä kieliä jne. Kirjoitin ok-paperit ja nyt taas luon hyvää uraa korkeasti koulutettuna, omasta tahdostani :)

Numero siis tulee suoraan kokeesta? Miten arvioidaan esim. liikunnallisia taitoja jos ei käy koulussa? Tuntiaktiivisuus?

numerot todella tulivat suoraan kokeesta. Tuntiaktiivisuutta ei huomioitu, kun ei sellaista kerran voinutkaan olla. Liikunta ja taitoaineet merkittiin vain hyväksytysti suoritetuiksi, ei arvosanaa ollenkaan. 37

Eli aiot opettaa lastasi 9 v kotona, ja nyt hän on saamassa pikkusisaruksen, joka aloittanee 7 v kuluttua koulun... 16v yhteensä? Aika pitkä aika olla pois työelämästä, eikös sun oma tutkinto ja koulutus mene tavallaan hukkaan? Puhumattakaan eläkekertymästä jne. Entä jos teille tulee avioero?

laittaisi lapsiani tavalliseen kouluun. Syy on HUONO seura. Karseita kurittomia ja huonokäytöksisiä lapsia hillumassa siellä ja estämässä tavallisten/lahjakkaitten lasten opiskelua.

Suomessa ei ymmärretä, että lapset pitää kasvattaa jo kotona koulukelpoisiksi ennen koulun alkua! Opettajalle ei kuulu enää kasvattaminen vaan oppiaineiden opettaminen.

Minulla ei ole korkeakoulututkintoa mutta olisin valmis jopa ostamaan esim. matematiikan tunteja.

Mielestäni olet järkevä vanhempi ja uhrautuva!!

lapsesi suostuu tuohon? Itse tykkäsin aikoinani koulusta ja en voisi kuvitellakaan, että kumpikaan lapsistani, ei sosiaalisempi eikä rauhallisempi, suostuisi koskaan tuollaiseen vaihtoehtoon.

sinänsä en ota kantaa, mutta väite, että koulun ykköstavoite on kasvattaa sosiaalisia, yhteistyökykyisiä ihmisiä on ihan skeidaa... Koulun pääasiallinen tehtävä minun mielestäni voi ihan hyvin olla se, että ihminen osaa lukea, laskea prosenttilaskuja ja tietää missä maanosassa on Kenia. Ajatus, että lapsille opetetaan lisäksi sosiaalisia taitoja (mikä on eri asia kuin sosiaalisuus) on ihan kannatettava tietysti. Mutta minkälaisia taitoja oppii 7-v. 26:n oppilaan luokassa, jossa joka toisella on kohta joku käyttäytymishäiriö diagnooseineen... Opettaja on kutakuinkin mahdottoman tehtävän edessä. No kai siinä jotain oppii, mutta viidakon laki jyllää usein. Kotikoululainen voi oppia huomattavasti paremmatkin sos. taidot, jos hän harrastaa jotain, tapaa ystäviä jne. siten, että joku aikuinen voi ohjeistaa.

no ehkä kaikki ei tykkää koulusta. Kaikki ei ole sellaisia säälittäviä idiootteja jotka rakastaa kouluu, oi opettajat ovat nii ihanii. Hevonpaskaa.

Koulut ovat tyhmiä.

kamalaa,että joku voi viedä lapseltaan ne ilot mitä koulussa YHDESSÄ KAVEREIDEN kanssa koetaan.

Kuulostaa ihanalta ratkaisulta! :)



Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Olen alkoholistivanhempien lapsi, joutunut pitämään heistä huolta pienestä lähtien ja näkemään kaikenlaista, joten olin henkisesti pikkuaikuinen, muiden eläessä huoletonta lapsuutta. Opiskeluun suhtauduin intohimolla, opin lukemaan jo 5 vuotiaana kouluun päästyäni olin muita edellä. Ensimmäisen luokan matematiikan kirjan tein läpi kuukaudessa, opettaja sai hirveät raivarit ja minä taas turhauduin kun olin muita edellä. Olin lähes kaikissa aineissa paljon, paljon edellä ikäisiäni.



Minulle kotiopetus olisi varmasti ollut hyvä ratkaisu. Minua kiusattiin, koska olin hikke ja kiinnostunut koulusta. Jos osoitin aktiivisuuttani koulussa, oli oikeasti todella kiinnostunut asioista, minua haukuttiin open nuolijaksi jne. Vanhempani eivät koskaan kannustaneet opiskeluun, päin vastoin. Jos sain kymppejä, heitä ei kiinnostanut. Joskus pyysin kyselemään ja auttamaan, ei herunut apua. Veljeni oli hulivili ja juuri ja juuri pääsi luokaltaan, häntä kyllä kehuttiin ja hänestä pidettiin.





Olisin maailman onnellinin, jos minulla olisi ollut tuollainen äiti kuin sinä. Joku joka olisi kannustanut opiskelemaan ja kaikkein parasta, järjestänyt vielä kotiopetuksen!



Mielestäni on turha haukkua aloittajaa, hän tekee kaikkensa lapsensa eteen. Koulu ei todellakaan ole kaikille paras paikka harjoitella sosiaalisia taitoja, todella monia kiusataan ja moni opettajakaan ei ole parhaimmasta päästä tukemaan opiskelua. Jokainen lapsi on omanlaisensa ja kaikille ei käy samanlainen oppimisympäristö!

Kannatan ehdottomasti kotikoulua. Meidän lapsemme käy ala-asteen viimeistä luokkaa ja hän on hyvä koulussa, usein tulee kymppejä kokeista jne, eikä siihen paljon vaadita. Toiset lapset sitten kadehtivat häntä ja joskus se näkyy kiusaamisena.



Toivottavasti yläasteelle meno muuttaa tämän kuvion ja on muitakin kympin oppilaita.



Mielestäni koulu ei opeta sosiaalisuuteen, vaan koulussa viihtyvät sosiaaliset lapset. Heillä koulussa on mukavaa ja kavereita jne. Ei-sosiaaliset rämpivät tämän pakollisen 12 vuotta läpi, mutta eivät viihdy koulussa. Eihän koulussa ole oppiaineenakaan mitään sosiaalisten taitojen opettelua.



Tsemppiä Ap:lle. Hieno ratkaisu!

Miten lapsesi oppii muita urheilulajeja, kuten pesäpalloa, erilaisia ryhmäleikkejä? Miten ryhmätyöt muussa kuin liikunnassa luonnistuvat, koulussahan on paljon äidinkielessä/ ympäristöopissa pari-tai ryhmätyöskentelyä? Entä esiintymistaito?

siihen, että lapsi "saa käyttää koko potentiaalinsa". Entäs äidin potentiaali, kun äiti on akateeminen ja vuosia kotosalla pitämässä kotikoulua, ilman opettajan tutkintoa ja mahdollisuutta täydennyskoulutukseen ja ammatilliseen vuorovaikutukseen kollegojen kanssa?

Minusta lapsille on maksimaalisen potentiaalinsa käyttämistä paljon tärkeämpää ryhmäytyä ja oppia tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Tämä ei toteudu harrastuksissa.

Minusta on hienoa, että voin opettaa lapsille kotona sen, mitä minulla on opetettavana, mutta että lapset voivat saada muilta ihmisiltä sellaista elämänkokemusta ja opetusta, jota taas minä en voi antaa. Jokainen ihminen on omallatavallaan arvokas ja vaikka äitinä kuin ka yrittäisin, en voi heille tätä antaa.

Ps. pohdin aikanaab myös kotikoulua ja mm näistä syistä en siihen ryhtynyt ja myös me olemme olleet erittäin tyytyväisiä lahjakkaiden lasteme saamaan opetukseen peruskoulussa.

Kiva kuulla ratkaisustanne. Kotikoululaisia alkaa olla enenevässä määrin Suomessakin, mikä on hyvin ymmärrettävää. Nykyinen peruskoulusysteemihän on syntynyt lasten varastoinnin ja työhön sosiaalistamisen tarpeesta -> se palvelee tietynlaista agendaa edelleen.



Meillä kotikouluidea lähti siitä, että lapsi tasapäistettiin häiriköimään ja opettaja käyttäytyi muutenkin epäammatillisesti, lapsi lähti koulusta kotikouluun melkein kylmiltään ja alun hankaluuksien jälkeen nautti siitä. Palasi vielä alakouluiässä kouluun, tällä kertaa sellaiseen, jossa lapsi huomioidaan ja vaatimukset ovat ihan eri tasolla kuin edellisessä koulussa, eli haastetta riittää. Edelleen lapsi toisinaan toivoo kotikouluun paluuta.

En ole kotikoulun kannattaja. Ihan tavallista koulua kävi, tosin yläaste painotettu mm fysiikka. Lukio oli sitten yli 9 ka. 

Olen jo 7 luokalla ja haluaisin kotiopetukseen. Miten koulusysteemi kotona käytännössä toimii, eli kuinka kauan koulujuttuja tehdään ja tarvitseeko koulua tehdä joka päivä vai riittääkö että saa tietyt tehtävät tehtyä ajallaan.

Yliopistotutkinto ei tee kenestäkään pätevää opettajaa, jos ei ole kouluttautunut opettajaksi. Kotikoulua voi pitää tietysti ihan vapaasti, mutta on ihan turha kuvitella, että lapsesta sillä keinolla kasvaa muita parempi ihminen. On suomalaisen opettajankoulutuksen ja koko ammattikunnan halventamista ottaa oma lapsi pois koulusta. Vastaavasti voisi ajatella, että katsonpas nyt vaikka jakson Greyn Anatomiaa ja osaan tehdä umpisuolen poiston omalle lapselleni, ei siihen mitään lääkäriä tarvita. Kaikenhan voi halutessaan tehdä itse, kun kerran luulee olevansa kaikkien alojen asiantuntija, kuten nämä ylimieliset kotiopettajavanhemmat tuntuvat ajattelevan. Se, että on joskus itse käynyt koulua, ei pätevöitä opettamaan toisia. Jos lapsi eristetään ikätovereistaan, hänestä tulee sosiaalisesti kömpelö, muista välittämättön tumpelo, jonka akateemiset taidotkin jäävät vaillinaisiksi.